mskomu erittäin osuvasti kuvattu ja nyt kun tuon kirjoitit, niin olen huomannut itsekin meneväni aika pitkälti tuollaiseen kehikkoon. Se tuntuisi toimivan kohtuullisen tehokkaasti. Jos nykyään syön jotain epäterveellistä tai "paheellista", niin määrät ovat pieniä, mutta nautinto sitäkin suurempi, kun voi hyvällä omatunnolla naatiskella ilman, että kokonaisuuden kannalta on mitään väliä. Rahankäytössä sama asia, mittasuhteet ratkaisevat. Jos sijoittaa 50% tai 60% tuloista, on lopputulos aika saman näköinen, mutta tuolla 10% erotuksella voi tehdä jo aika paljon kaikkea mukavaa ilman, että iso kuva muuttuu.
Itseäni kovasti pelottaa tämä historiallisen pitkään jatkunut osakekurssien nousujakso vs. irtaantuminen reaalitalouden kehityksestä, vuosikausia jatkuneesta 0 -korkotilanteesta ja länsimaiden krooniststa velkakehityksestä. Kaikki tuottavat omaisuusluokat ovat historiallisen kalliita, eli 'there is no place to escape.'
Lähinnä kritisoin homman helppo -väittämiä, -viljetyä illuusiota että osakkeet tuottavat tasaisesti sanotaan 6-15% vuodessa, joka johtaa xxx lopputulokseen vaikka 20 vuodessa korkoa korolle ilmiön johdosta.
Tätähän ajattelua ja monenekirjavia säästötuotteita myydään näin lupauksin argumentoiden.
-Entäpä jos tulevaisuus tuottaakin ensin -50% romahduksen ja kurssien palautumiseen menee vaikka 15 vuotta?
Hyvä olisi ainakin henkisesti luoda askelmerkit valmiiksi, että kestää kohtdata sellaisenkin tulevaisuuden, että oletkin 45 -vuotiaana samassa kuin nyt!
Itse olen sijoittanut vuodeta -91 ja paska on osunut tuulettimeen usean kerran tähän mennessä. Olen oppinut olemaan välittämättä Exel voitoista ja sisäistänyt että hommaan ei kuole. Laskukaudet ovat se paras aika tehdä pitkäjänteistä työtä kasvattaa osakevarallisuutta, kun pitää huolta ettei mene katki.
Sen tiedän ettei ihminen ole sama 20 tai 50 vuotiaana. Arvot ja asenteetkin muuttuvat. Mutta kun tulee ikää ja on saavuttanut taloudellisesti jotakin, kohtaakin karhumarkkinan, kuittaa ison turskan, joka huuhtelee homman WC -pöntöstä. Ei ole kivaa, jos ennen sitä ehti nauttia taloudellisesta vapaudesta.
Edellä kirjoitettu toki on vain omaa huolta. Mutta mielestäni ei kannata säästää itseään poikki, vaan löytää joku tasapaino elämästä nauttimisen ja sijoitus asteen välillä. Tällöin kun on täysipainoisesti elänyt, salkun romahduskaan ei aja henkisesti karille. Olla liikaa välittämästä salkun koosta ja sijoittaa aina tasaisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Itseäni kovasti pelottaa tämä historiallisen pitkään jatkunut osakekurssien nousujakso vs. irtaantuminen reaalitalouden kehityksestä, vuosikausia jatkuneesta 0 -korkotilanteesta ja länsimaiden krooniststa velkakehityksestä. Kaikki tuottavat omaisuusluokat ovat historiallisen kalliita, eli 'there is no place to escape.'
Lähinnä kritisoin homman helppo -väittämiä, -viljetyä illuusiota että osakkeet tuottavat tasaisesti sanotaan 6-15% vuodessa, joka johtaa xxx lopputulokseen vaikka 20 vuodessa korkoa korolle ilmiön johdosta.
Tätähän ajattelua ja monenekirjavia säästötuotteita myydään näin lupauksin argumentoiden.
-Entäpä jos tulevaisuus tuottaakin ensin -50% romahduksen ja kurssien palautumiseen menee vaikka 15 vuotta?
Hyvä olisi ainakin henkisesti luoda askelmerkit valmiiksi, että kestää kohtdata sellaisenkin tulevaisuuden, että oletkin 45 -vuotiaana samassa kuin nyt!
Itse olen sijoittanut vuodeta -91 ja paska on osunut tuulettimeen usean kerran tähän mennessä. Olen oppinut olemaan välittämättä Exel voitoista ja sisäistänyt että hommaan ei kuole. Laskukaudet ovat se paras aika tehdä pitkäjänteistä työtä kasvattaa osakevarallisuutta, kun pitää huolta ettei mene katki.
Sen tiedän ettei ihminen ole sama 20 tai 50 vuotiaana. Arvot ja asenteetkin muuttuvat. Mutta kun tulee ikää ja on saavuttanut taloudellisesti jotakin, kohtaakin karhumarkkinan, kuittaa ison turskan, joka huuhtelee homman WC -pöntöstä. Ei ole kivaa, jos ennen sitä ehti nauttia taloudellisesta vapaudesta.
Edellä kirjoitettu toki on vain omaa huolta. Mutta mielestäni ei kannata säästää itseään poikki, vaan löytää joku tasapaino elämästä nauttimisen ja sijoitus asteen välillä. Tällöin kun on täysipainoisesti elänyt, salkun romahduskaan ei aja henkisesti karille. Olla liikaa välittämästä salkun koosta ja sijoittaa aina tasaisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Aiheellinen huomio. Kirjoitin tekstissäni, että olen nyt saanut 30% vuosituottoa sijoituksilla ja ekstrapoloin tämän tuottotason jatkumista 10 vuoden päähän tulevaisuuteen. On hyvin mahdollista, että tässä harjoituksessa kävi "klassiset" eli otin huipputulokset ja huippuarvostukset ja piirsin viivottimella tämän jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Varman kuplan merkki, kun näin aletaan tehdä.
Sinänsä oma päivittäinen elämäni ei muuttuisi mihinkään vaikka kaikki tuotot katoaisivat yön yli, mutta kyllähän se vietävästi harmittaisi. Superluotot sun muut on asetettu valmiuteen sen varalta, että pääsee hyödyntämään seuraavaa pörssiromahdusta. Ehkä sieltä tulee vähän henkistä tukea, jos ruskea mömmö osuu tuulettimeen.
Valehtelisin jos osaisin ennustaa, kuinka reagoisin massiiviseen pörssiromahdukseen. Osaan ainoastaan sanoa, että koronadippi otti koville, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna tuli isossa kuvassa tehtyä oikeita asioita markkinapohjilla ja sitä kautta tuotot olivat kelvolliset. Toivottavasti seuraavassa kuopassa olen vieläkin viisaampi ja teen entistä parempia päätöksiä.
Etukäteen sanottuna kaikki on vain puhdasta spekulaatiota.
Ja allekirjoittaisin myös Perassic Parkin lisäykset. Kolumneissa on haasteena aina aiheen rajaus. Ja mielestäni TA kiteytti loistavasti varallisuuden kartoittamisen ytimen, pitkäjänteisen ja tavoitteellisen toiminnan. Varallisuus ei synny vahingossa, ja vaikka jostain syystä syntyisikin (lotto, kryptovaluutat, meemiosakkeet, mitä näitä nyt onkaan), niin jos ei perusteet varallisuuden hallinnalle ole kunnossa, niin pankkitilin koolla ei ole varmaan niin väliä. Easy come, easy go... jne.
Mentaliteetti on tärkeää, ja vielä parempi jos osaa olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Nuorena voi ottaa hieman enemmän riskiä ja kuten tällä foorumilla on aiemminkin todettu, niin jos tonnin tai parin laittaa YOLO betsiin ja sen sattuisi häviää niin ei muuta kun töihin ja uutta matoa koukkuun. Hieman isomman pääoman korkoa korolle -konseptilla voi olla mielekkäämpää edetä. Tai sitten ei. Sijoitusneuvona tätä ei tule ottaa.
TA esitteli hienon esimerkin omasta kokemuksesta varallisuuden karttamiseen. Tämä on yksi polku. Muita historiallisesti toimivia polkuja on ollut vaikka kiinteistösijoittaminen (itselläni on ~80% varallisuudesta seinissä ja toiminut ainakin viimeisen vajaan 20 vuoden aikana loistavasti).
Tosiaan myös Perassic Parkilta hyvä jäähdytys, ettei ihan unohdeta riskejä.
Kiteytit hyvin pointtini, että varallisuus ei synny vahingossa, vaan vaatii pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea halusin tuoda esiin tässä sitä, että se vaatii myös uhrauksia – ainakin lyhyellä aikavälillä.
Hyvä jos pystyy olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, se todella nopeuttaa vaurastumista, mutta sen varaan ei oikein voi rakentaa mitään kestävää. Siksi se ei toimi ohjeena kaikille suomalaisille. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja visiota paremmasta.
Kiinteistösijoittaminen toimii yhtä lailla. Olen kokenut, että pääomani ovat vielä liian pienet sinne puolelle hajauttamiseen, kun se vielä tarvitsisi täysin oman skillsetin joka pitäisi opiskella... enkä ole käsistäni kovin kätevä, kun puhutaan remppahommista. Ei vain aika ja resurssit riitä liian suureen hajauttamiseen. Voi olla että hoidan asuntosijoittamisen ostamalla Kojamoa tai muuta vastaavaa myöhemmin, kun siirryn enemmän pääoman puolustusmoodiin.
Artikkeli ja kommentit kuulostavat kauhean tutulta pohdinnalta. Etenkin pelot kaiken kestävyydestä ja hubrikseen sortumisesta.
Olen opetellut elämään sillä ajatuksella, että kurssinousut ja kurssilaskut eivät ole oikeaa tuottoa tai tappiota, vaan firmojen ihan oikeasti tienaama käteinen ja siitä sijoittajille jaettu osuus on se mikä merkitsee sijoittajan onnellisuuden ja turvallisuuden tunteen kannalta. Toisen kanssa voi unohtaa osakehuolet, toisen kanssa pitää koko ajan nähdä vaivaa, tehdä työtä, huolehtia, ja omata hyvä onni (saatte ihan itse päätellä kumpi on kumpi). Hyvät osinkofirmat ovat vaihdelleet kurssiaan miten sattuu, mutta ne ovat -50% pudotuksen jälkeenkin maksaneet kiltisti osinkonsa sijoittajille keskellä synkintä lamaakin tuottaen ihan saman prosentin sijoitetulle pääomalle kuin aina ennenkin.
Mutta kyllä kertaluonteinen +50% realisoitu arvonnousu veroista huolimatta lämmittää enemmän kuin jokavuotinen +6.5%:n osinkotuotto... Siinä on sentään seitsemän ja puolen vuoden ero takaisinmaksuajassa.
Olen tunnistanut itsessäni erikoisen onnistumisen pelon muodon: Olen koko elämäni rakentanut sille ajatukselle, että pörssi tuottaa osinkoina ja arvonnousuina hyvin pitkässä juoksussa X prosenttia. Sitten olen tehnyt suunnitelmani sen varaan, että saan tuon X tuoton pienimmällä mahdollisella työn määrällä. Olen ollut valmis luopumaan mahdollisista suurista kurssinousuista takuuvarman pienemmän tuoton puolesta vain välttääkseni mahdollisen pääoman menetyksen. Jos saankin ylituoton (kuten on nyt käynyt), niin se on tarkemmin ajateltuna hirvittävän huono asia: Olen erehtynyt. Asiat eivät ole menneetkään suunnitelman mukaan. Nyt olen ollut onnekas ja tienannut paremmin kuin suunnittelin, mutta huomenna voin yhä olla erehtynyt ja menetän rahaa. Rasittavaa olla huolissaan niin hyvällä kuin huonollakin säällä.
Taloudellinen ajattelija]Raha polttelee taskussa[quote=Perassic Park kirjoitti:
Kaikki tuottavat omaisuusluokat ovat historiallisen kalliita, eli 'there is no place to escape.'
Minun on jo pitkään pitänyt tehdä oma pienimuotoinen tutkimus siitä, olisiko sittenkin parempi istua kiltisti vuosiakin käteisen päällä odottaen kurssiromahdusta ja ostaa sitten pohjilta (jos sellainen osaa oikeasti tunnistaa) kuin yrittää poimia potentiaalisesti kalliita osakkeita ylikalliiden joukosta jollain satunnaisella hetkellä. Vaikka härkämarkkina onkin jatkunut vuodesta 2008 lähtien, niin pakkohan yksittäisissä osakkeissa on oltava silloin tällöin ollut aliarvostuksen hetkiä jotka korvaavat sitten vuosien edestä menetettyjä osinkoja ja kurssinousuja?
Minun on jo pitkään pitänyt tehdä oma pienimuotoinen tutkimus siitä, olisiko sittenkin parempi istua kiltisti vuosiakin käteisen päällä odottaen kurssiromahdusta ja ostaa sitten pohjilta (jos sellainen osaa oikeasti tunnistaa) kuin yrittää poimia potentiaalisesti kalliita osakkeita ylikalliiden joukosta jollain satunnaisella hetkellä. Vaikka härkämarkkina onkin jatkunut vuodesta 2008 lähtien, niin pakkohan yksittäisissä osakkeissa on oltava silloin tällöin ollut aliarvostuksen hetkiä jotka korvaavat sitten vuosien edestä menetettyjä osinkoja ja kurssinousuja?
Tämä voi ehkä olla järkevää sellaisten osingonmaksajien kohdalla, jotka eivät vuodesta toiseen kasvata tulostansa, esim. Fortum / Sampo.
Tuloskasvattajien kohdalla tämä on vaarallinen logiikka, koska väliaikaisista aliarvostuksista huolimatta osakekurssi voi olla merkittävästi aiempaa korjausliikettä korkeammalla tasolla johtuen kasvaneesta tuloksesta. Esimerkiksi Qt oli pari vuotta sitten 5e lappu kovalla arvostuksella. Nyt se on 150e lappu vieläkin kovemmalla arvostuksella, mutta tulos on kasvanut sen verran, että tuonne 5e hintaan tuskin enää palataan.
Sanoisin että suurimmassa osassa yhtiöitä mitä aiemmin hyppää kyytiin, sen parempi, kunhan tekee pohjatyöt huolella ja varmistaa ettei sijoita pääomaa tuhoaviin yhtiöihin (opon tuotto pienempi kuin wacc).
Tämä voi ehkä olla järkevää sellaisten osingonmaksajien kohdalla, jotka eivät vuodesta toiseen kasvata tulostansa, esim. Fortum / Sampo.
Juu, nimenomaan tuon tyyppiset firmat. Vakaata tuottoa ja maltilliset kurssimuutosodotukset. Ei voi luottaa -50%:n laskuihin, joilla odotettaessa menetettyjen osinkojen kuittautuminen olisi varmaa, mutta ei voi luottaa +50%:n nousuihinkaan, jotta heti ostaminen olisi no-brainer. Siksi olen miettinytkin että osta-ja-unohda-tyyppisiä osinkoyhtiöitä jahdatessa voisi olla järkeä pohtia strategiaa mieluummin tilastollisin keinoin kuin fomo-ajattelulla tuottovaatimuksia kutistaen.
Taloudellinen ajattelija kirjoitti:
Tuloskasvattajien kohdalla tämä on vaarallinen logiikka, koska väliaikaisista aliarvostuksista huolimatta osakekurssi voi olla merkittävästi aiempaa korjausliikettä korkeammalla tasolla johtuen kasvaneesta tuloksesta.
Samaa mieltä. Vaikka joku Lehto onkin kansikuvapoika firmasta jossa "osta vielä kun ehtii"-ajattelu ei toiminut, niin keskimäärin pieniin ja kasvaviin (miljardiluokan liikevaihtoa tekevät tuppaavat kasvamaan vähemmän) firmoihin tosiaankin kannattaa sijoittaa nousukaudella heti eikä myöhemmin laskukauden päätteeksi.
(Ja kyllä, tiedostan että, toisin kuin Qt:n tyyliset teknopuljut, Lehtokin on syklinen firma, ei enää pieni tai edes keskisuuri, ja siksi eri asia eri arvostuksilla)
Taloudellinen ajattelija]Esimerkiksi Qt oli pari vuotta sitten 5e lappu kovalla arvostuksella[/quote kirjoitti:
Taloudellinen ajattelija kirjoitti:
Sanoisin että suurimmassa osassa yhtiöitä mitä aiemmin hyppää kyytiin, sen parempi, kunhan tekee pohjatyöt huolella ja varmistaa ettei sijoita pääomaa tuhoaviin yhtiöihin (opon tuotto pienempi kuin wacc).
Qt on loistava esimerkki siitä kuinka vaikea on ennustaa tulevaisuuden tenbaggereita vaikka tekisi minkälaista pohjatyötä. Katsotaan vaikka Inderesin ennustehistoriaa...
Onnittelut niille, jotka eivät ole poimineet salkkuunsa kymmenkuntaa vastaavaa meemifirmaa, vaan ovat kerralla onnistuneet valikoimaan juuri sen puljun, jonka arvostus ei ole palannut normaalimmille tasoille. Keskimäärin tuotot näilläkin jäänevät vähän heikommiksi, etenkin jos ostaa PE 200 -tasoilta.
Kun riskiä ottaessa valitsin kurssinousijoista jotain, niin valitsin aikoinaan mieluummin Kamuxin ja Harvian, kun fundat olivat paljon nätimmät kuin Qt:lla, ja nyt ne sitten ovat kyykkäämässä Osoittautui ihan hyväksi taktiikaksi ottaa alkuperäisen sijoitetun pääoman verran ulos firmoista heti kun tajusi että kurssit ovat nyt kaksinkertaistuneet. Ei kiusaa yhtä paljon kun voi ajatella että nyt kurssilaskut kohdistuvat vain "ylimääräiseen rahaan" eikä alkuperäiseen pääomaan.
Kun riskiä ottaessa valitsin kurssinousijoista jotain, niin valitsin aikoinaan mieluummin Kamuxin ja Harvian, kun fundat olivat paljon nätimmät kuin Qt:lla, ja nyt ne sitten ovat kyykkäämässä Osoittautui ihan hyväksi taktiikaksi ottaa alkuperäisen sijoitetun pääoman verran ulos firmoista heti kun tajusi että kurssit ovat nyt kaksinkertaistuneet. Ei kiusaa yhtä paljon kun voi ajatella että nyt kurssilaskut kohdistuvat vain "ylimääräiseen rahaan" eikä alkuperäiseen pääomaan.
Mielestäni valitsit hyvät yhtiöt. Harvia on noussut erittäin hyvin ja fundat ovat vieläkin kohdallaan, vaikka kurssi nyt vähän ottaakin lepoa raskaan nousun jälkeen. Kamuxilla kasvu jatkuu ja bisnes voi olla vähän vaikealukuista välillä, mutta fundat pitäisi kyllä vieläkin olla kohdillaan kannattavalle kasvulle. En olisi näistä hädissäni.
"Talon rahoilla pelaaminen" on kasinolta tuttu ilmiö, jossa otetaan ensimmäisten voittojen jälkeen omat ulos ja sen jälkeen voitoilla pelataan "ilmaiseksi". En näe tätä kovin mielekkäänä ajattelutapana osakesijoittamiseen. Kyllä ne voitot ja sijoitettu pääoma ovat yhtä lailla omia rahojasi ja kannattaa kohdella niitä samalla tavalla. Jokaisesta eurosta kannattaa pitää huolta, väitän että sillä tavalla maksimoi tuotot pitkällä aikavälillä. Jos sijoituskohde on hyvä, ei sitä kannata myydä ollenkaan ja jos se on huono, kannattaa myydä kaikki pois sen enempää miettimättä mikä oli alkupääomaa ja mikä voittoja tai onko positio tappiolla vai ei. Fokus puhtaasti tulevaisuuden tuotto-odotuksiin.
Hmm... Totta puhuen "myymällä puolet pois kun kurssi tuplaantunut" ei saa koko pääomaa takaisin koska verot, mutta sijoitettua pääomaa jää vain veron verran, eli noin 15% jos menee henkilöverotuksena eikä yhteisöverona, eli niin vähän että voi ajatella "pelaavansa talon rahoilla".
Taloudellinen Ajattelija] Kyllä ne voitot ja sijoitettu pääoma ovat yhtä lailla omia rahojasi ja kannattaa kohdella niitä samalla tavalla. [/quote kirjoitti:
Niin kohtelenkin. Sanoin vain, että tuollainen ajattelutapa vähentää sijoituksiin liittyvää stressiä, ja mielenrauhasta kannattaa maksaa. Kuten olen jo ilmaissut, pidän varmasta rahasta vaikka sitä ei sitten tulisikaan yhtä paljon kuin suurella riskinotolla. Toisin kuin suurin osa palstan muusta porukasta, minä en todellakaan pelaa pokeria, blackjackia tai rulettia, enkä saa täpinöitäni todennäköisyyksien voittamisesta.
Minulla ei ole mitään muita tuloja kuin sijoitukset, joten otan tuottoni joko osinkoina tai sitten kotiuttamalla voittoja nousijoista jotka eivät maksa merkittävää osinkoa. Samalla sitten rahat voi pitää käteiskassassa odottamassa muiden potentiaalisten nousijoiden (tai osingonmaksajien) ilmaantumista, jonka jälkeen rince-and-repeat. Ainoa tapa lisätä hajautustakin.
Okei TuuriTuuli, olet selvästi miettinyt tämän läpi ja tiedät mitä teet, hyvä niin!
Halusin nostaa tämän "talon rahoilla pelaamisen" esiin, koska se tuntuu olevan jokseenkin yleinen ajatusvinouma, että sijoitettu pääoma olisi jotenkin arvokkaampaa kuin paperilla kerrytetyt tuotot. Siitä syystä myös tappiollisten osakkeiden myymistä pantataan siihen asti, jos joskus "päästäisiin omilleen".
Erittäin hyvä että nostit. Moni ajatusvinouma on todellinen ja niistä kannattaa aina muistuttaa paitsi sinua ja minua, niin myös muita lukijoita.
Avaan vielä omaa ajatteluani tunteista ja sijoittamisesta. Ihan vain sen takia että en pidä omaa blogia jossa voisin näitä asioita puida, ja minulla on viime päivinä ollut ihan liikaa vapaa-aikaa.
Eli siis...
Hyvin osakkeiden valinta numeroita murskaamalla on helppoa, mutta kun tilanne on päällä onkin kaikki kauhean vaikeaa. Silloin tarvitaan hyvin valikoituja defensiivireaktioita jotka auttavat rauhoittumaan ja olemaan tekemättä typeryyksiä. Tai ainakin minä tarvitsen, koska järkevä ajattelu tunnekuohun vallassa ei ole vahvuuksiani.
Esimerkiksi koronadipin aikaan kaikki meni juuri niin kuin olin worst case scenario -suunnitelmassani ennakoinutkin, mutta tunnepuolella olin sellaisessa paniikissa että kirjauduin tälle foorumille vertaistukea hakemaan ihan vain jotta en poikkeaisi suunnitelmasta irrationaalisen kaiken menettämisen pelon takia. Se muuten auttoi: kun naputtaa tekstiä foorumille, ei ehdi naputtaa myynti-nappia välittäjällä.
Aivan vastaavasti oman rahan epäinhimillistäminen mainitulla "talon rahoilla pelaaminen"-ajattelulla (pidän ilmaisusta, se on jotenkin kaunis) parhaimmillaan auttaa pitämään tunteet kurissa ja järjen päässä. Toisinkin voi olla, kuten TA varoitti.
Jokaisella kokeneella sijoittajalla on varmaan omat rutiininsa miten he toimivat kun asiat alkavat heittää häränpyllyä. Vaikkapa lähteminen kävelylenkille talon ympäri ennen reagointia. Luin jokin aika sitten kuinka niin-ja-niin-moni treidari myöntää tekevänsä hommansa pienessä sievässä. Pidän omaa tapaani maksan kannalta parempana.
Taloudellinen Ajattelija kirjoitti:
Siitä syystä myös tappiollisten osakkeiden myymistä pantataan siihen asti, jos joskus "päästäisiin omilleen".
Tuon sukuinen vahingollinen ajattelutapa on ostaa kertaalleen myyty paska osake takaisin koska "se on minulle vielä pääomia velkaa".
Itse ajattelen (nykyään...) saavani sentään verovähennysedun kun hankkiudun turskasta eroon. Sillä saan henkisen myyntikynnyksen madallettua. Sitten piilotan turskaa koskevat taulukon rivit niin ettei tarvitse aina taulukkoa avatessa muistaa osaketta ja ajatella miten siihen on rahaa palanut ja alkaa vaatia rahoja takaisin.
Pyrin siihen, että tuijotan noita uudestaan vain kerran vuodessa sen verran että arvioin kuinka strategiani on pärjännyt tähän asti: Katson päiväkirjasta kuinka paljon teen tai jätän tekemättä hyviä ja huonoja liikkeitä kun ne on päähäni pälkähtäneet, miten seurantalistani laput ovat pärjänneet vs. salkkuni laput jne.
Mutta joo. Omien tilastojen perusteella on pakko myöntää, että kurssilaskijoita tulee katseltua liian kauan, etenkin jos alamäki alkaa huonoilla uutisilla mutta ei vielä huonoja uutisia vahvistavalla osavuosikatsauksella. Nimittäin, vanhaa baarilausahdusta yhden yön kohtaamisista soveltaen, koskaan en huonoja osakkeita ole ostanut, enkä ihan heti usko että hyvät osakkeet muuttuvat tuosta noin vain huonoiksi vain siksi että herra ja rouva Markkina sanoo niin Yksi syy, miksi noudatan tuollaisia mekaanisia ja ei-harkinnanvaraisia "tuplakurssi niin puolet pois"-sääntöjä.
Useampikin asia helistää kelloa blogissasi. Koin itse samanlaisen valaistumisen oman tekemisen seurannassa vuonna 2009. Jo sitä edeltänyt vuosi oli riittävän masentava ja saman pulkkamäen jatkuminen pakotti miettimään uudestaan. Silloin minulla oli ollut korkosijoituksia jo 1990-luvulla, jotain osakkeita 2000-luvulla ja rahastojen kk-erät rullasivat, mutta minulla ei ollut oikeasti mitään palautekanavaa valintojeni vaikutuksista. Sitten kun kaikkien sijoitusten koko romahti, olin paniikissa enkä osannut toimia. Tai ihmettelin aikani, ennen kuin toimin ja ostin ensimmäiset sijoituskirjani. Yksi ensimmäisistä haaviin tarttuneista opeista oli oman excelin rakentaminen vetämään kaikki omat ja vaimon sijoitukset yhteen ja seuraamaan niitä toisiinsa verraten rivi riviltä. Käyttipä sijoittamiseen minkä tahansa prosenttiosuuden tuloistaan, tämä palautekanava oli minulle tärkeä työkalu osoittaa että toimin väärin. Kaavoja on tullut vuosien varrella lisää, mutta periaate on edelleen sama.
Pilven läpi aurinkoon päästyään saavuttaa mielenrauhan. Se ei ole pelkästään itseluottamusta pohjalaisena uhona, vaan valinnan vapauden antamaa mielenrauhaa. Sitä voi hyödyntää vaikkapa rauhoittamaan itseään sillä, että kauppaan tulee kyllä siellä jo olevien jälkeen vielä hienompia Mersuja ja niidenkin saapuessa myyntiriviin valinta tulee olemaan oma.
Ensimmäinen Mersuni oli minun moottoripään ja pavunlaskijan ikuisen motiivikonfliktini Aleksanteri Suuren miekka, joka halkaisi minun Gordionin solmuni. Varasin rahat uuteen Mersuun, mutta ostin käytetyn puolella uuden hinnasta ja säästin loput. En tiedä, missä silloin käytettynä ostamani auto vaeltaa nyt, mutta sen 10 vuotta sitten käytettynä ostamani Cee farkun yhä tallessa oleva puolikas on tänään uuden EQS:n kokoinen. Cee jäi valitettavasti perheelle pieneksi, mutta nykyinen, myös käytettynä (puolella uuden hinnasta) ostamani E-sarjalainen on meidän käyttöön sopiva ajopeli ja vasta 257.000 km ajettuna huolella hoidettu auto toimii yhä hyvin vaikka meneekin meillä jo kahdeksatta vuottaan. Jo tietoisuus siitä, että saan sen uuden EQS:n jos haluan rauhoittaa mieltäni niin paljon, että minulla on aivan hyvä mieli enkä koe jääväniä mistään olennaisesta paitsi vaikka jätänkin sen tilaamatta tällä viikolla.
Aurinkopaneleille saa tosin jo nyt Helsingin pörssin keskiosingon suuruisen tuoton, joten jonain päivänä saatan hyvinkin investoida rahaa ensin katolle paneleita vähän enemmänkin kuin talo ehtii kuluttaa ja saman tien kuluttaa rahaa ostamalla käytetyn EQE:n kunhan sellainen nyt ensin keksitään ja niitä saa ostaa normaaliin tapaan puolella uuden hinnasta.
Minulle olennaisia kohtia tekstissäsi olivat tarkka palaute omasta tekemisestä ja määrätietoisesti jatkuvan sijoittamisen antama valinnan vapaus ja sen tuoma mielenrauha. Firettäjäksi en ala, koska pidätän itselläni oikeuden myös käyttää sitä valinnan vapauttani silloin kun se tuntuu parantavan elämän laatua. Rullaavan 10 vuoden keskituottoprosenttini käyttö vaihtoehtoiskkustannuksen laskentaan on omiaan rauhoittamaan holtitonta ostoskäyttäytymistä, vaikka minäkin pidän yllätyksenä, jos saan alkaneella vuosikymmenellä yhtä hyvän keskituoton kuin vasta päättyneellä. Tänään 10-vuotiskauden viivoitinanalyysiä tekevän pitää muistaa viivoittimen vasemman pään olevan Eurokriisin pohjalla kuopassa. Mistään 30 % ei tosin ole varaa haaveillakaan, koska se on tyypillisesti kerran vuosikymmenessä osuva kova nousurykäisy keskiarvoni jäädessä 10% tuntumaan. Lisäksi kuluvan vuosikymmenen 30% ylitys on jo nyt käytetty tänä vuonna, joten ei ole kohtuullista odottaa jatkossa vastaavaa menoa kun treidata en osaa.
Lähinnä kritisoin homman helppo -väittämiä, -viljetyä illuusiota että osakkeet tuottavat tasaisesti sanotaan 6-15% vuodessa, joka johtaa xxx lopputulokseen vaikka 20 vuodessa korkoa korolle ilmiön johdosta.
Tätähän ajattelua ja monenekirjavia säästötuotteita myydään näin lupauksin argumentoiden.
Lupaushan on tietenkin liian voimakas argumentti, vaikka sen antaisi itselleenkin. Mutta keskimäärin ja ei tappiota 20 vuoden jaksolla ovat kyllä aivan totta, kunhan kuulija (myös itse) ymmärtää niiden merkityksen. Tämän ymmärtämistä helpottaa kun ymmärtää näiden lisäksi, että tuotto-odotus kalliilla ostaessa (kuten nyt) on pienempi kuin halvalla ostaessa (kuten vaikkapa edelliseen vuosikymmeneen lähdettäessä.
Perassic Park kirjoitti:
Hyvä olisi ainakin henkisesti luoda askelmerkit valmiiksi, että kestää kohtdata sellaisenkin tulevaisuuden, että oletkin 45 -vuotiaana samassa kuin nyt!
Itse olen sijoittanut vuodeta -91 ja paska on osunut tuulettimeen usean kerran tähän mennessä. Olen oppinut olemaan välittämättä Excel voitoista ja sisäistänyt että hommaan ei kuole. Laskukaudet ovat se paras aika tehdä pitkäjänteistä työtä kasvattaa osakevarallisuutta, kun pitää huolta ettei mene katki.
Romahdusten käsittely rauhassa ja painkoimatta helpottuu kun niitä on muutama harjoiteltuna. Meitä on moneen junaan ja rauhallisuuden säilyttämistä helpottaa kun löytää itselleen sopivan tavan käsitellä tilanne vain asiat asioina ottaen.
Dataohjautuvana numeroihmisenä maailmaa tarkasteleva pystyy laskemaan itsensä rauhalliseksi. Oma Excel osoittaa, että omien osakkeiden euromääräinen osinkotuotto kasvaa vuodesta toiseen, pystyy hyväksymään myös sen, että toisinaan salkun osinkoprosentti haitallisesti pienenee lisäostojen kallistuessa. Kyllä se salkun osinkoprosentti kasvaa taas sitten hyvínä aikoina kun osakkeet ovat halvempia ostettavaksi. Ymmärrän tämän olevan tietoinen provokaatio kääntää halvat osakkeet eduksi, mutta kun riittävän kauan laskee palkasta säästäjän kannalta, pystyy vakuuttamaan sen olevan omalta osalta aivan totta. Jos onnistuu sisäistämään tuon oman seurannan selvästi näyttämän vaikutuksen, on helpompi katsoa romahdusta uutena mahdollisuutena.
P.S. ymmärrän toki, että osinko ja omien ostaminen ovat verotusta lukuun ottamatta teoriassa keskenään vaihtokelpoisia voitonjakotapoja, mutta niiden erona on se, että arvon määrää Mr. Market ja osingot yhtiökokous.
Yksi syy, miksi noudatan tuollaisia mekaanisia ja ei-harkinnanvaraisia "tuplakurssi niin puolet pois"-sääntöjä.
Näistä "rautalankasäännöistä" voi kyllä olla hyötyä, jos sillä saa pidettyä pakan kasassa. Maksimituottoihin niillä ei kuitenkaan pääse, koska parhaita suorittajia ei kannata myydä ollenkaan niin kauan kuin hyvä kehitys jatkuu. Toisaalta ei markkinoiden voittamiseen maksimituottoja tarvitsekaan, vaan tärkeintä on minimoida heikot suorittajat salkussa. Pitkällä aikavälillä 80% listatuista yhtiöistä on huonoja sijoituskohteita ja vain 20% hyviä, mutta silti indeksit jyystävät plussaa vuodesta toiseen. Jos nuo heikot saa pidettyä poissa, niin pitäisi pärjätä jo aika hyvin indeksille.
Useampikin asia helistää kelloa blogissasi. Koin itse samanlaisen valaistumisen oman tekemisen seurannassa vuonna 2009. Jo sitä edeltänyt vuosi oli riittävän masentava ja saman pulkkamäen jatkuminen pakotti miettimään uudestaan. Silloin minulla oli ollut korkosijoituksia jo 1990-luvulla, jotain osakkeita 2000-luvulla ja rahastojen kk-erät rullasivat, mutta minulla ei ollut oikeasti mitään palautekanavaa valintojeni vaikutuksista. Sitten kun kaikkien sijoitusten koko romahti, olin paniikissa enkä osannut toimia. Tai ihmettelin aikani, ennen kuin toimin ja ostin ensimmäiset sijoituskirjani. Yksi ensimmäisistä haaviin tarttuneista opeista oli oman excelin rakentaminen vetämään kaikki omat ja vaimon sijoitukset yhteen ja seuraamaan niitä toisiinsa verraten rivi riviltä. Käyttipä sijoittamiseen minkä tahansa prosenttiosuuden tuloistaan, tämä palautekanava oli minulle tärkeä työkalu osoittaa että toimin väärin. Kaavoja on tullut vuosien varrella lisää, mutta periaate on edelleen sama.
Pilven läpi aurinkoon päästyään saavuttaa mielenrauhan. Se ei ole pelkästään itseluottamusta pohjalaisena uhona, vaan valinnan vapauden antamaa mielenrauhaa. Sitä voi hyödyntää vaikkapa rauhoittamaan itseään sillä, että kauppaan tulee kyllä siellä jo olevien jälkeen vielä hienompia Mersuja ja niidenkin saapuessa myyntiriviin valinta tulee olemaan oma.
Ensimmäinen Mersuni oli minun moottoripään ja pavunlaskijan ikuisen motiivikonfliktini Aleksanteri Suuren miekka, joka halkaisi minun Gordionin solmuni. Varasin rahat uuteen Mersuun, mutta ostin käytetyn puolella uuden hinnasta ja säästin loput. En tiedä, missä silloin käytettynä ostamani auto vaeltaa nyt, mutta sen 10 vuotta sitten käytettynä ostamani Cee farkun yhä tallessa oleva puolikas on tänään uuden EQS:n kokoinen. Cee jäi valitettavasti perheelle pieneksi, mutta nykyinen, myös käytettynä (puolella uuden hinnasta) ostamani E-sarjalainen on meidän käyttöön sopiva ajopeli ja vasta 257.000 km ajettuna huolella hoidettu auto toimii yhä hyvin vaikka meneekin meillä jo kahdeksatta vuottaan. Jo tietoisuus siitä, että saan sen uuden EQS:n jos haluan rauhoittaa mieltäni niin paljon, että minulla on aivan hyvä mieli enkä koe jääväniä mistään olennaisesta paitsi vaikka jätänkin sen tilaamatta tällä viikolla.
Aurinkopaneleille saa tosin jo nyt Helsingin pörssin keskiosingon suuruisen tuoton, joten jonain päivänä saatan hyvinkin investoida rahaa ensin katolle paneleita vähän enemmänkin kuin talo ehtii kuluttaa ja saman tien kuluttaa rahaa ostamalla käytetyn EQE:n kunhan sellainen nyt ensin keksitään ja niitä saa ostaa normaaliin tapaan puolella uuden hinnasta.
Minulle olennaisia kohtia tekstissäsi olivat tarkka palaute omasta tekemisestä ja määrätietoisesti jatkuvan sijoittamisen antama valinnan vapaus ja sen tuoma mielenrauha. Firettäjäksi en ala, koska pidätän itselläni oikeuden myös käyttää sitä valinnan vapauttani silloin kun se tuntuu parantavan elämän laatua. Rullaavan 10 vuoden keskituottoprosenttini käyttö vaihtoehtoiskkustannuksen laskentaan on omiaan rauhoittamaan holtitonta ostoskäyttäytymistä, vaikka minäkin pidän yllätyksenä, jos saan alkaneella vuosikymmenellä yhtä hyvän keskituoton kuin vasta päättyneellä. Tänään 10-vuotiskauden viivoitinanalyysiä tekevän pitää muistaa viivoittimen vasemman pään olevan Eurokriisin pohjalla kuopassa. Mistään 30 % ei tosin ole varaa haaveillakaan, koska se on tyypillisesti kerran vuosikymmenessä osuva kova nousurykäisy keskiarvoni jäädessä 10% tuntumaan. Lisäksi kuluvan vuosikymmenen 30% ylitys on jo nyt käytetty tänä vuonna, joten ei ole kohtuullista odottaa jatkossa vastaavaa menoa kun treidata en osaa.
Tarkka tekemisen seuranta on tosiaan tärkeää, sen voi todeta ihan yritysmaailmasta. Yleensä ne yritykset, jotka seuraavat tarkinten omaa tekemistään ja tekevät korjausliikkeitä nopeasti, pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa.
Minullekin nyt toistaiseksi riittää tieto siitä, että olisi mahdollisuus ostaa Mersu silloin kun haluan. Ostin reilu vuosi sitten auton ja yritän nyt hieman harjoittaa pitkäjänteisyyttä ja olla heti vaihtamatta sitä uuteen. Jos edes kolme vuotta saisi pidettyä saman auton, niin voisi olla jo sujut itsensä kanssa, vaikka ei sekään mikään pitkä aika vielä ole. Oon muuten katsonut pari videota tuosta EQS:stä ja hieno peli on kyseessä!
10% keskivuosituotto pitkällä aikavälillä on todella hyvä ja siihen voi kyllä mielestäni olla tyytyväinen. Oma miljoonan euron tavoitteeni pohjautuu noin 10% vuosituottoon, mutta toki kaikki tuota korkeammat lukemat nopeuttavat tavoitteen saavuttamista. Olen toki leiponut sisään muitakin muuttujia, kuten palkkatulojen vuosittainen nousu muutamalla prosentilla ja kulujen sitä maltillisempi parin prosentin vuosittainen nousu.
Ehkä tuossa firessä se oma juttuni on nopea lumipallon kasvattaminen eli ensimmäiset vuodet aggressiivisella säästämisasteella. Tuskin koskaan jään elämään täysin ilman palkkatuloja, vaan jotain konsultointia ja proggiksia vähintään tulee tehtyä ettei tulisi tylsää. Ja mitään 4% sääntöä en ainakaan tule koskaan soveltamaan... se menisi aivan liian tekniseksi hienosäädöksi. Ehkä omalle kohdalleni soveltuisi parhaiten ns. "fat fire" eli varallisuus sille tasolle, ettei normaalissa elämässä tarvitse rahaa edes miettiä.
