Olet täällä

Kolumnit

HS Visio toi pitkästä aikaa kilpailua sijoitusmediaan

Olen hehkuttanut lähipiirilleni HS Visiota niin paljon, että vaikuttavat tulleen jo mukin reunat vastaan. Tämä siitä huolimatta, että olin samalle yleisölle ennaltaehkäiseväksi vastamyrkyksi pitkään vinkunut HS:n joidenkin ”taloustoimittajien” agendajournalismista.

Rypistin kulmiani yhdeksän vuotta sitten, kun Hesari yhdisti politiikan ja talouden toimituksen. Tosin HS lähinnä realisoi jo pitkään jatkuneen politiikkansa, jonka mukaan talousuutisiin (sijoitusuutisista puhumattakaan) ei Suomen laajalevikkisimmässä tilattavassa sanomalehdessä kannata erityisesti panostaa. Paitsi jos verokalenterista löytyy joltain pääomatuloja kivitettäväksi asti.

Olin vähän epäluuloinen HS Vision suhteen, vaikka tiesin Kauppalehdestä kaapatut Emil Elon, Alex af Heurlinin ja Merja Saarisen osakesijoittajien perspektiivistä talousjournalismin Suomen huipuiksi. Jätän kertomatta, että myös Visioon rekrytyn Elina Lappalaisen start up -jutut ovat olleet Suomen olosuhteisiin laadukkaita, koska Lappalainen oli heittelemässä PyysingGaten ensimmäisiä kiviä. Siitä asti olenkin etsinyt jutuistaan asiavirheitä, mutta en ole löytänyt, sniif. Innokkuus kostaa vääryydeksi koetut operaatiot hälvenee muuten eteläkarjalaisilla heti, kun kuulevat ensimmäisten multien kolahtelevan arkkunsa kanteen.

Mutta huoleni Sanoman musertavasta syleilystä Suomen liian harvalukuisten pätevien pörssijournalistien ympärillä on toistaiseksi osoittautunut turhaksi. HS Visio on ylittänyt ennakko-odotukseni kuin John Akii-Bua olisi ylittänyt naisten aidat – jos olisi joskus kokeillut.

Eilisestä Visiosta löytyi Emil Elon tekemä paras koskaan lukemani pokeri/sijoitushaastattelu kenestäkään. Tosin Jens Kyllönen tarjoaa sellaiseen aika pehmeän kohteen. Vaikka kyseessä on vasemmistolähteiden mukaan ”Melko tyypillinen henkilökuva myötäkarvaan”, eroaa se monista muista vastaavista sikäli, että tapahtumat ovat tosia.

Näin siis, mikäli arviointikykyyni on luottamista. Olen joka tapauksessa seuraillut Jensin pokeri- ja sijoitusuraa siitä asti, kun Jens oli 17-vuotias.

Hilpeänä yksityiskohtana mainittakoon Jensin sijoitusidolit: George Soroksen entinen oikea käsi Stanley Druckenmiller ja Mikko Mäkinen. Päästä Jens Kyllösen sijoitusidoliksi on vielä vaikeampaa (kaksi valittua) kuin tulla valituksi Finnish Poker Awardseissa Vuoden Pelaajaksi (kahdeksan). Tosin Jens itse on pokannut palkinnon kolme kertaa.

Lisäksi olin lääpälläni myös Merja Saarisen Tarkkailun alla -juttuun, jossa oli laitettu kurssikäyrät ja tuoreiden pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien valtakausi ja sitä edeltänyt ajanjakso samalle aikajanalle. Tässähän annettiin ymmärtää, että toimitusjohtajan toimet saattaisivat vaikuttaa pörssikurssiin ja kurssinousun olevan iloinen asia. Vielä vajaan vuoden takaisessa Hesarissa lähinnä valitettiin toimarien kovista liksoista ja paheksuttiin pörssikurssien koronan keskellä nousemista.

Visio päättyi Matti Tyynysniemen erinomaiseen kolumniin ”Oikeussaleista tuttu ratkaisupakko tekisi poliitikoille hyvää”.

Oikeudenkäynnissä on ratkaisupakko, eli tuomarin on vastattava eteen tuotuun kysymykseen. Politiikassa voidaan sen sijaan todeta, että asiasta tehdään selvitys. Budjetti on kyllä tehtävä vuosittain, mutta se ei ole estänyt siirtämästä talouden hankalia kysymyksiä eteenpäin.”

Anekdoottina aiheeseen mainittakoon, että perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru päätti pari viikkoa sitten ratkaista suomalaisten peliongelmat asettamalla työryhmän valmistelemaan rahapelipoliittista ohjelmaa ja laatimaan sen toimeenpanolle suuntaviivat vuoteen 2030 asti.

Kirsi Leivoa olisi tarvittu, kun Alma ja Talentum fuusioitiin

Tilaan (ja luenkin) kaikkia suomalaisia talouslehtiä eli Kauppalehteä, Talouselämää ja Arvopaperia. Nämä ovat ihan kelvollisia julkaisuja, tosin jokaista julkaisee Alma Media. Taloussanomien kutsuminen talousjulkaisuksi olisi vähän sama kuin HS Kulttuurin kutsuminen oikeistomediaksi.

Alman dominanssiin talousmediassa päädyttiin Alman ja Talentumin yrityskaupassa, joka taputeltiin lopullisesti kasaan viitisen vuotta sitten. Digissä KL, TE ja AP julkaisevat toistensa juttuja ristiin ja samat toimittajat tekevät juttuja kaikille kolmelle. Vähääkään markkinatalouteen uskovien silmin tilanne ei voi olla mitenkään optimaalinen. Tokihan meillä on ministerinäkin väkeä, joiden mielestä keskuskomitean suunnittelema talous ja tiedotus on parempaa, mutta luulen oman lukijakuntani koostuvan lähinnä markkinataloususkovaisista.

Valitettavasti Kirsi Leivo ei ollut vielä Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja, kun Alma esitti ostotarjouksen Talentumin osakkeista syksyllä 2015. Hän on osoittanut kovempia otteita monopoleja, kartelleja ja dominoivia markkinaosuuksia kohtaan kuin miespuoliset edeltäjänsä yhteensä. Pidän hyvinkin mahdollisena, että Leivo olisi pääjohtajana asettunut poikkiteloin Alman suomalaisen talousmedian dominanssin synnyttänyttä fuusiota kohtaan. Ainakin yksi lehti olisi pitänyt kaupan ehtona myydä konsernin ulkopuolelle.

Mutta onneksi markkinatalous on mekanismi, joka on omiaan synnyttämään kilpailua. HS Visio tarjoaa vihdoin oikean haasteen entiselle Aamulehti-yhtymälle.

Syytän Sanoman suurinta kasvollista osakkeenomistajaa Antti Herliniä, että siinä meni näin kauan. Olen nimittäin pitkään ihmetellyt, miksi Kone Oyj:n pääomistaja katselee tyytyväisenä Sanoman hallituksessa Hesarin taloustoimituksen alennustilaa. Toisaalta voihan se olla, että Antti pelasi pitkää peliä, eikä ollut niin malttamaton saamaan tuloksia aikaan, kuin mitä esimerkiksi jotkut hätäiset osakespekulantit.

Epäilen kuitenkin Antti Herlinillä olleen sormensa pelissä, kun Suomeen syntyi pitkästä aikaa toinenkin varteenotettava talousmedia. Tämä toki on puhdasta arvailua, mutta spekulointi tunnettujen nimien tekemisillä on talousmedioiden leipätekstiä.

P.S. Kaikki sivistyneet ihmiset tietävät, että naisten 400 metrin aidat ovat viisitoista senttiä miesten vastaavia matalammalla ja että Münchenin olympialaisissa 1972 sisäradalla juossut Akii-Bua teki uuden maailmanennätyksen 47,8 melko vähän aitoja nuolevalla aitomistekniikallaan. Ja 400 metrin aidoissa sisäradan olevan huonoin rata.

P.P.S. En lukenut Visiosta Niko Kettusen Volvo-juttua. Miulle on melko sama, missä ajassa joku kottero kiihtyy milläkin matkalla ja paljonko se siinä sivussa vie polttoainetta. Arvelen jutun kuitenkin olleen hyvän, koska olen Viikon eläin -palstansa kova fani. Onko muka sellaisiakin ihmisiä, joita ei kiinnosta merietanat, jotka voivat irrottaa päänsä ja kasvattaa niskasta itselleen upouuden ruumiin?

 

Voima - kultapohjainen pankkipalvelu
Liity Sijoitustiedon jäseneksi