Pakko myöntää: olen sijoittajana synkistelijä. Ajattelen, että osakesalkkuni arvosta saattaa hetkenä minä hyvänsä hävitä puolet. Päivittäin en sentään salkustani huolta kanna. Tarkistan salkkuni kerran pari vuodessa ja laskeskelen, miten osakkeiden romahdus elämääni vaikuttaisi. Jos lopputulos ei miellytä, ryhdyn korjaaviin toimiin.
Pakko myöntää, ettei riskinhallintani ole sen enempää tarkkaa kuin hienostunutta, mutta on palvellut minua parinkymmenen vuoden ajan kelvollisesti. Teknokuplan puhkeaminen oli kuin kärpäsen surinaa. Samoin finanssikriisi. Jos ihan rehellisiä ollaan, ymmärrän totta kai, että olen jättänyt paljon rahaa pöydälle. Esimerkiksi vuonna 2009 tankkasin kyllä osakkeita, mutta täydellä jälkiviisaudella arvioiden aivan liian varovasti.
Volatiliteetista en juuri piittaa, koska pidän huolta siitä, että voin valita milloin myyn. Likviditeettiriskiä ottamalla yritän tienata. Olen sijoittanut muun muassa aloitteleviin listaamattomiin yrityksiin ja joukkolainoihin, jotka aion pitää salkussani niiden erääntymiseen asti.
Aika moni varainhoitaja on hymyillyt vinosti, kun olen kertonut periaatteistani. Etenkin kaikki ne, joiden kanssa ehdin jutella ennen finanssikriisiä. Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi nuori mies, joka totesi, että 50 prosentin pudotus osakemarkkinoilla on ajatuksenakin mahdoton. Kohtalon ivaa on tietysti se, että ennen finanssikriisiä riskinhallintajärjestelmät olivat kehittyneet aimo harppauksin. Suomen Pankissakin ajateltiin, etteivät markkinoiden riskit enää pääse yllättämään. Sittemmin on opittu, että poikkeuksellisia markkinaliikkeitä tapahtuu paljon useammin kuin tavattiin ajatella.
Niinpä suuret sijoittajat tekevät inhorealistisia laskelmia. Esimerkiksi Norjan valtion massiivinen öljyrahasto arvioi hiljattain, että sen omaisuuden arvo saattaa pudota yli 40 prosenttia yhden vuoden aikana, jos osakemarkkinat romahtavat ja jos Norjan kruunu samaan aikaan vahvistuu. Osakkeissa on öljyrahaston varoista 70 prosenttia. Sen tähän mennessä synkin jakso on ollut vuosi 2008, jolloin sen tuotto painui 23 prosenttia miinukselle.
Rahaston sijoitusten hoidosta vastaava Yngve Slyngstad on myös toistuvasti muistuttanut, ettei hyvien vuosien pidä olettaa jatkuvan ikuisesti. Yhtä vaarallista on hänen mielestään luottaa siihen, että romahdusta seuraisi nopea nousu niin kuin vuonna 2009.
Näitä varoituksia kannattaa yksityissijoittajankin kuunnella. Pahaa pelkään, että meillä saatetaan vielä nähdä toisinto teknokuplan jälkimainingeista. Teknohuumassahan pörssi-innostus hipoi hurmiota ja moni yksityissijoittaja poltti näppinsä pahemman kerran. Pörssikammo tarttui tuolloin sijoitusneuvojiinkin. Erään suuren pankin entisen johtajan mukaan osalla neuvojista kului vuosia ennen kuin he uskalsivat suositella osakkeita asiakkailleen.
Voi olla, että olen hakoteillä. Kenties onkin niin, että sijoittajien uusi sukupolvi on edeltäjiään viisaampi ja on hyvän sään aikana säätänyt sijoitusriskin itselleen sopivaksi. Toivotaan niin.
