Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Suomen nykyaikainen ay-liike on murtovaras

Murtovarkaat aiheuttavat järkyttävää tuhoa verrattuna siihen, mitä he saalistaan saavat. Jotta murto onnistuisi, täytyy ensin hankkia välineet ja etsiä sopiva kohde. Päästäkseen murtokohteeseen sisään täytyy rikkoa paikkoja, samaten arvotavaroita etsittäessä. Aina ei löydy yhtään mitään rahaksi muutettavaa. Vaikka keikka onnistuisi, luukuttajat maksavat varastetusta tavarasta vain pienen murto-osan sen jälleenhankintahinnasta.

Kun huomaat kotiin palatessasi, että kas kiva, meillä on käynyt murtovarkaita, vitutuksen määrän rahallinen arvio on melko korkea. Jos murron kohteeksi joutui vähänkin heikkohermoisempaa väkeä, nukkuvat he yönsä huonosti vain loppuelämänsä.

Vahinko on tavallisesti vähintään monikymmenkertainen rikollisen saamaan hyötyyn nähden. Talousrikolliset ovat muuten siinä mielessä tehokkaampia, että esimerkiksi kavalluksen aiheuttama vahinko on tavallisesti melko tarkkaan kavalluksen suuruinen.

Kun Pena puukottaa Kakea kamppailussa pullon viimeisestä kulmahuikasta, ei rangaistuksella ole mitään väliä tapon toteutumisen todennäköisyydessä. Kun taistellaan elämästä ja kuolemasta taistelu käydään tässä ja nyt ja rangaistuksesta murehditaan myöhemmin.

Taloudellisista rikoksista taas pitää olla tuntuvia rangaistuksia, ettei niiden tekeminen olisi liian kannattavaa. Sekä ammattimaiset murtovarkaat että valkokaulusrikolliset oikeasti tekevät kannattavuuslaskelmia. He miettivät mitä he voivat saada rikoksesta hyötyä ja mikä rangaistus on tulossa, jos kiinni sattuu jäämään. Jos tämän yhtälön tulos on riittävän positiivinen, kääritään hihat ja ryhdytään töihin.

Veropetoksissa tämä on toteutettukin, melko pienestäkin törkeästä veropetoksesta tulee ehdotonta linnaa. Tästä tietoisuutta kannattaisi muuten lisätä, niin verokertymät paranisivat kummasti.

Ensi perjantaina ay-liike yrittää laittaa Suomen seisomaan päiväksi. Tällä operaatiolla tavoitellaan, että hallitus ei toteuttaisi suunnittelemiaan toimenpiteitä viiden prosentin ”tuottavuushypyksi”. Tuskin hallitus yhden päivän yleislakolla taipuu, mutta kun Suomen ulkomaankaupan arvo on 400 miljoonaa euroa päivässä, ovat aiheutettavat vahingot mittavat.

Ennustan, että ay-liike lakkoilullaan tulee aiheuttamaan Suomen vientiteollisuudelle merkittävämmät vahingot, kuin hallitus toimillaan saa positiivista aikaan. Yhden päivän vientiä ei sentään yhden päivän lakolla kokonaan hukata, mutta tulevia tilauksia menetetään varmasti. Kun ostaja tilaa jotakin toimitettavaksi sovittuun aikaan sovittuun paikkaan sovitulla hinnalla, hän haluaa myös tuotteen juuri silloin. Lakkoherkästä maasta tilausta harkitaan paljon tavallista tarkemmin.

Naapuri- ja tärkeimmässä kilpailijamaassamme Ruotsissa ei nykyään lakkoilla juuri lainkaan. Suomessa mennään ay-johdon määräyksestä päiväksi lähibaariin jupisemaan ja mököttämään heti, kun joku sanoo jotain ilkeää. Näillä päivän ulosmarsseilla ei saavuteta koskaan mitään muuta, kuin paljon taloudellista vahinkoa työnantajille – ja pitkällä aikavälillä myös työntekijöille.

Suomessa ovat laillisia erilaiset tukilakot ja lisäksi laittomista lakoista määrätään täysin mitättömiä lakkosakkoja. Tässä ei ole mitään järkeä, mutta tähän lainsäädäntöön puuttuminen ei onnistu ilman lakkoaaltoa. Hallitus esitti pieniä leikkauksia sieltä täältä, ja jo nyt viritellään yleislakkoa. Minä tiesin, kun Lauri Lyly sanoi, että ei tässä vielä yleislakosta puhuta, että nyt sitä aletaan valmistella. Liittoväki ei ole ollut näin vaitonainen lakkohalukkuudestaan.

Suomen nykyaikainen ay-liike on murtovaras, joka aiheuttaa hirvittäviä vahinkoja melko mitättömien etujen tavoittelemiseksi jäsenistölleen.

Ay-johdolle kyse ei ole mitättömistä eduista. He ovat hyväpalkkaisessa työssä asuntovelat maksettuina ja heillä on paljon valtaa. Heitä ei kiinnosta kansakunnan etu, vaan oma etunsa. Heitä ei haittaa, jos Suomen taloudella menee hyvin, mutta se ei ole mikään ensisijainen prioriteetti. Asemansa säilyttääkseen heidän on säilytettävä kannatuksensa omassa liitossaan. Tämän onnistumiseksi on näköjään tarpeen heitellä populistisia heittoja.

Tämän viikon pohjanoteeraus oli Metalliliiton Riku Aallon ehdotus yritysjohdon bonusten jäädyttämisestä. Tällainen ehdotus saa kannatusta keskivertorautakouralta kyllä. Ainahan metallimiesten mielestä herroille maksetaan liikaa. Mutta eivät omistajat hyvän hyvyyttään virittele bonusohjelmia palkkajohtajille. Niiden tarkoituksena on, että johtajat juoksisivat entistä kovempaa yritystensä puolesta. Se, että johtajat tekevät motivoidusti töitä, on myös työntekijöiden etu. Tappiollista toimintaa ei kovin pitkään pyöritä kuin valtio. En tiedä, oliko Aallon ehdotuksen takana täydellinen ymmärtämättömyys yritysten toiminnasta vai pelkkä populismi.

Hallitus ehdottaa myös äitiyslomasta työnantajille maksettavaa 2.500 euron kertakorvausta. Tämä pienentäisi työnantajien kynnystä palkata hedelmällisessä iässä olevia naisia ja edistäisi samapalkkaisuutta. Tämä ei kelpaa STTK:n tasa-arvoasioista vastaavalle Arja Lahermaalle. Ilmeisesti lakkohalukkuutta viritellessä on syytä torpata hallituksen sosiaalidemokraattisetkin ehdotukset. Tämän ehdotuksen olisi nimittäin yhtä hyvin voinut tehdä Jutta Urpilainen kuin Juha Sipilä.

Minua on ärsyttänyt 80-luvulta asti ay-liikkeen valhe siitä, että työn määrä yhteiskunnassa olisi jotenkin vakio. Ei tosiaan ole, miekin palkkaisin väkeä kaikenlaisiin pikkutöihin tämän tästä ja taas, jos se ei olisi niin tolkuttoman hankalaa ja melko kallista. Tämä pitäisi pikkulastenkin ymmärtää, mutta ay-väki vain jauhaa mantraansa siitä, että työn hinnalla ei ole vaikutusta työllisyyteen, kun töitä ei kerran ole.

Minä naureskelin pari vuotta sitten tyhmille leikkauksia vastustaville kreikkalaisille, kun nämä valtion rahahanojen sulkeuduttua lakkoilivat sisukkaasti aiheuttaen samalla tarvetta lisäleikkauksiin. Myönnän, ajattelin silloin että ei meillä sentään tällaiseen mennä. Nyt kaikki merkit viittaavat siihen, että ay-liike haluaa, että Kreikan tie on meidänkin tiemme. Tosin en usko sentään meillä oman Syrizamme eli Vasemmistoliiton pääsevän koskaan toimimaan pääministeripuolueena.

Koska ay-liikkeen johto on halukas pysäyttämään Suomen melko pienistäkin asioista, olisi syytä nyt laittaa kova kovaa vastaan. Oikeistohallituksen pitäisi ajaa läpi lainsäädäntö, joka heittää historian romukoppaan ay-jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuuden ja työehtosopimusten yleissitovuuden. Ainoa järkevä perustelu, miksi nämä ovat vielä olemassa, on että ay-liike uhkaa yleislakolla, jos näihin kosketaan. Nyt jo uhkaavat vähemmästäkin, eli menee sitten samaan rytäkkään.

Lisäksi tietenkin lakkoilun hintaa täytyisi nostaa. Lakkosakot pitäisi saada vastaamaan aiheutettua vahinkoa. Yhden päivän ”poliittiset mielenilmaukset” tulisi tulkita laittomiksi lakoiksi, mitä ne oikeasti ovatkin. Tämä olisi ainoa keino vähentää hyödyttömiä, mutta kalliita yhden päivän ulosmarsseja ja lopettaa muutkin laittomat lakot. Jos liitto tai mikä vielä parempaa liiton johto joutuisivat korvaamaan laittomilla lakoilla aiheuttamansa taloudelliset vahingot, kirpoaisi moni sormi lakkoaseen liipaisimelta. Tässäkin olisi rangaistusten oltava riitävän kovia suhteutettuna aiheutettuun vahinkoon.

En usko, että demarien tämän hetken kovan ytimen muodostavat ay-änkyrät lähtisivät tästä mitään punakaarteja perustamaan. Paavo Arhinmäki voi toki organisoida muutaman FC Jokerien aikaisen vanhan jalkapallohuligaanikaverinsa särkemään taas pari ikkunaa, mutta mihinkään väkivaltaiseen kansannousuun Suomessa en usko. Telkkarista tulee liian paljon laadukasta tosi-TV:tä ja suihkusta tulee edelleen lämmintä vettä. Yleislakko olisi vaan otettava vastaan ja lainsäädäntö vietävä läpi siitä huolimatta.

Nämä murtovarkaat on nyt saatava noudattamaan peruslakia. Sen mukaan ylintä valtaa Suomessa käyttää eduskunta, eikä ay-liike, kuten käytäntö on monissa asioissa ollut jo pitkään. Jos maksat kiristäjille, tulet kiristetyksi yhä uudestaan.

P.S. Minimipalkan hylkäämiseen ei taida olla poliittisia eväitä, vaikka sekin olisi tarpeen tässä taloudellisessa ja poliittisessa tilanteessamme. Pakolaiset olisi syytä joko rivakasti käännyttää tai kotouttaa ja päästää töihin. Vastaanottokeskuksissa makuuttamisessa ei ole mitään järkeä. Tekisivät varmasti töitä mielellään alle minimipalkan, ja pärjäisivät sillä Suomessa ainakin paremmin kuin kotimaassaan muuten tulisivat toimeen, kun eivät tarvitse taulutelkkaria ja kahta uutta autoa kokeakseen olevansa hyvinvoivassa taloudessa.

P.P.S. Kun selitin tätä filosofiaani vassariystävälleni, tämä sanoi, että ajan tietysti sijoitusteni asiaa. Minulla onkin iso osa osakepositiostani Suomessa. Mutta valuuttarajoitukset poistettiin jo 80-luvulla, ja olisi täysin älyvapaata pitää hampaat irvessä kiinni tulevissa lakoissa kovaa iskua ottavista osakkeista. Minulla on lähinnä defensiivisiä osakkeita, jotka nekin voivat kilahtaa ostolaitaan mikä tahansa arkipäivä. Nykyisessä maailmassa raha ja mies liikkuvat entistä nopeammin. Mie ajan järjen voittoa, tosin pataan taitaa olla tulossa.

”Ay-liikkeen suurmielenosoitus pysäyttää Suomen perjantaina”
http://www.hs.fi/politiikka/a1441934671092

”Metalliliiton Aalto: ”Yritysjohtajien bonukset jäihin”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015091120332361_uu.shtml

”Juha Sipilä: Äitiyslomasta maksettava työnantajalle 2.500 euroa”
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1425782099336.html

”Kertakorvaus työnantajille ei edistä perhevapaiden tasaista jakautumista”
http://www.sttk.fi/2015/09/11/kertakorvaus-aitien-tyonantajille-ei-edista-perhevapaiden-tasaisempaa-jakautumista/

Keskustele kolumnista täällä!