Olet täällä

Kolumnit

Hävisin indeksille - ja olen tyytyväinen Trumpin vuoteen

Peruutuspeiliin tuijottaminen on ensimmäinen askel kohti indeksisijoittamista. Otin tänään tämän vaarallisen stepin ja hukkasin aikaani tutkimalla hetken sijoitusyhtiöitteni pörssisijoitusten vuosituottoja.

Omissa käsissäni oleva isoin kioski teki +17 prosenttia. Fiksuin vertailuindeksi, eli OMXHGI, Helsingin tuottoindeksi, nousi 20 prosenttia. Pataan siis tuli. Hintaindeksin OMXHPI biittasin, mutta siihen vertaaminen olisi itsepetosta. Tietenkin osingot lasketaan mukaan tulokseen, joten jätän vääriin indekseihin vertaamisen sijoitusrahastoille.

Olen kuitenkin melko tyytyväinen vuoteeni. Heikohkolla vastaanotolla olen vuosikausia yrittänyt länkyttää tavoittelevani absoluuttisia enkä suhteellisia tuottoja. Tappiollisia tilikausia on vyöllä niin monta, että voitollisiin olen nykyisin aina tyytyväinen.

Lisäksi vuosi ei ole mikään relevantti mittari. Teen vuoden tähtäyksellä sijoituksia lähinnä vuoden mittaisiin sijoituskilpailuihin fiktiivisellä salkulla osallistuessani. Näistä voitin Arvopaperin salkkukisan ja tulin Sijoitustiedon Sijoituskurujen osakevalinnoissa viimeiseksi. Muuten sihtailen vähintään loppuelämäni mittaiselle sijoitusperiodille.

Sijoittaminen ei ole vedynmyyntiä Lappeenrannan torilla, jossa kiivas kesä, hiljentyvä syksy, kylmä talvi ja vilkastuva kevät seuraavat vuosi toisensa jälkeen. Kahvikioskiyrittämisessä vuositarkastelu on henki ja elämä, koska tilauksetkin mitoitetaan viime vuoden vastaavan päivän ja sääennusteen funktioina.

Selän taakse vilkuilemalla voi toki yrittää ottaa oppia virheistään ja kopioida onnistumisiaan. Tämä on kuitenkin vaarallista puuhaa, koska vuodet eivät ole toistensa veljiä.

Lisäksi ihmisillä on luontainen taipumus vähätellä onnen osuutta hyvissä ja liioitella huonoissa osumissa. Oman suorituksen erottaminen varianssista on usein vaikeaa pokeriammattilaisillekin, saati sitten paljon enemmän sattumaa sisältävässä osakespekuloinnissa. Pokerissakin vuosi on muuten ihan fiksu tarkasteluperiodi, kunhan huomioi esimerkiksi, että veronpalautuspäivä on suurimmalta osin kadonnutta kansanperinnettä.

Enimmäkseen selittelytarkoituksessa yritän lyhyesti käydä läpi, miksi olen semityytyväinen Donald Trumpin vuoteen 2019.

Suurimmat sijoitukseni Ovaro ja Nordea eivät olleet varsinaisia viime vuoden kurssiraketteja. Niiden liian suuret painot johtuivat vajavaisesta yritysanalyysistä ja liian optimisesta ajattelusta, eivätkä ulkoisista yllättävistä shokeista. Tätä on syytä tutkiskella sydämessään rehellisemmin kuin Maria joulupäivää yhdeksän kuukautta edeltänyttä tapahtumaa.

Tosin olen tuskaillut liian vähäiseltä tuntuvan ajankäyttöni fundamenttianalyysin parissa jo vuosikymmeniä. En muuten puhu tässä yhteydessä lukujen murskaamisesta. Olen murehtinut myös niukahkoa pokerin ja vieraiden kielten opiskeluani, nykyisin vähäistä kirjojen lukemista ja sukulaisten tapaamista varsin harvakseltaan. Ja mikä pahinta, en ehtinyt syyskaudella kuin yhteen SaiPan kotipeliin Kisapuistoon. 

En kuitenkaan jäätynyt kuralätäköihin, vaan lisäsin painoja kuopissa ja keventelin pomppuihin. Nuoren kauppatieteen ylioppilaan tyhmänrohkeus on muutamassa vuosikymmenessä vaihtunut vanhemman tieteenharjoittajan pelokkuudeksi ja nykyisin häpeäkseni hajautankin sijoituksiani.

Aktiivisen salkunhallinnan ja pienempipainoisten lappujen ansiosta salkku sulki ath (all time high) eli kaikkien aikojen huippuihin. Olisi melko eteläkarjalaista mökötellä tästä.

Lisäksi päätin vuoden hyvällä työmoraalilla.

Vuodenvaihdeilmiö

Olin vuoden viimeisenä pörssipäivänä sekä markkinoiden avautuessa että sulkeutuessa Simpanssitoimistolla. Taisi olla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun tein täyden pörssityöpäivän.

Kurssit olivat nousseet ärhäkästi koko joulukuun, joten varsinaisesti en saapunut alennusmyynteihin paikalle. Ne pienet yhtiöt, joita olin kaavaillut hamstraavani, olivat viimeisenä päivänäkin järjestään 3-5 prosenttia plussalla. Veromyyntipaineen havaitseminen vaati varsin luovaa havainnointia.

En saanut ahkerasta pohjaonginnasta huolimatta mitään ostettua, kunnes tuli neljän aikoihin nälkä. Takaraivossa jyskytti, että markkina on kohta menossa kiinni, ja olisi syytä ostaa jotain vaikka väkisin. Painostin yhden kollegan seurakseni lyhyelle lounaalle pitkän lounaan ruokajuomat mielessä. Tämä operaatio meni suunnitellusti.

Palasin läppärille, ja aloin paukuttaa sisään kaikenlaista raskaahkoa osaketta. Luotin siihen, että ellei Kiina miehitä Hong Kongia tai Trump twiittaa jotain ikävää, markkina avaa 2.1. ylöspäin.

Ostin kaikkea, mitä mieleen juolahti tai kaveritkin olivat jo vähän aiemmin ostaneet. Munat eivät riittäneet likikään limiitin pohjaan laittamiseen, mutta ostin kuitenkin ihan tuntuvia määriä. Kaupat kirjasin yleisöä viihdyttääkseni Sijoitustiedon foorumille.

Näistä ostoksista suurimman osan myin noin kolmen prosentin plussalla viime torstaina. Olin hyvin tyytyväinen itseeni ja St. Urho’s Pubin tarjoilujen tuomaan energiatason nousuun.

Muistuttelin hiljan foorumilla omasta määritelmästäni tammirallille, joka on viimeisen ja ensimmäisen kaupankäyntipäivän välinen vuodenvaihde. Tammikuu kokonaisuutena ei ole perusteltu nousukuukausi, sanoo historiallinen data mitä hyvänsä. Vuodenvaihde taas on.

Sain vastauksen: ”Kannattaisikohan selvyyden vuoksi lanseerata tammirallin ensimmäiselle erikoiskokeelle uusi nimitys kuten uudenvuodenilmiö? Koko tammikuun kestävä efekti on niin tunnettu, että tammiralli johtaa ajatukset tammikuun lopussa kerättäviin voittoihin”.

Kehotus muuttaa kieltä poliittisesti korrektimmaksi on miulle kuin monikulttuurisuuden ilojen vilauttaminen persuille. Nähdäkseni kielen muuttamisvaatimuksilla on saatu lähinnä teuvohakkaraisia europarlamenttiin.

Luettuani pari kertaa uudelleen ja mietittyäni vuorokauden, tajusin von Fyrkendahlin olevan oikeassa. Olen kyllä aina selittänyt, että tammirallissa ei ole kyse tammikuusta, vaan vuodenvaihteesta. Mutta ihmiset lukevat nykyään hätäisemmin kuin koskaan ja vieläpä muitakin raapustelijoita, joista osa tosiaan käsittää tammirallin kuukauden mittaiseksi.

Lisäksi kyse ei ollut poliittisesta korrektiudesta, vaan selvyydestä. Jatkossa puhun siis vuodenvaihdeilmiöstä, ellen keksi mitään rivompaa termiä.

Vuosihan meni monissa trading-huoneissa Yhdysvaltain presidentin twiittien tarkkailussa. Koska Trumpin vuoden loppua kohden hänen twiittiensä painoarvo laski, päätti Conspiracy Theorist-in-Chief ottaa tämän vuoden aluksi hengiltä Iranin kakkosmiehen. Eipähän ainakaan käänny huomio pois pienistä käsistä ja niiden tekemistä viserryksistä.

Näkymät vuodelle 2020 ovat ainakin sinisten lasien takaa sumuiset. En uskalla kuitenkaan nollakorkojen maailmassa olla osakkeista irtikään.

Toivottavasti tämä vuosi menee yhtä ”huonosti” kuin edellinenkin.

P.S. Kurkkasin sitten myös toiseksi suurimman sijoitusyhtiöni viime vuoden. Siellä salkunhoitaja oli tehnyt varsin passiivisella otteella +50%. Ei liene syytä harkita ottaa ohjaimia omiin käsiin?

Aki Pyysing: Ovatko tammiralli ja joulupukki samanlaisia satuja?

Aki Pyysing: Näkikö joku hintaindeksistä talvipäivänseisauksen pakkaset?

Aki Pyysing kertoo liikkeistään markkinoilla foorumiketjujen lisäksi blogissaan.

Tervetuloa keskustelemaan sijoittamisesta Sijoitustietoon!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi