Olet täällä

Artikkelit

Katsaus omaan raaka-ainesalkkuun – Osa 1: uraani

Noin vuosi sitten kirjoitin Sijoitustiedossa oman top-4 listan raaka-aineista, joissa uskon olevan merkittävää nousupotentiaalia lähivuosina. Nämä neljä raaka-ainetta ovat uraani, hopea, kulta ja platina. Kyseisen lokakuussa 2016 julkaistun kirjoituksen voi lukea täältä. Vuoden aikana on tapahtunut paljon, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta päivityksen käydäkseni läpi, mitkä asiat ovat menneet pieleen ja missä uskon edelleen olevani oikealla polulla. Jotta kirjoitukset eivät venyisi liian pitkiksi, olen jakanut tämän päivityksen useampaan osaan keskittyen jokaisessa kirjoituksessa vain yhteen tai kahteen raaka-aineeseen kerralla.

Kuten olen jo monessa aikaisemmassa kirjoituksessani kertonut, sijoitusstrategiani on ”ratsastaa” raaka-ainesyklillä ostamalla syklin pohjalla olevia raaka-aineita, odottaa nousukäännettä ja myydä sijoitukseni, kun noususykli alkaa tuntua kypsältä. Sijoitusinstrumentteina näissä raaka-ainetreideissä minulla on pääasiassa kaivosyhtiöiden osakkeet. Historiallisesti kaivosyhtiöiden osakkeet ovat 3-10 kertaistuneet laskusyklin pohjilta noususyklin huipulle yhtiön koosta, raaka-aineen volatiliteetista ja noususyklin pituudesta riippuen. Noususykli voi kestää muutamasta vuodesta aina 10 vuoteen asti. Yleensä pitkä ja raju laskusykli luo hyvät edellytykset pitkälle ja tuottoisalle noususyklille.

Tässä ensimmäisessä kirjoitussarjan osassa käsittelen uraania, jonka hinnoissa on viimein alkanut näkymään konkreettisia merkkejä laskusyklin pohjakosketuksesta. Aiheesta kiinnostuneille olen aikaisemmin kirjoittanut myös tämän blogimerkinnän, jossa on parin haastattelun ja kurssihistorian avulla tiivistetty se, miksi näen uraanissa nousupotentiaalia.

Kiinnostuin uraanista alunperin vuonna 2014, jonka jälkeen olen seurannut tätä markkinaa aktiivisesti. Muutamaa kokeilua lukuun ottamatta ensimmäiset merkittävät sijoitukseni uraanisektorille tein vasta vuonna 2016. Tavoitteenani on irtaantua tästä treidistä joskus vuoden 2020 paikkeilla, jolloin alkuperäisten sijoitusteni arvo on toivottavasti moninkertaistunut. Ydinpositioni lisäksi saatan silloin tällöin ottaa lyhyemmän aikavälin näkemystä uraanifirmoista esim. optioiden avulla, mutta en aio kasvattaa positioni kokoa liian suureksi osaksi kokonaisvarallisuuttani.

Uraani on yksi hyljeksityimmistä raaka-aineista tällä hetkellä. Laskumarkkina on kestänyt jo yli 10 vuotta ja uraanin spot-hinta on laskenut tasolle, joka hädin tuskin riittää kattamaan maailman halvimpien uraanikaivosten tuotantokustannukset. Hinnan laskun syynä on liian suureksi kasvaneet varastot mm. Japanin ydinvoimaloiden sulkemisen seurauksena. Tästä syystä nykyiset ydinpolttoainevarastot riittävät kattamaan kysynnän vuosiksi eteenpäin, eikä ydinvoimayhtiöillä siksi ole ollut tarvetta ostaa lisää polttoainetta markkinoilta.

Vuoden takaisen kirjoitukseni jälkeen uraanisektorilla on tapahtunut paljon positiivista kehitystä, mikä luo uskoa ylikapasiteetin poistumiseen ja sitä kautta hintojen nousuun. Ensimmäinen positiivinen hinta-ajuri on maailman suurimman uraanin tuottajan, Kazatompromin, uusi strategia, jonka mukaan tämä Kazakstanin valtion omistama yhtiö luopuu suunnitelmataloustyyppisestä tavoitteestaan kasvattaa uraanin tuotantoa joka vuosi. Uudessa strategiassa Kazatomprom pyrkii olemaan joustava tuottaja, joka pyrkii maksimoimaan tuotantomäärien sijaan voittoja. Yhtiön vuodelle 2018 kaavailema IPO on varmasti yksi strategiamuutokseen vaikuttaneista tekijöistä. Tällä muutoksella on valtava merkitys koko globaaliin uraanin tarjontaan, sillä Kazatompromin markkinaosuus uraanisektorilla on suurempi kuin Opecin markkinaosuus raakaöljysektorilla. Uuden strategian seurauksena yhtiö ilmoitti viime tammikuussa aikeistaan laskea tuotantoaan 10 prosentilla. Alla oleva Kazatompromin johtaja Riaz Rizvin kommentti yhtiön uudesta strategiasta antaa käsityksen siitä, kuinka suuret muutokset maailman suurimmalla uraanin tuottajalla on edessä (lähde: World Nuclear News):

Toinen vähintään yhtä merkittävä muutos uraanin tarjonnassa tapahtui, kun maailman toiseksi suurin uraanin tuottaja, kanadalainen Cameco, päätti marraskuussa sulkea McArthur River kaivoksen 10 kuukauden ajaksi. MacArthur River on maailman suurin uraanikaivos ja sen sulkeminen tarkoittaa, että noin 10% globaalista uraanin tuotannosta katoaa markkinoilta.

Suuret tuotannonleikkaukset ovat aikaisemmin saaneet uraanin hinnan kääntymään jyrkkään nousuun. Viimeksi kun MacArthur River kaivoksen tuotanto jäädytettiin vuonna 2008 uraanin hinta nousi neljässä vuodessa 20 $/lb tasolta 140 $/lb tasolle. Samaan aikaan monien uraanikaivosten osakekurssit nousivat tätäkin enemmän.  Näin rajut nousut ovat harvinaisia muualla kuin uraanisektorilla.

Camecon tuotannonleikkaus yhdessä Kazatompromin odotettujen leikkausten kanssa luo uskoa siihen, että ylikapasiteetti voi poistua markkinoilta analyytikoiden odotuksia nopeammin. Samaan aikaan kysyntäpuolella positiivisia uutisia on kuultu Japanista, jossa Shinzo Aben uudelleenvalinta tarkoittaa Japanin ydinvoimaloiden käynnistämisprosessin jatkumista (ja samalla kalliin nesteytetyn maakaasun ostojen vähentämistä). Kiinassa tulee myös iso määrä uutta ydinvoimakapasiteettia käyttöön lähivuosien aikana.

Uraani on yksi suosikkiraaka-aineistani myös siksi, että sen kysyntä tuskin laskee, vaikka sen hinta moninkertaistuisi nykyisestä. Tämä johtuu siitä, että polttoainekustannus muodostaa vain pienen osan ydinvoiman tuotannon kokonaiskustannuksista (valtaosa kustannuksista on pääomakustannuksia). Tästä syystä yksikään ydinvoimala ei ole koskaan eikä tule koskaan tulevaisuudessakaan lopettamaan tuotantoaan kalliin polttoaineen takia. Uusia ydinvoimahankkeita ei myöskään laiteta jäihin siksi, että polttoaineen hinta on liian kallis. Ydinpolttoaineen kysyntä on vakaata, sillä ydinsähkö on ns. ”base load” sähköntuotantoa tarkoittaen sitä, että laitokset tuottavat sähköä taukoamatta huoltoseisokkeja lukuun ottamatta. Olemassa olevan ydinvoimalan tuotannon marginaalikustannus on alle sähkön markkinahinnan halvimmillakin tukkusähkömarkkina-alueilla, kuten esim. Pohjoismaissa, minkä ansiosta tuotannon ylläpitäminen on olemassa olevalle ydinvoimalalle kannattavampaa kuin laitoksen tyhjillään seisottaminen. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että uraanin kysyntä on vakaata, eikä sen kysyntä jousta itse raaka-aineen hinnan noustessa. Juuri tämän kysynnän joustamattomuuden takia uraanin hinnoissa on nähty hurjia nousupiikkejä härkämarkkinan aikana.

Lopuksi vielä tiivistelmän muodossa oma uraani-sijoituscase:

Ostojen aloittamien: Suurin osa vuonna 2016.

Exit-strategia: vuoden 2020 paikkeilla, jolloin uskon merkittävän osan globaaleista uraanivarastoista olevan purettu ja markkinoilla olevan niukkuutta kasvavan ydinvoimakapasiteetin johdosta.

Tuottotavoite: Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin realistinen tavoite on ainakin 3-kertaistaa alkuperäinen sijoitukseni. Tätä korkeampikin tuotto mahdollista, sillä omistan myös pienten uraanikaivosyhtiöiden osakkeita.

Riski: Valtavasta pessimismistä sekä konkreettisista tuotannonleikkauksista johtuen uskon, että uraanin hinnassa ja sitä kautta myös uraanikaivosyhtiöiden osakekursseissa on vain rajoitetusti laskuvaraa. Toki on syytä muistaa, että tuotannon leikkauksista huolimatta uraanivarastot ovat vielä korkeat ja varastojen purku vie aikaa. Lisäksi jotkin maat (esim. Namibia) ovat vielä rakentamassa uusia kaivoksia. 

Olen asettanut henkisen stop loss-tason noin 50 prosenttiin alkuperäisestä sijoituksesta, joten tämä on omalla kohdallani absoluuttinen maksimitappio. Lisäksi hallitsen riskiä sijoitusposition kokoa rajoittamalla. Vaikka häviäisin 100% alkuperäisestä sijoituksestani, ei tällä olisi merkittävää vaikutusta nykyiseen elintasooni.

Kirjoitan salkkupäivityksistäni myös Twitterissä. Minua voi seurata nimimerkillä @timotikkala

Timo Tikkala

Keskustelua Timon blogissa.

Etsitkö tasaista tuottoa? Sijoittamalla paikallisiin pk-yrityksiin tuet kotimaista talouskasvua.
Liity Sijoitustiedon jäseneksi