Olet täällä

Artikkelit

50 vuotta sitten dollari siirtyi kultakannasta fiat-fiaskoon

Viisikymmentä vuotta sitten, sunnuntaina 15. elokuuta 1971, USA:n presidentti Richard Nixon ilmoitti irrottavansa USA:n dollarin kultakannasta.

Nixon kertoi puheessaan Amerikan talouden olevan maailman vahvin ja USA:n dollarin suojeleminen spekuloijia vastaan olevan tärkeää. Erityisen huolissaan Nixon oli nousevista hinnoista. Nixon puhui amerikkalaisille: “Esimerkiksi neljänä sotavuotena 1965 ja 1969 välissä palkkojenne nousu syötiin kokonaan hintojen nousun ansiosta. Palkkanne nousivat, mutta tilanteenne ei ollut aiempaa parempi. Nyt on tullut aika tarttua toimeen -- toimella, joka rikkoo nousevien hintojen ja kulujen noidankehän”.

Tämä oli yksi modernin taloushistorian tärkeimmistä päätöksistä, ellei tärkein.

Se on myös yksi taloushistorian suurimmista epäonnistumisista.

Sen seurauksena tuottavuus jatkoi nousemistaan, mutta palkat jäivät junnaamaan paikalleen.

Siirtymällä fiat-standardiin rahan tarjonta muuttui rajattomaksi, sillä sen arvoa ei enää sidottu tiettyyn määrään kultaa. Tämä tarjosi keskuspankeille mahdollisuuden laajentaa kierrossa olevan rahan määrää ilman pelkoa, että joku tulisi kyselemään reservivarannoista.

Rahan määrän kasvu vuodesta 1971 eteenpäin on ollut parabolinen, eikä loppua näy.

50 vuodessa M2-dollarimäärä on noussut 710 miljardista dollarista 20,4 biljoonaan dollariin.

Inflaatio ei ole toimivan ja kasvavan talouden pakollinen elementti, toisin kuin meidät on opetettu uskomaan päättäjien ja keskuspankkien toimesta. Vertailukohteena voi tutkia esimerkiksi 1800-luvun Amerikkaa, jolloin maan talous kasvoi voimakkaasti ja otti valtikan maailman suurimpana taloutena 1890-luvulla.

Inflaatio 1890-luvulla oli -1,09 prosenttia, eli hinnat laskivat teollisen vallankumouksen jälkihöyryissä teknologian kehittyessä. Hintojen laskua kutsutaan deflaatioksi. Teknologian edistyessä tuotannosta tulee halvempaa, joten hintojen pitäisi laskea deflaatoorisessa tilanteessa. On erikoista, että kaikesta teknologisesta kehityksestä huolimatta hinnat jatkavat tätänykyä nousemistaan.

Fiat-standardissa keskuspankit käyttävät valuuttaa aseenaan. Valuutan arvon alentaminen muita valuuttoja vastaan antaa sille edun globaalissa kaupankäynnissä ja auttaa valuutan arvoa alentavaa valtiota hyötymään muiden maiden talouskasvusta. Inflaatio-odotusten hallinta rahan tarjonnan kautta takaa kasvavan kysynnän talouskasvulle.

USA:n siirtyminen kultakannasta kelluvaan fiat-valuuttaan johti globaaliin valuuttasotaan, joka jatkuu tähän päivään asti. Mikään maa ei halunnut antaa USA:lle mahdollisuutta alentaa valuuttansa arvoa ja riistää talouskasvuaan.

Seurauksena oli “race to the bottom”, eli kilpailu siitä, kuka pääsee pohjille ensimmäisenä.

Globaali rahan tarjonta on sen seurauksena kasvanut räjähdysmäisesti.

Fiat-valuutan heikentymistä on vaikea havaita, sillä ne kaikki menettävät arvoaan yhteisymmärryksessä. Vuonna 1971 yhdellä brittipunnalla sai 2,40 jenkkidollaria, tänään sillä saa 1,40 taalaa. Ero on huomattava, muttei huimaava.

Katastrofaalista sen sijaan on ollut fiat-valuuttojen arvonmenetys kultaa verrattuna. Raju muutos tapahtui vuonna 1971 ja fiat-valuutoille löytyy yhteinen tekijä: ne ovat menettäneet yli 95 prosenttia arvostaan kultaa vastaan viimeisen sadan vuoden aikana.

Vuoteen 1971 asti kaikki amerikkalaiset nauttivat palkkojen noususta verraten tasaisesti, mutta sen jälkeen tuloerot ovat olleet selkeitä.

Pienituloisten tulojen kasvu tyssäsi kuin seinään vuonna 1971, sen jälkeen rikkaimmat ovat rikastuneet entisestään.

Tulojen lasku suhteutettuna bruttokansantuotteeseen on ollut murskaavaa.

Yhden tomaattikeittopurkin hinta on vuoden 1971 jälkeen noussut dramaattisesti.

Inflaatio lähti samalla rakettimaiseen nousuun.

Vahvistusta saamme sähkön, ruuan ja hedelmien hinnoista.

Yhdysvaltain valtionvelka lähti vuodesta 1971 kasvamaan peruuttamattomasti.

Ehkä kouriintuntuvimman esimerkin antaa työtuntien määrä S&P500-indeksin ostamiseen.

Viesti on selkeä: inflaatio varastaa ihmisiltä aikaa. Yhden indeksiosuuden ostamiseen tarvitsee nyt tehdä neljä kertaa enemmän työtunteja kuin vuonna 1971.

Kultakannasta irtautumisen merkitys Yhdysvalloille on ollut kauniisti sanottuna huomionarvoinen. Suoraan ilmaistuna se on ollut katastrofaalinen. Siihen on päivittäisessä elämässä vaikeaa kiinnittää huomiota, siellä päivästä toiseen hinnat vaikuttavat samoilta.

Nixon kertoi puheessaan: “inflaatio ryöstää jokaiselta amerikkalaiselta, joka ainoalta”. Hän puhui vuotta 1971 edeltäneestä ajasta, jolloin inflaatio tänään katsottuna näytti kovin vaatimattomalta.

Tämänvuotiset inflaatioluvut 5,4% CPI ja 4,3% Core-CPI ovat korkeimpia vuosikymmeniin.

45 prosentilla amerikkalaisista ei ole sijoitusomaisuutta lainkaan ja 78 prosenttia elää kädestä suuhun. Tämä joukko kärsii inflaatiosta eniten.

Niall Ferguson kirjoitti Bloombergin artikkelissaan: “Jos olemme oppineet mitään viimeisen sadan vuoden aikana, on se tämä: paras tapa voittaa totalitaariset kilpailijat ei ole kopioimalla niitä, vain päihittämällä ne innovaatioilla. Jos tässä historiallisessa tilanteessa tekee väärän päätöksen, tulee paukusta paljon suurempi kuin Nixonin pommi vuonna 1971.”

Sijoittamalla dollareihin, bondeihin tai kultaan ei raha säilytä arvoaan, sillä niiden reaalituotto on negatiivinen. Todellisiksi vaihtoehdoiksi jäävät osakkeet ja bitcoin.

Kultakanta murennettiin päättäjien toimesta. Fiat-valuuttakokeilu on epäonnistumassa surkeasti päättäjien käsissä.

Ilman epäonnistunutta fiat-standardia bitcoin ei todennäköisesti olisi koskaan syntynyt. Se olisi ollut kultakannassa tarpeeton.

Miten kauan menee ennen kuin maailma siirtyy Bitcoin-standardiin?

Keskustele Sijoitustiedon palstalla.

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi