Jos et ymmärrä odotusarvoista käytännön kaikkea – mikä tosin ei ole kovin paljon – et elä pokeriammattilaisena juuri sudenkorentoa pidempään.
Ongelmana odotusarvojen määrittämisessä on lähinnä ymmärtää mikä vaikuttaa mihinkin ja millä todennäköisyydellä. Pokerissa näytetyillä korteilla tämä on oikeasti yksinkertaista. Kun aletaan pelitilanteessa pohtia vastustajan kättä, on astuttu epävarmuuden maailman portista sisään. Siellä parhaat arvailijat (=odotusarvojen mallintajat) palkitaan yltäkylläisesti ja onneen luottavat hukkuvat turhien toivomusten kaivoon.
Kotimaisista kärkipoliitikoista odotusarvojen päälle on viime aikoina alkanut ymmärtää lähinnä Antti Rinne. Täysipäiset yrittäjät tai nuoret eivät oikein rationaalisella perusteella voi äänestää Antti Rinteen SDP:tä. Joten äänien odotusarvomäärän maksimoiseksi on järkevää ajaa sekä eläkkeiden että yritysverojen korottamista. Näissä vaaleissa on demareille varmasti kannattavampaa varata yrittäjien suklaarahat vanhainkotien vaalimainoksiin. Demareiden on vaalivoittoa varten saatava eläkeläiset työntämään rollaattorinsa vaalipäivänä äänestyspaikalle, satoi taikka paistoi.
On hivenen yllättävää, että menestynyt yrittäjä ja pääministerimme ei vaikuta tajuavan odotusarvoista kovinkaan paljoa. Hän ei selkeästi tajunnut, että internetaikana Suomen pääministerin lausunto asuntonsa tarjoamisesta pakolaisille voi päätyä Irakiin nettihitiksi ja houkutella Suomeen sieltä tuhansittain paremman elämän etsijöitä. Odotusarvomielessä hän oli hakemassa hyvin vähäistä hyötyä, eli maahanmuuttomyönteisten selkääntaputtelua, mutta riskinä oli pienimuotoinen ainakin poliittinen katastrofi, eli paljon elintasopakolaisia pohjoiseen. Ei kai hän sentään oikeasti voinut kuvitella muuttavansa meidän metsäugrien asenteita suvaitsevammiksi? Mie sijoittajana ja pokeriammattilaisena preferoin rajattuja riskejä ja rajattomia tuottoja.
Tosin uskovaisilta ei voi odottaakaan kovin hyvää todennäköisyyksien ymmärtämistä. Pascalin aikaan oli hyvä betsi ainakin teeskennellä uskovaista, koska kirkkoon kuulumattomuus ei ollut saavuttanut yleistä hyväksyntää. Itse hän tosin perusteli uskomisen tavoittelun kannattavuutta lähinnä sillä, että betsi ei maksa mitään, mutta palkinto on ruhtinaallinen.
Neljä vuosisataa myöhemmin olen suuresti kunnioittamani todennäköisyysteorian isän näkemyksestä huolimatta päätellyt, että jos Jumala olisi olemassa, tiede olisi jo löytänyt jotain todisteita aiheesta sadan prosentin todennäköisyydellä. Lisäksi olen todennut, että tämän vuoksi uskovaiset ihmiset ovat odotusarvomielessä sekä yksinkertaisempia että sivistymättömämpiä.
Tässä yhteydessä täytyy painottaa odotusarvoja ymmärtämättömille, että tämä ei tarkoita, että kaikki uskovaiset olisivat yksinkertaisia tai sivistymättömiä. Tämän lisäsin vähentääkseni Kampissa polttopullojen lentämisen todennäköisyyttä. Uskovaiset ovat nimittäin myös paljon suuremmalla todennäköisyydellä halukkaita kivittämään kaikkia vääräuskoisia eli tässä tapauksessa ateisteja.
Sosiaali- ja terveysministeriö on odotusarvojen ymmärtämättömyyden keskusvirastomme. Nuuskan myyntikiellon vuonna 1991 jälkeen sen käytön suosio on Suomessa räjähtänyt käsiin. Tuonnin rajoitukset ovat johtaneet uuden ammattikunnan eli nuuskatrokareiden killan syntymiseen. Joten meidän Ajatusten Kymijokiemme työryhmä ehdottaa tuontirajoitusten kiristämistä.
Onkohan Nuuskan Maahantuojat ry mahdollisesti luvannut vaalirahoitusta kokoomukselle? Muuten en ymmärrä, miten Ilkka Oksalan puheenjohtama työryhmä voi oikeasti kuvitella, että maahantuontirajoituksia ja rangaistuksia kiristämällä vaikutettaisiin nuuskan suosioon negatiivisesti. Siihen olen hyvin tottunut, että työryhmässä myös olleet Heikki Hiilamo ja Pekka Puska rutiininomaisesti sivuuttavat sinänsä hyvää tarkoittavien aloitteittensa odotusarvot, mutta Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja, kaikkien kokoomustaustavaikuttajien ja markkinatalouden puolestapuhujien kummisetä Ilkka Oksala, oikeasti? Onko ennen niin terävä äly tylsynyt vai joku lahjonut? Kun Ilkka ei tämän perusteella vaikuta ymmärtävän odotusarvoja, voidaan todeta, että ei kyllä luultavasti kovin moni muukaan poliitikko.
Maahanmuuttokeskustelumme on ollut toimenpiteiden oikean vaikuttavuuden odotusarvoista kiinnostuneelle varsin raskasta seurattavaa. Suvakit eivät ymmärrä, että jos maa otetaan täyteen pakolaisia, meillä nousevat lopulta valtaan natsit. Natsit eivät taas ymmärrä, että vainoamalla suvakkeja he paljastuvat natseiksi, joita he toki tiukasti kiistävät olevansa. Mie taas en ymmärrä mikseivät siniset lähteneet ajamaan ”Maahanmuuttokriittisyyttä ilman rasismia” –teemalla, vaan jollain sumuisella ”Uudistuksia ilman muutoksia” –ohjelmalla, jolla varmasti hautaavat itsensä SKYP:n viereen kuolleiden puolueiden hautausmaalle. Juuri kukaan rajoja kiinni haluava ei olisi oikeasti valmis maksamaan tästä koituvaa hintaa, eli bruttokansantuoteromahdusta. Mutta annetaan heille anteeksi, sillä he eivät ymmärrä tätä.
Ihmiset tiukasti kiistävät odotusarvot, jos he suhtautuvat asiaan tunnepohjalta. Mie sanoin muutama vuosi sitten yhdelle pokeriammattilaisystävälleni aivan absurdiksi ajatusta, että Suomeen tulisi länsirajan kautta tänä vuonna tyyliin satatuhatta pakolaista vuodessa ja määrä tästä vain jatkaisi kasvamistaan. Pakolaistulvan hyydyttyä tihkuksi, tultuaan todistetuksi olleensa väärässä, hän on luonnollisesti entisestään jyrkentänyt näkemyksiään.
Olen turhaan yrittänyt selittää, että hänen lastensa turvallisuuden odotusarvo ei yhdestä vastaanottokeskuksesta lähiseudulla muutu oikeasti mihinkään. Yhtä turhaa on ollut väittää, että islaminuskoiset eivät Suomessa tule mitenkään enemmistöksi, jos yhteiskuntamme vaan pysyy tolpillaan. Todisteeksi olen tarjonnut kanssamme pelaavia varsin maallistuneita maahanmuuttajataustaisia, fiksuja ja hyvin meidän metsäläisten kulttuuriin sopeutuneita pokerinpelaajia. Kun mikään näyttö ei riitä, luovutan yleensä vaikuttamisyritykseni.
Inspiraationi odotusarvon ymmärtämättömyyden kolumniini sain ystäväni Valkeakosken Valon, sijoitus- ja pokerikirjailija Marko Erolan twitter-keskustelusta. Hän kritisoi Martin Paaden näkemystä ”Sijoittamalla lapsilisät pörssiin säntillisesti lapsestasi tulee eläkeikään mennessä miljonääri”. Hän pohjasi tämän odotusarvolaskelman edellisten 215 vuoden toteutuneisiin 6,7% pörssituottoihin ja nykyisiin lapsilisiin.
Markon näkemys realistisesta odotuksesta lapsilisien kerryttämästä salkun arvosta oli 100.000. ”Tuossa joukossa ei ole ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut jonkun noista 149:stä 67v (215 vuodessa on 149 67-vuotisperiodia toim.huom.) markkinatuotosta. Ei ainuttakaan. Kyllä sinun täytyy ymmärtää laskennallisen markkinatuoton ja reaalisten sijoittajatuottojen ero”, Marko perusteli.
Marko on yksi parhaista asiakirjailijoistamme ja toimittajistamme. Lisäksi hän voi laittaa näkemyksensä likoon, vaikka kollegat olisivat eri mieltä. Mutta odotusarvoista Nerola ei ole koskaan ymmärtänyt ainakaan kovin paljon. Voimme vääntää siitä, onko odotettavissa oleva reaalituotto 6,7% vai vähemmän tai jopa enemmän. Miekin veikkaisin vähän pienempää yleistä osaketuottoa tuleviksi vuosikymmeniksi. Mutta siitä ei ole mitään väittelemistä, mikä on tuottojen odotusarvo annetuilla spekseillä.
Minun uskontoni on tieteellinen konsensus. Odotusarvoisesti se on paras arvaus ”totuudesta” ja korjaa tieteen edistyessä itse itseään. Marko ei esimerkiksi hyväksy tieteellistä konsensusta GMO-tuotteiden turvallisuudesta, ilmeisesti koska hänen gurunsa Nassim Talebin mukaan geenimuunnellut ruoat muodostavat riskin maapallon elämälle. Mie pysyttelen tieteellisen näkemyksen kannattajana, vaikka minkälainen Jeesus muuta väittäisi.
Jos globaalisti poliitikot ja tavalliset ihmisetkin pohjaisivat päätöksensä tieteelliseen konsensukseen ja muihinkin kuin kannatusodotusarvoihin, menisi maailmassa asiat paljon paremmin. Jos pokerinpelaaja tai sijoittaja sivuuttaa odotusarvot, on hänen urastaan tulossa kovin mollivoittoinen.
P.S. Kun tieteellinen konsensus alkaa ahdistaa, löytää internetistä helposti ja paljon ”todisteita” toisenlaisistakin totuuksista. Ja niiden etsiminen onkin hyvin suosittua puuhaa.
P.P.S. Haaveenani olisi, että Suomeen tulisi tannerilainen vasemmistopuolue, joka ajaisi korkeampaa perusturvaa kuitenkin pohjautuen vastuulliseen taloudenpitoon, markkinatalouteen ja kohtuulliseen mutta tuottavaan eikä niinkään rankaisevaan verotukseen. Tämä voisi sitten vääntää kättä oikeasti markkinaliberaalin ja –neutraalin niin ikään vastuullisen oikeistopuolueen kanssa sopivasta julkisen sektorin koosta. Meillä on Heikki Pursiaisen kanssa samat haaveet, joiden toteutumisen odotusarvo on häviävän pieni.
Saisi edes toisen. Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ei varmasti tiedä, miten paljon hän on kihtiäni edistänyt hehkuttaessaan twitterissä ”hyvistä uutisistaan”, kun on saanut nousukaudella lisättyä velkaisen ja monista kestävyysvajeista kärsivän valtion menoja.
