Mediassa näkee toisinaan kirjoituksia, joissa kammoksutaan pitkiä lainoja.
Tarkkaan ottaen ongelmana ei ehkä ole varsinaisesti pitkä laina-aika, vaan se, että pitkän lainan aikana tulee maksaneeksi enemmän korkoja kuin lyhyessä lainassa tulisi.
Tämä on toki päivänselvää. Mitä pidempään velka on päällä, sitä pidempään maksaa korkoa.
Käänteisesti, mikäli haluaa pitää lainan mahdollisimman ”halpana”, kannattaa se maksaa nopeasti pois.
Onko siinä sitten järkeä hampaat irvessä kärvistellä omaa arkea, vain säästääkseen koroissa.
Ja halvimmalla pääsee kun ei ota lainaa lainkaan, korkokuluja nolla euroa. Mutta tällöin jää jotain saamatta.
Kenties tässäkin kultainen keskitie on se paras vaihtoehto.
Laina käytännössä siirtää jotain tulevaisuudesta nykyhetkeen. Mikäli laina otetaan oman kodin ostamista varten, siirretään siinä tulevaisuuden tuloja tähän päivään, jotta päästään heti asumaan parempaan, omaan kotiin.
Mikäli laina otetaan tulonhankkimista eli sijoittamista varten, siirretään siinä tulevaisuuden tuottoja nykyhetkeen. Epävarmaa toki on, tuleeko tulevaisuudessa tuottoja. Ja tämän takia velalla sijoittaminen on riskistä.
Toisaalta mikäli velalla ostaa asunnon, on suhteellisen varmaa, että vuokratuloja tulee. Mutta mikäli ostaa osakkeita, varmuus on huomattavasti matalampi.
Molemmissa tapauksissa lainan korko on hinta sille, että siirretään jotain tulevaisuudesta nykyhetkeen.
Mitä epävarmempaa asiaa siirretään nykyhetkeen, sitä kalliimpaa laina on. Jos otat yrityksellesi lainaa sijoittaaksesi sen pörssiin, saat lainaa melko vähän ja se on melko kallista. Johtuen juuri siitä, että tämä on hyvin riskistä, eli tuottojen saaminen on epävarmaa.
Jos taas ostat itsellesi kodin ja otat asuntolainan omiin nimiin, on tämä melko riskitöntä pankin näkökulmasta. Intressisi hoitaa lainaa on paljon korkeampi koska se on omissa nimissäsi ja kyseessä on kotisi.
Osakeyhtiön voi aina ajaa konkurssiin, mutta henkilökohtainen konkurssi, jossa menetetään katto pään päältä, on paljon epätodennäköisempää. Tai ainakin sen eteen tehdään huomattavasti enemmän töitä, että katto ei lähtisi pään päältä.
Tämän takia perinteinen asuntolaina on yleisesti ottaen halvin laina, mitä voimme saada.
Mutta entäs sitten se laina-aika? Kannattaako ottaa lyhyt vai pitkä laina?
Lähtökohtaisesti itse otan aina mahdollisimman pitkän lainan. Tämä johtuu vain siitä, että pitkän lainan voi aina halutessaan maksaa takaisin nopeammin, jos niin haluaa. Kun taas lyhyttä lainaa ei voi halutessaan venyttää pitkäksi.
Voit toki yrittää neuvotella pankin kanssa lyhennysvapaista, tai uudelleenrahoittaa lyhyen lainan pidemmäksi. Mutta tästä tulee aina työtä pankille, jonka se laskuttaa sinulta järjestelypalkkiona tai korotettuna marginaalina. Tai sitten pankki vain kieltäytyy.
Eli pitkä laina on joustavampi kuin lyhyt.
Kääntöpuolena pitkässä lainassa on tosiaan se, että tulet maksaneeksi korkoja euromääräisesti enemmän, vaikka prosentuaalisesti korko onkin sama.
Mutta tämä on täysin oma valinta. Mikäli haluat pitkän laina-ajan, saat vastineeksi matalamman kuukausierän, eli arjessa on enemmän rahaa käytettävissä muihin asioihin, vaikkapa sijoittamiseen. Mutta hintalappuna on suuremmat korkokulut.
Toisaalta, kuten todettu, voit koska tahansa maksaa lainan pois, mikäli korkojen maksaminen alkaa harmittamaan.
Haluaisin kuitenkin kyseenalaistaa, että onko optimitilanne olla velaton? Kannattaako velka maksaa nopeasti pois?
Psykologisesti se on kyllä helpompaa. Mutta mikäli velkataakka stressaa henkisesti, on sitä lähtökohtaisesti liikaa. Tällöin oikea toimi onkin tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä.
Mutta itse olen sitä mieltä, että yleisesti ottaen ei kannata ikinä olla täysin velaton.
Esimerkiksi henkilö, jolla on vakaat tulot ja velaton koti, hyötyisi pienestä velkavivusta.
Sillä ei sinällään ole väliä sijoittaako velkarahan asuntoon, joka on erittäin stabiili sijoitus, vai indeksirahastoon tai metsään. Tämän päätöksen jokainen tekee itse.
Mutta jos kyseisen henkilön talous on vaikkapa 1000 €/kk ylijäämäinen, ja hän sijoittaa nämä rahat joka tapauksessa. Eikö nyt olisi ihan ok ottaa pieni velka, jonka hoitokulu on vaikkapa 200 €/kk.
Nyt hän voi sijoittaa vain 800 €/kk, mutta on samalla saanut ison kertasumman sijoitettavaksi, jolle kertyy vuosikymmenien aikana huomattavasti isompi euromääräinen tuotto kuin mitä olisi kertynyt 200 euron kuukausisijoitukselle samassa ajassa.
Tämä perustuu faktaan, että pörssin suunta on keskimääräisesti ylöspäin. Kun aikajänne on tarpeeksi pitkä, jää sijoitus hyvin todennäköisesti voitolle.
Ja mikäli tätä sijoitusta on vivutettu, on voitto moninkertainen.
Eli pidän hyvänä ideana pitää aina edes pientä velkavipua, kunhan sen sijoittaa järkevästi.
Ja tämän vuoksi mielestäni paras laina-aika on koko elämänmittainen, kunhan lainamäärä on säädetty maksukykyyn sopivaksi.
