Ihmiset tyypillisesti yliarvioivat hyvin pieniä riskejä. Erityisesti näin, jos epätodennäköisellä osumalla on vakavat seuraukset.
Huhtikuun kovimmissa koronoissa en tästä tietoisena viitsinyt kovin monelle kertoa, että kävin kuntosalilla kolme kertaa viikossa toivoen kovasti, ettei sitä suljettaisi. Kävi hyvät, kun perheyhtiöllä ei ollut varaa luopua kuukausimaksuista.
Lisäksi kävin kävelemässä ulkona aina kun pystyin. Odotusarvoihmisenä näin riskin saada koronan tai minkään muunkaan tartuntataudin hyvin vähäisenä, koska kummassakaan aktiviteetissa ei kovin paljon muihin ihmisiin törmännyt.
Toki kiertelin ne harvat muut mahdollisimman kaukaa ja pesin käsiä raivokkaasti. Avovaimon mukaan tosin ohjeistuksen mukainen 20 sekuntia ei juuri tullut täyteen. Omasta mielestäni meni ainakin minuutti per laaki. Käsidesiäkin lotrasin aina kun pullo tuli vastaan.
Tuomitsijat tuomitkoot, mutta lopputuloksena oli kuitenkin ensimmäinen kevät ja kesä miemuistiin, kun ei ole ollut mitään pientä flunssanpoikastakaan. Siviilivahinkona paino on tippunut 117 kilosta 105 kiloon ja salituloksetkin nousseet. Teoreettisesti on mahdollista, että pari ylimääräistä kiloa 185-senttisestä vielä löytyy.
Jostain oli revittävä iloa irti, kun livepokerit menivät tauolle. En palannut nettipokeriinkaan, koska arvioisin olevani voittava pelaaja niin matalalla tasolla, että alkaisi ahdistaa. Pelaaminen tuskin olisi ollut vastenmielistä, mutta se mihin on tippunut 25/50 hyvin voittavasta regusta (=liki päivittäin pelaavasta) olisi vähän noloa selvittää.
Odotusarvoisesti häviämiseen taas suhtaudun samalla innokkuudella kuin koronan saamiseen. Tämän takia pelikäyttäytymiseni markettien mummorullissa ei muuttunut yhtään, vaikka niihin heinäkuussa taas laitettiin töpselit seinään.
Tilanne näyttäisi kääntyneen päälaelleen siitä, kun olin pahimman koronakauhun keskellä keskimääräistä huolettomampi hulivili. En nimittäin nähnyt varsinaista syytä koronatilanteen Suomessa parannuttua lopettaa sosiaalisesta etäisyydestä ja käsihygieniasta huolehtimista. Se ei ole ohi, ennen kuin Sirpa Pietikäinen laulaa.
Olen edelleen yrittänyt olla myös kättelemättä ihmisiä. Tässä en ole kyllä suoriutunut täydellisesti, sillä muutamaan ojennettuun käteen olen epähuomiossa tarttunut, tunnustan. Mutta kun nyrkkitervehdys on nähdäkseni oikein näppärä korvaava suoritus, olen siinä parhaani mukaan pysytellyt.
Kaupungilla liikkuessa vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä olen siirtynyt nittaajaksi koronankin suhteen. Jotta huhtikuista toimintaani paheksuneet saisivat jotain uuttakin taivasteltavaa, ajattelinkin lähteä kahden viikon päästä Tallinnaan pokeriturnaukseen.
Summer Showdown
Olympic Park Casino järjestää 18.-23.8. 2020 käsittääkseni Itämeren ensimmäisen korona-ajan pokeriturnauksen. Olenkin aina tykännyt olla itse todistamassa paikalla, kun historiaa tehdään.
Lisäksi en ole koskaan missannut yhtään Summer Showdownia, eikä kolmas yleensä mene paritta. Eli vain selkosuomea ymmärtäville selvennykseksi: Kyseessä on neljäs kerta, kun tämä perinteisesti hilpeä festivaali järjestetään.
Toki tarkkailen Eestinkin koronatilannetta, mutta tämänpäiväinen 22 uutta tartuntaa ei vielä huolestuta. Viime viikonloppuna kävin Hangossa isoissa (ja aika makeissa) häissä, joissa mm. kuulin pokerieläkeläinen Kyllösen sanovan tahdon ja jostain syystä vaimonsa ottaneen saman perinteisen suomenruotsalaisen nimen.
Näen pokeriturnaukseen osallistumisen selvästi koronan kannalta pienempänä riskinä, koska ajattelin Hiltonissa käyttää enemmän ulkoista kuin sisäistä alkoholia.
Ohjelma on perinteisen teresamainen eli jokaiselle jotakin. Keskiviikkona starttaa kaksikin lähtöä viidensadan No Limit Holdemia. Kilon pääturnaus alkaa torstaina kaksieräisenä sekin ja kahden kilon Highroller lauantaina. Pitkin päivää ja myöhään yölläkin on koko viikon kaikenlaista pientä kivaa.
Kasinon eli rahapelien puolelle päästetään kuulemma vain puolet siitä, mitä tavallisesti. Ja turnaukset pelataan normaaliin tapaan yläkerran Ball Roomissa.
Joten nähdään Tallinnassa! Mutta ei kätellä.
P.S. Aika paljon huolestuttaa etelänmatkan jälkeinen vaa’allenousu.
