Kolumnit

Kolumni: Päätöksenteon ulkoistaminen

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Omaisuudenhoitopalvelut ovat hirvittävän suosittuja. Minä olen ihmetellyt pitkään, miksi ihmiset antavat sovinnolla tyyliin prosentin pari pääomastaan vuosittain kavereille, jotka ostavat niiden rahoilla käytännön indeksirahastoa.

Tänään keksin sen. Pelasin eilen Rock Pokeria, ja turnaus sujui poikkeuksellisen hyvin. Siihen asti, kun töhöilin itseni ulos ihan vähän ennen rahasijoja. Tänään vihaan itseäni ja päätöksiäni tuossa jaossa. En pääse ajatussilmukastani mitenkään ulos. Tiedän, että 9/10 nettipelaajasta olisi mennyt poikki samassa jaossa, mutta kun minä olen omasta ja äitini mielestä ylädesiilissä.

Luultavasti tämä jako vainoaa minua hamaan hautaan asti. Samaten tyhmät sijoituspäätökseni ahdistavat sinnikkäästi. Olimme Jari ”No Fear” Salosen kanssa Barcelonassa pokerireissulla kesäkuussa 2006. Meillä molemmilla oli Elcoteqia. Yhtiöltä tuli kolmas perättäinen osavuosikatsaus, jossa se petti kaikki lupaukset. Salonen myi kaikki lappunsa ampuen useamman ostolaidan puhki.

Minulle ei kolmetoista euroa kelvannut, vaan korkkasin oluen minibaarista ja aloin hoitaa ahdistustani alkoholilla. Lisäksi pidin Salosen myyntejä hätäisinä. Monta osavuosikatsausta myöhemmin neljä euroa sitten kelpasi minulle. Pidän edelleen itseäni hyväuskoisena hölmönä.

Jos haluaa elää onnellisen elämän, olisi parempi ulkoistaa päätöksensä.

Aika monet miehet ovatkin ulkoistaneet pukeutumisensa ja ruoka- ja juomavalionsa vaimoilleen. Tämä onkin perherauhan kannalta viisainta.

Samaten minun saman koulutuksen saaneet ja samat Berliinin muurin murtumiset nuorina miehinä nähneet kaverini ovat valtaosin antaneet rahansa toisten hoidettavaksi. He maksavat siitä, että ei tarvitse murehtia omien päätöstensä seurauksia. Lisäksi voi aina juputtaa salkunhoitajien tötöilyistä ja poliitikkojen populistisista otteista.

Tähän aamuun asti olen pitänyt heidän ulkoistamispäätöksiään typeryytenä. Minä olen kuullut Kallen torstaissa, kun omaisuudenhoitajat analysoivat viikon, että tulipahan pahasti takkiin. Lisäksi on todettu, että olipa muuten todella hyvä, että hävittiin vain asiakkaiden rahoja.

Nyt olen tullut tulokseen, että kyllä päätöksenteon ulkoistajat sittenkin maksimoivat oman onnellisuutensa. Kun ei tee itse omia päätöksiään, ei joudu niistä vastuuseenkaan peilituomioistuimen edessä.

Jos sijoittaa itse omia rahojaan tai pelaa ammattimaista pokeria, tämä instanssi antaa muuten julmia elinkautisia rangaistuksia, jota itsekin lusin parhaillaan.

Onneksi tässä vankilassa saa tilattua alkoholia, eikä joudu tyytymään pelkkiin huumeisiin.

Toisaalta pelasin eilen parasta turnauspokeriani lähes seitsemän tuntia. Sain hyvin maksuja hyvillä käsillä ja muutaman kerran onnistuin näppärästi tyhjällä kädellä ja isolla riskillä viemään potin. Tämä ei tosin riitä menestykseen, jos mopo karkaa käsistä, mutta jos osaa ajaa alkumatkan, voi joskus päästä maaliinkin asti. Hyvä bluffi, parempi mieli.

Lisäksi torstaina ostin bussissa matkalla Helsinki Business Symposiumiin Neo Industrialin yhden euron myyntilaidan puhki. Osake sulki perjantaina 3,39 euroon.

Näitä kicksejä ei rahastosijoittamisella tai safetyä pelaamalla saa. Minä jatkan pokeriturnausten pelaamista ja itse omien rahojen sijoittamista jatkossakin, enkä ulkoista päätöksentekoa. Vuoristoradalla on jännempää kuin hattarakioskilla.

Jos haluaa elämältään rivarinpätkän Espoosta, kaksi hyvin puettua lasta ja koiran, kannattaa omaisuudenhoito ulkoistaa pukumiehille ja muu päätöksenteko vaimolle.

Minä yritän tehdä omat päätökseni jatkossakin.

Keskustele kolumnista foorumilla