Täällä tuntuu muuten monilla olevan vähän väärä käsitys, miten paljon alkoholia yleisesti ottaen elimistö kestää.
Entisellä kollegalla oli teoria, jonka mukaan se on yksi kuutiometri puhdasta alkoholia.
Todellisuudessa tietysti aika yksilöllistä.
Ystäväni ryyppäsi ilman kirkkaita kymmenisen vuotta, maksa-arvot normaalit kahden viikon päästä kun lopetti
Pelkällä kaljalla on vaikeaa lähes mahdotonta saada itseään puliukko kuntoon. Viina on se paholainen tuossakin. Vähän sama asia miedot huumeet vs crack
Kind of bullshit. Sitkeyttä ja päättäväisyyttä se vaatii, mutta kyllä pääasiassa mietoja juoden pääsee 65v iässsä hoitolaitokseen katkokävelemään alkoholista dementoituneena. Siitä kesti aikansa, vuosia, ennenkuin muut sairaudet vei. En suosittele.
Sellasen 30v aktiivista juomista vaati ja 60-65v oli se rajuin alamäki, siihen saakka "kaikki oli ihan ok ja töissäkin käytiin".
Onnea matkaan itsekullekin alkoholiin taipuvaiselle, itselleni myös.
En edelleenkään halua moralisoida vaan pikemminkin ymmärtää mistä puhutaan? Jos itse saa valita, onko tavoitetila syödä koko ajan jotain hyvää, olla jatkuvasti humalassa, katsoa kaikki maailman elokuvat tai jokin muu jatkumo vailla välipysäkkejä ja tavoitteita?
Jos on, niin eikun herkut pöytään, Netflix auki ja kaadetaan lisää. Mutta eikö se ala tuntua tylsältä hetken kuluttua?
Onko kaikki tehty jo, eikä ole mitään sellaista tavoiteltavaa, joka vielä puuttuu? Eikö uuden nähtävyyden tutkiminen, uuden urheilusuorituksen tekeminen, itsensä sijoituskisassa tai treeneissä uudelle tasolle siirtäminen, uuden oppiarvon hankkiminen tai uuden veneen tai mökin veistäminen kiinnosta ollenkaan?
Täällä lähti eläkesuunnitelma lapasesta. Olin ajatellut "joskus vanhana" ostaa sähköpyörän, mutta eihän siitä mitään tullut kun samalla rahalla sain jo viimeiseksi kesälomakseni hienoimman täysjousto(luomu)maasturin mitä minulla on koskaan ollut. Pyörä on nyt koottuna tallissa kesää odottamassa. Pariin kertaan olen ajanut Syöte MTB kisareitin kelloa vastaan turistina kisaa edeltävänä päivänä. Kun 5.8.2023 lähdetään laittamaan suossa rämpivät mutaiset hullut numerojärjestykseen, minä olen tällä kerralla mukana kilpailunumeron kera.
En sano onko tämä viisaampi tavoite kuin itsensä juominen hengiltä, mutta se on silti tavoite, siihen on menetelmä ja sillä on aikataulu.
Otan myös kisan ja saunan jälkeen mökin verannalla oluen tai kaksi. Onhan sitten referenssi, jota lähteä tavoittelemaan seuraavana kesänä, ellei jotain tärkeämpää projektia tule väliin.
Täällä on upeeta keskustelua. Tekee mieli vähän jatkaa, vaikka tiedän olevani promilleissa, ja luultavasti kadun taas huomenna osaa teksteistäni. Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat, eikä niitä voi valita. Itsellä traumaattinen ja köyhä lapsuus. Sairautta, eristäytymistä koko muusta maailmasta. Ja nyt kun itsellä menee vähän paremmin, kukaan ei tunnu olevan tyytyväinen siitä, vähiten lähisukulaiset. Tai olisivat jos pystyisin elättämään heidät kaikki. Välit ovat tämän johdosta menneet poikki. Tiedän että tekisi hyvää saada terapiaa, mutta se on mahdotonta tänä päivänä, jonot ovat kahden vuoden mittaisia. Masennuslääkkeistä on ollut kuitenkin jonkun verran apua. Mutta suurimman avun saan alkoholista. Näin se vain joillakin menee, eikä mulla ole valittamista, kun pikku pöhnässä tuntuu, että asiat on aika jees. Mutta miten tämä enää liittyy sijoittamiseen, ei mitenkään :D
Tiedän että tekisi hyvää saada terapiaa, mutta se on mahdotonta tänä päivänä, jonot ovat kahden vuoden mittaisia. Masennuslääkkeistä on ollut kuitenkin jonkun verran apua. Mutta suurimman avun saan alkoholista. Näin se vain joillakin menee, eikä mulla ole valittamista, kun pikku pöhnässä tuntuu, että asiat on aika jees.
Tartun tuohon sen verran, kun on jotenkin yleinen ajatusvirhe, että terapiaa ei ole saatavilla. Varattomalle näin onkin mutta esim. 40 viikkoa vuodessa, kaksi kertaa viikossa, 100€/kerta kustantaa vuodessa 8k€. Ajan saa vaikka samalle tai seuraavalle viikolla. Olen maksanut vuoden terapiat omasta taskusta ja silloin se oli huomattava rahallinen panostus itselle. Tuo oli parhaita sijoituksia mitä olen tehnyt.
Mutta miten tämä enää liittyy sijoittamiseen, ei mitenkään :D
Kaikkihan tässä tätä elämää eletään ja harvalle sijoittaminen on päämäärä itsessään (luulisin).
Laitetaan tänne kliseinen julistus, kun sellaista ei ole koskaan tullut kokeiltua. Olisko siinä pohjakosketus, kun ambulanssin mukana poliisikin oli mukana kun mentiin taas sairaalaan. Kaksi viikkoa kovaa ryyppäämistä riittää jo tässä iässä kunnon romahtamiseen siihen pisteeseen. Neljän päivän rajut vieroitusoireet on nyt kärsitty, promillet nollassa, eli mitään tasoitusta ei nyt tarvitse.
Tossa oli kahden kuukauden jakso kun kävin salilla kolme kertaa ja lenkillä kolme kertaa viikossa, ja pääsin aika mukavaan kuntoon. Iltaisin otin silloinkin joka ilta muutaman kaljan.Nyt tarkoitus mennä sijoitustedon hyvän hengen voimin ainakin kolme kuukautta täysin korkki kiinni, eli ei iltakaljojakaan. Ja varmasti on vitutusta välillä edessä. Tiedän että sanotaan, että alkoholisti ei voi koskaan enää ottaa sitä ensimmäistäkään - mutta liian pelottava ajatus olla koko loppuelämän absolutistina.
Kaksi viikkoa kovaa ryyppäämistä.. joo-o. Itsellä tässä 40-50v välissä tuntuu että yksikin päivä ryyppäämistä tekee olosta aivan kammottavan, vaikka ei sillä sairaalaan tietysti joudu. Mutta ei todellakaan tee mieli jatkaa viikkoa ja katsoa mikä olisi olotila.
Mee päivä kerrallaan. Vitutukseen ei kuole, Väyrynen on todistanut sen.
Ehkä jotain etäisesti sijoittamiseen liittyvääkin, kun tällä foorumilla ollaan :D Betfairilla futiksessa kertoimet ovat tiukentuneet niin paljon livessäkin, että olen siirtynyt kokonaan laukkakilpailuihin. Sielläkin kerroinvääristymät vähentyneet paljon. Mutta nyt on hyvää aikaa painaa 12-tuntisia päiviä, niin ehkä vielä jonkun aikaa pysyy leivän syrjässä kiinni.
Sademies wrote:
Nyt tarkoitus mennä sijoitustedon hyvän hengen voimin ainakin kolme kuukautta täysin korkki kiinni, eli ei iltakaljojakaan. Ja varmasti on vitutusta välillä edessä. Tiedän että sanotaan, että alkoholisti ei voi koskaan enää ottaa sitä ensimmäistäkään - mutta liian pelottava ajatus olla koko loppuelämän absolutistina.
Tossa kolmen kuukauden aikana ehtii nähdä ja kokea ja fiilistellä ne tunnelmat kun ei tartte juoda. Näkee ne impulssit myös mitkä ohjaa juomaan ja kohdat missä normaalisti menis automaatiolla. Tsemppiä Sademiehelle!
Kiits tsempeistä. Terveiset salilta. Aika jännä fiilis ainakin toistaseks, ei vois vähempää kiinnostaa alko. Muutenkin hyvä fiilis, kun aikaisemmin oli masentunut. Onko se sitten niin, että pitää lähes kuolla, ennen kuin tajuaa miten hyvältä perus arki maistuu. Tulee mieleen ayahuasca-rituaali, jossa myös käydään helvetin porteilla. Sieltähän moni on myös saanut apua masennukseen.
