Olet täällä

Kolumnit

Mummun salkku, kevätsiivous ja uusi elämä 

Muutama sananen ensin uutisvirrasta, sitten maksutonta sijoitusopastusta. Osakemarkkinoiden varovainen positiivinen vire liittyy kahteen asiaan: ensinnäkin, keskuspankkien uskotaan heränneen taantumariskeihin, ja toisekseen, valtioiden uskotaan siirtyvän budjettipolitiikassaan sallivampaan linjaan. Erityisesti euroalueella myös lähestyvillä vaaleilla on varmasti tähän oma vaikutuksensa. Niinsanotut valtapuolueet eivät taatusti halua antaa populisteille enempää ääniä puskemalla Eurooppaa taantumaan pelkästään kuri- ja opetusmielessä. 

Tämä häiritsee minua. Ensinnäkin, keskuspankkien herääminen on ollut jo jonkin aikaa hinnoissa, ja nyt osakekursseissa on jo mukana elvyttävämpi budjettipolitiikka. Entä jos isot möröt Brexit, Kiina ja Italia iskevät vielä näpeille? Entä jos Euroopassa ”vastuullisten” puolueiden konsensus pettää, kuten esimerkiksi niinsanotun Hansa-liiton toiminta vihjaisi? Ja erityisesti, onko poliitikoista toteuttamaan budjettielvytystä suhdanteen heikentymisen jatkuessa? Taitava ja tietävä Antti Ronkainen piruili, että Euroopassa nojataan vahvasti Kiinan kommunistien haluun ja kykyyn elvyttää. 

Välittöminä riskeinä hyvälle markkinakehitykselle näen siis, että nyt tiedossa olevat riskit osoittautuisivatkin todellisuudessa suuremmiksi, ja että poliitikot etenkin Euroopassa källäisivät budjettielvytyksen sillä hetkellä, kun se koittaa. Kansainvälisessa kilpailussa ja talouden trendin kääntämisessä ei tarvitse nimittäin nykyään edes mokata. Epäonnistumiseen riittää, että tekee oikeat asiat vähän muita hitaammin.

Nordea varoittaa, että euroalueen hidas kasvu saattaa johtaa taantumaan, joka alkaa tälläkin kertaa etelästä. Danske Bank on kuitenkin vielä optimistinen, että euroalue säästyisi taantumalta.  

Bloomberg laski, miten eri tavoilla Italian velka on koko Euroopan ongelma – suurimmat saatavat Italiasta on Ranskalla, jolla on mittavia sijoituksia Italian pankkisektorilla. Ei ihme, että maiden hallituksien välinen nokkapokka on ollut voimakasta. Macronia pelottaa, eikä syyttä.  

EU-komissio leikkasi euroalueen kasvuennusteita rajusti – Italian koko vuoden 2019 uusi kasvuennuste on surkea 0,2%. ABN AMRO-pankki pelkää, että nämäkin ennusteet saattavat olla liian optimistisia.

Financial Times kertoo, että Saksassa jo haikaillaan budjettielvytystä tarjoamalla verohelpotuksia investoinneille tutkimus- ja kehitystoimintaan. Reuters kertoo Saksan demareiden jo kaavailevan työttömyyskorvausten korottamista, mikä olisi askel taaksepäin aiempien demarihallintojen tekemistä eurooppalaisittain katsottuna rajuista työmarkkinauudistuksista. 

Saksassa Deutsche Bank kyntää syvissä vaikeuksissa. Rahaa ei tule oikein mistään, mutta kulut juoksevat. Bloomberg kertoo pankin laittaneen silmät kiinni ja toivovan parasta.

Samaa vaivaa on muuallakin. FT:n mukaan Danske Bankin tulos on laskenut rahanpesuskandaalin jälkimainingeissa ja osinkoakin on leikattu, kun pankki varautuu mahdollisiin jättisakkoihin. Bloombergin mukaan Nordeassakin asiakkaat ovat tyytymättömiä, tuotot supistuvat ja menoja pitäisi leikata.

FT kävi läpi euromaiden alkavan vuoden budjettia, ja toteaa, että käytännössä kaikki euromaat ovat tekemässä tänä vuonna suhdannekorjattuna elvyttävämpää budjettia kuin viime vuonna. 

Tarkasti seuraamani kolumnisti Leonid Bershidsky kävi läpi EU-parlamenttivaaleja, ja tuli lopputulokseen, että isoja mörköjä ei ole odotettavissa. Populistit voittavat ääniä, ja vanhat kaksi johtavaa ryhmää, eli EPP ja S&D, menettävät aiemmin omineensa ehdottoman enemmistön. Mutta populistit ovat hajanaisia, ja kaksi johtavaa ryhmää voi aina liittoutua kriittisissä äänestyksissä ALDEn tai vaikka vihreiden kanssa. Tämä tarkoittaisi, että EU:n integraatiokehityksen rattaisiin tulee hiekkaa, mutta rikki koneisto ei olisi menossa.

Markkinatutkimukseen liittyen kaksi tärkeää: 

Tuore tutkimus paljasti, että pitkällä aikavälillä valtioiden velkakirjojen tuotot ovat olleet yllättävän hyviä ja kansainvälinen sijoittaja on viimeisen kahdensadan vuoden aikana saanut tuoton, joka on yritysvelkakirjoja ja päämarkkinoiden USA:n ja brittien valtionvelkakirjoja parempi. Bloombergilla John Authers kirjoitti tutkimuksesta. 

Samaten pitkän aikavälin faktorituottoja on tutkittu, ja huomattu, että mm. trendi ja kalenteriefekti ovat olleet voimakkaita ja pitkäikäisiä. Tämänkin Authers kirjoitti auki. 

***

Aika moni pankkien sijoitusneuvonnan tai omaisuudenhoidon asiakas on päätynyt kalliiden ja tehottomien sijoitusratkaisujen pariin. Ongelma ei ole ehkä enää nykypäivänä niin paha kuin joskus aiemmin. Sijoitettavaa varallisuutta omaavat ihmiset osaavat nykyisin kysellä ja googlata. Silti toivo ylituotosta saa monet hakeutumaan hieman eksoottisempien tuotteiden pariin, tai pelko epäonnistumisesta saa satsaamaan ”hyvään” salkunhoitoon ja tarttumaan suosituksiin. On tärkeää ymmärtää, että pankin sijoitusneuvojan ensisijainen tehtävä ei ole hyvinvointisi, vaan katteellisen liiketoiminnan tekeminen pankille. Usein tämä tarkoittaa myynti- ja katetavoitetta. 

Joillekin päätyy perinnönjaon yhteydessä vahvasti pankin myyntityön kyllästämiä salkkuja. Siksi hyvien ja suositeltavien tuotteiden lisäksi olisi syytä tunnistaa myös huonot tuotteet, että niistä osaisi hankkiutua eroon.

Listataan ensin kaksi tuotetta, joista pitäisi kevätsiivouksen yhteydessä hankkiutua eroon, ja vältellä visusti jatkossa – pankkien omat rahastot ja strukturoidut tuotteet.

Edelleen näinäkin päivinä monissa massoille myytävissä sijoitusrahastoissa vuotuinen hoitopalkkio saattaa olla 1,8 prosentin tasolla. Se on valtava summa maksettavaksi joka vuosi pääomasta. Etenkin, kun yksikään näistä rahastoista ei ennen – eikä varsinkaan palkkioiden jälkeen – kykene päihittämään yleisindeksiä. 

Kaikenlaiset ”jos joku näistä viidestä osakkeesta nousee yli 30%, voitat 15%, ja jos...”-tyyppiset pankin paperit ovat strukturoituja tuotteita. Näissä onneksi esitteissä kerrotaan ihan suoraan se todellinen strukturointikustannus, joka yleensä on parin prosentin vuotuista luokkaa. Kallista saippuaa. Ei se pankin johdannaisdeski ole rahaa tehnyt olemalla oikeassa markkinoilla, vaan rakentamalla näitä pankin sijoitusneuvojien myytäväksi. 

**

Mielestäni hyvä salkunhoito koostuu kartoituksesta, suunnitelmasta ja toteutuksesta – ja nimenomaisesti tässä järjestyksessä.

Kartoitus koostuu kuudesta perusasiasta: sijoittajan kokonaistilanne, sijoitusaika, rahan tarve sijoitusaikana, riskimaku, verotus ja helppous.

1) Sijoittajan kokonaistilanne

Mistä tulot tulevat, yritystoiminnasta vai palkkatyöstä? Missä maassa ja valuutassa? Kuinka pysyviä ne ovat? Mikä toimiala? Onko omistusasunto, asuntolainaa?

Tyypillinen amatöörisijoittajahan on sellainen, jolla on työpaikka Suomessa, kaupunkiomistusasunto, jossa on vielä lainaa jäljellä ja sitten lastataan päälle lisää Suomi-riskiä osakkeilla. Usein vielä satsataan sijoituksissa aloihin, joista uskotaan ymmärrettävän muita enemmän – pahimmassa tapauksessa omistetaan työnantajan tai ainakin saman toimialan firmojen osakkeita. Fiksu sijoittaja pyrkii hajauttamaan henkilökohtaista riskiään. 
 

2) Sijoitusaika

Onko sijoituksilla tarkoitus yrittää varmistaa itselleen korkeampi elintaso eläkepäiville, vai kasvattaa ylisukupolvista varallisuutta? Kannattaisiko perinnönjakoon liittyviä näkökulmia huomioida? Onko näköpiirissä joitain mahdollisia yllätyksiä, jotka saattaisivat pakottaa myymään osan sijoituksista – yleensä ne hetket tuppaavat tulemaan vastaan niinsanottuina huonoina aikoina, jolloin hinnat ovat alhaalla. Jos vastaan tulee vaikkapa tilanne ostaa jotain sikahalvalla, et halua, että se sijoitusomaisuuden erä, mitä lähdet myymään, on myös sikahalpa. Osa sijoituksista saattaa olla tämänkin takia viisasta jättää matalan hintavaihtelun ja matalan tuotto-odotuksen tuotteisiin.

3) Rahan tarve sijoitusaikana

Korkoa korolle-efekti on voimakkaampi erityisesti verojen jälkeen, mikäli sijoitustuotteet ovat osingot ja korot uudelleensijoittavia. Toisaalta monet haluavat sijoituksista vuotuista tuottovirtaa, jolloin suora sijoittaminen osinkoja maksaviin instrumentteihin sopii heille.

4) Riskimaku

Riski ei tarkoita pelkästään sitä, että saatat hävitä tietyn osan varallisuudestasi. Kaikkeen, myös rahojen pitämiseen pankkitilillä, liittyy riski. Ehkä pankki menee nurin tai inflaatio syö pankkitilin saldon ostovoimaa. Jos ostat seitsemän vuoden velkakirjan, korot voivat nousta, ja vaikka saatkin sijoittamasi rahat eräpäivänä takaisin, menettämäsi mahdollisuus korkeampaan tuottoon saattaa vaivata sinua huolella. 

Kannattaa etukäteen miettiä, kestääkö oma maha sitä, että sijoituksiesi arvo voivat koska tahansa laskea 20 prosenttia, tai sahata kolme vuotta paikallaan, tai että ne voivat nousta kolmanneksella vuodessa, ja naapurit ja puoliso kertovat, että nyt kannattaisi myydä. Tilanteesi tarkastelusta ja sijoitussuunnitelman laatimisesta ei ole mitään hyötyä, jos et tosipaikan tullen pysty pitämään kiinni siitä suunnitelmasta. Se, joka myy osakkeet pois 20 prosentin laskun tai 30 prosentin nousun jälkeen, ei tule ikinä saavuttamaan markkinan keskimääräistä vuosituottoa. 

Kaikki ovat aina rohkeita siinä vaiheessa, kun tätä heiltä kysytään, mutta kun tilanne on oikeasti kohdalla, monilla horjuu luottamus. Vanhan sanonnan mukaan juoksuhaudoissa ei ole ateisteja.

5) Verotus

Koska Suomessa joutuu maksamamaan luovutusvoitoista ja osingoista veroa, kannattaa hetki miettiä, miten järkevää on luottaa omiin sijoitustaitoihin. Vertailun vuoksi, jos osakemarkkina tuottaa 10 prosenttia, sijoittajan, joka veivaa osakkeita edestakaisin, pitäisi päästä kulujenkin jälkeen mielellään 15 prosentin tuottoon, että olisi verojen jälkeen suunnilleen samalla viivalla passiivisen sijoituksissa istuvan kanssa. Ja kai sille omalle työlle ja vaivalle pitäisi jotain tuntipalkkaakin laskea, vai mitä?

6) Helppous 

Kuinka paljon hankaluutta ja vaivaa ollaan halukkaita, sekä kyvykkäitä hoitamaan? Suomessa välittäjät hoitavat verottajalle raportoinnin pääsääntöisesti melko hyvin, mutta esimerkiksi eksoottisemmat tuotteet tai itse toteutettu hajautus voivat luoda paljon seurattavaa. Mitä enemmän tekemistä, sitä helpompi on tehdä siinä sivussa myös suunnitelmasta poikkeavia ylimääräisiä ja usein huonojakin päätöksiä. Jos salkku koostuu lähinnä osakemarkkinoille sijoittavasta indeksirahastosta, ei tarvitse murehtia niin kovasti jonkun yksittäisen firman osavuosituloksesta ja harmitella, että pitäisi – tai olisi pitänyt – tehdä jotain.

Suunnitelma

Pääsääntöisesti melkein kaikille sijoittajille sopii parhaiten klassinen ja yksinkertainen velkakirjoja ja osakkeita sisältävä yhdistelmäsalkku. Viime vuosikymmenien ajan osakkeiden ja velkakirjojen hintojen korrelaatio on ollut negatiivinen. Osakekurssien laskiessa velkakirjojen arvo on yleensä noussut. Tämä on vähentänyt merkittävästi yhdistelmäsalkun laskennallista tappiota. Tilanteissa, joissa osakemarkkinat eivät oikein mihinkään liiku, osingot ja velkakirjojen korkotuotot säilyttävät, jopa nostavat hieman salkun arvoa inflaationkin jälkeen.

Tyypillisessä 40/60-nimellä kulkevassa mallisalkussa on velkakirjoja 40 prosenttia ja osakkeita 60 prosenttia. 

Kuten aiemmin tuli jo mainittua, sijoittajan ei kannata ylipainottaa Suomea osakesijoituksissa. Kunnollinen hajautus maailman osakemarkkinoille syntyy helposti ja kustannustehokkaasti vaikkapa Vanguard Total World Stock ETF -tuotteella (tunnus VT), jona vuotuinen palkkio on 0,10 prosenttia.
 
Suosin isojen talojen suosittuja halpatuotteita, koska niillä on todennäköisimmin parhaat rutiinit ja tiimit, ja riski siitä, että kyseinen tuote lakkautettaisiin tai sulautettaisiin joksikin toiseksi, on pieni. Vaikka Suomessakin tarjolla on superrahastoja, ja synteettisiä houkuttelevia etf-papereita, niihin sisältyy vastapuoliriski. Niille, jotka muistavat finanssikriisin, tai vaikkapa välitystalo Refcon kaatumisen 2005, ymmärtävät, miksi pienten talojen tai synteettisten sijoitustuotteiden välttely lyö pitemmän päälle leiville. 

Velkakirjojen osalta tilanne on samaten suomalaisen sijoittajan silmin aika tylsä. Valtioiden kymmenvuotisten velkakirjojen korot Euroopassa ovat nollan ja 0,5 prosentin välillä ”hyvissä” maissa, ja vain ”heikommista” maista, kuten Espanjasta, Italiasta ja vastaavista, on saatavissa korkeampaa korkotuottoa. Velkakirjojen merkittävää arvonnousua ei ole syytä odottaa, eikä myöskään nimellinen tuotto ole oikein mistään kotoisin – vältä!

Euroopan ulkopuolella USA:n 10-vuotisen markkinakorko on nyt 2,6%, Kanadan 1,9% ja Australian 2,1%. Kehittyvissä ja riskisemmissä maissa markkinakorko on vielä tätäkin kovempi. 

Yksi vaihtoehto luottoriskiä välttävälle olisi yksinkertaisesti USA:n valtion velkakirjoihin sijoittava iShares 7-10 Year Treasury Bond ETF (tunnus IEF), ja mahdollisesti sen kaveriksi myös USA:n ulkopuolisiin velkakirjoihin sijoittava Vanguard Total International Bond Index Fund Admiral Shares (tunnus VTABX).

Ainoa merkittävä päätös, jonka tämän hoitamisessa pitää tehdä, on tasapainottaminen. Kurssimuutosten – ja toivottavasti erityisesti osakekurssien nousun myötä – ajan kanssa tuo suhdeluku 60/40 ei pysy vakiona. Se tarkoittaa, että jossain vaiheessa joudut ehkä myymään osakkeita ja ostamaan velkakirjoja. Se kuuluu asiaan. Kun takana on pitempää kurssinousua, velkakirjojen korkotasokin on yleensä noussut, jolloin ihan sijoitusmielessäkin, sekä riskitason korjaamiseksi ennalleen, tasapainotus on suositeltavaa. Tasapainottamisen tarpeen voi tarkastaa vaikkapa pari kertaa vuodessa, esimerkiksi jouluna ja jussina.

Tuossa alkaisi olla sellainen salkku, joka on helppohoitoinen, riskitasokin siedettävä ja se on rahoitusteorian opetusten mukainen. Sopii melkein kaikille. Seuraavan kerran, kun joku kyselee sinulta sijoitusvinkkejä, linkkaa hänelle tämä artikkeli. Paremmin kaverisi tällä pärjää kuin pankin tai tuotteilla.

Kommentoi kirjoitusta ja lue Juhanin aiemmat tekstit blogiketjusta: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta

Yltääkö Bitcoin uusiin huippuihin? Sijoita kryptovaluuttoihin, turvallisesti & luotettavasti. Transaktiot -50%/1 kk.
Liity Sijoitustiedon jäseneksi