Kolumnit

Kolumni: Jos palkansaajilta leikataan, pitää leikata myös osinkoja

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Osinkojen leikkausvaade nostetaan säännöllisesti pöydälle työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Nyt sitä on luonnollisesti esitetty myös Sipilän hallituksen leikkausyritysten yhteydessä. Tämä toki kuulostaa reilulta, leikataan sekä työntekijöiltä että omistajilta.

Pelkkää populismia

Tosin osinkojen leikkausvaade osoittaa joko vaatijan sivistymättömyyttä tai populismia. Ensinnäkin yrityksen rahat ovat omistajien rahoja. Osingonjako taas on lähinnä tililtä nostoon verrattava tapahtuma. Aivan sama kuin palkansaajilta rajoitettaisiin mahdollisuutta nostaa rahaa omalta tililtään.

Osakkeenomistajan näkökulmasta on yhdentekevää, tuleeko tuotto yhtiöstä osinkoina vai arvonnousuna (vai ei kummastakaan). Jos osingot jätetään jakamatta, jäävät ne yhtiöön ja ovat edelleen omistajan rahoja.

Yritykset yleisesti ottaen jakavat osinkoja, jos niillä rahat riittävät ja tase kestää, eikä niille ole tarpeeksi houkuttelevaa investointikohdetta. Osa hyvin kannattavista yhtiöistä ei jaa ollenkaan osinkoa. Toiset tappiolliset taas ovat hyvin höveleitä osingonmaksajia. Tämä on itse asiassa loogista, voitollisilla yrityksillä on usein kannattavia investointikohteita, kun taas tappiollisilla yrityksillä on lähinnä tarjolla saneeraustarpeita.

Omistajat yleensä sijoittavat saamansa osingot uudelleen. Vaikka osinkoja ei tulisi, voivat he länsimaissa myydä osakkeita sen verran kuin haluavat. Kiinassa toki voi joutua myyntikieltoon. Kiinan kommunistiselta puolueelta taitaa mennä hetki sen tajuamiseen, että pörssikurssien ohjailu hallinnollisilla päätöksillä on aavistuksen hankalaa ja hyvin kallista puuhaa.

Sijoittajat tekevät joka päivä sijoituspäätöksiä. Myös ”en tee mitään” on päätös. Näistä päätöksistä tulevista osto- ja myyntitoimeksiannoista muodostuvat sitten pörssikurssit. Hyvien yritysten osakekurssit tuppaavat nousemaan pitkällä aikavälillä, ja niille on tarjolla pörssin kautta halvempaa rahoitusta, kuin huonoilla yrityksillä. Tätä kutsutaan resurssien allokoinniksi.

Minä olen saarnannut pörssimarkkinoiden tehottomuudesta, ja tämän havaitsemani tehottomuuden ansiosta vähän vaurastunutkin. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että pörssit ovat tehokkain tapa allokoida taloudellisia resursseja, mitä on keksitty. Itse asiassa me spekulantit teemme arvokasta työtä, kun parhaamme mukaan allokoimme yhteiskunnan niukkoja resursseja päivästä toiseen, eli tuomme markkinoille tehokkuutta. Tämä ei ole vitsi, mutta en odota kiitoksia, enkä edes juuri ymmärryksen lisääntymistä aiheesta.

Toimiva pörssimarkkina on siis erinomaisen arvokas asia yritysten rahoituksen kannalta. Kun markkinalla on paljon kaupankäyntiä, muodostuvat kurssit paljon järjellisemmin. Itse askartelen aika paljon melko epälikvidien lappujen kanssa, koska sieltä suunnalta löytyy helpommin unohdettuja helmiä kuin suurimmista ja eniten vaihdetuista yhtiöistä. Kun pörssikurssit heiluvat ”liikaa” ovat vasemmistopoliitikot, kuten Heidi Hautala, säännöllisesti vaatimassa kaupankäyntirajoituksia tai pörssiveroja. Tämä tietenkin lisäisi eikä vähentäisi heiluntaa ja markkinoiden tehottomuutta. Toki tästä ei populistipoliitikon tarvitse välittää, koska ”kapitalistit kyykkyyn”-sanomalle riittää vielä hyvin tilausta.

Jokaisella yhtiöllä on oma uniikki rahoitusasemansa. Kaikkien intressipiirien kannalta olisi hyvä, että yhtiöt allokoisivat pääomansa mahdollisimman tehokkaasti, ja tässä yksi osa on osingonjako. Kaikkien yhtiöiden osingonjako- tai muutkaan päätökset eivät todellakaan ole aina olleet optimaalisia, mutta kyllä ne ovat keskimäärin olleet parempia, kuin mihin yhteiskunnan taholta annetuilla hallinnollisilla päätöksillä olisi päästy.

Jos yhtiöllä ei ole rahalle varsinaista käyttöä, on järkevää, että se jaetaan sitten osakkaille, jotka käyttävät sen sitten kukin kykyjensä ja halujensa mukaan. Ei osinkorahojakaan jätä vähänkään hereillä oleva sijoittaja tilille makaamaan, vaan ne menevät joko muihin investointeihin tai kulutukseen. Kun raha liikkuu, talous voi hyvin.

Osinkojen leikkaamisen vaatiminen on halpaa populismia, jolla kosiskellaan niitä, jotka eivät ymmärrä rahoitusmarkkinoiden toimintaa. Tosin tälle populismille ei näy loppua, koska valtaosa kansasta ei tiedä missä pörssikursseja pidetään. Populistipoliitikon kannalta on järkevää heitellä älyttömiä, mutta suosittuja avauksia.

Minä olen muuten vaatinut esimerkiksi Technopolikselta osingonjaon leikkaamista ja sen sijaan omien osakkeiden takaisinostoa. Tämä ei ollut populismia, vaan yhtiön pääomien mahdollisimman tehokasta allokointia. Jos yhtiön pörssikurssi olisi korkeammalla, minulle itse asiassa kävisi, että osinkoja ei jaeta eikä osakkeita osteta takaisin lainkaan. Minulle sopii hyvin, että Keith Silverang hallinnoi kiinteistösijoituksiani ja minä taas sitten teen itse omat osakkeiden osto- ja myyntipäätökseni.

Itse asiassa Suomessa yleensä suositaan liian suurta osingonjakoa, varsinkin sen jälkeen, kun kaikki osingot menivät verolle. Yrityksethän maksavat ensin voitostaan veron ja sitten sen jälkeen omistajat vielä osingoista. Koska (imo yksinkertaiset) sijoittajat yliarvostavat välittömiä osinkoja, jakavat yhtiöt usein enemmän divareita (eng. dividend) kuin olisi oikeasti verotehokasta. Tästä huolimatta en kannata mitään sääntelyä osingonjakoon. Adam Smithin näkymätön käsi rankaisee ja palkitsee sitten kyllä.

Jos poliitikkojen oikeana vaatimuksena on, että yritysten osingonjaon sijaan on tehtävä kannattamattomia investointeja, sitten kyseessä ei ole populismi, vaan kommunismi. Suunnitelmataloutta muuten kokeiltiin itänaapurissamme yli 70 vuoden ajan ystävällisesti sanottuna heikohkolla menestyksellä.

Pelottavaa valehtelua

Minä lähden siitä ehkä väärästä olettamuksesta, että suurehkon puolueen puheenjohtajaksi päästäkseen on oltava jossain määrin älykäs. Tällä olettamuksella arvelen esimerkiksi Paavo Arhinmäen valehtelevan, kun hän väittää, että Suomen ongelma eivät ole korkeat palkat, vaan puuttuvat työpaikat. Tai kun Antti Rinne kertoo, että työntekijät ovat palkkansa ansainneet. Tässä annetaan implisiittisesti ymmärtää, että työn määrä yhteiskunnassa on jotenkin vakio. Minun lapsenikin ymmärtävät, että elokuvissa käydään vähemmän, jos lippujen hinnat nousevat. Sama pätee työvoiman kysyntään. Kyllä tämän tietävät vasemmistolaisetkin kansantaloustieteilijät, kuten Pertti Haaparanta, he eivät vain myönnä sitä.

Vasemmisto ei ole mitenkään yksin valehtelussaan, oikeisto osaa ihan yhtä hyvin. Erilaisten talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutus on aina epävarma. EK:n toimitusjohtajalta Jyri Häkämieheltä kysyttiin, paljonko tulee lisää työpaikkoja, jos hallituksen kaavailemat leikkaukset toteutetaan. Jyri sanoi vakavalla naamalla ”kolmekymmentätuhatta”. On itsestään selvää, että työvoiman hinnan laskeminen parantaa pitkällä aikavälillä työllisyyttä, mutta mitään varmaa lukua ei kukaan todellakaan voi antaa. Minun kirjoissani Häkämies valehteli tässä, kun ei kertonut asian olevan hyvin epävarma.

Kaikkein pelottavinta minulle mielenosoituksen yhteydessä oli, että Suomen poliisikin liittyy tarinakertojien joukkoon, kun heiltäkin ollaan leikkaamassa. Käväisin kurkkaamassa menoa Rautatientorilla tunti mielenosoituksen alun jälkeen. Kokeneena rockkonserteissa kävijänä arvioin porukkaa olevan paikalla kymmenkunta tuhatta. Olin hyvin hämmästynyt, kun lehdet kirkuivat ”suurmielenosoituksesta” ja ”30.000 osanottajasta”. Tämä oli poliisin arvio osanottajien lukumäärästä.

Minä pääsääntöisesti luotan suomalaiseen poliisiin, joten arvelin vähän nähneeni markkinatalousmiehen silmälasien läpi. Lisäksi tilaisuus oli kestänyt jo tunnin rankkasateessa lähellä montaa miellyttävää auki olevaa anniskeluravintolaa, joten porukkaa oli varmasti paikalla alussa enemmän ja tunti myöhemmin toreilla vähemmän ja baareissa enemmän. Eilen sitten törmäsin kokeneiden tapahtumanjärjestäjien arvioihin korkeintaan 15-20 tuhannesta ihmisestä.

Asian kannalta on melko sama, montako ihmistä siellä Rautatientorilla uhmasi rankkasadetta, pelottavaa sen sijaan oli, että poliisi antaa tahallaan SAK:n näkemystä myötäilevän arvion. Minä en epäluuloisena kaverina helpolla usko, että poliisin arvio lipsahti vahingossa yläkanttiin.

Tämä valehtelu kaikilta suunnilta on pelottavaa siksi, että propaganda johtaa lähinnä vastapropagandaan ja tilanteen kärjistymiseen. Kohta saattavat painia muutkin kuin pari hassua huppupäistä piripäätä muutaman poliisin kanssa. Kaikki voisivat nyt herätä siihen, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on yli kolme vuotta. Hallitus voisi myöntää, että nämä nyt esitetyt toimenpiteet eivät läpi mennessäänkään riitä yhtään mihinkään. Oppositio puolestaan voisi kyllä haukkua hallituksen ja tehdä omia esityksiään, mutta jättäisi valehtelun siitä, että hyvin tässä käy, vaikka ei tehdä mitään, vähän vähemmälle.

Sijoitukset ja politiikka

Jos on hyvin raskaasti painottanut sijoituksensa yhteen maahan, eikä seuraa sen politiikkaa yhtään, ottaa täysin älyvapaan ja tarpeettoman riskin. Poliittisilla päätöksillä voidaan tappaa yhdessä yössä kokonaisia toimialoja, kuten vaikkapa turkistarhaus. Tätä ei tosin tämä hallitus tule tekemään, joten Saga Fursin osakkeenomistajat voivat nukkua muutaman vuoden tämän suhteen levollisina. Lisäksi voidaan luoda kokonaan uusia toimialoja. Ilman valtion tukea Suomeen tuskin olisi noussut ensimmäistäkään merkittävää tuulivoimalaa. Vero- yms. päätökset vaikuttavat yhtiöiden arvostukseen välittömästi.

Minä olen nykytilanteesta osin kauhuissani. Paniikki- eli myyntinappulaa en ole ainakaan vielä painanut, mutta en ole ostanut laskeviin ainakaan vielä lisää, koska pelkään kunnon lakkoaaltoa. Eikä tarvita edes aaltoa, ihan yksi AKT lakkoilemassa riittää pysäyttämään lähes koko vientimme. Silloin pitäisi osakkeita saada vielä halvemmalla.

Ikuisena optimistina totean, että voi tässä käydä vielä hyvinkin. Jos jotain järkeviä päätöksiä saadaan aikaan ja yhteiskuntarauha säilyy, vaikuttaa osa osakkeista edelleen nollakoron olosuhteisiin varsin edullisesti hinnoitelluilta. En itke yhtään, jos ilmenee, että raskaiden täydennysostojen oikea ajoitus olisi ollut juuri nyt.

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/mielenosoitus-ker%C3%A4si-rautatientorille-30-000-ihmist%C3%A4-1.1908819

http://www.stara.fi/2015/09/19/poliisin-arvio-mielenosoituksesta-tyrmattiin/

P.S. Vihaan ns. klikkijournalismia. Tunnustan, että laitoin tahallani otsikon sellaiseksi, että vasemmistolaisetkin kaverini klikkaisivat. Tuskin kuitenkaan lukivat tänne asti…

Keskustele kolumnista täällä