Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Miten estät vihamielisen yritysvaltauksen – ja vielä rehellisellä pelillä

Osakeyhtiön toimivan johdon paras suoja vihamielistä yritysvaltausta vastaan ei ole myrkkypilleri yhtiöjärjestyksessä tai äänivaltaiset osakkeet toimivan johdon kontrollissa. Lähes täydellisen suojan tarjoaa yhtiön korkea markkina-arvo. Yksikään aurejärvi ei lähde nurkkaamaan yhtiötä, jonka osakkeilla käydään kauppaa hinnalla, joka ylittää hänen arvionsa yhtiön todellisesta arvosta.

Esimerkkinä tällaisesta menestyksekkäästä suojautumisesta yritysvaltausta vastaan toimii esimerkiksi Elisa Oyj. Helsingin Puhelinyhdistys hoiti tyylikkäästi metamorfoosin paikallispuhelinyhtiöstä moderniksi pörssiyhtiöksi. Jos on pitänyt sisukkaasti kiinni vanhasta puhelinosakkeestaan – ja muistanut vaihtaa sen osakkeiksi – on käsissä tällä hetkellä 5.000 eurolla Elisaa. Lisäksi matkalla on joutunut vastaanottamaan osinkoja ja pääomanpalautuksia hätäisesti laskien pyöreästi 3.000 eurolla. Yhtiöllä on pörssihistoriassaan eli vuodesta 1997 alkaen ollut kaksi (2) toimitusjohtajaa.

Maakuntien puhelinyhtiöt ovat pääsääntöisesti pyrkineet suojelemaan omistajiaan vanhojen HPY:n omistajien karulta kohtalolta. ”Jos vanhan puhelinosuuden hinta kovasti nousisi, ihmiset myisivät niitä entistä enemmän, ja sittenhän saattaisimme menettää valtamme.” Tämä on suora lainaus yhdeltä entisen paikallispuhelinyhtiön voimahahmolta. Näin ajattelevat monet muutkin maakunnallisten yhtiöiden miehet ja nykymaailmassa jopa jotkut maakunnalliselle hillotolpalle päässeet naiset.

Tämä strategia myydään osakkaille paikallislehtien suosiollisella avustuksella ”maakunnan kehittämisenä” ja ”paikallisuuden tukemisena”. Ja tämä menee suurelle maakuntayleisölle läpi. Minä ja kaltaiseni olemme näiden silmissä paljon parjattuja ”helsinkiläisiä ammattisijoittajia” ja nämä omistaja-arvon minimoijat ovat paikallisia sankareita.

Minä tulin 1990-luvun lopulla uskoon, että paha saa paikallispuhelinyhtiöissä aina palkkansa. Eli toimiva johto jatkaa ylisuurien palkkojen nostamista, opintomatkailua yhtiön rahoilla ja bileiden pitämistä paikallisella herrakerholla. Tällaisiin illanistujaisiin olisi ollut hauska joskus soluttautua. Voin visioida hyvin helposti miten siellä paikallislehden päätoimittaja, puhelinyhtiön ja kaupunginhallituksen puheenjohtajat sekä paikallisen urheiluseuran voimamiehet heittelevät yläfemmoja kun ovat onnistuneet sumuttamaan omaa yleisöään menestyksekkäästi jo pitkään. Ja sitten skoolataan osakkeenomistajien rahoilla.

Olen pitkään ihmetellyt, miten tämä meno kelpaa osuudenomistajien enemmistölle. Tuomas Enbuske pohdiskeli hiljan miksi maalaiset ovat tyhmempiä kuin kaupunkilaiset. Mutta kai nyt useimmat Kehä III:n ulkopuolella asuvatkin haluaisivat omistuksensa arvon olevan mahdollisimman korkean? Mietin ensin, miten moni pitää osakesijoittamista lähinnä lottoamisena. Ja mitä tiedotusmonopolilla on saatu aikaan itänaapurissa. Paikallislehdillä kun on melkoinen monopoli paikallisyhtiöiden tiedotuksessa paikkakunnillaan. Eli ei tuomita maakuntien väkeä tyhmiksi vaan harhaanjohdetuiksi.

Yritin saada vuosia sitten ystävääni silloista Talouselämän tähtitoimittajaa Marko Erolaa kirjoittamaan jutun paikallispuhelinyhtiöiden lainvastaisista toimista ja osakkeenomistajille valehtelemisesta. Minulla olisi ollut materiaali olemassa ja olisin vaikka mielelläni kirjoittanut jutun ilmaiseksi, kunhan se vain julkaistaisiin. Nerolaa ja Talouselämää ei kiinnostanut. Tässä on muuten yksi syistä, miksi Sijoitustieto on perustettu.

Näillä eväillä olen ilahtuneena seurannut, miten Elisa on napsinut pikkuhiljaa änkyrän kerrallaan. Erityisesti tuulettelin Anvian valtausta, vaikka minulla ei asiassa ollut mitään taloudellista intressiä. Ei ole Anviaa eikä Elisaa. Soittelimme nimittäin vuosituhanteen vaihteen tienoilla partnerini kanssa vuorotellen Kilpailuvirastoon, että Vaasan Läänin Puhelin (=nyk. Anvia) rikkoo lakia, kun edelleen sisukkaasti tarjoaa osakkeitaan liittymän vastineeksi ja kuukausimaksualennuksella. Mitään ei koskaan tapahtunut, kyllästyimme taisteluun pohjalaisia tuulimyllyjä vastaan ja myimme VLP:mme KPY:lle.

Tietysti suurin riemujuhla oli Aurejärvi Brothersien suorittama Findan eli DNA:n valtaus. Pienen kaupungin köyhästä perheestä lähtöisin olevana sympatisoin usein altavastaajia. Findan osakkaiden olisi syytä olla kiitollisia, kun heidät pelastettiin Jarmo Leinon eläkepäivien sijoitusharrastukselta. Tosin epäilen, että Poriin ei Tommille patsasta pystytetä. Satakunnan Kansa kun on Porissa perinteiseen paikallistyyliin tukenut sokeasti toimivaa johtoa.

Puheet valheellisesta Etelän Mediasta perustuvat muuten sellaisten lausuntoihin, jotka eivät ole seuranneet uutisointia molemmista lähteistä ja perehtyneet myös asian takana oleviin faktoihin. Joo, Hesarissa on enemmän vihervasemmistolaisia toimittajia kuin Pohjalaisessa, mutta objektiivisuuden pyrkimys on isoissa medioissa sentään olemassa. Juuri mitään merkkejä tällaisesta en ole havainnut seuratessani puhelinyhtiöuutisointia paikallislehdistössä kolmella eri vuosikymmenellä. Vasabladetissa sentään oli vuonna 1999 yksi ihan asiallinen juttu VLP:stä. Juttu tosin pohjautui minun haastatteluuni.

Otetaan esimerkiksi KPY. Jos osuuskunta muutettaisiin osakeyhtiöksi, nousisi osuuden arvo vähintään 50 prosenttia nykyisestä 22,50:stä. Jos yhtiö lyötäisiin lihoiksi ja varat jaettaisiin omistajille, nykyinen omistaja-arvo tuplaantuisi. Nämä vaihtoehdot toisivat niille noin 22.000 savolaiselle, joilla on vielä vanhan puhelinliittymän peruina 100 KPY:tä, osakeyhtiöittämisessä tuhat ja varallisuuden jakamisessa kaksituhatta euroa lisää varallisuuteen. Realisointitapauksessa tulisi pelkästään yksityisille Kuopion talousalueen ihmisille yhteensä suuruusluokkaa 90 miljoonaa euroa käteen. Tämä olisi muuten melkoinen piristysruiske Pohjois-Savon kituvalle taloudelle. Mitä luulette, esitelläänkö näitä laskelmia koskaan Savon Sanomissa?

Jos Anvia ja Finda olisivat kohdelleet osakkeenomistajia omistajina eikä herkkusieninä, molemmat olisivat jääneet valtaamatta. Kuopio on osuuskunta ja ei voi kuin valittaa luvatuista hallituspaikoista ja nousevista osuuspääoman koroista. KPY-positiossani on siis vielä toivo jäljellä. Vaihtoehtoisena ratkaisuna olen harkinnut käyntiä Kansanlähetysseurassa kysymässä, voisiko savolaiset lähettää jonnekin.

P.S. En kirjoittanut Salon tai Mikkelin puhelimista mitään, koska olen lupaillut yrittää vältellä kirosanoja Sijoitustiedon kolumneissani.

P.P.S. Se markkina-arvon nosto tapahtuu menestyksekkäällä bisneksellä, avoimella tiedottamisella ja osakkaiden tasa-arvoisella kohtelulla. Me spekulantit kyllä hoidamme loput.

Kolumni: Kuopion puhelimella ei voi soittaa - 28.7.2014
Kolumni: KPY näytti keskaria sijoittajille -17.4.2016
Kolumni: Loppuvatko toimivan johdon ikuisen vapun bileet Findassa? -26.2.2017
Kolumni: Kun Findan tulevan ex-toimitusjohtajan muisti pätki 5.3.2017

Keskustelua tässä ketjussa.

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi