Elämä on viime aikoina ollut niin fyysistä, että lenkit on jäänyt vähemmälle. Tänään kymppi kulkikin todella kevyesti kun juoksulihakset levänneet ja kroppa kivasti hallussa muutenkin, motoriikkakin.
Motoriikasta tuli mieleen 2014 aivoinfarkti Jenkeissä ja juttu, jota en ehkä oo ennen kertonut. Miehän sain oikean diagnoosin vasta day2 joten liuotushoito jäi sairaalan puolesta tekemättä. Ottivat kuitenkin verenpaineen noin 1,5h kohdalla ja yläpaine oli 220 (1). Niin, 220. Mulla ei saisi nousta yli 120 ja sanoinkin heti Vaimolle "hae mun lääkkeet" ja otin ne salaa. Tiesin, että sairaalassa ei mitään heti tapahtu eikä omia saa ottaa mutta jos aortta poksahtaa niin se voi olla sit siinä joten jos paine 220 niin sit lääkkettä kaksin käsin ASAP. Otin kuitenkin verenpainelääkkeiden lisäksi myös verenohennuslääkkeet vaikka oikeastaan siinä ei ollut mitään valoa...paitsi toki resultwise: käytännön omatoiminen liuotushoito joka saattoi hyvinkin edistää nopeaa toipumista vaikka sairaala tarjosi vain käytännön lämmintä kättä.
Mutta ehkä siitä verenpaineen mittaamisesta kannatti tällä kertaa sen satatuhatta maksaa, siis vakuutusyhtiön.
(1) keho kuulemma tajuu, että on tukos ja nostaa verenpaineen yrittäessään avata sitä.