Ja Suomeen valmistuva Aurora yhteys on harvoja, joka ylipäätään ehtii markkinalle tällä vuosikymmenellä, joten Ruotsin vesivoiman osuus tuontisähköstä tulee olemaan entistä merkkivämpää (ja edullista). Kannattaa muistaa, että oikeastaan ainoa Suomispesifi-ongelma on sähköntulon loppuminen Venäjältä. Tuo Aurora pystyy lähes yksin korvaamaan sen.
Tätä neljänsadan kilovoltin uutta lankalinjaa voikin hieman tarkastella ja pohtia sen merkitystä nykytilanteen kannalta.
Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj suunnittelee yhteistyössä Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska kraftnätin kanssa uutta 400 kV voimajohtoa Muhoksen Pyhänselästä Keminmaan kautta Ruotsin puolelle Messaureen. Vuonna 2025 valmistuva hanke tunnetaan nimellä Aurora Line. Aurora Line lisää sähkönsiirtokapasiteettia Suomesta Ruotsiin noin 900 MW ja Ruotsista Suomeen noin 800 MW.
Eli kyseessä on 380 kilometriä pitkä sähkönsiirtoyhteys Pohjois-Ruotsista Pohjanmaalle Suomeen sähköasemineen. Taustalla on riittämätön rajasiirtokapasiteetti, toimitusvarmuuden lisääminen sekä se, että Suomen läpi toimitetaan sähköä, paitsi Etelä-Ruotsiin, niin myös Itämeren alueelle.
Hanke on rahoituksellisesti hyväksytty EU-komission yhteisen edun mukaiselle listalle ja sillä statuksella saanut 4325 miljoonaa euroa EU-tukea suunnitteluvaiheeseen.
Aurora Line ei ole ainoa siirtolinja vaan se on lisäkapasiteettia olemassa olevien yhteyksien lisäksi - alla olevassa kuvassa täplitetty linja. Korvaako se Venäjän tuonnin on kyseenalaista, sillä se edellyttää että Ruotsi ja Norja haluavat myydä vastaavan määrän sähköä.
Ruotsilla on meneillään omia hankkeita neljän sähköalueensa tasapainon ylläpitämiseen. Viimeksi elokuussa Norjan hallitus pohti sähkön viennin rajoittamista Pohjoismaihin, sillä sillä on asiakkaita muissakin suunnissa.
Energiamarkkina on hauras ja herkästi säröilevä eikä mitään voi pitää annettuna tai pysyvänä olotilana - edes Pohjoismaiden välillä. Toistaiseksi meillä on yhtenäinen sähköalue koko Pohjoismaissa, mutta kehitys voi viedä toiseen suuntaan, jossa alueet sirpaloituvat erillisohjatuiksi ja erillishinnoitelluiksi saarekkeiksi :
Pyöripä myllyt kuinka tahansa, Suomi on Pohjoismaiden suurin netto-ostaja 20% vuotuisella ostoenergiallaan. Suomi ei ole omavarainen ja siksi se riippuu löysässä hirressä, jota naapurit väliin kiristelevät. Tämän vuoksi maan tulisi tähdätä siihen, että se olisi energian nettoviejä eikä netto-ostaja. Teknistä kykyä kyllä löytyy, mutta päätöksenteko on maan tapaan olematonta eikä katelaskenta ole hallussa.
Joten ainoa, mikä nyt lämmittää on istua kynttilän valossa näpertämässä kärttyisiä ja sarkastisia mielenilmauksia saatanallisten lumiröykkiöiden keskellä, joita nestemäisillä polttoaineilla vaivattomasti kulkevat kapineet käyvät välillä tyrkkimässä.
Sähkön netto-ostajan tilanne vaihtuu Suomessa kyllä pian vuositasolla nettomyyjäksi tai vähintäänkin omavaraiseksi.
Olen samaa mieltä, että Norjan tilanne on ratkaiseva Nordpoolin osalta. En ole varma miten siirtoyhteydet Norjasta muualle Eurooppaan kehittyvät jatkossa. Nythän linjoja on valmistunut viimeisen 3 vuoden aikana Norjasta Saksaan ja Britanniaan ja ovat osasyy siihen, miksi Suomen hinnat ovat lähellä Saksan hintoja. Mutta siitä olen varma, että jos vuositasolla tuotanto suhteessa kulutukseen Pohjoismaissa nousee, niin Norjakin varmasti haluaa edelleen myydä vesivoimaa mieluummin kuin juoksuttaa sitä ilmaiseksi.
Alla mielenkiintoinen tilasto tältä hetkeltä. Ruotsi on ydinvoimalansa huollon vuoksi merkittävä netto-ostaja ja Suomi lähes nollissa. Aurora linja tulee tasoittamaan SE1 ja FI alueiden hintoja. Eivät varmaan mene ihan tasoihin, koska täältä viedään edelleen sähköä läpi SE3 ja EE alueille. Joka tapauksessa ratkaisevaa tulevina vuosina on mahdolliset uudet siirtolinjat Norjasta Keski-Eurooppaan.
Bingo53 kirjoitti:
Aurora Line
Naattori kirjoitti:
Ja Suomeen valmistuva Aurora yhteys on harvoja, joka ylipäätään ehtii markkinalle tällä vuosikymmenellä, joten Ruotsin vesivoiman osuus tuontisähköstä tulee olemaan entistä merkkivämpää (ja edullista). Kannattaa muistaa, että oikeastaan ainoa Suomispesifi-ongelma on sähköntulon loppuminen Venäjältä. Tuo Aurora pystyy lähes yksin korvaamaan sen.
Tätä neljänsadan kilovoltin uutta lankalinjaa voikin hieman tarkastella ja pohtia sen merkitystä nykytilanteen kannalta.
Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj suunnittelee yhteistyössä Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska kraftnätin kanssa uutta 400 kV voimajohtoa Muhoksen Pyhänselästä Keminmaan kautta Ruotsin puolelle Messaureen. Vuonna 2025 valmistuva hanke tunnetaan nimellä Aurora Line. Aurora Line lisää sähkönsiirtokapasiteettia Suomesta Ruotsiin noin 900 MW ja Ruotsista Suomeen noin 800 MW.
....
Eli kyseessä on 380 kilometriä pitkä sähkönsiirtoyhteys Pohjois-Ruotsista Pohjanmaalle Suomeen sähköasemineen. Taustalla on riittämätön rajasiirtokapasiteetti, toimitusvarmuuden lisääminen sekä se, että Suomen läpi toimitetaan sähköä, paitsi Etelä-Ruotsiin, niin myös Itämeren alueelle.
Hanke on rahoituksellisesti hyväksytty EU-komission yhteisen edun mukaiselle listalle ja sillä statuksella saanut 4325 miljoonaa euroa EU-tukea suunnitteluvaiheeseen.
Aurora Line ei ole ainoa siirtolinja vaan se on lisäkapasiteettia olemassa olevien yhteyksien lisäksi - alla olevassa kuvassa täplitetty linja. Korvaako se Venäjän tuonnin on kyseenalaista, sillä se edellyttää että Ruotsi ja Norja haluavat myydä vastaavan määrän sähköä.
Ruotsilla on meneillään omia hankkeita neljän sähköalueensa tasapainon ylläpitämiseen. Viimeksi elokuussa Norjan hallitus pohti sähkön viennin rajoittamista Pohjoismaihin, sillä sillä on asiakkaita muissakin suunnissa.
Energiamarkkina on hauras ja herkästi säröilevä eikä mitään voi pitää annettuna tai pysyvänä olotilana - edes Pohjoismaiden välillä. Toistaiseksi meillä on yhtenäinen sähköalue koko Pohjoismaissa, mutta kehitys voi viedä toiseen suuntaan, jossa alueet sirpaloituvat erillisohjatuiksi ja erillishinnoitelluiksi saarekkeiksi :
....
Pyöripä myllyt kuinka tahansa, Suomi on Pohjoismaiden suurin netto-ostaja 20% vuotuisella ostoenergiallaan. Suomi ei ole omavarainen ja siksi se riippuu löysässä hirressä, jota naapurit väliin kiristelevät. Tämän vuoksi maan tulisi tähdätä siihen, että se olisi energian nettoviejä eikä netto-ostaja. Teknistä kykyä kyllä löytyy, mutta päätöksenteko on maan tapaan olematonta eikä katelaskenta ole hallussa.
Joten ainoa, mikä nyt lämmittää on istua kynttilän valossa näpertämässä kärttyisiä ja sarkastisia mielenilmauksia saatanallisten lumiröykkiöiden keskellä, joita nestemäisillä polttoaineilla vaivattomasti kulkevat kapineet käyvät välillä tyrkkimässä.
Reservivoiman hävittäjiä etsitään pölkylle ja piinapuuhun
Tuontivoimaan ripustautuneen maan kiukkuiset asukkaat etsivät niitä, jotka ovat vastuussa täysin toimivien kombivoimaloiden ja täydessä iskussa olleiden, helposti varastoitavalla polttoaineilla toimivien voimalaitosten hävittämisestä. Näitä henkilöitä kaivataan toriaukioilla naamoineen piinapuussa näytettäväksi varoituksena tuleville luulohäiriöisille.
Suomi oli pitkään EU:n suurin sähköntuoja ja sai tästä sinisilmäisestä valinnastaan kärsiä. Pakon edessä viime vuonna omaa sähköntuotantoa saatiin lisättyä ja toisaalta kulutusta oli vähennettävä, jolloin nettotuonnin osuus sähkönkulutuksesta jäi 2,2 prosenttiin.
Sähkön tuotantoa lisäsivät tuulivoimaan tehdyt investoinnit (tuotannon lisäys 25%, kun 2022 pystytetyt saatiin toimimaan) ja ydinvoiman tuotannon lisäys 35% Olkiluoto 3:n valmistuttua.
Onnea oli matkassa sateisen kesän parannettua vesivoiman tuotantoa 12%. Aurinkovoiman merkitys on edelleen olematon; alle prosentti sähköntuotannosta.
Energiatuotannon kompurointi ei juuri houkuta ulkomaisia investointeja saati sitten kotimaisiakaan. Syypää on surkeasti tehdyt lämpö- ja sähköenergian poliittiset linjanvedot, joissa energiayhtiöt ovat olleet turhan vaisuja katsomaan pitkälle eteenpäin ja pitämään maksavien asiakkaidensa ja maan puolia.
Kotitaloudet vähensivät sähkönkulutusta osin sähköpulan pelossa, mutta pääosin sopimushintojen noustua maksukykyjen ulottumattomiin. Tuotantolaitoksia oli odotettua enemmän pois käytöstä ja sähkön hinta pääsi yllättämään osapuolet.
Tammikuun alku on vuosituhannen kylmin. Sähkönkulutus oli viikkotasolla korkeampaa kuin koskaan. Vuoden ensimmäisen viikon keskikulutus oli 13778 MW ja kokonaiskulutus 2315 GWh. Markkinoilla määrittyvä sähkönhinta pysyi normaalin vaihtelun puitteissa, poikkeuksena perjantai, jolloin sähkö oli kalliimpaa kuin kertaakaan 2000-luvulla.
Sähköä tuotettiin maksimiteholla, myös varavoimaloita käytettiin tehokkaasti. Siirtoyhteydet Ruotsista, Norjasta ja Virosta toimivat onneksi normaalisti ja sähköä tuotiin Suomeen lähes maksimikapasiteetilla. Onnea oli mukana, sillä tuuli puhalsi poikeuksellisen voimakkaasti. Oltiin tehopulan rajoilla.
”Tilanne oli muodostumassa perjantaiksi todella tiukaksi, jolloin mahdolliset uudet tuotantoon tai tuontiin kohdistuneet viat olisivat saattaneet aiheuttaa tehopulatilanteen, jossa olisi jouduttu turvautumaan teollisten kuormien irti kytkemisiin ja äärimmäisessä tapauksessa kiertäviin sähkökatkoihin”, toteaa Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jukka Leskelä.
Sähkösotkun varsinainen syy lienee se, että ratkaisevan suuri osa maan sähköjärjestelmästä ja samalla koko energiahuollosta on viime vuosikymmenten ja vuosien kuluessa vähin erin muutettu markkinavetoiseksi ja alistettu lyhytnäköiselle voitontavoittelulle. Sähkön tuotantoa on siirretty tuulivoiman varaan, mutta ilman tuulituottajien vastuuta rakentaa nopeasti käynnistyvää säätövoimaa tuulten oikuille alttiin voiman rinnalle.
Samaan aikaan on suljettu jopa teknisesti ja taloudellisesti käyttökuntoisia – ja vakaan tuotannon – kombivoimalaitoksia entistä kireämpien ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka ilmastotavoitteet ovat poliittisesti perusteltuja, niillä on muitakin vaikutuksia kuin päästöjen väheneminen. Osa noista muista vaikutuksista tuntuu sähkömarkkinoilla – ja sähkölaskussa.
Kyse on kansallisen energiapolitiikan linjaratkaisuista ja viime vuosikymmenten hallitusten päätöksistä. Ajankohtainen sähkökaaoskin on hirmuhintoineen yksi onneton osoitus viime vuosikymmenten energiapoliittisista epäonnistumisista.
Erityisen onnettomia energiapolitiikan epäonnistumiset ovat siksi, että maan sähköhuoltovarmuus ja sähkön hintavakaus näyttää heikentyneen samaa tahtia kuin talouden ja koko yhteiskunnan sähköriippuvuus lisääntyy ajoneuvokantaa ja maantieliikennettä myöten.
No mitä puuhaa vähäisetkin voimalat hävittänyt poliittinen juppijoukko: "Hallitus haluaa säätää valtuudet määrätä sähkölle hintakatto – sekä määrätä kiertävistä sähkökatkoista." EU:ssa sovittavana oleva direktiivi sallisi hintakaton asettamisen ja samalla hallinnollisten pakotteiden käytön vetämällä mummoilta töpselit irti.
Samaan aikaan toisessa naapurimaassa valmistaudutaan laajentamaan hyökkäyssotaa ja toisessa naapurimaassa puolustussotaan. Meillä pitäisi valmistautua siihen, miten toimia kun viidennes voimantuotantokapasiteetista on tahallaan vahingoitettu toimimattomaksi melskeiden keskellä; tuli päästöjä tai ei.
Nämä tunarit kyllä tietävät, että pitäisi lisätä säästä riippumatonta perusvoimaa, nopeasti säädettäviä pumppuvoimaloita ja uuden tekniikan energiavarastoja, mutta pakkomääräämisen halu on arvattavastikin voimakkaampi. Suomi valmistautuu epävakaisiin aikoihin ja sähköpulaan printtaamalla voudille isoja läjiä EU-direktiivin mukaisia perintälappuja ja uhkamääräyksiä.
USA:n luonnonkaasu on katsonut hyväksi kolkutella pohjia 1,52 , jota alempana ei ole käyty n. 30 vuoteen. Viimeksi tältä tasolta haettiin vauhtia vuonna 2020. Viikkokarttaa.
