Olet täällä

Kolumnit

Demokratia on pelottava asia

Vladimir Vladimirovitš Putin ei hyökännyt Ukrainaan torjuakseen Naton saapumisen rajoilleen. Eikä pysäyttääkseen veljeskansan lupaavan ydinaseohjelman. Vaan koska taas kerran yksi diktaattori pelkäsi demokratiaa.

Pörssidemokratia on pelottava asia sekin. Ja maaliskuu kuukausista julmin. Viime viikolla otettiin Fabianinkadulla syöksylaskua kaikki tyynni enemmän kuin kertaakaan sitten pandemiapeikkojen hyökkäyksen maaliskuussa 2020. Eniten kyykättiin torstaina ja perjantaina, kun kolmannen maailmansodan pelko muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen saapui saluunaan.

Lähdin perjantaina tapojeni mukaan lyhyen trendin vastaiseen itsemurhahyökkäykseen. Ajattelin tasavallan presidentin nimittäin palaavan viikonloppuna Nato-paketti kainalossa Washingtonista. Ja oman tulkintani mukaan näin tapahtuikin. Tätä eivät vakavasti otettavat poliittiset toimijat voi tietenkään ääneen sanoa, koska matkalla Natoon on vielä monta mutkaa ja niskassa hengittää raiskaustarkoituksessa Isä Kurkiaurainen.

Onneksi en ole vakavasti otettava toimija, vaan pelkästään eteläkarjalainen läppäjätkä. Joten voin sanoa mitä ajattelen, tuottamatta prosesseille vahinkoa.

Lisäsin perjantaina ainakin Citykania, Tietoevryä, Sampoa, Konecranesia ja Fortumia. Kertoisin ostohinnatkin ja mahdolliset muut ostokset, mutta Suvi Tuppurainen on laadunparantamistarkoituksessa määrännyt Traders’ Clubin Tuomas Tuomisen ja Jukka Lepikön huoltohommiin sunnuntaiksi, enkä pääse Nordnetin salkkuihini käsiksi. Onneksi olin sentään ”sijoitus”päiväkirjassani maininnut ainakin osan ostoksista.

Olin siis melko laajan rintaman vastahyökkäyksessä. Osa varmaan kauhistelee Fortum-ostoksiani. Mutta isä antaa kyllä anteeksi, sillä tiesin, mitä tein.

Energiakonsernilla on potentiaalisesti kansallistettavaa kamaa Venäjällä 5,5 miljardilla. Sen markkina-arvo on laskenut helmikuun puolivälistä 8,5 miljardilla. Kirjoitin joku aika sitten, että tankkaan Fortumia kunnolla sitten, kun markkinat arvostavat sen Venäjän sijoitukset negatiivisiksi. Näinhän ne nyt sitten tekevät. Eikä se kansallistaminen ole vielä lopullisesti tapahtunut. Valta saattaa vaihtua itänaapurissa ja sota vaikka loppua. Tämä vaatisi nähdäkseni sinänsä omien karhujen puremista. Pelkääkö Putin enemmän tätä vai koronaa, en tiedä.

Tietoevryllä on Ukrainassa ja Venäjälläkin jotain pikku kikkailua, joten senkin kurssi on lerpahtanut kuin sotaveteraanilla. Sammon ja Citykanin kurssilaskulle en nyt keksi parempaa selitystä, kuin että venäläisten tankkien ylittäessä Suomen rajan, eivät kauppakeskukset olisi kovin hyvässä arvossa ja kaikenlaisia vakuutuskorvauksiakin varmaan haettaisiin.

Pidän kuitenkin potentiaalisena, että pörssidemokratia ensi viikolla rankaisee aikaisehkoa ahnehtimistani. Valtaosa täysipäisistä poliittisista analyytikoista (ja mie) on sitä mieltä, että Natoon vielä mennään ja Nato-rajan ylittäminen on Putinille haastavampaa kuin Julius Caesarille Rubiconin.

”Suomi liittyy vielä Natoon” -päätelmään tuleminen vaatii toimivaa niinistö-suomi sanakirjaa ja täydellistä sellaista on tuskin edes Jennillä. Yleisradion kidnappaama Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola puhuu ja kirjoittaakin Nato-kysymyksestä lähes yhtä kryptisesti kuin Puolustusvoimien ylipäällikkö. Muissa aiheissa Aaltola sentään pystyy hyvin lähelle selkomieliseen ilmaisuun.

Tein muuten varsinaissuomalaisista höpinöistä aivan eri päätelmän maanantain A-Studion perusteella. Tulkitsin Niinistön ”Päättäjien pitää kantaa vastuu” siten, että mitään päätöksiä ei tehdä, kunhan ollaan vain ja hengaillaan. Mutta sitten kuulin presidentin matkustavan Sleepy Joen vieraaksi ja huokaisin helpotuksesta. Suomi saanee lätkän olympiakullan jatkoksi vielä Nato-jäsenyyden. Ihanaa leijonat, ihanaa.

Oli miten oli, pahoin pelkään, että ainakin ulkomaalaiset sijoittajat jatkavat ensi viikolla nettomyyntejään. Heidän perspektiivistään yli 1300 kilometriä itärajaa ilman Naton viidennen artiklan tuomaa suojaa on aivan liian pitkä. Lisäksi eivät välttämättä ole tulkinneet yhtä vahvoiksi takinkäännöiksi kuin kotiyleisö Kekkosen ajan airueiden Kanki-Kaikkosen ja Erkki den Röden lausuntoja.

Jos pörssikurssit jatkavat alkuviikosta laskuaan, mie jatkan sisukkaasti ostojani. En nykyisin onneksi lähetä kaikkia tsetsheenejäni heti ensimmäiseen aaltoon.

Sen sijaan vähintään puoliluotettavilta vaikuttavien lähteiden mukaan Putin olisi parhaat yksikkönsä jo käyttänyt ottamassa yllättävän paljon osumaa ja venäläisillä olisi huolto-ongelmiakin. Venäjän armeijan sotilasdoktriinin mukaan ensi viikolla pommitettaneen sitten asutuskeskuksia ihan urakalla. Ei kovin kivaa. Mutta kun veri virtaa kaupungeissa, on yleensä hyvä aika ostaa osakkeita.

Sijoitusten tuotoilla tai miksei pääomallakin voi sitten tukea esimerkiksi Ukrainan pakolaisia tai armeijaa. Mitään kunnon syytä jättää sijoituksensa kriisiaikana vaille huomiota ei ole. Sotaan emme voi käytännössä vaikuttaa, kotipesästä huolenpitämiseen sen sijaan kyllä.

Tosin mie vähän alkuviikosta kyllä jätin. Vetelen ainakin toista rannetta auki, miksen maanantaina tai viimeistään tiistaina painanut lappua ostolaitaan edes vähän. Ulkomaiset sijoittajat saatuaan kotikenttänsä järjestykseen myyvät kaikissa kriiseissä urku auki reuna-alueita. Venäjän hyökkäyssodan ollessa käynnissä erityisesti niiden Venäjän rajanaapureiden osakkeita, joihin ei ole vielä hyökätty.

Olen lohduttautunut sillä, että miun on toistakymmentä kertaa eri syistä tehnyt mieli ostaa venäläisiä osakkeita. Kerran myös tänä vuonna siinä vaiheessa, kun en uskonut Putinin olevan riittävän sekopäinen oikeasti hyökkäämään. Onneksi olen uskonut riittävästi teoriaani ”Jos ryssän helvettiin päädyn häviämään rahani, en anna ikinä itselleni anteeksi” eikä risk/reward suhde lopulta ole ollut riittävän houkutteleva. Tosin hyviä verovähennyksiä olisi nyt jo käytännön varmasti plakkarissa.

Venäjän presidentin sekopäisyydestä vielä: Onhan se sekaisin. En kuitenkaan lähde kaukopsykologina pohdiskelemaan minkälainen Napoleon-kompleksi sitä vaivaa. Mutta en usko Putlerin olevan itsetuhoinen ja painavan punaista nappia. Miksi se muuten pitäisi tolkuttomia turvavälejä lähimpiin apulaisiinsakin?

Tästä itse asiassa päädyin lopputulokseen, että olisi pitänyt keventää salkkuja raskaalla kädellä, kun näin Putinin pitävän 18-vuotista ulkoministeriään Sergei Lavrovia naurettavan kaukana pöydän sivulla. Macronin laittaminen absurdin pitkän matkan päähän nyt pystyi olemaan mikä tahansa show. Mutta Lavrovista eristäytymisestä olisi pitänyt tajuta, että nyt ollaan pimeällä puolella jo aika pahasti ahdistuneita.

Joka tapauksessa Suomessa on kaikki hyvin, verrattuna ainakin itänaapuriimme. Suomen demokratialle ja pörssikursseille vahvin suoja olisi ilman muuta Pohjois-Atlantin puolustusliitto. Demokratiamme näyttäisi olevan riittävän hyvissä käsissä saattaakseen itärajamme turvaan Naton syleilyyn.

P.S. Olen pohdiskellut, miten Venäjän armeijan kalusto voi olla niin surkeassa kunnossa kuin miltä näyttää. Päädyin syyttämään korruptoitunutta autoritarismia.

Kuvitteellinen esimerkki: Diktaattori Vova sanoo kenraali Sergeille, että saat ostaa miljardilla ruplalla leluja, mutta ne pitää tilata oligarkki Ivanilta. Ivan toimittaa kiinalaisilla renkailla varustettuja rekkoja. Kenraali Sergei ei uskalla valittaa Ivanille eikä tunnustaa Vovalle. Lähinnä toivoo, ettei tule lähipäivinä mitään kovin vaikeasti voitettavaa sotaa.

Demokraattisen maan kenraali ei ainakaan ilman merkittäviä lahjuksia ottaisi vastaan vaikeassa maastossa kulkemattomia Paseja. On se demokratia tosiaan pelottavaa. Joutuu esimerkiksi varsin usein toimittamaan, mitä on sovittu.  

Ukrainan tilanne
Venäjän tilanne

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi