Olet täällä

Kaupallinen yhteistyö
Kolumnit

DIY-sijoittaminen ja muut salkunhoidon toteutustavat

Kaupallinen yhteistyö Jarkko Ahon ja Lysan välillä (*kirjoitus sisältää mainoslinkkejä)

Aloitin sijoittamisen parikymppisenä opiskelijana vuonna 2001, kun ilma vielä pihisi pois it-kuplan paisuttaneista osakkeista. Aina voi todeta, että olisi pitänyt aloittaa vieläkin aikaisemmin, mutta perhe- tai kaveripiirissäni ei vielä tuolloin ollut sijoittajia, jotka olisivat näyttäneet esimerkkiä.

Vuosien saatossa osa kavereistakin on alkanut sijoittaa ja sijoittamisen kulttuurissa on tapahtunut muutos. Sosiaalinen media on tuonut sijoittamiseen yhteisöllisyyttä ja sijoittamisesta keskustellaan paljon enemmän kuin oman sijoitusurani alkuaikoina. Haluan uskoa, ettei muutos sijoittamisen keskustelukulttuurissa ole vain kohoavien kurssien ansiota. ”Kehitys kehittyy”, kuten sanonta kuuluu, ja nuoret ovat nykyisin paljon valveutuneempia kuin ennen. Vaikkei kouluissamme edelleenkään opeteta oman talouden hoitoa ja sijoittamista kuin nimeksi, nuoret ovat proaktiivisia ja etsivät tietoa itsenäisesti. Internetin aikakaudella kaikki tarvittava tieto on saatavilla käytännössä ilmaiseksi tai hyvin pienin kustannuksin. Käytännössä siis ihan jokaisella on mahdollisuus aloittaa sijoittaminen, jos vain viitsii nähdä sen verran vaivaa, että ottaa perusasioista selvää.

Sijoittamisen tasa-arvoisuus olikin yksi ensimmäisiä oivalluksiani, kun parikymmentä vuotta sitten aloin tutustua sijoittamisen ihmeelliseen maailmaan. Tajusin, ettei sijoittaminen ollutkaan joidenkin jo valmiiksi varakkaiden etuoikeus tai eliitin harrastus. Sijoittaminen oli työkalu nimenomaan kaikille kaltaisilleni, jotka eivät olleet syntyneet kultalusikka suussa. Jos olisin ollut jo valmiiksi varakas, tuskin olisin kiinnostunut sijoittamisesta yhtä paljon. Sijoittaminen olisi ehkä ollut vanhempieni tai isovanhempieni juttu, mutta ei omani. Olipa kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta, oma ponnistelu ja vaivannäkö tuo hommaan mielekkyyttä, ja saa aikaan parhaat onnistumisen tunteet. Tosin en näe siinäkään mitään pahaa, että joku saa jo syntyessään vähän paremmat taloudelliset lähtökohdat. Se ei ole keneltäkään pois. Arvostan sitä kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jota sukupolvelta toiselle ulottuvassa sijoittamisessa (ja yritystoiminnassa) vaaditaan. Kumpa jokainen ottaisi oppia varakkaista perheistä ja suvuista, sen sijaan, että kadehtisi sitä, että joillakin on ollut yhdellä elämän osa-alueella vähän helpompaa.

Tällaisten ajatusten saattelemana tämän kerran kirjoitukseni käsittelee yhtä sijoitustoiminnan alkuvaiheen päätöstä, joka jokaisen sijoittajan on tehtävä taustasta riippumatta. Lähtötilanteen varallisuustaso on yksi päätökseen vaikuttavista tekijöistä, mutta se ei suoraan rajaa mitään vaihtoehtoja pois. Itse tein tämän tärkeän valinnan kaksikymmentä vuotta sitten. Kyse on yksinkertaisesti siitä, millä tavalla tai kenen avulla omaa salkkuaan päättää hoitaa. Onko sijoittajalla osaamista tai intoa tehdä kaikki itse vai antaako hän täyden valtakirjan ammattilaiselle? Vai valitseeko sijoittaja jonkin välimuodon?

Usein kuulee sanottavan, että sijoittamisessa on aivan ensimmäisenä laadittava sijoitussuunnitelma. Jos ollaan tarkkoja, sijoitussuunnitelmakin tehdään vasta sen jälkeen, kun salkunhoidon toteutustapa on valittu. Käytännön tekemisen tasolla sijoittamisen suunnittelu on hyvin erilaista riippuen siitä, miten ja kenen avulla sijoittaja päättää salkkuaan hoitaa. Myös sijoitussuunnitelman laatimista edeltävät toimenpiteet vaihtelevat salkunhoidon toteutustavan mukaan. Tällä päätöksellä on vähintään yhtä suuri vaikutus sijoittajan pitkän aikavälin tuottoihin ja salkun kehitykseen, kuin itse suunnitelmalla.

Kuvaan jokaisen salkunhoitotavan keskeiset piirteet ja pohdin vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Mietin myös sitä, mitkä tekijät vaikuttavat valintaan. Millaisia ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä sijoittajalta vaaditaan tavasta riippuuen? Yritän kuvata myös erilaisia sudenkuoppia, joita eri vaihtoehtoihin liittyy. Toivon, että kirjoituksesta on hyötyä erityisesti sijoittamisen aloittamista harkitseville tai uransa alkuvaiheessa oleville sijoittajille. Toivon mukaan kirjoitus antaa ajattelemisen aihetta myös kokeneemmille sijoittajille, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen, miten heidän salkkuaan hoidetaan.    

Alla oleva kuva havainnollistaa, mitä käytännössä tarkoitan. Kuvan ei ole tarkoitus olla kaiken kattava, mutta ylätasolla se esittää mielestäni hyvin yleisimmät vaihtoehdot, joista sijoittaja voi valita itselleen parhaiten sopivat.

Kuva 1. Yksityissijoittajan salkunhoidon toteutustavat.

Tee-se-itse- eli DIY-sijoittamisessa (do-it-yourself investing) sijoittaja hoitaa salkkuaan täysin itsenäisesti. Tyypillisesti DIY-sijoittajat käyttävät edullisia nettivälittäjiä ja rakentavat salkkunsa kustannustehokkailla ETF-rahastoilla ja/tai suorilla osakkeilla. DIY-sijoittaminen vaatii harrastuneisuutta ja osaamista, jota kartutetaan niin käytännön tekemisen kuin sijoituskirjallisuudenkin kautta (jos DIY-sijoittaminen kiinnostaa, tutustu allekirjoittaneen sijoituskirjoihin ja hyödynnä kampanjatarjous tästä.) 

Sijoitusvalmennus ei ole Suomessakaan enää uusi ilmiö, mutta teknologisen kehityksen myötä se on siirtynyt pitkälti verkkoon, ja hinnat ovat painuneet asiakkaan kannalta miellyttävälle tasolle. Osa DIY-sijoittajista (tai sellaiseksi pyrkivistä) hyödyntää sijoitusvalmentajaa etenkin harrastuksensa alkuaikoina. Valmennuksen oppien perusteella sijoittaja osaa laatia itselleen sijoitussuunnitelman ja pääsee harrastuksessaan alkuun. Osa DIY-sijoittajista pitää yhteyttä valmentajaan koko sijoitusuransa ajan. Keskustelu auttaa etenkin vaikeina pörssiaikoina (jos sijoitusvalmennus kiinnostaa, tutustu allekirjoittaneen järjestämiin valmennuksiin tästä.)

Roboneuvonnan hyödyntäminen on kustannustehokas ja aikaa säästävä tapa sijoitussuunnitelman laatimiseen ja salkunhoidon toteuttamiseen. Roboneuvojan (tietokoneohjelman) esittämiin kysymyksiin annettujen vastauksien perusteella sijoittajalle määritetään oma riskinsietokyky ja siihen perustuva allokaatio eri omaisuusluokkien välille. Ajan kuluessa allokaatio päivittyy automaattisesti vastaamaan sijoittajan riskinsietokykyä. Roboneuvojan käyttäminen sopii hyvin sijoittajan ainoaksi salkunhoitotavaksi, mutta se voidaan yhdistää myös DIY-sijoittamiseen. Oma harrastuneisuus ei kuitenkaan ole yhtä välttämätöntä kuin valmennusta apunaan käyttävän sijoittajan kohdalla (jos roboneuvonta kiinnostaa, tutustu allekirjoittaneen yhteistyökumppanin, Lysan, palveluun tästä*).    

Ulkoistettu rahastosijoittaminen on vastakohta DIY-sijoittamiselle. Suomessa tämä tarkoittaa yleensä turvautumista pankkien sijoitusneuvojien apuun ja sijoittamista pankkien tarjoamiin rahastoihin. Aiemmin kuvattuihin vaihtoehtoihin verrattuna ulkoistettu rahastosijoittaminen on hyvin kallista. Niin DIY- kuin ”robosijoittajien” nettotuotto-odotus (bruttotuotto-odotus miinus kulut) on huomattavasti korkeampi kuin salkunhoitonsa täysin ulkoistavien sijoittajien.

Ulkoistettu varainhoito on lähellä ulkoistettua rahastonhoitoa, mutta tyypillisesti varainhoitoa tarjotaan vain pankkien tai muiden varainhoitoyhtiöiden parhaille (varakkaimmille) asiakkaille. Henkilökohtainen varainhoitaja kuulostaa hienolta, mutta myös varainhoitajien kohdalla on syytä olla tarkkana kulujen kanssa. Luotettava ja asiansa osaava varainhoitaja on hyvä keskustelukumppani, johon voi tukeutua vaikeina aikoina. Mutta tästäkään ei kannata maksaa mitä tahansa. 

On hyvin mahdollista, että sijoittaja valitsee useamman kuin yhden edellä kuvatuista vaihtoehdoista. Salkunhoitotavat eivät siis ole toisiaan poissulkevia. Yleensä on kuitenkin hyvä valita jokin päävaihtoehto ja rakentaa oma sijoitustoiminta sen ympärille. Seuraavaksi käsittelen jokaista salkunhoidon toteutustapaa tarkemmin.    

DIY-sijoittaminen on maailman tuottoisin harrastus

Olipa kyse talon rakentamisesta, auton korjaamisesta tai sijoittamisesta, kun homman tekee itse, säästää valtavan paljon kustannuksissa. DIY-sijoittaminen vaatii harrastuneisuutta ja osaamista, ihan kuten talon rakentaminen ja auton korjaaminenkin. Ellei osaamista ole, eikä itsenäiseen opiskeluun halua käyttää aikaa, sijoittaminen kannattaa toteuttaa muilla tavoilla.

Oman sijoituskuplani sisällä helposti unohtuu, että loppujen lopuksi aika harva sijoittajista on täysiverinen DIY-sijoittaja. Vaikka sijoittaminen olisi jonkinlainen harrastus, harva käyttää siihen yhtä paljon aikaa kuin mitä esimerkiksi itse käytän. Kaikkien DIY-sijoittajien ei todellakaan tarvitse olla kaltaisiani sijoitusnörttejä, vaan huomattavasti vähemmälläkin ajankäytöllä pääsee erinomaisiin tuloksiin. Tärkeintä on, että homma perustuu järkeen ja kaikkiin sijoittamisen keskeisimpiin osa-alueisiin panostetaan kunnolla. Kaikkia DIY-sijoittajia yhdistävä piirre on kuitenkin jonkinlainen harrastuneisuus ja kiinnostus sijoittamisen opiskelua kohtaan. Tai jos näin ei ole, liikutaan hyvin vaarallisilla vesillä. DIY-sijoittaminen on varma tapa hävitä rahansa, jollei sijoittaja tiedä yhtään mitä on tekemässä. Tuskinpa kukaan alkaa rakentaa taloakaan niin, ettei ole lainkaan perehtynyt talonrakennustekniikkaan.

Sijoittaminen on mielestäni maailman paras harrastus. Ensinnäkin osakemarkkinoiden ja yritysmaailman seuraaminen on älyttömän kiinnostavaa ja opettavaista. Toisekseen yritysten rahoituspohjan laajentaminen ja kansankapitalismin edistäminen ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Kolmanneksi on vaikea keksiä harrastusta, joka olisi harrastajalle yhtä tuottoisaa. Pääsääntöisesti jokaisen harrastuksen kohdalla kassavirran suunta on harrastajasta harrastukseen päin. Järkevästi toteutetussa DIY-sijoittamisessa tilanne on päinvastoin.

DIY-sijoittamisen taloudellista kannattavuutta voi tarkastella siitä koituvien säästöjen kautta. Harrastuneisuuden taloudellinen hyötyhän on nimenomaan aikaansaatu säästö ulkoistettuun vaihtoehtoon verrattuna (muut hyödyt ovat henkisiä). Lähestytään asiaa odotusarvojen kautta. Tiedämme varmuudella, että sijoittajan bruttotuoton (markkinatuotto ennen kuluja) odotusarvo on kaikissa salkunhoidon toteutustavoissa sama. Toisin sanoen sijoitusten bruttotuotto-odotus ei riipu toteutustavasta itsessään, vaan toteutustavan sisällä tapahtuvista päätöksistä. Nettotuoton odotusarvo puolestaan riippuu toteutustavan kuluista. Käytetään esimerkkinä DIY-sijoittajaa, joka sijoittaa osakkeisiin 200 euroa kuukaudessa koko 40 vuoden työuransa ajan. Osakkeiden pitkän aikavälin keskimääräisellä 10 prosentin vuosituotolla salkku kasvaa 1,2 miljoonaan euroon. Mitä jos sijoittaja olisi ulkoistanut salkunhoidon kokonaan? Esimerkiksi 2 prosentin vuotuisilla kuluilla rasitettuna (varsin tyypillinen lisäkulu, jos sijoitustoiminta on ulkoistettu), salkku kasvaa vain noin 700 000 euroon. Toisin sanoen sijoittaja saa 500 000 euron ”korvauksen” omatoimisuudestaan (toki tuo koko 1,2 mEUR voidaan ajatella harrastuksen hyötynä, sillä ilman sijoittamista summaa ei olisi kertynyt, mutta koska aina on vaihtoehtona ulkoistettu salkunhoito ilman mitään vaivaa, erotus kuvaa paremmin varsinaisen harrastuneisuuden hyötyä).

Kertynyt kustannussäästö voidaan ajatella sijoittamiseen käytetyn ajan uhraamisesta saatavana ”palkkana”. Vuositasolla edellä kuvatun esimerkin kustannussäästö tarkoittaa keskimäärin 12 500 euron ja kuukausitasolla yli 1 000 euron palkkaa omasta harrastuksesta. Jos sijoitettava summa on hieman korkeampi, esimerkiksi 500 euroa kuukaudessa, palkka kohoaa lähes 2 600 euroon kuukaudessa. Kyse on tietysti vain ajatusleikistä, sillä kukaan ei todellisuudessa maksa sijoittajalle mitään ylimääräistä. Lisäksi on ymmärrettävä, että valtaosa tästä palkasta (säästöstä) kertyy sijoitushorisontin loppupuolella, kun korkoa korolle on ehtinyt kasvattaa salkun kokoluokkaa. Joka tapauksessa ajatusleikki on silmiä avaava ja kokonaissummien osalta täysin totuudenmukainen. Pieneltä tuntuva parin prosentin kulu tarkoittaa pitkällä aikavälillä valtavan suuruista menetystä sijoittajan pääomassa.

Jos sijoittaja yltää keskimääräistä parempaan tuottoon tai kykenee sijoittamaan selvästi enemmän (ts. kuukausipalkka päivätyöstä on korkea, esim. lääkärit, juristit), DIY-sijoittaminen muuttuu älyttömän hyvätuottoiseksi harrastukseksi. Esimerkiksi 2 000 euron kuukausittaisella sijoitussummalla (ja muilla aiemmilla lähtötiedoilla) DIY-sijoittajan keskimääräiseksi palkaksi muodostuu peräti 10 000 euroa kuukaudessa. Kaikkia lääkäreitä tai juristeja DIY-sijoittaminen tuskin kiinnostaa (omassa ammatinharjoittamisessa on ihan riittävästi haastetta), mutta korvauksen suuruudesta homma tuskin jää kiinni.

Alla olevassa kuvassa olen tarkastellut yllä kuvaamani esimerkin mukaisesti (sijoitusperiodi 40 vuotta, vuosituotto 10 %) DIY-sijoittajan kuukausipalkan kehitystä erilaisilla sijoitussumilla ja ulkoistetun salkunhoidon kuluilla.

Kuva 2. DIY-sijoittajan salkun loppuarvo ja keskimääräinen ”kuukasipalkka” sijoitussummasta ja vaihtoehtona olevan ulkoistetun salkunhoidon kulusta riippuen 40 vuoden sijoitusperiodilla, kun vuotuinen tuotto on 10 prosenttia.  

Otetaan toinen, vieläkin raflaavampi, esimerkki erittäin hyväpalkkaisesta lääkäristä, joka ei jaksa panostaa sijoittamisen perusteiden opiskeluun. Koska rahaa jää sivuun yllin kyllin, hän päättää kuitenkin alkaa sijoittamaan ja varaa ajan sijoitusneuvojalta. Kuvitellaan, että sijoitusneuvonta epäonnistuu (joko neuvoja on epäpätevä tai hänen kannustimensa ovat väärät) eli lääkärin riskinsietokyky arvioidaan todellista matalammaksi ja muutenkin salkkuun päätyy heikkoja rahastovaihtoehtoja (lähinnä kuluiltaan). Tällaisessa tilanteessa lääkärin kokonaiskulut voivat helposti nousta jopa 4 prosenttiin (suorat ja epäsuorat kustannukset esim. rahastojen rahastoista ja yhdistelmärahastoista plus tracking error suhteessa indeksiin ja optimaaliseen allokaatioon). Suomessa on varmasti paljon hyväpalkkaisia lääkäreitä, joiden varallisuutta hoidetaan kuvatun esimerkin mukaisella tavalla. Kuvitellaan, että esimerkin lääkäri sijoittaa osakkeisiin 2 000 euroa kuukaudessa koko työuransa ajan eli 40 vuotta. Eläkkeelle siirtyessään lääkärin salkun loppuarvo on 3,9 miljoonaa euroa (kun tuotto = markkinatuotto - kulut = 10 % - 4 % = 6 %). Tämäkin on paljon rahaa eikä lääkärillä tule olemaan eläkkeellä rahahuolia, mutta paljon parempaan olisi ollut mahdollisuus. Perusasioiden haltuunotolla ja itsenäisellä sijoittamisella pääoma olisi kasvanut 11,7 miljoonaan euroon (tai hyvin lähelle sitä, sillä ei DIY-sijoittaminenkaan ole täysin maksutonta). Sijoittamisen perusteiden opiskelu ja parin tunnin kuukausittainen ajankäyttö oman salkun hoitoon tarkoittaisi kyseisen lääkärin kohdalla keskimäärin 16 000 euron kuukausittaista säästöä koko työuran ajan. Mistä muusta hommasta saa yhtä hyvän tuntikorvauksen?

Mitä DIY-sijoittaminen vaatii?

Mistä sitten tunnistaa, riittävätkö omat rahkeet täysin omatoimiseen sijoittamiseen? Sijoittamisessa perustietämyksen hankkiminen on äärimmäisen tärkeää, joten DIY-sijoittajaksi aikovan on yksinkertaisesti pakko lukea muutama sijoittamisen perusteos tai hankkia vastaava tietomäärä esimerkiksi sijoitusblogien kautta. Kirjat ovat mielestäni parempi vaihtoehto, sillä ne ovat yleensä paremmin jäsenneltyjä ja huolellisemmin viimeisteltyjä kokonaisuuksia. Lisäksi kirjan kustantaja on tehnyt seulontatyön, joka sijoittajan täytyy blogien kohdalla tehdä itse. Verkko nimittäin on nykyisin täynnä sijoitusblogeja eivätkä kaikki tietenkään ole lukemisen arvoisia. Erilaisilla foorumeilla käytävän sijoituskeskustelun seuraaminen voi myös olla hyödyksi, mutta tässä kohtaa varoituksen sana on paikallaan. Vain harva keskustelualusta on mielestäni laadultaan sellainen, että lukeminen oikeasti hyödyttää sijoittajaa. Ja hyvilläkin alustoilla osa keskusteluista on enemmän viihdettä. Viihteessä ei ole mitään pahaa, mutta kaikille meille, joiden tarkoitus on oikeasti vaurastua sijoittamalla, parempiakin tietolähteitä on olemassa.

Omatoimisen opiskelun pohjalta DIY-sijoittajan tulisi kyetä laatimaan itselleen järkeen (ei mutuun tai fiilikseen) perustuva sijoitussuunnitelma. Lisäksi sijoittajalla tulisi olla riittävän hyvät henkiset valmiudet suunnitelman toteuttamiseen. Henkisten valmiuksien hankkimisessa auttaa osakemarkkinoiden historian ja sijoittajapsykologian tuntemus. Sijoittajan on oltava riittävän vakuuttunut ”omasta asiastaan”, jottei mikään saa käännettyä hänen päätään vaikeina aikoina. Muutamien kymmenien tai edes satojen tuhansien salkulla uskoa ei välttämättä vielä koetella suurenkaan romahduksen aikana (etenkin jos kassavirta muista tulonlähteistä on kunnossa), mutta kun salkun arvo lasketaan miljoonissa, sijoittajalla täytyy olla henkistä kanttia käsitellä suuria rahasummia sopivalla tyyneydellä. Osa nuorena aloittaneista DIY-sijoittajista tulee aivan varmasti pääsemään miljoonakerhoon, joten tähän kannattaa varautua henkisesti. Toki varallisuuden kasvaessa pitkän matkan aikana kohtalaisen hitaasti, kaikkeen ehtii tottua. Henkinen puoli saa rauhassa kehittyä vaaditulle tasolle. Tähän liittyen myös nöyryys on tärkeää. Vaikka sijoittaja olisi tehnyt kuinka paljon rahaa tahansa, jalkojen on pysyttävä maassa. Ylimielisesti markkinoihin suhtautuva sijoittaja on nopeasti entinen sijoittaja.

Eli jos sijoittamisen suunnittelu tuntuu helpolta, uskot pystyväsi noudattamaan suunnitelmaa kaikissa olosuhteissa, ja omaat henkistä kapasiteettia nykyistä huomattavasti suurempien rahasummien käsittelyyn, sinulla on hyvät edellytykset DIY-sijoittamisessa onnistumiseen.    

Sijoitusvalmentajat löytyvät nykyään taskusta

Vaikka sijoittamisen kulttuuri on kehittynyt viime vuosina oikeaan suuntaan, Suomi tulee monessa sijoittamiseen liittyvässä asiassa muiden kehittyneiden maiden perässä. Yksi suomalaista sijoituskeskustelua leimaava piirre on hyvin pelkistetty kahtiajako omatoimisen (DIY) sijoittamisen ja ulkoistetun sijoittamisen välillä. Ihan kuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi: tehdä kaikki täysin itse tai jättää sijoittamisen opiskelu kokonaan muille ja ostaa tutun pankin rahastoja. Vasta viime vuosina (osin sijoituskulttuurin kehittymisen tuloksena ja osin pörssin nousukauden ilmiönä) myös suomalaisten sijoittajien keskuudessa on alettu tunnistaa muita vaihtoehtoja, jotka asettuvat kustannusten ja osaamisvaateiden osalta puhtaan DIY-sijoittamisen ja ulkoistetun rahastosijoittamisen välimaastoon.

Lähimpänä puhdasta DIY-sijoittamista on matalakuluisen valmentajan hyödyntäminen omassa sijoitustoiminnassa. Kuntosaliharjoittelun puolella personal trainereita on käytetty Suomessakin apuna jo vuosikausia, mutta sijoittamisen saralla kyseessä on suomalaisittain uudempi ilmiö. Ei liene yllätys, että esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on täysin toinen. Siellä sijoitusvalmentajien ja -neuvojien sparrausavun hyödyntäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Osin kyse on myös suomalaisesta mentaliteetista. Me suomalaiset haluamme tehdä jääräpäisesti itse ja osoittaa, että kykenemme kaikkeen ilman muiden apua. Itsenäisyys ja omatoimisuus on hyvästä niin kauan, kun se vie sijoittajaa kohti tavoitteita. Jos avun hyödyntäminen parantaa mahdollisuuksia tavoitteiden saavuttamiseen, apua luonnollisesti kannattaa ottaa vastaan. Muistan toki vielä ajat, kun sijoitusvalmennukset olivat hienoja ja kalliita tapahtumia, ja suunnattu vain kaikkein varakkaimmille sijoittajille. Teknologisen kehityksen myötä sijoittamisen personal trainerit ovat siirtyneet verkkoon (ja kännyköiden kautta sijoittajien taskuun) ja hinnat ovat pudonneet murto-osaan siitä mitä ne ovat joskus olleet. Nykypäivänä ihan jokaiselle sijoittajalle voidaan tarjota valmennusta hyvin matalilla kustannuksilla kännykkäsovelluksen kautta.

Mitä hyötyä sijoitusvalmennuksesta on?

Mitä hyötyä sijoitusvalmennuksesta sitten on ja miksi kukaan tarvitsisi valmennusta, jos homman kerta voi tehdä täysin itsenäisesti? On ihan selvää, ettei sijoitusvalmennus ole kaikkia varten (eiväthän kaikki kuntosaliharjoittelijatkaan käytä personal traineria). Mutta toisille valmentaja sopii. En ottanut itse sijoitusurani alkuvaiheessa osaa yhteenkään maksulliseen sijoitusvalmennukseen, sillä tykkäsin opiskella mieluummin kirjojen kautta (ja silloin valmennukset olivat vielä hyvin kalliita). Olin niin kiinnostunut asiasta, ettei minulle tuottanut vaikeuksia ”piiskata” itseäni uusien ja taas uusien kirjojen pariin. Olen siis ollut alusta lähtien puhdas DIY-sijoittaja. Koin kuitenkin tietyllä tavalla saavani valmennusta (vaikken kovinkaan henkilökohtaista) sijoituskirjailijoilta, joiden kirjoja luin, ja kokeneilta sijoittajilta, joiden puheita verkon kautta paljon kuuntelin.

Valmennus sopii erityisesti sijoittajille, jotka haluavat saada sijoitustoimintansa heti alkumetreistä lähtien oikeille raiteille, nopeasti ja kustannustehokkaasti. Kymmenien sijoituskirjojen läpi kahlaaminen ei ole kaikkia varten. Valmentaja on tehnyt tämän työn valmennettavien puolesta. Toinen säännöllisen sijoitusvalmennuksen hyödyistä liittyy henkiseen puoleen. Kuntosalivalmentajan tapaan myös sijoitusvalmentajan tehtävänä on pitää valmennettavan katse tavoitteessa ja suunta oikeana erityisesti vaikeina aikoina. Jos valmentaja onnistuu keskustelun ja sparrauksen avulla pitämään sijoittajan katseen suunnitelmassaan myös silloin, kun kurssikäyrät sojottavat alaviistoon, hän on palkkionsa ansainnut. Jos valmentaja onnistuu opetuksensa kautta varmistamaan, ettei sijoittaja tee typeriä liikkeitä (kuten kurssipohjissa myyminen tai piiloindeksirahastoihin sijoittaminen vain pari esimerkkiä mainitakseni), on hänen arvonsa sijoittajalle monikymmen-, monisata- tai jopa monituhatkertainen hintaansa nähden.      

Sijoitusvalmennuksessa tarjonta on nykyään moninaista ja valmennusyrityksiä on joka lähtöön. Sijoittajan on aina itse punnittava, mikä sopii juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle. Esimerkiksi ROI:n järjestämissä verkkopohjaisissa valmennuksissa (joissa itsekin toimin valmentajana) puhutaan tyypillisesti muutamien kymmenien eurojen vuosikustannuksista. Oletetaan, että budjetissaan 200 euroa kuukaudessa osakesijoituksia varten rahaa varannut sijoittaja haluaa panostaa sijoittamiseen tosissaan ja maksaa vuodessa 200 euroa säännöllisestä valmennuksesta (vähemmän kuin halvimpien kuntosalien jäsenyys). Käytännössä tämä tarkoittaa, että sijoitusbudjetista yhden kuukauden summa meneekin valmennuksen kuluihin. Jos sijoitusperiodi on työuran mittainen (40 vuotta), ja valmentaja pidetään matkassa mukana koko ajan, sijoitussalkku kasvaa ”vain” 1,1 miljoonaan euroon 1,2 miljoonan euron sijasta (oletuksena 10 % tuotto). Aiemmin kuvattuun rahastosijoitusesimerkkiin verrattuna valmentajan avun hyödyntäminen säästää sijoittajalta peräti 400 000 euroa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna valmennuksen pitäisi olla no-brainer jokaiselle sijoittajalle, joka ei pysty laatimaan järkiperäistä sijoitussuunnitelmaa täysin itsenäisesti tai epäilee sortuvansa typerään käyttäytymiseen sijoitusmatkansa varrella.

Toki valmentaja on vain valmentaja, eikä mikään takaa sitä, että sijoittaja lopulta toimii valmentajan oppien mukaisesti. Tässä mielessä sijoitusvalmennukseen osallistuvalla sijoittajalla tulee olla jonkin verran puhtaan DIY-sijoittajan ominaisuuksia. ”Sijoitusvalmennus ja DIY-sijoittaminen” -yhdistelmän heikkona puolena onkin nimenomaan se, ettei se sovellu sijoittajille, jotka eivät kykene itsenäiseen sijoitustoimintaan valmennuksen ohessa. Tässä salkunhoidon toteutustavassa pihvi on kuitenkin nimenomaan siinä, että sijoittaminen pidetään niin yksinkertaisena, että käytännössä kenellä tahansa pitäisi olla edellytykset suunnitelman toteuttamiseen omatoimisesti (valmentajan jatkuvasti sparratessa).

Päätös palkata kustannustehokas valmentaja koko loppuelämän ajaksi parantaa huomattavasti sijoittajan todennäköisyyksiä tavoitteisiinsa pääsemisessä verrattuna puhtaaseen DIY-sijoittamiseen. On tietysti myös mahdollista, että jonkin aikaa valmennukseen osaa ottanut sijoittaja päätyy lopulta puhtaaksi DIY-sijoittajaksi. Tämä ei ole lainkaan huono kehityssuunta, kunhan sijoittaja ihan oikeasti kykenee toimimaan menestyksekkään DIY-sijoittamisen edellyttämällä tavalla. Valmentaja on ainakin onnistunut tehtävässään paremmin kuin hyvin, jos sijoittaja kokee kehittyneensä seuraavalle tasolle.      

Roboneuvonnassa keskitytään olennaiseen

Osa edellisen sijoitustavan (sijoitusvalmennus plus DIY) ongelmista ratkeaa käyttämällä roboneuvontaa. Niin sanotut roboneuvojat (robo advisors) ovat olleet erityisesti Yhdysvalloissa hyvin suosittuja jo vuosien ajan, mutta Suomessa tämänkin suuntauksen kehitys on polkenut pitkään paikallaan. Roboneuvonnassa on kyse tietokoneavusteisesta sijoitussuunnitelman laatimisesta ja allokaatiopäätöksestä. Vastaamalla roboneuvojen esittämiin kysymyksiin, sijoittaja antaa tietoa omasta riskinsietokyvystään ja sijoittajaprofiilistaan, jonka perusteella robotti (tietokoneohjelma) määrittää sijoittajalle sopivan allokaation eri omaisuusluokkien välille.

Roboneuvonnan selkeänä etuna sijoitusvalmennukseen ja DIY-sijoittamiseen verrattuna on, ettei sijoittajan tarvitse hallita tai muistaa sijoitussuunnitelman laatimisen ja allokaation määrittämisen teknisiä yksityiskohtia. Allokaatio muodostetaan automaattisesti sijoittajan antamien vastausten perusteella. Lisäksi roboneuvoja huolehtii salkun tasapainottamisesta. Käytännössä lopputulos (suunnitelma, allokaatio ja tasapainotus) on sama, minkä sijoittaja saa myös valmennuksesta, mutta prosessi on roboneuvojan kanssa huomattavasti nopeampi ja vähemmän työläs. Valmennuksessa sijoittaja tekee suunnittelutyön ja salkunhoidon lopulta itse (opetuksen kautta oppimansa perusteella), mutta roboneuvonnassa sijoittajan ei periaatteessa tarvitse tehdä muuta kuin vastata robotin kysymyksiin.

Verrattuna perinteiseen (pankkien tarjoamaan) sijoitusneuvontaan roboneuvonta on huomattavasti läpinäkyvämpää, eikä siihen liity useinkaan samanlaisia intressiristiriitoja (omien tuotteiden myyntiä). Roboneuvonnassa käytetään tyypillisesti laajaa valikoimaa ETF-rahastoja, joilla sijoittaja saa kustannustehokkaan maailmanlaajuisen hajautuksen ilman salkunhoitajariskiä. 

Roboneuvoja ei yritä ajoittaa

Pidän roboneuvonnasta erityisesti sen järkiperäisyyden vuoksi (roboneuvojissakin tietysti voi olla eroja). Yksi syy aktiivisten rahastojen korkeisiin kustannuksiin ja heikkoihin tuottoihin on nimittäin niiden vähemmän järkiperäisissä strategioissa (tämä on tietysti yleistys, sillä hyviäkin aktiivisia rahastoja on olemassa). Monilla instituutiosijoittajilla (rahastot, varainhoitajat) tuntuu olevan jatkuva tarve ennustaa markkinoiden liikkeitä ja säädellä salkkua niiden mukaan. Markkinoiden ajoittaminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, kuten akateeminen tutkimus on osoittanut. Myös taktinen allokaatio eli eri omaisuusluokkien (osakkeet, korot, kiinteistöt, raaka-aineet, käteinen) painotusten jatkuva muuttaminen saa yleensä aikaan enemmän kustannuksia kuin tuottoja. Tyyli- ja sektorirotaation oikea-aikainen toteuttaminen ei ole sen helpompaa. Oli miten oli, aikaa vievän toiminnan kustannukset jäävät asiakkaan maksettavaksi. Perinteisten aktiivisten rahastojen avulla sijoittajan onkin kustannusten jälkeen käytännössä mahdoton yltää markkinoiden keskiarvoa parempaan tuottoon (pitkällä aikavälillä). Päinvastoin. Tuotot jäävät pääsääntöisesti keskimääräistä heikommiksi.  

Roboneuvonnassa keskitytään tuottojen kannalta olennaiseen eli salkun omaisuusluokka-allokaatioon ja allokaation tasapainottamiseen (allokaatio selittää pitkällä aikavälillä yli 90 % sijoittajan tuotosta, kuten tutkijat esittävät tässä Financial Analysts Journalin artikkelissaan). Roboneuvojan rakentama salkku on indeksisalkku, eikä robotti pyri ajoittamalla tai lyhytaikaisia vetoja ottamalla aktiiviseen riskinottoon. Tämä varmistaa sijoittajalle pitkän aikavälin markkinatuoton (vähennettynä minimaalisilla kustannuksilla). Pitkällä aikavälillä tämä tulee todennäköisesti olemaan ajoittamista tuottavampi sijoitustapa. Toki vastaavan ETF-salkun voi rakentaa myös DIY-vaihtoehdossa, mutta kuten todettu, kaikilla sijoittajilla ei ole tähän osaamista tai aikaa.

Alla oleva kuva osoittaa hyvin, kuinka vaikeaa historian perusteella on ennustaa seuraavan vuoden voittavat omaisuusluokat tai sijoitustyylit. Kuvasta voidaan tehdä muutama mielenkiintoinen johtopäätös. Ensinnäkään ei ole olemassa omaisuusluokkia tai sijoitustyylejä, jotka pärjäisivät hyvin jatkuvasti. Yhdysvaltalaiset suuryhtiöt ovat tuottaneet kuvan vertailussa mukana olevista omaisuusluokista parhaiten vuosina 2010-2019. Keskimääräinen vuosituotto (CAGR) on ollut 13,6 prosenttia. Kuitenkin vain yhtenä yksittäisenä vuotena (2019) omaisuusluokka oli muita tuottavampi. Suuryhtiöiden 2010-luvun alun sijalukujen (viides 2010, neljäs 2011 ja kuudes 2012) perusteella oli mahdoton ennustaa, että omaisuusluokka olisi vuosikymmenen lopulla muita selväsi edellä. Käänteisesti REIT-rahastot tuottivat erittäin hyvin vuosikymmenen alussa ja nappasivat kärkisijan joka vuosi välillä 2010-2012 ja vielä uudestaan vuosina 2014-2015. Tästä huolimatta REIT-rahastojen tuotto on koko kymmenvuotisjaksolla vasta kolmanneksi paras.

Kuva 3. Eri omaisuusluokkien tuotto 2010-2019. Datalähde: J.P. Morgan Asset Management.  

Esimerkit osoittavat, että lyhyellä aikavälillä osakemarkkinoilla on nähtävissä momentumia, mutta pidemmällä aikavälillä omaisuusluokkien tuotoilla on taipumus hakeutua kohti keskiarvoa. Sijoittajan kannalta ongelma on, ettei etukäteen voi tietää, milloin tietyn omaisuusluokan momentum kääntyy.

Lyhyen aikavälin markkinakohinan sijaan onkin paras luottaa pitkän aikavälin akateemiseen tutkimukseen. Hyvin pitkällä aikavälillä omaisuusluokkien tuottojen on havaittu asettuvat riskipitoisuuden mukaiseen järjestykseen. Tuotto ja riski kulkevat siis käsi kädessä, kuten yksi sijoittamisen peruslainalaisuuksista kuuluu. Esimerkiksi pienyhtiöiden tulee tuottaa suuryhtiöitä paremmin, ja kehittyvien markkinoiden (EM osakkeet) kehittyneitä markkinoita (DM osakkeet) paremmin. Lyhyellä aikavälillä omaisuusluokkien tuottoihin kuitenkin vaikuttaa myös moni muu tekijä. Myös tämä nähdään hyvin kuvasta 3. Lähihistoriassa muodikkaat suuryhtiöt ovat peitonneet pienyhtiöt, ja epäsuosiossa olleet kehittyvät markkinat ovat jääneet kehittyneiden markkinoiden jalkoihin.

Laadukas roboneuvonta perustuu akateemiseen tutkimukseen ja sijoittamisen ajattomiin lainalaisuuksiin, ei seuraavan vuoden voittajien spekulointiin.

Kustannustehokasta vai liian suoraviivaista?

Suhteessa perinteiseen sijoitusneuvontaan roboneuvonnan kustannukset ovat vain murto-osa. Pankkien sijoitusneuvonnan kustannuksethan on leivottu sisään rahastojen palkkioihin, jotka voivat olla korkeimmillaan useita prosentteja (esim. rahastojen rahastoissa). Roboneuvonta on hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto myös matalakuluiseen (verkkopohjaiseen) sijoitusvalmennukseen verrattuna. Pienellä parin sadan euron kuukausittaisella sijoitussummalla verkkopohjaisen sijoitusvalmennuksen kustannus pyörii 0,1 prosentin tienoilla (jos oletetaan jatkuva valmennus koko sijoitusuran ajan). Kun tähän lisätään edullisen välittäjän käytöstä aiheutuvat kustannukset, sijoittamisen (sijoitusvalmennus plus DIY) kokonaiskustannus nousee usein muutamaan prosentin kymmenykseen (käytetyistä sijoitusinstrumenteista riippuen). Edulliset roboneuvojat eivät ole yhtään sen kalliimpia.   

Roboneuvonta on siis hyvin kustannustehokasta. Tehokkuus ja automaattisuus tuovat mukanaan myös omat ongelmansa. Sijoittamisessa suunnitelma (allokaatio) ja suunnitelmassa pysyminen (jatkuva säästäminen ja tasapainottaminen) ratkaisevat pelin. Roboneuvojan avulla taklataan haasteista kunnolla vain ensimmäinen. Keskustelu ihmisen (sijoitusvalmentaja tai -neuvoja) kanssa on yleensä paras tapa varmistaa suunnitelmassa pysyminen. Robotin antamat suositukset tai ohjeet eivät välttämättä vakuuta silloin, kun meno on markkinoilla kaikkein tuulisinta. Valmennuksessa ja sijoitusneuvojan juttusilla sijoittajan osaaminen ja tietämys paranevat, mikä auttaa suunnitelman kurinalaisessa toteuttamisessa. Roboneuvoja ei ole opettaja ja sparraaja, vaan mekaanisesti toimiva kone, jonka suositukset ovat yleensä melko suoraviivaisia. Monesti suoraviivaisuus ja yksinkertaisuus on sijoittamisessa hyve, mutta joissain tapauksissa tavallista syvällisempi sijoittajan tarpeisiin ja profiiliin tutustuminen on välttämätöntä. Tässä roboneuvoja ei pysty vastaamaan ihmisen tarjoamaan apuun. Toisaalta roboneuvonta mahdollistaa aidosti ”set and forget” -tyyppisen sijoittamisen. Sijoittajan pahin vihollinen katsoo tunnetusti peilistä, joten tuottojen kannalta ihmisfaktorin poissulkeminen ei suinkaan aina ole negatiivinen asia. Kunhan sijoittaja sisäistää kurinalaisen ja systemaattisen sijoittamisen hyödyt, ja uskaltaa siten jättää salkkunsa täysin robotin hoidettavaksi, lopputulos on todennäköisesti erinomainen. Ongelmat alkavatkin yleensä vasta siinä kohtaa, kun prosessin toimivuus kyseenalaistetaan (tyypillisesti juuri laskumarkkinassa).

Roboneuvonta on erittäin tervetullut lisä salkunhoidon toteutustapojen joukkoon, mutta kuten todettu, palvelujen kehitys on edennyt Suomessa monia muita maita hitaammin ja vaihtoehtoja on ollut tarjolla niukalti. Ruotsissa tunnetuin roboneuvoja on markkinajohtaja Lysa, joka on parhaillaan lanseeraamassa palveluaan myös Suomessa. Olen aloittanut Lysan kanssa markkinointiyhteistyön, sillä pidän yhtiön järkiperäisestä ja alhaisiin kuluihin perustuvasta filosofiasta (tutustu Lysan palveluun tarkemmin tästä linkistä*).  

Sijoitusneuvoja on rahastojen myyjä

Kuvan 1 mukaisessa viitekehyksessä siirryn seuraavaksi käsittelemään sijoitusneuvontaa, ulkoistettua rahastosijoittamista ja varainhoitoa. Kuten moni tietää, en ole aktiivisten rahastojen fani, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Olen järkiperäisen ja tieteellisen sijoittamisen kannattaja (olipa kyse osakepoiminnasta tai rahastosijoittamisesta), eivätkä monetkaan aktiiviset rahastot istu filosofiaani.

Sijoitusneuvontaa saa Suomessa antaa vain yritys, jolle on myönnetty toimilupa sijoitusneuvonnan antamiseen. Käytännössä sijoitusneuvojat ovatkin pankkien ja rahastoyhtiöiden edustajia, jotka neuvonnan yhteydessä myyvät oman yrityksensä rahastotuotteita (ja yleensä myynti keskittyy juuri kaikkein kalliimpiin tuotteisiin). Juuri tästä syystä sijoitusneuvonnalla on Suomessa huono kaiku. Väärinkäsitysten välttämiseksi asioista tulisi puhua niiden oikeilla nimillä ja ”sijoitusneuvojan” sijaan rahoitusalan tulisi ottaa käyttöön nimike ”sijoitusmyyjä”. No, termit ovat termejä, ja tietäjät tietävät. Mutta ongelma onkin siinä, että kaikki eivät tiedä.

Sijoittajan ei koskaan kannata sijoittaa aktiivisena itseään markkinoivaan rahastoon, joka näennäisen aktiivisuuden nojalla perii korkeat palkkiot (ns. piiloindeksirahasto). Saman sisällönhän saa indeksi- ja ETF-rahastoilla huomattavasti pienemmillä kuluilla (esim. roboneuvojaa käyttämällä). Myös rahastojen rahastoja kannattaa välttää, sillä niissä kustannukset ovat yleensä kaikkein suurimmat. Sama ongelma on yleensä myös erilaisten muoti-ilmiöiden ympärille syntyvissä rahastoissa. ESG-rahastot ovat tästä ajankohtainen esimerkki. Asia toki on tärkeä, mutta tämän tietävät rahastojen myyjätkin. Siksi ESG-rahastojen kulut tuppaavat olemaan sieltä korkeimmasta päästä. Kun teemasta jossain vaiheessa tulee osa normaalia arkea (ja hype haihtuu), rahastojen kustannukset (ja rahastojen sijoitusten arvot) tulevat alas. Tähänkin teemaan sijoittaminen on järkevämpää vasta sitten, kun suurin hype on haihtunut.

Myös varainhoitajien kohdalla on syytä olla varuillaan, joskin myös niistä löytyy hyviäkin vaihtoehtoja. Usein pankit tarjoavat erillistä varainhoitopalvelua parhaille (lue: varakkaimmille) asiakkailleen. Oma varainhoitaja voi tuntua hienolta, mutta niidenkin kohdalla on oltava kulujen kanssa tarkkana. Yksikään varainhoitaja ei tee salkulle ihmeitä, vaan jokainen sijoittaja (amatööristä ammattilaiseen) joutuu kohtamaan samat sijoittamisen lainalaisuudet. Mutta jos varainhoitosopimuksen allekirjoittaminen antaa mahdollisuuden säännölliseen keskusteluun asiansa oikeasti osaavan ammattilaisen kanssa, palvelusta voi toki jotain maksaakin. Toisin sanoen varainhoitaja tuskin tekee sijoittajasta yhtään vauraampaa kuin mihin hän itse indeksirahastoilla pystyisi (opiskeltuaan DIY-sijoittajaksi), mutta jatkuvasta keskusteluyhteydestä on apua silloin kun suunnitelman toteuttaminen tuntuu vaikealta. Tästä ei tietenkään kannata maksaa mitä tahansa, sillä kustannustehokkaita keskustelukumppaneita on myös tarjolla.  

Miksi aktiiviset rahastot ovat niin suosittuja?

Jottei kenellekään jää väärää käsitystä, korostan vielä sitä, ettei vika ole neuvojissa tai rahastonhoitajissa. He tekevät vain myyntityötään. Meidän sijoittajien on oltava riittävän fiksuja, jotta erotamme, milloin on kyse aidosta asiakkaan etua ajavasta neuvonnasta ja milloin tuotteiden myynnistä. Tässä mielessä vastuullinen ja ammattitaitoinen valmentaja tai laajasta ETF-valikoimasta salkun rakentava roboneuvoja ovat sijoittajalle turvallisempia vaihtoehtoja. Sijoitusneuvojaa ei tietenkään suoraan voi verrata sijoitusvalmentajaan, sillä valmentaja ei anna (eikä saa antaa) suoria neuvoja. Sijoittaja voi kuitenkin olla vakuuttunut, että valmentaja ajaa aina sijoittajan etua ja opettaa tieteellisesti perustellulla tavalla. Valmentajalla ei ole muita kannustimia, sillä hän ei myy minkään yrityksen tuotteita. Roboneuvoja puolestaan voi valita lähes rajattomasta ETF-avaruudesta sijoittajalle parhaat mahdolliset rahastot. Valikoima ei rajoitu vain yhden pankin tai rahastoyhtiön omiin rahastoihin.

Eivätkö sijoittajat sitten ole riittävän fiksua porukkaa vai miksi valtaosa sijoittajista edelleen sijoittaa perinteisten sijoitusneuvojien kautta pankkien aktiivisiin rahastoihin (piiloindeksirahastoihin)? Miksi tyydytään heikompaan valikoimaan ja maksetaan korkeammat palkkiot, kun parempiakin vaihtoehtoja on tarjolla? Luulen, että kyse on henkisestä laiskuudesta ja sitä kautta tietämättömyydestä. Asioista ei jakseta ottaa selvää vähäisintäkään määrää. Aiemmin esitetyn kuvan 1 mukaisella janalla oikealle puolelle asemoituvat sijoittajat eivät yksinkertaisesti tiedä, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Tai muita vaihtoehtoja pidetään niin vaikeina, ettei sille tielle haluta lähteä. Mutta kuten kaikki janan vasemmalla puolella menestyksekkäästi operoivat sijoittajat tietävät, sijoittamisen voi toteuttaa itsenäisesti tai lähes itsenäisesti hyvin yksinkertaisella ja tuottavalla tavalla.

Todettakoon varmuuden vuoksi vielä se, että edellä esittämässäni rahastokritiikissä on totta vain toinen puoli. Kaikki aktiiviset rahastot eivät suinkaan ole susia. Jos rahasto on aidosti aktiivinen, ja sijoittaja jakaa salkunhoitajan filosofian, rahastoon sijoittaminen on täysin perusteltua. Tämän tyyppiset rahastot sopivat hyvin salkun satelliiteiksi kustannustehokkaasti rakennetun indeksiytimen ympärille.

Lopuksi

DIY-sijoittamista voi pitää yksityissijoittamisen kuninkuuslajina, mutta se ei missään nimessä sovi kaikille. DIY-sijoittaminen on kustannustehokkain vaihtoehtoa, joten lähtökohtaisesti tuotto-odotus on siinä korkein. Ero kahteen muuhun DIY-sijoittamista hyvin lähellä olevaan sijoitustapaan on kuitenkin pieni. Nykyaikaisessa verkkopohjaisessa sijoitusvalmennuksessa kustannukset ovat niin matalat, että käytännössä vähänkään epävarmalla pohjalla olevan sijoittajan tai sijoittamista harkitsevan kannattaa ottaa osaa valmennukseen. Ajan kanssa voi sitten siirtyä puhtaaksi DIY-sijoittajaksi, jos siltä tuntuu. Myös roboneuvonnan kustannukset ovat niin matalat, ettei ole mieltä yrittää yksin, ellei oma osaaminen ole DIY-tasolla.   

Salkunhoidon eri toteutustavat eivät ole toisiaan poissulkevia. Salkun ytimen voi rakentaa matalakuluisilla indeksirahastoilla käyttäen roboneuvojaa ja tähän päälle voi tehdä itsenäisesti satelliittisijoituksia esimerkiksi osakepoimintaa hyödyntämällä. Tällainen ydin-satelliitti -malli sopii sijoittajille, jotka haluavat pitää aktiivisen riskin kohtuullisen matalana antaen samalla itselleen mahdollisuuden keskimääräistä parempaan tuottoon. Salkun ydin takaa keskituoton siihen sijoitetulle pääomalle, ja satelliitit tuovat onnistuessaan parempaa tuottoa. Riski on rajattu, sillä satelliittien epäonnistuminen ei pilaa kokonaisuutta (kunhan satelliitit edustavat riittävän pientä osaa salkusta). Mitä suurempi satelliittien (salkun aktiivisen osuuden) paino on, sitä suurempi on tuottopotentiaali, mutta samalla myös riski alituotosta kasvaa (ks. kuva 4). 

Kuva 4. Ydin-satelliitti -malli ja sijoitustyylien aktiivinen riski.

DIY-sijoittaja voi luonnollisesti hyödyntää hyvin laajaa kirjoa erilaisia sijoitustyylejä ja -strategioita. Tietysti oma osaaminen ja kiinnostus rajaavat vaihtoehtojen joukkoa, mutta periaatteessa osaavan DIY-sijoittajan mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Sijoittamisessa yksinkertaisuus on kuitenkin kaunista ja tuottavaa. Hyödynsipä sijoittaja roboneuvontaa tai valmennusta tai olipa hän täysin itsenäinen DIY-sijoittaja, sijoittamisesta ei kannata tehdä liian monimutkaista. Yksinkertaisen suunnitelman toteuttaminen onnistuu helpommin ja matalammilla kustannuksilla. Markkinoiden ajoittamiseen, taktiseen allokointiin sekä tyyli- ja sektorirotaatioon keskittyvien makrostrategioiden käyttäminen ei yleensä maksa vaivaa. Tämän tyyppiset korkean aktiivisen riskin strategiat kannattaa suosiolla jättää instituutiosijoittajien päänvaivaksi.  

Suurin osa sijoittajista menestyy parhaiten indeksoimalla markkina-arvopainotetusti esimerkiksi ETF-rahastojen kautta. Osaamisen ja kiinnostuksen lisääntyessä salkkuun voi hyvin valita myös suoria osakkeita tai strategia-ETF:iä ja pyrkiä sitä kautta saavuttamaan markkinan keskiarvoa parempaa tuottoa.

R.W.

___

Rekisteröidy Lysan palveluun tästä* ja määritä itsellesi parhaiten sopiva omaisuusluokka-allokaatio roboneuvojan avulla. Rekisteröityminen ei sido mihinkään. Lysan kautta sijoittamisen kokonaiskulut ovat sijoitettavan pääoman suuruudesta riippuen 0,243 - 0,404 prosenttia (sisältäen rahastojen säilytys- ja kaupankäyntikulut). Rekisteröitymällä linkkini kautta saat kuluihin vielä 20 prosentin alennuksen kolmeksi kuukaudeksi. Pidän Lysan palvelua erinomaisena vaihtoehtona sinulle, joka arvostat järkiperäistä ja kustannustehokasta sijoittamista, mutta et halua käyttää juurikaan aikaa sijoittamisen opiskeluun ja salkunhoitoon. Lysan palvelun avulla pääset vaivattomasti alkuun ja saat rakennettua itsellesi maailmanlaajuisesti hajautetun salkun, jonka sisältö vastaa tavoitteitasi ja riskinsietokykyäsi. Jos olet aktiivisempi ydin-satelliitti -mallia hyödyntävä sijoittaja, voit rakentaa salkun passiivisen ytimen kustannustehokkaasti Lysan palvelun avulla. Lysa ei ole riippuvainen yksittäisen pankin tai rahastoyhtiön tuotteista, vaan sinulle voidaan rakentaa aidosti tarpeisiisi soveltuva salkku matalakuluisten indeksi- ja ETF-rahastojen avulla.

___

Disclaimer: Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa. Tässä kirjoituksessa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään yhden kirjoituksen välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Rahoitusvälineiden arvo voi nousta tai laskea. On olemassa riski, ettet saa sijoittamiasi varoja takaisin.

Keskustele sijoittamisesta tai avaa oma sijoitusaiheinen blogi. Tervetuloa foorumille!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi