Joel Gray ja Liza Minnelli lauloivat ”Money makes the world go around” yli neljäkymmentä vuotta sitten. Tämä pitää paikkansa. Sen jälkeen kun foinikialaiset keksivät rahan, on sillä pystytty ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Se on toistaiseksi keksityistä välineistä tehokkain ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä. Mao Zedongin metodi (valta lähtee kiväärin piipusta) on nopeampi, mutta allokoi resursseja tehottomasti.
Hyödyllisyytensä lisäksi rahan olemassaololla on myös haittavaikutuksia. Ihmisiä on tapettu ja jopa kulttuureja tuhottu rahan takia. Minulla on teoria, jonka mukaan tämä johtuu ihmisten puutteellisesta ymmärryksestä rahan merkityksestä henkilökohtaiselle hyvinvoinnille. Raha on kuitenkin vain vaihdannan väline, eikä hyödyke sinänsä.
Minulla on sotaveteraaniystävä, joka on nollasta rakennellut kuudessa vuosikymmenessä kahdeksannumeroisen varallisuuden. Tutustuimme paremmin, kun yritin juoda häntä penkin alle veteraanisäätiön valtuuskunnan kokouksen jälkeen 1990-luvun puolessa välissä. Normaalit ruokajuomat ja 16 Jim Beamia myöhemmin minulle huomautettiin, että pöydässä nukkuminen anniskeluravintolassa ei ole soveliasta. Pöydän alle juotavaksi tarkoitettu Rööperin kasvatti jäi Vaakunaan ottamaan vielä snadit.
Nyttemmin tapaamisemme ovat kuivempia, koska hän muutama vuosi sitten kertoi ryypänneensä 65 vuotta ja päättäneensä jäädä eläkkeelle. Edelleen hän noudattaa filosofiaansa, jonka mukaan ”taksilla ei ajeta kuin kännissä”, joten hän lähtee kokouksista aina julkisilla. Tätä en sinänsä paheksu sen enempää kuin sitäkään, että hän ei käytä rahaa mihinkään muuhun välttämättömyyksien lisäksi.
Mutta edelleen ihmettelen, millaisella kiihkeydellä hän suhtautuu osakesijoituksiinsa, ja kokemiinsa ”verottajan epäoikeudenmukaisuuksiin”. Verokarhun raatelujenkin jälkeen on tuntunut vielä jotain jääneen. Hänellä jää todennäköisesti säästöön eläkkeestä sijoitustuotoista nyt puhumattakaan. Lasten toimeentulo on turvattu, ja lisäksi jaamme filosofian, jonka mukaan lasten ei pidä päästä liian helpolla. Hän erosi kirkosta 40-luvulla, ”koska papit puhuivat paskaa”, eikä ole vähimmässäkään määrin uskonnollinen. Aikooko hän kenties ottaa rahat mukaansa arkkuun, olen joskus kysellyt.
Olen tuloksettomasti yrittänyt selittää ensin mummilleni ja sittemmin vanhemmilleni, että mitenkään välttämätöntä ei ole tulla eläkkeellä toimeen, vaan myös varallisuutta voi eläkeläinen realisoida. Itse asiassa en tiedä olenko näillä palopuheillani ilahduttanut pikkuveljiäni. Joka tapauksessa mitään vahinkoa perillisten kannalta ei ole päässyt tapahtumaan, eläkkeellään mummi kituutti arkkuun asti, ja näin näkyy toimivan myös seuraava sukupolvi.
En mitenkään halua kannustaa ihmisiä silmittömään kuluttamiseen, vaan huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Jos 84-vuotias valitsee tyytyväisenä pakkasella bussipysäkin lämpimän taksin takapenkin sijasta, niin hyvä niin. Ja jos iskä ja äiskä ovat tyytyväisiä alempaan kulutustasoon ja siten kasvattavat perintöosuuttani, niin vielä parempi. Hivenen kuitenkin epäilen, että kyse on enemmän urautuneista ajatusmalleista rahan käytön suhteen kuin oman onnellisuuden maksimoinnista.
Ihmisillä joilla on varallisuutta, mutta ei kykyä tai halua käyttää rahaa on positiivinen ongelma, jos ongelmaa lainkaan. Sen sijaan jos on kykyä ja halua käyttää rahaa, mutta ei varallisuutta, ollaan oikeiden ongelmien edessä. Jos rahat eivät riitä edes perustarpeisiin, niin ollaan kusessa.
Mason Malmuth opetti minulle jo kauan sitten, että turnauksissa pienen stäkin merkit ovat arvokkaampia kuin ison stäkin. Näin on myös ”oikeassa” elämässä. Kun rahat ovat tiukalla, niin jokainen euro on arvokas. Jos rahaa jää yli normikulutuksen, niin ylijäävillä rahoilla voi humputella. Ne voi sijoittaa viinaan, naisiin, huonoihin hevosiin tai osakkeisiin. Ne voi jopa tuhlata, ja elämä jatkaa radallaan.
Tämän vuoksi olen jaksanut ihmetellä pokerinpelaajien valmiutta lyödä itsensä poikki isoista nipuista. Minä arvostan lämpöä, ruokaa, juomaa ja luottotietojani siinä määrin, että en missään nimessä riskeeraisi niitä pelipöydässä. Tiedän paljon enemmän pelaajia, jotka ovat tehneet ison tilin ja hävinneet sen, kuin sellaisia, jotka ovat pitäneet rahat.
Rahaa ei tarvitse kunnioittaa, mutta rahan puutetta pitää pelätä. Yleisesti ottaen kaikki, jotka väittävät olevansa onnellisempia köyhinä valehtelevat. He tosin saattavat olla väittämässään oikeassa, mutta silti tuskin kieltäytyisivät lottovoitosta sellaisen osuessa kohdalle. Ja salaa mielessään toivovat sellaista.
Tiedän myös ihmisiä, joille raha tuntuu olevan arvo sinänsä. Toki jos henkilökohtainen elämäntehtävä on varallisuuden kasvattaminen, niin minulla ei ole siihen mitään vastaansanomista. Tässä on ymmärretty raha menestyksen mittarina. Tällaisena se toimiikin hyvin niin pokerissa kuin sijoitusmaailmassa. Oma huono menestykseni monien samoista lähtökohdista lähteneiden rinnalla pakottaa minut etsimään selitykseksi sitä, että minulle raha on vain vaihdon väline ja minulla on tärkeämpiäkin arvoja.
