Olet täällä

Kolumnit

Ostotarjouksista ei tarvitse tuskailla – paitsi droppigurujen

Jaa Twiittaa

Helsingin pörssistä ostetaan yhtiöitä pois, koska ne ostajien mielestä vaikuttavat edullisilta. Jos siirrymme tytäryhtiötalouteen, sen pohjimmainen syy ovat liian alhaiset pörssikurssit eikä esimerkiksi omistajien epäisänmaallisuus. Tämän selittämisessä menestyksekkäästi valtaosalle nykyhallituksen ministereistä saattaisi olla joitain haasteita.

Fabianinkadun laatuyhtiöistä Konevuokraaja Cramo on siirtymässä hollantilaiseen omistukseen ja Hoivatilat puolestaan belgialaiseen hoivaan. Olen lukenut ja kuunnellut paljon mutinaa näistä kaupoista – myös näiden osakkeiden omistajilta.

Ilman jääneet

Jos on suomalaisia osakkeita, mutta salkussa ei sattunut olemaan juuri viimeisintä ostokohdetta, ei ole mitään perusteltua syytä mökötellä. Tällä kertaa onnekkaammat kollegat saavat rahaa vastineeksi omistuksestaan.

Tästä rahasta iso osa tulee takaisin listayhtiöihin, koska johonkinhan ne ulkomaisten väkisin syliin työntämät hynkyt on pakko tyrkätä. Pankkitili ei yhden listalta poistumisen jälkeenkään ole pörssisijoittajalle mieluisa rahan parkkipaikka. Kotimainen myyjä on hyvin taipuvainen laittamaan osakemyyntirahansa sinne, mistä on ennenkin tullut tiliä, eli tässä tapauksessa Helsingin pörssiin.

Ostotarjousten tuomat indeksinousut ja huhumyllyt uusista bideistä ovat myös omiaan tuomaan osakkeisiin kokonaan uutta rahaa. Sijoittajat populaationa kun lienevät täältä ikuisuuteen taipuvaisia yliekstrapoloimaan historiallista kurssikäyrää.

Lisäksi huhut hyvistä bileistä tuovat mukaan sellaisiakin osanottohalukkaita, jotka eivät alun perin ajatelleet missään tapauksessa tulevansa. Veikkauskin haki yhdeksää media-akkreditointia Suomi – Liechtenstein peliin. 

Eli ostotarjouksella on nostava vaikutus muidenkin kuin kohteen pörssikurssiin.

”Nyyh, tuli odottamaton pikavoitto”

Toki myös omistuksensa arvoon pikanousun ottaneet ovat perinteiseen suomalaiseen malliin valittaneet sekä huonoista hinnoista että veroista.

Liian matalasta lunastushinnasta lässyttäneitä suosittelisin katsomaan peiliin. Sitten voi pohtia, näkyykö siellä sijoittaja, jolla on parempi analyysi ostettavan yhtiön potentiaalista kuin ostotarjouksen jo hyväksyneillä pääomistajilla. Jos näkyy, saa miunkin puolesta jatkaa valittamista.

Verovikinää ymmärrän enemmän. Jos aikoi ottaa osakkeet mukaan perunkirjoitukseensa, tuli suunnitelmiin äkillinen muutos. Hautakiveen hakatun sijoitussuunnitelman murtumisen lisäksi verot realisoituvat maksettavaksi ja sen seurauksena sijoitussalkun arvo lopulta alenee myyntivoittoverojen verran.

Tätä verotuskaa helpottamaan varten Akin Niksi-Pirkka -palsta tarjoaa kolme neuvoa. Eikä yhdessäkään tarvitse käyttää sukkahousuja, ellei itse halua:

Älä unohda ostotarjouksen tuomaa kurssinousua

Tämä kuulostaa osakesiviilin korviin trivialta, mutta mitä ilmeisimmin ei ole sitä. Olen nähnyt ihan kirjallisiakin esityksiä, joissa näytetään, miten paljon veroihin tämän kammottavan pakkolunastuksen yhteydessä nyt joutuukaan laittamaan. Laskelmat lähtevät aina lunastushinnasta, eivätkä sitä edeltäneestä pörssikurssista.

Älä budjetoi vanhaa verovelkaa omaksi rahaksi

Jos pitää jotain varallisuusexceliä tai vastaavaa, kannattaa sinne laittaa omaksi eräkseen verovelat. Näin on paremmat mahdollisuudet ilahtua ostotarjouksesta, kun ymmärtää, että tässä yhteydessä ”pääsee” maksamaan vanhoja velkoja pois - lisätilin tekemisen ja siitä menevien verojen lisäksi.

Velanotto mahdollistaisi saman pääoman pitämisen

Ostotarjouksen hyväksyttyään voi sijoitettava pääoma verojen vuoksi jäädä jopa sitä edeltävää aikaa pienemmäksi. Tätä tuskaa voi helpottaa nostamalla vähän sijoitusastettaan maltillisella velkavivulla. Myyntihinnasta laskettuna ei nykyverotuksella kuitenkaan piensijoittajalla mitenkään mene yli 24 prosenttia veroja, kun otetaan huomioon 20% hankintameno-olettama.

Havaintojeni mukaan tosin ”Vihaan veroja” ja ”En koskaan käytä velkaa sijoituksiin” -puolueilla on hyvin paljon leikkauspintaa keskenään. Näissä yhteyksissä olen aiemminkin yrittänyt muistuttaa, että 120 pinnan sijoitusaste paikallisessa monopolissa on jonkun verran pienempi riski kuin 100 prosenttia geeniteknologian yrityksessä. Näiden molempien puolueiden jäsenien vakaumuksen horjuttaminen sujuu kokemusteni mukaan menestyksekkäästi kuin tieteellisen maailmankuvan tarjoaminen Laura Huhtasaarelle.

Droppiguruilla on perusteltu syy mökötellä

Ainoat sijoittajat, joiden on ystävällisistä tai vihamielisistä yritysvaltausuutisista aiheellista pistellä neuloja itsensä näköisiin voodoonukkeihin, ovat pörssikurssien romahdusta vuosikausia käteisposition ja pikkuhiljaa kulahtavan kämpän päällä odottaneet pörssimaailmanlopun ennustajat. Droppitölkkiä potkittiin taas vähän kauemmaksi.

Mutta ei hätää, kyllä nämä pörssikurssit vielä laskevatkin. Mie en vain tiedä milloin. Olen kuitenkin vakuuttunut, että vuosikausia notkahdusta odottaneet tulevat silloin kertomaan ”Minähän ennustin tämän”.

Uudelleensijoitusongelmat

Oma paras yritysosto-osumani pörssissä tuli reilu vuosi sitten. Vahvahkossa ylipainossa ollut Technopolis ostettiin pois kuleksimasta. Murehdin silloin Kauppalehdessä ostotarjouksen tuomista uudelleensijoitusongelmista.

Olen edelleen ihan tyytyväinen lausunnostani. Tämä ei ole niin itsestään selvää, kuin mitä äkkiseltään luulisi. Viittaan tässä omaan tyytyväisyyteni omiin sanomisiini. Olen antanut medialle myös sellaisia neronleimauksia, joista taltiointeja en todellakaan ole uudelleen jakamassa.

Jos siis onnekas ostotarjous napsuu omaan salkkuun, on pohdittavan arvoinen ongelma: ”Mihin tilille tulevat rahat laitetaan”, eikä ”Miksi miut pakotetaan myymään”.

On aina selkeästi hyödyllisempää miettiä, miten lypsää lehmästä enemmän, kuin murehtia kaatunutta maitoa. Varsinkin kun ostotarjouksen yhteydessä maitoa ei kaatunut yhtään, vaan Valio yllättäen nosti maidon hintaa ja verottaja vähemmän yllättäen saapui perimään sekä vanhoja että uusia saatavia.  

Keskustele aiheesta täällä

"Uskomme parhaiden sijoituskohteiden löytyvän Aasiasta."
Liity Sijoitustiedon jäseneksi