Kolumnit

Kolumni: Sote-Show & Sell On Public Fact

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Olen aivan umpisurkea neuvottelija. Jos totean, että sopimus on hyväksyttävissä, ehdotan rivakasti että eiköhän laiteta nimet paperiin ja korkata pullot, enkä jää kinttuamaan mahdollista parempaa sopparia. Jos taas suorilta näyttää siltä, että ei tästä tule kauppaa, en jää kauaksi aikaa selittämään vastapuolelle, miksi niitten kannattaisi tarjota jotain parempaa.

Tästä huolimatta olen silloin tällöin joutunut istumaan pitkiä iltoja neuvottelupöydässä. Jos tehdään jotain monimutkaisempaa kuin myydään käytettyä autoa, on syytä käydä asiat huolella läpi, että vähintään muistetaan ja mielellään kirjataan, mitä on tullut sovittua.

Jos neuvotteluissa halutaan tulosta, on siellä syytä olla paikalla neuvottelijat, joilla on oikeat päätösvaltuudet. Lisäksi ne kannattaa käydä paikassa, jossa ei ole ulkopuolisia. Yritysmaailmassa tämä on arkipäivää. Lisäksi kun neuvottelut ovat kesken, mitään ei tiedoteta edes asianosaisille. Jos on tarpeen hakea uusia neuvotteluvaltuuksia, sitten erotaan ja palataan, jos aihetta vielä on.

Olen seurannut tupo- ja hallitusneuvotteluja median välityksellä jo ennen kuin minulla oli mitään osakesijoituksia. Jos on vahvasti sijoittanut kotimaisiin pörssiyhtiöihin, olisi seuraamatta jättäminen lähinnä välinpitämättömyyttä.

Siinä vaiheessa kun joku osapuoli mediassa valittaa, kertoo vastapuolen esityksen, ja esittelee sen yksityiskohtia, ei tulossa ole sopua lähiaikoina. Jos neuvottelut ovat käynnissä, eikä sieltä kuulu mitään, on tulossa valmista hetkellä millä hyvänsä.

Sote-show

Hallituksen sote-neuvottelut olivat hilpeä show seurata. Pääpukarit kokoomus ja keskusta vuotivat kilvan tietoja julkisuuteen, ja ruikuttivat vastapuolen taipumattomuutta. Koska tarjolla oli valinta Antti Rinteen vaalivoiton, heikon uuden hallituksen ja sovun välillä, päädyttiin kuitenkin sopuun.

Näin ei muuten neuvotteluja pitäisi käydä. Kun yhteistyökumppanit alkavat vihata toisiaan, tulee yhteistyö olemaan erittäin nihkeää. Minulla on joskus ollut liikekumppaneita, jotka ovat iloisesti puukottaneet selkään tai rohkeammat suoraan rintaan. Olen jatkanut yhteistyötä välttämättömän minimin, koska pyrin olemaan pragmaattinen ja minimoimaan vahingot. Kun olen päässyt tyypeistä eroon, olen kertonut kaikille intressipiireilleni, että näiden tyyppien kanssa ei kannata olla tekemisissä, ellei ole mahdollisuutta päästä osallistumaan teloituskomppaniaan. Kosto ei varsinaisesti ole kappaleena bisnesoppaissa, mutta inhimilliset tunteet sivuuttavat valitettavan usein rationaalisen ajattelun.

Hallituksen aloittaessa ajattelin, että meillä voisi olla pitkästä aikaa hallitus, joka kykenee tekemään välttämättömiä, joskin kivuliaita päätöksiä. Nyt olen paljon skeptisempi. Näinköhän nämä pystyvät enää sopimaan edes siitä, kenen vuoro on keittää kahvit.

Oikeat liikeneuvottelut ja tarkoitukselliset juorut

Liikeneuvotteluita ei tavallisesti todellakaan hoideta kiukuttelemalla julkisuudessa vastapuolten vaatimuksista. Jos lehdissä lukee, että Stora Enson ja Kymmenen fuusio on tulossa, voi olla, että sellaisesta on neuvoteltu. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että puluille menivät ne neuvottelut.

Talouslehdistö spekuloi säännönmukaisesti erilaisilla yrityskaupoilla mainitsematta lähdettään. Ei kukaan täysipäinen omalla nimellään toki luottamuksellisista neuvotteluista mitään vuodakaan. Nämä jutut muuten vaikuttavat pörssikursseihin. Niitä on vuosien varrella annettu toimittajakavereille myös kurssinvaikuttamistarkoituksessa eikä pelkästään hyvän hyvyyttään. Tämä on melko riskitöntä rikollisuutta, koska lehdistön lähdesuoja pitää hyvin ja mitään ainakaan tuloksiin johtavia tutkimuksia ei nähdäkseni koskaan tehdä.

Surullinen esimerkki oli vuonna 1999 annettu feikkiostotarjous TPO:n osakkeista. Puolen päivän ajan osaketta treidattiin kovalla volyymillä selkeästi edellistä päivää korkeampaan kurssiin. MTV:n uutisten ”kurssit heilahtivat tarjouksen vuoksi vain vähän” kertoo lähinnä toimittajan ymmärtämättömyydestä. Lopetuskurssi heilahti vain vähän, koska päivän mittaan selvisi, että tarjouksen tehnyttä FBS Investment Groupia ei ole olemassa sen enempää kuin sen allekirjoittanutta barrister Graham J. Penniä. Välissä käytiin kovasti kauppaa. Ketään ei koskaan syytetty mistään, ja tapaus meni mappiin ”sattuuhan näitä”.

Sell On Public Rumour

”Buy On Rumour, Sell On The Fact” on yksi lukuisista osaketreiderien hokemista. Se tarkoittaa, että osakekurssit tapaavat nousta huhuista, ja sitten laskea, kun todelliset tiedot tulevat julkisuuteen. Tämä on pääosin huuhaata, kuten monet muutkin hokemat. Tosin kurssit nousevat positiivista huhuista, se on totta. Ja sitten laskevat, kun huhu osoittautuu huuhaaksi. Tämä on eri asia kuin hokeman alkuperäinen sisältö.

Markkinahuhut, joita luetaan lehdistä, ovat useimmiten tarkoituksenmukaisesti liikkeelle laskettuja, kuten vuodot tupo- ja hallitusneuvotteluistakin tavallisesti ovat. Johonkin pyritään vaikuttamaan. Taloushuhujen tapauksessa kohteena ovat useimmiten pörssikurssit ja politiikassa itse neuvottelut. Toki joku yhtiö on aina välillä niin hönö, että pyytää pääkonttoriin työpaikkahaastatteluun toisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan. Tämän sitten saattaa kertoa joku tapauksen nähnyt toimittajakaverilleen ihan puhtaana palveluksena ilman omaa hyötymistarkoitusta.

Jos lehdissä on fuusiohuhuja ja kurssi nousee, olen hyvin taipuvainen myymään osaketta. Minä haluan nähdä oikean päätöksen ja sen sisällön, ennen kuin ainakaan ostan lisää. Monet yrityskaupat kaatuvat kalkkiviivoilla. Mitään ei nimittäin ole sovittu ennen kuin kaikki on sovittu.

Jos taas osakkeen kurssi nousee markkinoita vastaan ilman mitään uutista, olen taipuvainen holdaamaan tai jopa hyppäämään kyytiin ilman aiempaa omistusta, jos kohde on muuten solidi. Eivät yrityskauppaneuvottelijat medialle kesken olevista neuvotteluista mitään vuoda, toisin kuin sote-neuvottelijat. Mutta siellä saattaa hyvin olla yhden johdon assistentin tenniskaveri tankkaamassa osaketta.

“Sell On Public Rumour, Check The Facts” on minun oikea filosofiani. Lisäksi mahdollisten insidertietoa käyttävien ostajien peesailu kuuluu myös sijoitusarsenaaliini.

http://www.mtv.fi/uutiset/talous/artikkeli/hamara-ostotarjous-tpo-sta-poliisitutkintaan/5419086

http://www.taloussanomat.fi/arkisto/1999/05/05/tpon-ostajaehdokkaat-tuntemattomia-britanniassa/199914091/12

Keskustele kolumnista täällä.