Dokumentoidaanpa pieni ajatusmalli:
Tyypillisesti työttömyys nähdään uhkana asuntojen hinnoille. Asuntosijoittajan näkökulmasta tilanne on monimutkaisempi. Työttömyyden ja sen uhan lisääntyminen (mitataan Tilastokeskuksen kuukausittaisessa kuluttajaluottamustutkimuksessa) heikentävät asunnon ostohaluja eli siten laskevat asuntojen _osto_kysyntää. Työttömyys ja sen uhka saavat kuitenkin ihmiset muuttamaan, mikä taas lisää _alueellista_ asuntojen kysyntää. Omistusasuntojen, tyypillisesti omakotitaloprojektien, ostamisen lykkääntyminen taas lisää _vuokra_asuntoasuntokysyntää, koska ihmisten on pakko asua jossain (ja vuokralta omaan muuttavien osuuden aleneminen alentaa vapaiden vuokra-asuntojen tarjontaa).
Asuntosijoittajalla on lisäksi tyypillisesti halu ostaa lisää kohteita, koska skaalaedut ovat kasvavia tyypillisessä tapauksessa (hallinto-ongelmat tulevat vastaan vasta isommalla määrällä asuntoja, mikä on harvinainen tilanne). Asuntojen ostohintojen lasku on siten tilaisuus ostaa uusia kohteita. Varsinkin jos ja kun vuokrat eivät laske (edelliset perustelut). Asuntosijoittaja myös harvemmin realisoi puhtaita myyntivoittoja asunnoista, koska tällöin arvonnousun vero lankeaa maksettavaksi ja kokonaispääoma alenee vastaavasti.
Asuntosijoittajana pidän siis työttömyyden lisääntymistä jopa toivottavana, etenkin nykyisen asumistukijärjestelmän aikana, koska se lisää asuntosijoittajan kannalta merkittävän segmentin tuottavuutta. Eri asia on sitten pitkän tähtäimen vaikutukset esimerkiksi juuri asumistukijärjestelmään, joka romahtaessaan tekisi pahaa jälkeä suomalaisille asuntosijoittajille.
Itselläni on kiikarissa noin puolen miljoonan euron velalla rahoitettavat asuntosijoitukset, mutta otan ajallista hajautusta niihin ja katselen mm. mitä työllisyydessä tapahtuu.