Teknokraatti kirjoitti:

Useampikin asia helistää kelloa blogissasi. Koin itse samanlaisen valaistumisen oman tekemisen seurannassa vuonna 2009. Jo sitä edeltänyt vuosi oli riittävän masentava ja saman pulkkamäen jatkuminen pakotti miettimään uudestaan. Silloin minulla oli ollut korkosijoituksia jo 1990-luvulla, jotain osakkeita 2000-luvulla ja rahastojen kk-erät rullasivat, mutta minulla ei ollut oikeasti mitään palautekanavaa valintojeni vaikutuksista. Sitten kun kaikkien sijoitusten koko romahti, olin paniikissa enkä osannut toimia. Tai ihmettelin aikani, ennen kuin toimin ja ostin ensimmäiset sijoituskirjani. Yksi ensimmäisistä haaviin tarttuneista opeista oli oman excelin rakentaminen vetämään kaikki omat ja vaimon sijoitukset yhteen ja seuraamaan niitä toisiinsa verraten rivi riviltä. Käyttipä sijoittamiseen minkä tahansa prosenttiosuuden tuloistaan, tämä palautekanava oli minulle tärkeä työkalu osoittaa että toimin väärin. Kaavoja on tullut vuosien varrella lisää, mutta periaate on edelleen sama. 

 

Pilven läpi aurinkoon päästyään saavuttaa mielenrauhan. Se ei ole pelkästään itseluottamusta pohjalaisena uhona, vaan valinnan vapauden antamaa mielenrauhaa. Sitä voi hyödyntää vaikkapa rauhoittamaan itseään sillä, että kauppaan tulee kyllä siellä jo olevien jälkeen vielä hienompia Mersuja ja niidenkin saapuessa myyntiriviin valinta tulee olemaan oma. 

 

Ensimmäinen Mersuni oli minun moottoripään ja pavunlaskijan ikuisen motiivikonfliktini Aleksanteri Suuren miekka, joka halkaisi minun Gordionin solmuni. Varasin rahat uuteen Mersuun, mutta ostin käytetyn puolella uuden hinnasta ja säästin loput. En tiedä, missä silloin käytettynä ostamani auto vaeltaa nyt, mutta sen 10 vuotta sitten käytettynä ostamani Cee farkun yhä tallessa oleva puolikas on tänään uuden EQS:n kokoinen. Cee jäi valitettavasti perheelle pieneksi, mutta nykyinen, myös käytettynä (puolella uuden hinnasta) ostamani E-sarjalainen on meidän käyttöön sopiva ajopeli ja vasta 257.000 km ajettuna huolella hoidettu auto toimii yhä hyvin vaikka meneekin meillä jo kahdeksatta vuottaan. Jo tietoisuus siitä, että saan sen uuden EQS:n jos haluan rauhoittaa mieltäni niin paljon, että minulla on aivan hyvä mieli enkä koe jääväniä mistään olennaisesta paitsi vaikka jätänkin sen tilaamatta tällä viikolla. 

 

Aurinkopaneleille saa tosin jo nyt Helsingin pörssin keskiosingon suuruisen tuoton, joten jonain päivänä saatan hyvinkin investoida rahaa ensin katolle paneleita vähän enemmänkin kuin talo ehtii kuluttaa ja saman tien kuluttaa rahaa ostamalla käytetyn EQE:n kunhan sellainen nyt ensin keksitään ja niitä saa ostaa normaaliin tapaan puolella uuden hinnasta. 

 

Minulle olennaisia kohtia tekstissäsi olivat tarkka palaute omasta tekemisestä ja määrätietoisesti jatkuvan sijoittamisen antama valinnan vapaus ja sen tuoma mielenrauha. Firettäjäksi en ala, koska pidätän itselläni oikeuden myös käyttää sitä valinnan vapauttani silloin kun se tuntuu parantavan elämän laatua. Rullaavan 10 vuoden keskituottoprosenttini käyttö vaihtoehtoiskkustannuksen laskentaan on omiaan rauhoittamaan holtitonta ostoskäyttäytymistä, vaikka minäkin pidän yllätyksenä, jos saan alkaneella vuosikymmenellä yhtä hyvän keskituoton kuin vasta päättyneellä. Tänään 10-vuotiskauden viivoitinanalyysiä tekevän pitää muistaa viivoittimen vasemman pään olevan Eurokriisin pohjalla kuopassa. Mistään 30 % ei tosin ole varaa haaveillakaan, koska se on tyypillisesti kerran vuosikymmenessä osuva kova nousurykäisy keskiarvoni jäädessä 10% tuntumaan. Lisäksi kuluvan vuosikymmenen 30% ylitys on jo nyt käytetty tänä vuonna, joten ei ole kohtuullista odottaa jatkossa vastaavaa menoa kun treidata en osaa. 

Tarkka tekemisen seuranta on tosiaan tärkeää, sen voi todeta ihan yritysmaailmasta. Yleensä ne yritykset, jotka seuraavat tarkinten omaa tekemistään ja tekevät korjausliikkeitä nopeasti, pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa.

Minullekin nyt toistaiseksi riittää tieto siitä, että olisi mahdollisuus ostaa Mersu silloin kun haluan. Ostin reilu vuosi sitten auton ja yritän nyt hieman harjoittaa pitkäjänteisyyttä ja olla heti vaihtamatta sitä uuteen. Jos edes kolme vuotta saisi pidettyä saman auton, niin voisi olla jo sujut itsensä kanssa, vaikka ei sekään mikään pitkä aika vielä ole. Oon muuten katsonut pari videota tuosta EQS:stä ja hieno peli on kyseessä!

10% keskivuosituotto pitkällä aikavälillä on todella hyvä ja siihen voi kyllä mielestäni olla tyytyväinen. Oma miljoonan euron tavoitteeni pohjautuu noin 10% vuosituottoon, mutta toki kaikki tuota korkeammat lukemat nopeuttavat tavoitteen saavuttamista. Olen toki leiponut sisään muitakin muuttujia, kuten palkkatulojen vuosittainen nousu muutamalla prosentilla ja kulujen sitä maltillisempi parin prosentin vuosittainen nousu.

Ehkä tuossa firessä se oma juttuni on nopea lumipallon kasvattaminen eli ensimmäiset vuodet aggressiivisella säästämisasteella. Tuskin koskaan jään elämään täysin ilman palkkatuloja, vaan jotain konsultointia ja proggiksia vähintään tulee tehtyä ettei tulisi tylsää. Ja mitään 4% sääntöä en ainakaan tule koskaan soveltamaan... se menisi aivan liian tekniseksi hienosäädöksi. Ehkä omalle kohdalleni soveltuisi parhaiten ns. "fat fire" eli varallisuus sille tasolle, ettei normaalissa elämässä tarvitse rahaa edes miettiä.

Okei TuuriTuuli, olet selvästi miettinyt tämän läpi ja tiedät mitä teet, hyvä niin!

Halusin nostaa tämän "talon rahoilla pelaamisen" esiin, koska se tuntuu olevan jokseenkin yleinen ajatusvinouma, että sijoitettu pääoma olisi jotenkin arvokkaampaa kuin paperilla kerrytetyt tuotot. Siitä syystä myös tappiollisten osakkeiden myymistä pantataan siihen asti, jos joskus "päästäisiin omilleen".

TuuriTuuli kirjoitti:

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä oma pienimuotoinen tutkimus siitä, olisiko sittenkin parempi istua kiltisti vuosiakin käteisen päällä odottaen kurssiromahdusta ja ostaa sitten pohjilta (jos sellainen osaa oikeasti tunnistaa) kuin yrittää poimia potentiaalisesti kalliita osakkeita ylikalliiden joukosta jollain satunnaisella hetkellä. Vaikka härkämarkkina onkin jatkunut vuodesta 2008 lähtien, niin pakkohan yksittäisissä osakkeissa on oltava silloin tällöin ollut aliarvostuksen hetkiä jotka korvaavat sitten vuosien edestä menetettyjä osinkoja ja kurssinousuja?

Tämä voi ehkä olla järkevää sellaisten osingonmaksajien kohdalla, jotka eivät vuodesta toiseen kasvata tulostansa, esim. Fortum / Sampo.

Tuloskasvattajien kohdalla tämä on vaarallinen logiikka, koska väliaikaisista aliarvostuksista huolimatta osakekurssi voi olla merkittävästi aiempaa korjausliikettä korkeammalla tasolla johtuen kasvaneesta tuloksesta. Esimerkiksi Qt oli pari vuotta sitten 5e lappu kovalla arvostuksella. Nyt se on 150e lappu vieläkin kovemmalla arvostuksella, mutta tulos on kasvanut sen verran, että tuonne 5e hintaan tuskin enää palataan.

Sanoisin että suurimmassa osassa yhtiöitä mitä aiemmin hyppää kyytiin, sen parempi, kunhan tekee pohjatyöt huolella ja varmistaa ettei sijoita pääomaa tuhoaviin yhtiöihin (opon tuotto pienempi kuin wacc).

Perassic Park kirjoitti:

Hyvää pohdintaa TA:lta.

Itseäni  kovasti pelottaa tämä historiallisen pitkään jatkunut osakekurssien nousujakso vs. irtaantuminen reaalitalouden kehityksestä, vuosikausia jatkuneesta 0 -korkotilanteesta ja länsimaiden krooniststa velkakehityksestä. Kaikki tuottavat omaisuusluokat ovat historiallisen kalliita, eli 'there is no place to escape.'

Lähinnä kritisoin homman helppo -väittämiä, -viljetyä illuusiota että osakkeet tuottavat tasaisesti sanotaan 6-15% vuodessa, joka johtaa xxx lopputulokseen vaikka 20 vuodessa korkoa korolle ilmiön johdosta.

Tätähän ajattelua ja monenekirjavia  säästötuotteita myydään  näin lupauksin argumentoiden.

-Entäpä jos tulevaisuus tuottaakin ensin -50% romahduksen ja kurssien palautumiseen menee vaikka 15 vuotta?

Hyvä olisi ainakin henkisesti luoda askelmerkit valmiiksi, että kestää kohtdata sellaisenkin tulevaisuuden, että oletkin 45 -vuotiaana samassa kuin nyt!

Itse olen sijoittanut vuodeta -91 ja paska on osunut tuulettimeen usean kerran tähän mennessä. Olen oppinut olemaan välittämättä Exel voitoista ja sisäistänyt että hommaan ei kuole. Laskukaudet ovat  se paras aika tehdä pitkäjänteistä työtä kasvattaa osakevarallisuutta, kun pitää huolta ettei mene katki.

Sen tiedän ettei ihminen ole sama 20 tai 50 vuotiaana. Arvot ja asenteetkin muuttuvat. Mutta kun tulee ikää ja on saavuttanut taloudellisesti jotakin, kohtaakin karhumarkkinan, kuittaa ison turskan, joka huuhtelee homman WC -pöntöstä. Ei ole kivaa, jos ennen sitä ehti nauttia taloudellisesta vapaudesta.

Edellä kirjoitettu toki on vain omaa huolta. Mutta mielestäni ei kannata säästää itseään poikki, vaan löytää joku tasapaino elämästä nauttimisen ja sijoitus asteen välillä. Tällöin kun on täysipainoisesti elänyt, salkun romahduskaan  ei aja henkisesti karille. Olla liikaa välittämästä salkun koosta ja sijoittaa aina tasaisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Aiheellinen huomio. Kirjoitin tekstissäni, että olen nyt saanut 30% vuosituottoa sijoituksilla ja ekstrapoloin tämän tuottotason jatkumista 10 vuoden päähän tulevaisuuteen. On hyvin mahdollista, että tässä harjoituksessa kävi "klassiset" eli otin huipputulokset ja huippuarvostukset ja piirsin viivottimella tämän jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Varman kuplan merkki, kun näin aletaan tehdä.

Sinänsä oma päivittäinen elämäni ei muuttuisi mihinkään vaikka kaikki tuotot katoaisivat yön yli, mutta kyllähän se vietävästi harmittaisi. Superluotot sun muut on asetettu valmiuteen sen varalta, että pääsee hyödyntämään seuraavaa pörssiromahdusta. Ehkä sieltä tulee vähän henkistä tukea, jos ruskea mömmö osuu tuulettimeen.

Valehtelisin jos osaisin ennustaa, kuinka reagoisin massiiviseen pörssiromahdukseen. Osaan ainoastaan sanoa, että koronadippi otti koville, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna tuli isossa kuvassa tehtyä oikeita asioita markkinapohjilla ja sitä kautta tuotot olivat kelvolliset. Toivottavasti seuraavassa kuopassa olen vieläkin viisaampi ja teen entistä parempia päätöksiä.

Etukäteen sanottuna kaikki on vain puhdasta spekulaatiota.