Olet täällä

Kolumnit

Keskuspankki kohtaa katuviisauden

Aika harva on oppinut kadulla mitään järkevää. Suurin osa niistä, jotka puhuvat kadusta, tai viidakosta, eivät ole sellaista koskaan kunnolla edes nähneet saati kokeneet. Kadulla koetut asiat ovat subjektiivisia kokemuksia, joten on ilmeinen vaara, että muistijäljet ovat tunteiden ja valikoivan unohtamisen saastuttamia. Ei sellaisilla neuvoilla mitään tee. Ne ovat kehäpäätelmiä. Todennäköisesti ”kadulla opittu” hyvin helposti vain vahvistaa niitä ennakkokäsityksiä ja luonteenpiirteitä, jotka olivat jo valmiiksi olemassa. Vahvistusharhan takia me ehkä luulemme oppivamme, mutta todellisuudessa se, mikä jo oli olemassa, vain vahvistuu.

Rocky 4-elokuvassa pugilistisankari valittaa näkevänsä vastustajansa kolmena, jolloin hänen lankomiehensä neuvoo lyömään keskimmäistä. Tämähän on usein hyvä idea, ja viittaa kultaisen keskitien periaatteeseen. Mutta keskimmäisen hakkaaminen toimii vain, jos maali ei liiku.

Ilmatorjunta-ampujalle ajatus, että sulkutulta ammuttaisiin helikopterin ensimmäisen ja toisen havainnon puoliväliin olisi typerää. Kun maali liikkuu, pitää ottaa ennakkoa viimeisen havainnon sijainnista siihen suuntaan, mihin havainnot ovat yli ajan liikkuneet.

Sijoittaminenkin on ennakointia ja vajavaisen tiedon varassa toimimista. Sijoittaja joutuu jatkuvasti miettimään, miten asiat ovat, miten muut luulevat niiden asioiden olevan, ja sen jälkeen yrittää arvata, onko ero näiden kahden välillä tarpeeksi suuri, ja onko ajoitus kohdallaan, eli alkasivatko nämä kaksi pikku hiljaa lähentyä toisiaan. Vielä kun ne maalit liikuvat ja havaintojakin maalista saa vain satunnaisesti, baletti on vaativaa. Ylituoton, eli markkinoiden päihittämisen, ei kuulukaan olla helppoa. Valitettavan usein luulet, että sinulla on hyvä näkemys, mutta sitten tajuat, että olet unohtanut jonkun tekijän. Tai sitten tulee vain huono tsägä.
 

Kun kaikki tietävät, että keskuspankkien toimia pukkaa

Euroopan keskuspankin kokouksen lehdistötilaisuus pidetään nyt torstaina. Ehkä paras ja vielä lyhytkin silmäys siihen, mitä EKP:lla tulee nyt ja myöhemmin olemaan työkalupakissa, on tämä Danske Bankin kalvopakka.

Markkinat ovat ottaneet ennakkoa, ja se on näkynyt kurssimuutoksissa. Velkakirjojen laskennallinen tuotto on romahtanut, koska markkinat odottavat taantumaa sekä keskuspankkien koronlaskuja ja uusia arvopaperiosto-ohjelmia.

Mutta entä ensi torstaisen Euroopan keskuspankin lehdistötilaisuuden jälkeen? Kun EKP ilmoittaa elvytystoimien käynnistämisestä joko heti tai vaikkapa syksymmällä, mitä sen jälkeen?

Odotukset rahapolitiikan löystämisestä ovat jo hinnoissa mukana. Ne on diskontattu lähes täysimääräisesti. Termiinihintojen perusteella näyttäisi siltä, että keskuspankkien uskotaan aloittavan elvytystoimet pian, mutta syventävän niitä seuraavan vuoden aikana, kun taantuma on jo alkanut lyödä vettä veneen sisäpuolelle.

Vuoden 2014 aikana alkoi levitä käsitys, että EKP olisi taipumassa valtioiden velkakirjojen osto-ohjelmaan. Siis sellaiseen samanlaiseen, jonka mm. USA:n, Ruotsin, Kanadan, Australian, brittien ja Japanin keskuspankit olivat jo toteuttaneet pian finanssikriisin käynnistymisen jälkeen. EKP:n osto-ohjelman aloitushetkeksi valikoitui lopulta maaliskuu 2015.

Markkinakorot olivat laskeneet selvästi ennen ostotoimenpiteiden aloittamista. Samaten euron arvo erityisesti dollariin nähden oli heikentynyt voimakkaasti. Osakekurssit olivat nousseet. Mutta melkein sillä samalla hetkellä, kun EKP aloitti ostotoimensa, korot kääntyivät nousuun (onneksi vain lyhytaikaisesti), euro otti pohjakosketuksen dollariin nähtynä ja osakekurssit tekivät kriisinjälkeisen huipun ja kääntyivät laskuun, käymättä enää sen jälkeen yhtä korkealla tasolla.

Juuri tällä hetkellä EKP:n uskotaan valmistelevan ”sinkoa”, rahapoliittista asetta, joka räjäyttäisi karhutunnelman pois ja toisi tilalle yhdentyvän Euroopan ja euroalueen, jonka talous kasvaisi hieman paremmin kuin tähän asti nähty sattumanvarainen värähtely.  

Niinpä niin.

EKP tietää itsekin, ja on sanonut sen myös ääneen, että heidän eväillä ei taloutta suosta nosteta. Talouden kasvuun kääntämiseen tarvittaisiin niiden iänikuisten rakennemuutosten lisäksi massiivinen euroalueen laajuinen investointiohjelma. Sellainen ohjelma pitäisi rahoittaa velkarahalla, ja ne, joilla on rahaa, eivät halua investoida, ja ne, jotka haluaisivat investoida, ovat sidottuja euroalueen ”vakaussopimuksiin”, eivätkä voi lainata. Ja kuka ihan oikeasti haluaisi lainata Kreikalle?

Jos 2012 muistetaan ”whatever it takes”-puheesta ja 2015 osto-ohjelman aloittamisesta, vuosi 2019 muistetaan siitä, että EKP lopetti osto-ohjelmansa alkuvuonna, mutta joutui käynnistämään sen uudelleen.

Lopputuloksena joskus ensi vuoden puolella ihmettelemme, että EKP, eli kansalliset keskuspankit, omistavat lähes puolet euroalueen valtioiden velkakirjoista, ja sen jälkeen aletaankin miettiä, mitä vielä voisi ostaa. Eikä siellä työkalupakin pohjalla ole muita vaihtoehtoja kuin osakkeiden ja pankkien velkakirjojen ostaminen. Pankkiosakkeiden merkittävä omistaja sekä niiden suuri velkoja pankkivalvojana soi ainakin minun korvaani kaikkien moraalikatojen äidiltä.

En tiedä, miten euroalueelle tulee käymään, mutta ainakaan euroalueen suunnittelijoiden ja perustajien alkuperäiset visiot eivät tule toteutumaan. Jotain muuta. Helikopteriraha? Vai going direct?

Hit the one in the middle.

Kommentoi kirjoitusta ja lue Juhanin aiemmat tekstit blogiketjusta: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta

Etsitkö tasaista tuottoa? Sijoittamalla paikallisiin pk-yrityksiin tuet kotimaista talouskasvua.
Liity Sijoitustiedon jäseneksi