hode kirjoitti:Niin eikös jenkeissä lomaa ole tyyliin 2 viikkoa vuodessa ja silloinkin todella sitoutunut ja motivoitunut työntekijä palaa etuajassa töihin. :D On se jenkkilä kyllä ihme maa. Eikö siellä todellakaan ajatella muuta kuin rahaa...?
Toki ajatellaan enemmän kuin Suomessa mutta hyvästä syystä: terveydenhoito maksaa vitusti, koulutus maksaa vitusti, eläkkeen saat ite säästää jne. Tavallaan me ollaan Suomessa lintukoto, ei tajuta valtaosan elinolosuhteista mitään ja juuri siksi onkin ollut niin kiva seurata KH:n elämää sivusta ja miten raha/säästöt konkreettisesti muuttaa kriittisesti elämää. Raha ei ole tärkeää niin kauan, kun sitä on riittävästi.
Viisi vuotta myöhemmin
Kesällä 2011 löin juoksuvedon. Lähdin sen seurauksena eka kertaa 2,4km metsäpururadalle ja toka kierroksella otin alkutasoajan - 15min 30sec ja maalissa aivan dead. Siitä juoksentelut päälle ja pian jalka paskaksi - aina kannattaa lähteä kylmiltään ja rapakunnossa täysillä liikenteeseen.
Juoksu jäi elämään vedon jälkeenkin - lähinnä koska tuli lisävetoja: puolimaroja, 5000m, coopereita, tunnin juoksu, lyhyt triathlonkin sekä hullu 200km 24h koitos joka kaatui 60km kohdalla kun nesteet eivät imeytyneet. Juoksusta tuli vahingossa integroitunut osa elämää jota integroi lisää 1.3.2014 aivoinfarkti jonka kuntoutusvaiheessa juoksu oli ja on yhä oleellinen. Mitä enemmän juoksi, sitä paremmalta se alkoi tuntua ja yhä moninaisemmalla tavalla: ensiksi lähti läskit ja oli kivaa, kun kunto nousi. Sitten juoksu muuttui mukavaksi ja välillä jopa runner's high euforiaksi. Entinen krooninen väsymys vaihtui pirteyteen ja energisyyteen. Jossain vaiheessa tajusi, että juoksuun on tullut mentaaliriippuvuus joka on ihan kahvin tasoa - johon siis mulla on ollut varmaankin se kaikkein suurin riippuvuus. Aivoinfarkti vahvisti riippuvuutta sillä sen jälkeen oon tarvinnut juoksua "aivojen avaamiseen" eli aivot kuormittuvat aiempaa vähemmästä ja juoksulenkki nollaa kuormituksen plus on hyvää kuntoutusta koska oikea puoli on yhä vasempaa heikompi ja juoksu edistää hyvin kehon balanssia. Jos semiterveenä saa olla niin tuskin juoksut lähivuosina hyytyy, ehkä ensi kesänä voisi kehitellä jotain ultrakoitosta, let's see.
Juhannuksen jälkeen oon juossut omalla mittapuulla äärimmäisen vähän - rekennushommat on vienyt jalkojen mehut, iltaisin ei ole jaksanut ja jussin jälkeen vain 5-7 lenkkiä - määrän, jonka viime talvena tein viikossa. Tänään tietoisesti otin kevyemmän rakennuspäivän ja tutun 2,4 pururadan lämmittelykierros aikaan 15min 26sec. Eli neljä sekuntia nopeammin nyt 42v kuin 37v täysiä "juosten". Nopea kierros kulki oikein hyvin tänään mikä ei oikeastaan yllättänyt kun oli alla kevyt päivä ja hyvin levänneet juoksulihakset. Oikea ulkoreuna jalkapöydästä alkoi vihoitella neljä minsaa ennen maalia ja se vei hieman ehkä lopussa varmistelun puolelle kun pelkäsi kipupiikkejä - mutta silti 11min 27sec joka siis tuolla raskaalla radalla on aika mainio aika - omalla mitapuulla. Saattaa olla jopa ennätys, en ihan varma mikä oli paras aika 2013. Anyhow, jännästi tuo kevyt juoksumäärä post juhannus on tainnut tehdä hyvää ja kun nyt oon kellottanut joka kerta parempia aikoja niin semiluottavainen, että jos jalka paranee niin tuo ei jää loppukesän parhaaksi kellotukseksi.
Oliskohan mahdollista alittaa 11 minuuttia..