Olet täällä

Artikkelit

Yksi uskoo stagflaatioon, toinen ei

Kansainvälisessä talouskeskustelussa stagflaatio näkyy entistä useammin artikkeleiden ja mielipiteiden aiheena. Stagflaatiossa talouskasvu on hidasta, työttömyys suhteellisen korkeaa ja hinnat nousevat inflaation ansiosta.

Bank Of American johtava, pessimistinen sijoitusstrategi Michael Hartnett odottaa vuodelle 2022 stagflaatiota, mutta Invescon analyysitiimi ei usko samaan.

Tutkitaan mistä on kyse.

Bank of America pelkää osakkeiden ja bondien laskevan yhtä aikaa

BofA:n Hartnett povaa seuraavasta yhdeksästä kuukaudesta vaikeaa teknologiaosakkeille, Investment Grade-bondeille ja private equitylle - eli FEDin likviditeettioperaatioiden voittajille.

Hartnettin mukaan FEDin on nyt ansassa, kun inflaatio on korkealla, öljyn hinta jatkaa vahvaa nousuaan ja toimitusketjujen pullonkaulat eivät aukea,Kiinan rahtikustannusten ollessa samaan aikaan kaikkien aikojen huipussaan:

G7-maiden työttömyysluvut ovat kuitenkin 40 vuoden pohjissaan, mikä nostaa palkkoja.

Hartnett uskoo tulevan ohjauskorkoshokin iskevän globaalisti vuonna 2022. Itävallan 100-vuotisen bondin hinta on tullut alas 34 prosenttia ja on strategin mukaan johtanut hintojen laskemiseen myös “long duration” osakkeissa, kuten bioteknologia, ohjelmistot, aurinkoenergia ja ARKK.

Hartnettin analyysin ytimessä on dollarin heikkous huolimatta seitsemän prosentin inflaatiosta, alle neljän prosentin työttömyydestä ja markkinoita perässä tulevasta FEDistä. Analyysin mukaan globaalien sijoittajien usko USA:n tulevaisuuteen heikkenee jatkuvasti; dollarin arvo heikkenee, mikä nostaa bondien yieldejä ja tuo taalaa alas, mikä vastaa 70-luvun stagflatoorista tilannetta. Tällöin käteinen ja raaka-aineet tuottivat paremmin kuin osakkeet ja bondit.

Heikentyvä dollari ei kuitenkaan tarkoita, että käteinen olisi paperiroskaa - päinvastoin, kuten Hartnett selvittää. Vuosien 1966 ja 1981 välisenä stagflaation aikana käteinen peittosi osakkeet ja yritysbondit seitsemänä vuotena kuudestatoista.

Stagflaation aikana keskuspankkien vastaus ongelmiin on ollut aggressiivinen. Kehittyvät markkinat ovat korkokiristysten suhteen etulinjassa, kiristystahdin ollessa kovin sitten vuoden 2011.

Korkoruuvin kiristyksiä on luvassa lukuisia. Vuositasolla inflaatio Euroopassa ja USA:ssa nousee 5-7 prosentin tahtia, kuukausitasolla 0,4-0,5 prosenttia viimeisen kuuden kuukauden aikana. Nämä ovat reilusti keskuspankkien ennakoimia lukemia korkeammalla.

Harnettin mukaan inflaatio edeltää aina taantumaa:

  • 60-luvun lopun taantumaa edelsi kuluttajahintojen nousu
  • 1973-74 öljy- ja ruokashokki
  • Vuoden 1980 taantuma öljyn ansiosta
  • 1990-1991 kuluttajahintojen takia
  • 2001 teknokupla
  • 2008 asuntokupla

Mitä hitaammin FED reagoi, sitä enemmän inflaatio- ja taantumariski kasvaa ja sitä korkeammaksi todennäköisyys dollarin arvonalenemisesta kasvaa kuluvan vuoden aikana. Tämä olisi kuitenkin hyvä asia kehittyville markkinoille ja raaka-aineille.

Hartnett uskoo tulevan taantuman olevan raju paitsi markkinoille, myös kuluttajille. Parhaat kuluttajauutiset ovat miehen mukaan jo taustapeilissä, vähittäismyynti on 22 prosenttia pandemian alkua korkeammalla, kun taas työpaikkojen määrä on noussut 18 miljoonalla pandemian pohjilta, mutta on edelleen pandemiaa edeltävää aikaa matalammalla.

Tämän seurauksena kuluttajat kokevat 9 prosentin vuositasoista inflaatiota (ruoka +23%, lämmitys +50%, vuokrat +13%, asunnot +18%), todellisten palkkojen laskiessa 2,4 prosentilla kuten taantumissa 1974, 1980, 1990, 2008 ja 2020.

Stimulusmaksujen määrä jenkkikotitalouksille putoaa vuoden 2021 2,8 biljoonasta tämän vuoden 660 miljardiin. Samalla marraskuussa kuluttajien ottamat lainat nousivat kuukausitasolla 40 miljardilla dollarilla, joten kuluttajat alkavat tuntea muutoksen nahoissaan.

Pienet yritykset ovat jo vaikeassa tilanteessa. Suurimmaksi ongelmakseen inflaation, työvoimakulujen tai heikon myynnin nimeämien yritysten määrä on korkeimmillaan sitten vuoden 2010. Historiallisesti tämä on yhdistetty taantumaan.

Harnettin mallit odottavat EPS:n kasvun laskevan viimekesäisestä 40 prosentista tämänkesäiseen 5 prosenttiin. Monet odottavat arvostuksien laskevan, mutta harvemmat odottavat EPS:n kutistuvan.

Karhumainen Hartnett uskoo S&P500-indeksin testaavan 4 000 indeksipisteen tasoa ennenkuin 5 000 pisteen raja rikkoutuu.

Hartnett treidaa näkemyksiään seuraavasti: karhumainen, negatiiviset bondi- ja osaketuotot vuonna 2022 johtuen korkoshokista vuoden ensimmäisellä puoliskolla ja todennäköinen taantumapaniikki toisella puoliskolla.

Hartnett on longina:

  • Volatiliteetti, korkealaatuiset, defensiiviset osakkeet tiukassa taloustilanteessa
  • Öljy, energia, omaisuus kuten kiinteistöt
  • Kehittyvien markkinoiden pankit talouksien avautuessa
  • Aasian lainat niiden hintojen painuttua syvälle alas.

Ja mies on shorttina:

  • Investment Grade- ja High Yield-bondit
  • Private equity suurempien korkospreadien ansiosta
  • Nasdaq ja muu teknologia korkojen noustessa ja pääomavirtojen kuihtuessa Euroopasta ja Aasiasta.

Invesco ei kuitenkaan usko näin synkkään näkemykseen ja uskoo, että stagflaatiolta vältytään.

Invescon ruusuisempi näkemys talouden tulevaisuudesta

Invescon näkemyksen mukaan inflaatio voi jatkua korkeana kuukausia, mutta jopa karhuskenaarionsa perusteella uskoo inflaatiohuipun osuvan vuoden keskivaiheille toimitusketjuongelmien selkiytyessä, rokotemäärien noustessa ja ihmisten palatessa takaisin työvoimaan. Vuoden toisella puoliskolla he eivät usko hintojen nousevan kasvavaa tahtia. Tässä tilanteessa stagflaatioon vaadittava hintojen nousu on analyysin mukaan epätodennäköistä.

Talouskasvu ei Invescon mukaan edes tällä hetkellä täytä stagflaation vaatimuksia. Analyysin perusteella BKT:ta tutkittaessa talouskasvu on trendiä korkeammalla USA:ssa ja vaikka Invesco uskoo sen hidastuvan kuluvana vuonna, uskovat he kasvun säilyvän trendiä korkeammalla. Samalla työttömyys on matalalla ja paranee vauhdilla. Invesco uskoo työllisyystilanteen paranevan entisestään ja saavuttavan pandemiaa edeltävän tason tämän vuoden aikana.

Invesco myös vertaa 1970-luvun stagflatoorista tilannetta tähän vuoteen. Vuosina 1973 ja 1979 inflaatio nousi öljyshokkien ansiosta. Öljyshokit eivät olleet ainoa inflaatioon vaikuttanut tekijä, mutta pelasivat molemmissa tapauksissa merkittävää roolia.

Tänä vuonna tilanne on erilainen, sillä öljyn hinnannousu on ollut enemmän kysyntä- kuin tarjontavetoista.

Vuonna 1973 presidentti Nixon asetti myös hinta- ja palkkarajoitteita, mikä poikkeaa merkittävästi nykyisestä tilanteesta.

Tällä hetkellä voi olla niukkuutta tai pulaa tietyistä asioista, mutta ne eivät johdu rajoitteista vaan toimitusketjujen ongelmista. Invescon mukaan inflaation ja nousevien palkkojen tulisi lopulta johtaa suurempaan tuotantoon ja useampien ihmisten palaamiseen työmarkkinoille.

Vuonna 1971 Nixon myös päätti kultakannan, mikä johti aluksi dollarin arvon merkittävään laskuun ja samalla raaka-aineiden dollarihintojen selkeään nousuun.

Invescon analyysin perusteella FED teki perusteellisia virheitä 60- ja 70-luvuilla. Suurin näistä oli FEDin taipumus myöntyä löysään rahapolitiikkaan presidenttien painostuksen alla.

Inflaatio oli ongelma 70-luvulla samoin kuin tänä vuonna ja presidentti Bidenin mukaan yksi tärkeimmistä tehtävistä on saada inflaatio kuriin. Tämä antaa FEDille enemmän aihetta keskittyä inflaatioon kuin talouden kasvuun. FED aloittaa haasteen myös äärimmäisen löysän rahapolitiikan perustasta, joten korkotasojen normalisoinnin tarve on perusteltua. 70-luvulla keskuspankkipomot antoivat inflaation laukata kiristämättä korkoja, joten Powellin FED tulee todennäköisesti olemaan erilainen kuin 70-luvun kollegansa.

Kaksi melko erilaista näkemystä, tuoden eri pointteja esiin. Jotkut seikat olivat jopa ristiriidassa keskenään. Onko stagflaatio todellinen uhka vuodelle 2022? Kommentoi Sijoitustiedon palstalla.

Uusin osavuosikatsauskalenteri
Liity Sijoitustiedon jäseneksi