Olet täällä

Kolumnit

Kaksi torjuntavoittoa ja yksi läpimurto (Nordea, Citycon, Ålandsbanken)

Osavuosikatsauskaudella valtaosa aktiivisijoittajista yrittää kaivaa raporteista tuloskasvua esiin vuoden 1897 klondikelaisen kullankaivajan kiihkeydellä. Jos kasvua joltain yhtiöltä löytyy, saadaan exceleihin päivitettyä koilliseen osoittavia käppyröitä ja kovakin arvostus on perusteltavissa.

Olen jo pitkään ollut liian vanha lähtemään mihinkään kultaryntäykseen mukaan. En ottanut sen enempää teknoja vuonna 1999 kuin kryptovaluuttoja 2017, joten mitä ilmeisimmin en innostu enää ikinä mistään. Ei miulla raukalla ole koskaan ollut yhtäkään FAANGiakaan. Facebook, Apple, Amazon, Netflix ja Google ovat joutuneet raketoimaan ihan muiden rahoilla.

Tämä johtuu siitä, että olen vuodesta 1996 pelannut sijoitusmarkkinoilla enimmäkseen puolustuspeliä, joka on vuosi vuodelta trendinomaisesti passivoitunut. Siihen asti olin hyökännyt nuoren miehen innokkuudella hakien spekulatiivisia tuottoja riskeistä kovin paljon piittaamatta. Ensisijaisena tavoitteenani nykyisin on olla häviämättä rahojani. Tuottoa tulee sitten sivutuotteena, jos on tullakseen.

Aika moni käppyräsijoittaja ajaa seinään, kun ekstrapoloivat käyriään liian heppoisin perustein. Ihmisten taipumus uskoa nousevien käyrien jatkamista ikuisesti samaan suuntaan pätee pörssikurssien lisäksi myös tuloskehitykseen. Kun tulos on noussut monta kvartaalia peräkkäin, kuvitellaan sen jatkuvan täältä ikuisuuteen. Mutta historiallinen kehitys ei ole tulevaisuuden tae yritysten tuloksissakaan, vaikka todella moni sijoittaja luulee niin.

Niinpä taantuman kolkutellessa ovelle ja osakemarkkinoiden noustua pitkään, osakesalkussani on lähinnä auringonlaskun alojen yhtiöitä. Kaikki seksikkäät tulosparantajat hinnoitellaan nimittäin miulle kestämättömillä kertoimilla. En halua omistaa ainakaan kovin paljoa helposti puolittuvia yhtiöitä. P/E 30 lappu puolittuu pienistäkin vastoinkäymisistä. Matalien kertoimien firmojen hinnat on jo valmiiksi lyöty lyttyyn, ja niissä puoliintumisriski on selvästi pienempi.

Mie etsin useimmiten osareista lähinnä torjuntavoittoja. Houkutteleviin tunnuslukuihin on lähes aina joku perusteltu syy. Tyypillisesti tämä on heikohkot tulosnäkymät jatkossa. Esimerkiksi kaikki tietävät pankkien tulosten olevan kovassa paineessa, kun uudet maksunvälittäjät vievät rahanvälityksen, nollakoroista ei saa mitään irti ja varainhoidossakin kilpailu vain kiristyy.

Salkussani on hyljeksityistä pankeista sekä Nordeaa että Ålandsbankenia, ja molemmista tuli tällä viikolla osari tai teknisesti määriteltynä tilinpäätöstiedote. Uutta tietoa tulee kuitenkin vain yhdeltä kvartaalilta, joten mie puhun osareista olivat ne otsikoltaan mitä hyvänsä.

Nordea: Tali-Ihantala

Tiistaina Nordea teki analyytikkojen odotuksia huonomman tuloksen. Tämän seurauksena yhtiön osakekurssi päätyi pienelle plussalle. Analyytikkojen odottama tulos onkin varsin harvoin markkinoiden oikea odotus. Mitä ilmeisimmin sijoittajat odottivat Nordealta vielä rumempia lukuja.

Nordean osari oli jatkosodan tyyppinen torjuntavoitto. Lopputuloksesta ei nimittäin tullut mitenkään varsinaiset voittajafiilikset. Tältä vuodelta kelpaisi tuloksen pelkästään lievä heikentyminen. Yhtiö itse tavallaan indikoi vähän parempaakin, mutta jos nyt nollakoron aikana saisi omalle pääomalle vaikka yli viisikin prosenttia, niin se olisi ihan hyvin. Viime vuonna Nordea teki opolle 9,7 prosenttia, tosin viimeisellä kvartaalilla vain 6,1 prosenttia. Omaa pääomaa yhtiöllä on pyöreästi pörssikurssin verran tai hiukan enemmän eli 8,15 euroa osake. Tämä tekee yhtiön oman pääoman tuoton tarkastelun ikään kuin sijoittajalle tulossa olevana tuottona matemaattisesti melko perustelluksi.

Nordean riski sijoittajalle pienenee vajaan kahdeksan euron hinnoista reilulla kahdeksalla prosentilla, kun keväällä jaetaan 0,69 euron osinko. Osinkokiimaiset sijoittajat saattavat vielä haistaa kevään jossain vaiheessa, ja kurssin on ihan mahdollista noustakin.

Lyhyen aikavälin strategianani Nordeassa on luultavasti kevennellä, jos kurssi nousee ja ottaa vähän lisää, jos se laskee. Yhtiö ei ole kaikkine ongelmineen missään tapauksessa nauruhalpa, mutta määritellään perjantain pörssikurssi @7,93 vaikka ”melko edulliseksi”.

Citycon: Stalingrad

Cityconin keskiviikkona tullut tulos taas saattoi olla jopa Stalingradin tyyppinen sodan kääntävä torjuntavoitto. Kaikkihan tietävät verkkokaupan antavan kauppakeskuksien kannattavuudelle kovaa painetta. Mutta viimeisellä neljänneksellä Citycon ylitti odotukset niukasti. Tämä oli ihan kiva, mutta sen sijaan yhtiön näkymät vuodelle 2019 olisivat olleet jo korkkaamisen arvoinen paikka. Yhtiö ennustaa itselleen tulosta 0,155 – 0,175 euroa per osake, kun se viime vuonna teki 0,161 euroa. Haarukan keskikohta on yli viime vuoden tuloksen, hip hip huraa. Cityconin tuloksen hiipuminen on siis ainakin hetkeksi päättynyt. Ennusteisiinsa yhtiö on perinteisesti osunut oikein hyvin, mikä kiinteistösijoitusyhtiössä ei pitäisi niin kovin vaikeaa ollakaan.

Kun Cityconin P/E 2019 on 11, hinta per oma pääoma (P/EPRA NAV) on 70 prosenttia ja osinkotuotto 7,1, on se varsin tavanomaisilla tunnusluvuilla varustettu narikka päätyäkseen salkkuuni. Pelkillä staattisilla tunnusluvuilla sijoittaminen on muuten nähdäkseni hönöilyä, eniten pitää pohtia sitä mihin luvut ovat menossa. Pitää mennä waynegretzkynä sinne, minne kiekko menee, eikä sinne missä se hetki sitten oli. 

Yksi analyytikko tiputti Cityconin tavoitehinnan jostain syystä 1,70:een, ja kurssi roikahti perjantaina lähelle tätä. Itse asiassa mie pysäytin osakkeen syöksylaskun, kun laitoin isohkoja ostoja sisään, aleneviin kursseihin toki. Jos olen ostamassa, yritän tietenkin ostaa mahdollisimman halvalla.

Kertaan nyt vielä, että Cityconia on melko turha ostaa ison lunastuspreemion toivossa. Muita perusteita kannattaisi olla. Yhtiön pääomistaja Chaim Katzman saattaa toki nostaa omistuksensa yli 50 prosentin, mutta ei tarjoa pakollisessa lunastustarjouksessa senttiäkään enempää kuin on pakko.

Ålandsbanken: Normandian maihinnousu

Ostimme pokeriporukalla tällä ja viime viikolla luultavasti joltain norjalaiselta sijoittajalta Ålandsbankenit loppuun hintaan 13,10 euroa. Torstain osarin luettuani ostokset vaikuttavat erittäin edullisilta. Yhtiö teki viime vuonna voittoa 1,48 euroa per osake ja arvelee tänä vuonna tekevänsä saman. Omaa pääomaa ÅAB:llä on 15,57, se tuotti Q4 9,4% ja kurssi sulki 13,75. Tästä voisi jo käyttää analyytikkoyhdistyksen virallista termiä ”sikahalpa”. Tosin siitä voisi saada FIVAlta pyyhkeitä, joten jätetään virallisesti käyttämättä.

Anders Wiklöf ei ole turhaan ottanut Göran Perssonia (ex-pääministeri SWE) hallitukseensa. Yhtiö on ottanut markkinaosuutta ruotsalaisessa omaisuudenhoidossa. Olen käytännön varma, että tämä on ollut Perssonin ansiota. Hän on todennäköisesti aukonut paljon ovia kummallista vanhahtavaa ruotsia puhuville saaristolaisille.

Kun olen kitissyt kavereille Nordean kanssa painimisen tuskasta, on useampi suositellut Ålandsbankenia. Tuskin jaksan pankkia laiskuuttani vaihtaa, mutta ÅAB voi ottaa markkinaosuutta vielä Pohjanlahden molemminkin puolin. Joka tapauksessa tilaa kasvulle ÅAB:llä on jonkun verran enemmän kuin Nordealla.

Edellisen kirjoitettuani tarkastin salkkuni, ja totesin miulla olevan Ålandsbankenia selvästi Nordeaa vähemmän. Tämähän on suorastaan kirjoittamani perusteella vähän hönöä. Tosin Ålandsbanken on näissä hinnoissa hyvin epälikvidi. Voin myydä kaikki Nordeani yhdellä napin painalluksella, ja hinta ei juuri liikahda. ÅAB:ta joutuisin luultavasti myymään monta päivää ja silti menisi luultavasti nihkeästi kaupaksi, ellen olisi valmis survomaan selvästi halvemmalla.

Olen tehnyt välillä tällä lapulla karkkikauppaa noteerailemalla joskus jopa molempia laitoja. Tiistaina myin esimerkiksi tonnin @13,90, kun vielä pelkäsin huonoa neljännestä. Torstaina erinomaisen osarin jälkeen sain yllätyksekseni tämän tonnin ostettua takaisin jopa pienellä plussalla @13,80. Jos Ålandsbankenin hinnanmuodostus on tehokas, olen mie sekä hoikka että kovassa kunnossa.

Useimmilla osakkeilla on perustarjonta aina olemassa. Aina välillä Ahvenanmaallakin joku kuolee tai joku kalastusalus tarvitsee uuden moottorin ja näissä tilanteissa myyjät eivät ole kovin hintasensitiivisiä. Kysyntä on sitten enemmän Herran tai Anders Wiklöfin hallussa.

En ole mitenkään varma, etteikö Ålandsbankenin Q4:n Normandian maihinnousun jälkeen voisi tulla vielä vastaan Ardennien taistelu, jossa panssarikenraali Patton ei tulekaan ja pelasta. Mutta kyllä tämä ulkopuolisen silmin näyttää Anders Wiklöfin onnistuneelta läpimurrolta. Jotta en olisi ihan niin ulkopuolinen, taidan mennä keväällä Maarianhaminaan tarkkailemaan yhtiökokouksen henkeä. Mainittakoon, että vaikka pakkoruotsi on älyvapaa reliikki, joka lähinnä heikentää kielten osaamisen tasoa Suomessa, on ruotsinkin osaamisesta paljon iloa.

P.S. Adolf Ehrnroothin sanoin: Vanheneminen on vittumaista. Osariviikkoni oli siis vallan erinomainen, ja voitin eilen kasinolla vuoden toisen pokeriturnaukseni, josta tuli ihan paperirahaakin. Joten kirjoitin tätä hyvin pahantuulisena, koska on selvästi pientä kröhää tulossa. Sen lisäksi, ettei vanhana enää uskalla ottaa kunnon riskejä, ei mikään oikein enää tunnu ilahduttavankaan.

Aki Pyysingin foorumiblogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset

Juuso Mykkänen: Small capit tuottavat aina paremmin pitkällä tähtäimellä?
Liity Sijoitustiedon jäseneksi