Olet täällä

Kolumnit

Fortumin osavuosikatsaus - Imatrassa on voimaa

Vuosi sitten kirjoitin omistavani Fortumia, ja olevani huolissani sen Venäjän sijoituksista, mutta pitäväni arvostusta halpana. Kurssi oli tuolloin 17,90. Sen jälkeen myin puolet osakkeistani alkuvuodesta @20,17-20,24, sain lopuista osinkoa 1,30 euroa, ostin myydyt takaisin ja vähän lisää päälle @16,53-15,95, myin lisäostot torstaina ennen perjantaista osavuosikatsausta @17,19 ja ostin nämä takaisin kurssin puolikyykättyä osarista @16,01. Osta ja unohda –strategialla olisi sijoitus ollut tällä periodilla umpihuono, pienellä askartelulla on käynyt ihan hyvät.

Fortumin jäljellä olevien liiketoimintojen tulos oli heikompi kuin vuosikausiin, eli Q2(=toinen vuosineljännes) tuli tulosta 0,13 euroa per osake. Koko vuonna euronkin tekeminen taitaa olla tekemätön paikka, kun H1:ltä (=ensimmäinen vuosipuolisko) on kasassa vain 0,46. Tämä tekee Fortumin P/E:n 2015 korkeahkoksi parinkympin suuruusluokkaa olevaksi. Tosin jos saa varman viisi prosenttia, mitä P/E 20 teoriassa tarkoittaisi, ei tämä nollakoron olosuhteissa ole kovin paha.

Tulospudotuksen ei olisi pitänyt olla järkytys, sähkön hinnat kun ovat julkista tietoa, ja ne ovat laskeneet hyvien sateiden seurauksena toisellakin kvartaalilla. Fortumin liikeidea on myydä sähköä. Kun vesivoimaloihin virtaa hyvin vettä, riittää Pohjoismaissa sähkö hyvin ja hinnat laskevat. Vähän ruoskin itseäni, etten myynyt enempää ennen osaria, vaikka olin ihan kartalla markkinakehityksestä. Hufvudstadsbladetissa nimittäin julkaistaan päivittäistä sähkönhintakäppyrää. Miten analyytikot olivat päätyneet ennusteisiin, joiden alalaitakaan ei riittänyt toteutuneeseen tulokseen, herättää lähinnä kysymyksen miksi niille maksetaan palkkaa.

Huomattavaa kuitenkin on, että Fortumilla on osakekohtaista omaa pääomaa 16,76 euroa, ja tämä on kiinni jo rakennetuissa voimalaitoksissa, jotka tuottavat sähköä pääsääntöisesti 24/7. Voi olla, että paperilehtien lukeminen loppuu, kun minä olen pelannut viimeisen jakoni (ennen ei), mutta sähkötöntä yhteiskuntaa ei ole edes Ville Niinistön punavihreissä märissä unissa.

Megatrendinä ennakoin sähkön hinnan nousua. Lyhyen aikavälin ennusteena en sen sijaan ennakoi Fortumin tuloksen nousua. Tämän voi sisälukutaitoinen lukea osavuosikatsauksesta http://apps.fortum.fi/gallery/Fortum_Osavuosikatsaus_Q2_2015.pdf. Yhtiö ei anna tulosennustetta, mutta kertoo suojanneensa 45% 2015 sähkön tukkumyynnistä hintaan 41 euroa/MWh ja 25% 2016 hintaan 35€/MWh. Olli Rehn ja minä olemme lukeneet pitkän matematiikan ja näin ymmärrän, että 35 on pienempi kuin 41.

Fortumin bisneksen suurimmat riskit ovat Uralista itään. Aivan sinne ei 1941 edetty, mutta Fortum on seuraavalla vuosituhannella hyökännyt Siperiaan asti. Minua kovasti ilahdutti, että Fortum onnistuu parhaillaan oikeasti kotiuttamaan voittoja Venäjältä. Fortumin liikevoitosta neljännes tulee itänaapurista. Minä olen pitkälti analysoinut Fortumia siitä lähtökohdasta, että Venäjälle heitetyt 4,5 miljardia on menetetty. Nyt olen pohdiskellut, että ehkä Putin ei olekaan niin mielisairas, mitä länsimaisten silmälasien läpi katseltuna vaikuttaisi. Venäjällä ei ole pulaa luonnonvaroista, mutta rahasta ja osaamisesta on. Fortumilla on näitä jälkimmäisiä kumpaakin, ja molempia hyödyttävää yhteistyötä voivat venäläisetkin harjoittaa.

Fortumin kassa pullistelee rahaa sähköverkkojen myynnin jäljiltä, jos nyt 8,6 miljardia euroa pitää pullisteluna. Moni muukin varmasti jakaa huolen siitä, että valtionyhtiö isolla kukkarollaan iskee kätensä Soneran tavoin paskaan. Minä olen luultavasti kuitenkin keskimääräistä luottavaisempi. Heikki Marttilan Imatran Voima ja Mikael Liliuksen Fortum tekivät vain hyviä kauppoja. Uutta toimitusjohtajaa Pekka Lundmarkiakin pidän järjen miehenä. Minulle on epäselvää, onko Mikael Lilius tehnyt Suomen kansantaloudelle enemmän hyvää kuin Mauri Pekkarinen vahinkoa, mutta kilpailu on kova. Piilokorko-Pekkarinen on Keski-Suomessa siltarumpujen juhlittu sankari ja Lilius ei nykyään anna henkilöhaastatteluita, koska on kyllästynyt paskan niskaan heittämiseen. Oikeus tässä maailmassa voittaa muuten melko harvoin.

Fortumin insinöörit tietävät, että heidät teloitetaan julkisuuden aamunkoitteessa, jos he ostavat ilmaa Saksasta, kuten Sonera teki. Yrityskulttuurissa ja –historiasssa Fortumilla ja Imatran Voimalla on ollut vain hyvin kannattavia investointeja. Sijoitetun pääoman tavoite 12 % on mielestäni naurettavan kova nollakoron olosuhteisiin, mutta jos siihen vielä joku päivä pääsevät, en mene yhtiökokoukseen kiukuttelemaan.

Tykkään Fortumin linjasta Fennovoima-väännössä, jossa osallistutaan uuteen ydinvoimalaan, jos saadaan Venäjältä vesivoimaa taseeseen, muuten ei. Tämä on tosin kovien panosten pokeria, koska kansallistamisen riski rakkaassa itänaapurissamme ei ole koskaan nolla. Lisäksi tämä peli voi päätyä sitenkin, että Loviisaan päätetään laittaa kolmas voimala pystyyn, kuten toki olisi pitänyt alun perinkin päättää. Jos minä olisin päättämässä, omilla rahoillaan saisi rakentaa Säteilyturvakeskuksen valvoman ydinvoimalan kuka hyvänsä ja minne tahansa. Suuri yleisö muuten luulee, että ydinvoimalat rakennetaan (ja yritysjohtajien palkat maksetaan) verovaroilla. Mutta onneksi minä en ole vastuussa, vaan meillä on aluepoliitikoita, jotka pitävät huolta alueistaan ja ydinvoimaloita on toki hyvä yrittää hajasijoittaa sinnekin, missä infrastruktuuria ei ole vielä valmiina.

Venäjän bisnes on siinä mielessä vekkulia, että löysin osarista maininnan ”Venäjän lämpöliiketoiminnan myyntisaamisten luottotappiot vaikuttivat tulokseen negatiivisesti”. Olen melko varma, että Pohjoismaissa ei Fortum sähkönmyynnistään luottotappioita ota. Mutta ei se pelaa, joka pelkää. Joka päivä, kun Fortumin omistuksia Venäjällä ei kansallisteta, on kotiin päin.

Osavuosikatsaukseen perehdyttyäni reivaan vähän vuoden takaista näkemystäni. Olen edelleen huolissani Fortumin Venäjän sijoituksista, mutta aavistuksen verran vähemmän ja pidän edelleen arvostusta halpana.

Minulle vähämerkityksisenä, mutta talouslehdistölle ja tuulipukusijoittajille tärkeänä asiana todettakoon, että jos Fortum ei löydä mitään kivaa ostettavaa, tyhjentää omistajaohjausministeri Juha Sipilä akuutissa rahapulassaan ensi keväänä yhtiön kassan, ja tämä tarkoittaa sikaisoja osinkoja.

Keskustele Fortumista tässä ketjussa