Olet täällä

Kolumnit

Nepotismi tuo Ålandsbankenissa tulosta

Taivasteltuani perjantaina aamuhämärissä Nordean tämän vuoden melkein miljardin luottotappioita oli Ålandsbankenin osavuosikatsauksen lukeminen lähes pelkkää riemujuhlaa. Koronan kunniaksi pääomistaja/hallituksen ”rivijäsen” Anders Wiklöfin veljenpoika/toimitusjohtaja Peter Wiklöf takoi pöytään kaikkien aikojen ennätyskvartaalin. Mitä ilmeisimmin Ahvenanmaalla osattiin jo ykkösneljänneksellä kirjata koronaosumat.

Olin ollut aika paljonkin huolissani Ålandsbankenista, kun saari kuitenkin on aika vahvasti turismista (15% BKT:sta) riippuvainen, ja ainakaan ruotsalaisia turisteja ei ole mikään valtio pitkään aikaan sovinnolla päästänyt maahan. Luulisi, että yksikieliseltä saarelta löytyisi edes yksi ylioptimistinen ja pahasti velkaantunut ravintoloitsija, jonka koronalockdownit olisivat laittaneet polvilleen.

Jos tällaisia on, niin Ålandsbanken ei niitä vaikuttaisi juuri rahoittaneen. Huhti- kesäkuun luottotappiot 800.000 euroa olivat lähinnä humoristisella 0,08 prosentin tasolla.

Rahaa satoi Maarianhaminaan ovista ja ikkunoista eli vähän kaikilta sektoreilta. Korkokate kasvoi vuodentakaisesta 1,4 miljoonaa 14,8 miljoonaan euroon ”lähinnä korkeampien antolainausvolyymien ja Ruotsin korkeampien markkinakorkojen ansiosta”. Ykkösneljänneksestäkin parannusta tuli 0,3 miljoonaa. Pankkien tapauksessa relevantein vertailu onkin aina edelliseen neljännekseen, joskin jostain idioottimaisesta syystä joitain vuosikuluja kirjataan pelkästään ykkösneljännekselle. Tämä johtuu siitä, että tyhmyys ei ole uusiutumaton luonnonvara, vaan kasvaa oikein hyvin kylvämättä ja kastelematta. 

Palkkiotuotot kasvoivat 1,9 miljoonaa euroa 15,7 miljoonaan, lähinnä varainhoitotoiminnan korkeampien tuottojen ansiosta. Aktiivisesti hallinnoitu pääoma nousi 5,4 miljardista 6,1 miljardiin.

Vuonna 2014 ensimmäisiä ÅAB-hankintoja harkitessani pohdiskelin, että pienen pankin on helpompi ottaa lisää markkinaosuutta kuin suuren. Lisäksi arvelin joidenkin asiakkaiden vielä olevan valmiita maksamaankin siitä, että pankissa on joku oikea henkilö, jolle voi soittaa, jos on jotain huolia ja murheita. Tämä visio on vaikuttanut Ålandsbankenissa toteutuneen keskimääräistä harhanäkyäni paremmin.

Olen jonkun verran treidannutkin osaketta, eikä olisi väärin, jos Ålandsbanken maksaisi miulle markkinatakauspalkkiota. Onnekseni positioni on tällä hetkellä likimain yhtä suuri, kuin se on koskaan ollut. Tässä on auttanut, että ilman analyytikkoseurantaa olevan Ålandsbankenin hinta ei ole omistusaikanani koskaan kuplautunut. Ostin muistaakseni ensimmäiset Ålandsbankenini maanantaina 10.11.2014 kirjoitettuani pankista positiivisen kolumnin edellispäivänä. Ihmiset, jotka eivät koskaan kirjoita mitään Sijoitustietoon, mutta selkeästi kyllä lukevat, repivät hinnan iloiseen nousuun ennen kuin miulla oli lapun lappua. Tämä nyt oli tosiaan vähän omaan jalkaan ammuttu, mutta tarina on hilpeä.  

      

Osake on edelleen fundamenteiltaan pelottavan edullinen. Jos Q2 0,50 euroa per osake on ÅAB:n kestävä tulostaso, jää P/E kurssilla @18,50 alle kympin. Omaa pääomaa per osake yhtiöllä on melkein pörssikurssin verran eli 17,41 euroa.

Olisin näillä eväillä vähän hämmästynyt, ellei lappu tee tässä syklissä vielä uusia huippuja. Tästä voi päätellä, etten ole ihan heti välttämättä irrottamassa.

Tosin yksi pala jäi vielä kurkkuun. Se ei ollut oman pääoman tuotto 11,8 prosenttia, vaan edelleen pimeänä pidetyt näkymät:

”Markkinoiden alhaisen näkyvyyden ja suuren volatiliteetin vuoksi Ålandsbanken on päättänyt, että pankki pidättäytyy toistaiseksi näkymien antamisesta vuodelle 2020.”

Ettei vaan siellä missä kiinteistön omistamiseen tarvitaan ålandsk hembygdsrättiä olisi joku puoliuponnut laivanvarustaja Ålandsbankenin murheena?

Itse asiassa Peter Wiklöf vähän yritti pelotella:

Pandemiasta johtuvaa järjestämättömien luottojen kasvua ei vielä ole nähtävissä, mutta odotamme negatiivisten vaikutusten näkyvän selkeämmin tulevana talvena.”

Toivon, että näkymien antamisesta pidättäytyminen johtuu siitä, että Wiklöfien perspektiivistä on ihan sama, mitä Ålandsbanken pörssissä maksaa ja mitä muut Ahvenanmaan Roope Ankasta ja tämän veljenpojasta ajattelevat. Tai sitten Ahvenanmaalla on joku mätä särki haudattuna.

En tiedä. Järkeen vain ei mene, ettei pankki muka pystyisi heinäkuussa antamaan mitään ennustetta loppuvuoden tuloksesta. Ilman annettuja pimeitä näkymiä olisin repinyt osakkeen omin voimin kahteenkymppiin. Nyt jäin noudattamaan poppamiesstrategiaa eli istumaan salkun päälle ilman mitään toimenpiteitä.

Osinkohaukoille mainittakoon, että Ålandsbanken jakaa euron osinkoa heti kun EKP sen sallii, eli osinkotuotto on reilut viisi prosenttia. Ja luulen jakavan saman ensi vuonnakin. Vakavaraisuudessa Wiklöfeillä on marginaalia vaikka osakkaille jakaa.

Nordea otti sittenkin riskiä

Mikrohavaintojen perusteella luulin, että Nordea on lopettanut riskiluottojen myöntämisen. Defensiivisyydellä olenkin perustellut välillä isohkoakin painoani Nordeassa. Tämä osoittautui toiveajatteluksi, sillä Nordea on kirjaamassa luottotappioita tänä vuonna vajaan miljardin euron verran. Se on tyyliin puolet enemmän kuin mie silloin kun torstai oli toivoa täynnä luulin. Oikeiden analyytikkojen konsensus oli hyvin kartalla (900 miljoonaa), mie elin Joulumaassa, joka oli tosiaan pelkkää toiveunta.

Olisi ehkä syytä pikkuhiljaa harkita sijoituskolumnien kirjoittamisen luovuttamista osaavampiin käsiin, sillä olin omat Nordea-pohdintani perustanut Suomen havaintoihini ja ollut lähinnä huolissani Nordean luotoista tanskalaisille sikafarmareille, norjalaisille öljynporaajille tai ruotsalaisille kiinteistökeinottelijoille. Todellisuudessa Nordea sitten otti suhteellisesti eniten osumaa juuri Suomessa.

Aloin ”keräillä” Nordeoita alkuvuodesta 2018. Keskihintaa on päässyt alentamaan monta kertaa koronan avatessa jo ihan uusia tasoja. Suurimmillaan Nordea-positioni olikin 16.3. -20.3.2020, sitten jo vanhan spekulantin hermot pettivät ja aloin keventää. Olen sen jälkeen melko rutiinilla myynyt vähän Nordeaa nousupäivinä ja sitten yrittänyt ostaa näitä halvemmalla takaisin laskupäivinä. Homma on toiminut vähän liiankin hyvin, ja olen näköjään alkanut leijua enemmän ja tehdä huolellista analyysiä vähemmän.

Nordea siis teki nippa nappa positiivisen kvartaalituloksen, mutta antoi kuitenkin siedettävää näkymää loppuvuoteen. Alle miljardin luottotappioista kirjattiin 852 miljoonaa kahdella ensimmäisellä kvartaalilla. Uudehko toimitusjohtaja Frank Vang-Jensen oli selkeästi käskenyt puhdistaa lainasalkun (=kirjata luottotappiota) kaikesta vähänkin epäilyttävästä.

Nordeaa ja Ålandsbankenia on sikäli hilpeä verrata, että Nordea tekee tuloksensa kululeikkauksilla ja Ålandsbanken kannattavasti kasvavalla markkinaosuudella. Lienee melko helppo visioida, kummassa organisaatiossa yleinen työtyytyväisyys on parempi.

Nordean kohdalla mieltäni eniten askarruttava kysymys on, mitkä ovat tulevien vuosien luottotappiotasot. Tämän vuoden tiedämme, koska Vang-Jensen kertoi meille. Toisin kuin itsehallintoalueella asusteleva kollegansa. Riittikö nykyiseen luottosalkkuun tämä jaardin kurakirjaus vai onko vielä tulossa toinen tai useampia?

Vähän kuitenkin luulen, että enimmäkseen riitti. Koska Vang-Jensenillä oli erinomainen motiivi kirjata alas ihan kaikki, mitä pysyi. Nämä luottotappiot menevät vielä Kuuskullin ja koronan piikkiin. Mutta jos en tiennyt tätä ensimmäistä miljardia, miten voin luottaa näkemykseeni tulemattomasta toisestakaan? En tiedä, ehkä pitäisi tosiaan alkaa tutkia vähäkuluisten rahastojen esitteitä.

Jos Nordea palaa alhaiselle luottotappiotasolle, on osake toki edelleen edullinen. Omaa pääomaakin per osake löytyy @7,86 euroa eli selvästi yli pörssikurssin @6,73.

Itseluottamukseni omaan pankkianalyysikykyyni ei välttämättä palaa enää koskaan viime perjantaita edeltäneelle tasolle. Toki vähän lohduttaa, että Nalle Wahlroosin pankki hinnoitellaan alle oman pääomansa, eli markkinat odottavat pankin tulevaisuudessa tuhoavan omistaja-arvoa. Katoavaista on maallinen kunnia.

Nordean osinkoa kuumeisesti odottavia voi lohduttaa tieto siitä, että sen luvatun 0,40 euroa Nordea pystyisi ihan kepeästi jakamaan, jos EKP vain näyttäisi vihreää valoa.

Jos Nordea saavuttaa Vang-Jensenin tavoitteista vuodelle 2022 pelkän 10 prosentin oman pääoman tuotonkin, palaa osakkeen hinta taas kympin paremmalle puolelle. Pidän tavoitetta kovana, mutta saavutettavissa olevana. Seuraavia osareita tuskin jännitän yhtä paljon kuin tätä viimeisintä.

Anders är Kungen

Joka tapauksessa voitaneen tuomita suomenruotsalaisten keskinäisessä pankinomistamiskilpailussa Anders Wiklöfin purjehtineen maaliin viime vuosina ensimmäisenä. Toki huomattavaa on, että Nordean markkina-arvo on 27 miljardia euroa ja Ålandsbankenin 280 miljoonaa euroa, eli suuruusluokkaa yhden prosentin. Pikkuveneellä pääsee moneen poukamaan, mihin ei isolla risteilyaluksella ole mitään asiaa.

P.S. Kuka puupää on ostanut salkkuuni jonkun verran enemmän Nordeaa kuin Ålandsbankenia?   

Keskustele Ålandbankenista. Ketjusta löydät myös Akin aiemmat kolumnit aiheesta

Keskustele Nordeasta

Keskustele sijoittamisesta tai avaa oma sijoitusaiheinen blogi. Tervetuloa moderoidulle foorumillemme!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi