Olet täällä

Kolumnit

Suora osakesijoittaminen ei sovi itsemurhaherkille

”Suora osakesijoittaminen ei sovi 99 prosentille sijoittajista”. Olen aina hihitellyt, jos tämän hokeman on sanonut sellainen kaveri, jolla on osakesijoituksia. Koska tässä hän indikoi kuuluvansa Mensan parempaan puoliskoon, eli älykkyydeltään kärkiprosenttiin. Toisaalta jos oikeasti kuuluu tuohon valioykköseen, voisi kuvitella ymmärtävän, että tuli vähän nostettua itseään jalustalle.

Vaikka olen suoran osakesijoittamisen lähetyssaarnaaja, en tietenkään väitä, että se sopii kaikille. Ainakaan se ei sopinut 20-vuotiaalle treiderinalulle, joka tappoi itsensä kesäkuussa. Hän nimittäin luuli Robinhood-tilinsä saldon olleen miinuksella 730.000 dollaria. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti väärinkäsitys ja tili vain näytti olevan miinuksella.

On melko selkeää, että jos pitää itsemurhaa yhtenä ratkaisuvaihtoehtona taloudellisiin ongelmiin, olisi parempi pysyä indeksisijoittamisessa ja väistellä myös velkarahan käyttämistä. Itse asiassa tällaisten tapausten kannattaisi ulkoistaa koko sijoitustoimintansa. Tosin itsensä analysointi oikeellisesti itsemurhakandidaatiksi on varsin haastavaa puuhaa.

Robinhood on jenkkionlinevälittäjä, joka on rapakon takana saanut miljoonia äkkinäisiä gämbläämään osakkeilla, optioilla ja velkarahalla. On täysin varmaa, että suurelle osalle näistä käy vielä hassusti. Vaikka kesäkuun surullisen ja turhan itsemurhan jälkeen Robinhood ilmoittikin tutkivansa, pitäisikö softaan ehkä tehdä jotain muutoksia.

Myös Suomessa vaikuttaa siltä, että ollaan taas siinä vaiheessa sykliä, että markkinoilla on paljon sijoittajia, jotka eivät oikeasti tiedä, mitä he tekevät. Toivottavasti isänsä antavat kuitenkin heille anteeksi.

Minun isäni nimittäin ainakin olisi antanut. Se tarjoutui hoitamaan arvopaperivelkani 90-luvun alussa, jos menisin johonkin oikeisiin töihin, kuten tilitoimistoon tai jotakin. Ei tosin iskä tiennyt, että eivät sen rahat olisi velkoihini likikään riittäneet. Tiesin veroilmoitusvastaavana vanhempieni nettovarallisuuden suuruusluokan (neljä huonetta + keittiö Lauritsalassa + kaksi autoa ja vähän jotain velkaakin taisi olla jäljellä), mutta omaani en heille kertonut. En nähnyt jaetun surun olevan puolta surua, vaan kolminkertainen suru. Tieto tosi usein vain lisää tuskaa.

Tällä tarinalla oli onnellinen loppu ja olen ollut jo vuosikymmeniä hymy naamalla kirjanpitolaskujen oikealla eli maksavalla puolella. Tätä ei kyllä vielä siinä vaiheessa tiennyt, kun vanhemmilleni valehtelin, että kyllä kaikki varmasti hoituu.

Kaksi viimeaikaista tapahtumaa ovat vakuuttaneet miut siitä, että osakesijoittamisen perusteet ovat monelta jääneet pörssikurseilla suorittamatta.

Finnairin anti

Sinisiin siipiin sijoittanut kansanosa jätti marjoja metsästä poimimatta enemmän arvosta kuin thaipoimijat ehtivät niitä Suomesta ainakaan tänä vuonna kerätä.

Listalla oli samaan aikaan Finnairin vanha osake ja uusi osake. Nämä osakesarjat olivat kuitenkin yhdistymässä. Tämä oli julkista tietoa ja Finnair oli toki osakkeenomistajille viestiä aiheesta lähettänytkin. Silti vanhalla osakkeella käytiin kauppaa 0,79 eurossa ja uudella 0,60 eurossa. Tässä oli täysin riskitöntä rahaa tarjolla vanhan osakkeen omistajalle. Piti vain myydä vanhat osakkeensa ja ostaa uusia tilalle. Välirahan olisi saanut pitää.

Talouselämän haastattelemat analyytikot eivät pystyneet keksimään syytä tälle ilmiölle. Sanoisin, että anaalit olivat tyypilliseen keskiluokkaiseen tapaansa poliittisesti korrekteja ja jättivät sanomatta, että selkeitä syitä oli ainakin kolme: Tietämättömyys, laiskuus ja tyhmyys.

Lisäksi valtaosa sijoittajista jätti annissa lisämerkinnän tekemättä. Tämä ei ollut täysin riskitöntä rahaa, koska etukäteen ei tiennyt paljonko 60 sentin osaketta saa 40 sentillä. Ei siis pystynyt täsmällisesti myymään vastaavaa määrää osaketta kuin lisämerkinnässä oli saamassa. Mutta sanotaan nyt, että jos osakkeita muuten merkitsi, lisämerkinnän tekeminen oli odotusarvomielessä osakemarkkinoillekin poikkeuksellisen positiivista. Jos siis oli valmis myös myymään osakkeet nopeasti.

Lisämerkinnällä sai poskettoman määrän, eli 30,6 prosenttia alkuperäisestä merkinnästä. Tämä kertoi, että siellä ovat isotkin sijoittajat nukkuneet talviunta. Sijoitusrahastoilla on ymmärtääkseni juridisia ongelmia tehdä lisämerkintöjä, tämän ymmärrän.

Onnellinen onkin yksityissijoittaja, joka saa tehdä mitä lystää. Eikä tule kenkää, vaikka välillä vähän hönöilisikin.

Pidän rahan polttajina kaikkia sellaisia instansseja, joilla oli mahdollisuus tehdä lisämerkintä, mutta kesälomakiireiden takia jäi tekemättä. Ehkä joku ahkerampi tutkiva journalisti jaksaa kaivaa näitä tahoja esiin? Olettaisin julkisehkolta sektorilta näitä löytyvän useitakin.

Kaikkien niiden, jotka ostivat Finnairin vanhaa osaketta samaan aikaan kun uutta sai halvemmalla, kannattaisi omalta kannaltaan yrittää tenttiä hyväksyttävästi Seppo Saarion ”Kuinka sijoitan pörssiosakkeisiin” ennen kuin tekevät uusia osakesijoituksia.

Sampo roikahti enemmän kuin mahdollisen ostotarjouksensa arvo

Suhtaudun luultavasti jopa keskimääräistä suomalaissijoittajaa epäluuloisemmin suomalaisten yhtiöiden ulkomaisiin yritysostoihin. Muistan nimittäin hyvin esimerkiksi Nokian ostamat kannattamattomat eurooppalaiset televisiotehtaat 80-luvulta ja Stora Enson Consolidated Paperilla yritetyn Amerikan valloituksen. Kumpikin yhtiö on pystyssä vielä tänäkin päivänä, mutta se johtuu muista syistä kuin näistä miljardiluokan harhalaukauksista.

Niinpä en varsinaisesti samppanjaa tilaillut, kun kuulin Sammon harkitsevan ostotarjousta lontoolaisesta Hastings Groupista. Itse asiassa, jos olisin ollut ruudulla ja huomannut uutisen, olisin varmaan myynyt surutta ja ostokohdetta yhtään enempää tutkimatta heti ostolaitaan. Olin kuitenkin punttisalilla tiedotteen tulon aikaan, mutta osake otti hyvin osumaa ilman tukitultanikin.

 

Torstaina tilanne kuitenkin oli jo, että Sammon markkina-arvo oli laskenut sen saman 1,2 miljardia euroa, kuin mikä on Sammon mahdollisen ostoskohteen markkina-arvo.

Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä. Oli Nalle ostamassa Lontoosta mitä kuraa tahansa, tuskin tappiota tulee ihan koko sijoitetun pääoman verran. Lisäksi Sampo on perinteisesti ollut osakkeenomistajan perspektiivistä mukavan sniidu maksamaan liikaa. Vielä vähän mutuilemalla voisin kuvitella Bonking Boriksen eristäytyvällä saarella olevan vakuutusyhtiöissä ostajan markkinat, kun EU:hun italialaisten laskuja maksamaan jäävät lienevät ostamassa enemmän Eurotunnelin lippuja Pariisiin kuin varaamassa uusia Heathrown lentoja.

Keskiviikon tekemättä jääneen myynnin sijaan laitoinkin ostohousut jalkaan. Sampoa oli jo ennestään salkussa ja tapojeni vastaisesti nostin jonkun salkkuosakkeen keskihintaa radikaalisti. Mutta oli tilannekin poikkeuksellinen. Hyvin solidi osake laskee absurdin paljon semijärjettömästä syystä. Voihan se kauppa vielä vaikka peruuntuakin. Ja voi olla, että molemmat USA:n presidenttiehdokkaat ovat jo Varjoisten kujien miehiä, mutta Björn Wahlroos ei tosiaankaan ole.

Sampo on 17 miljardin markkina-arvollaan sen kokoluokan lappu, että eivät sen hintaa piensijoittajat paljoa liikauttele. Mutta nostin sen kuitenkin esimerkiksi robinhoodimaisesta ajattelusta, jossa ostetaan ja myydään osakkeita, milloin mistäkin hämärästä signaalista johtuen ja hinnasta yhtään välittämättä.

Osakkeet ovat osuus yrityksestä

Olen aina nähnyt osakesijoitukseni osuuksina yrityksistä. Kun ainoat osakkeeni olivat vuonna 1986 kymmenen SYP:n B:tä, saatoin välillä osoitella Suomen Yhdyspankin konttoria ja hihkua ”Miun pankki!”

Jos osakkeet näkee vain rulettinumeroina, eikä kiinnostusta riitä yhtiöihin perehtymiseen, en varsinaisesti suosittele osakesijoittamista. En kuitenkaan varsinaisesti estelekään. Mitä enemmän markkinoilla on lyhyen matematiikan approbaturin kirjoittajien rahaa, sen parempi meille muille spekulanteille.

P.S.  Vuonna 2016 vitsailin Alexander Stubbin lyhyen matematiikan A:n kustannuksella. Joku kysyi, että kauanko sitä pitää ristinä kantaa jotain yo-todistuksen arvosanaa. Vastasin, että loppuelämänsä. Tämä ihmissuhde ei vastauksestani muistaakseni kovasti lähentynyt.

P.P.S. Jaan uudelleen propagandakirjoitukseni ajalta, jolloin kolumneillani ei vielä ollut miljoonia lukijoita (2014). Lienee hyvä hetki tunnustaa, että taisi jo kirjoittaessani olla takaraivossa, että osa ihmisistä ei välttämättä tiedä mistään osakesijoittamiseen relevantista yhtään mitään.

P.P.P.S. Enkä suosittele osakesijoittamista niillekään, joilta ei päässälaskuna suju 3 euroa miinus 60 senttiä.

Keskustele

Kuukausittaista korkotuottoa lainasijoittamisesta