Olet täällä

Kolumnit

Suomalaiset ovat liian hyväuskoisia

Talouselämä tekee hyvää työtä saapuakseen perille joka perjantai, tämän kun täytyy olla Posti Group Oyj:n kanssa varsin haastavaa. En nimittäin ole likikään viimeinen mohikaani, joka näkee paperilehden toistaiseksi parhaana keksittynä käyttöliittymänä. Tosin muut, pikkuhiljaa toki harventuvan, heimomme jäsenet eivät tätä yleensä ainakaan sosiaalisessa mediassa myönnä. Ymmärrämme kyllä, mitä uskonnontunnustuksista seuraavat ”OK boomer” -kommentit tarkoittavat.

Välillä perjantaisin miulla ei ole vielä sunnuntaikolumnin aihetta valmiina päässä. Talouselämän luettuani tavallisesti jo sitten kuitenkin on. Näin kävi tänäkin viikonloppuna. Löysin ”Luottamustesti” -jutusta mielenkiintoisen tilaston, jonka mukaan 68,4 prosenttia suomalaisista sanoo, että useimpiin ihmisiin voi luottaa. Olin vähän WTF, kuinka monta ihmistä ne sitten oikein tuntevat, kaksiko vai peräti kolme?

Toki omat havaintoni ihmisten luotettavuudesta voivat olla liian pieni otanta, jotta siitä voisi vetää populaation kokoisia johtopäätöksiä. Olin kuitenkin noin 15-vuotiaaksi asti hyvinkin luottavainen ihmisiin. Sitten diilasin röökiä (en ole koskaan itse polttanut) rippileirillä, ja uskoin vakuutteluja, että velaksi vastahakoisesti myymistäni tulisi rahat heti, kunhan saadaan ehtoolliset juotua.

En nähnyt rahoja koskaan ja siihen lopetinkin lyhytaikaisen urani tupakan kappalemyyjänä, koska näin markkina-alueellani eli Lauritsalan yläasteella jatkossakin merkittäviä luottotappioriskejä ja käytössäni olevan hyvin vähän keinoja saatavien perimiseksi.

Joten olenkin sitten elänyt loppuelämäni Miss Marplena, eli olettanut ihmisten joko puhuvan totuudeksi luulemaansa tai sitten valehtelevan suoraan. Tätä käsitystä ovat syventäneet joidenkin entisten yhteistyökumppaneiden tekemät selkäänpuukotukset ja Elcoteqin toissa vuosikymmenen osavuotiskatsauksissa julkaistut tulevaisuuden näkymät.

Neljännesvuosisata pokeriammattilaisuutta on nähdäkseni kehittänyt sisäistä valheenpaljastintani jonkun verran herkemmäksi. Joskaan täydellinen se ei tosiaankaan ole eikä valitettavasti sellaiseksi koskaan voi tullakaan. Esimerkiksi prosentti ihmisistä on psykopaatteja ja heidän tunnistamisensa on haastavaa, koska kasvoistaan on täysin turha yrittää ottaa mitään riidejä. Askartelin nimittäin vuosia sitten parin jälkikäteisarvioni mukaan psykopaatin kanssa aivan liian pitkään.

Huono aika olla hyväuskoinen osakemarkkinoilla

Osakesijoittamisen suosio on sekä mikro- että makrohavaintojeni mukaan räjähtämässä Suomessakin käsiin. Miuhun ottaa jatkuvasti yhteyttä ihmisiä entisistä elämistäni, jotka ovat siirtämässä rahaa osakemarkkinoille suuruusluokkaa ensimmäistä kertaa. Ohjeistan yli kolmekymppiset pienikuluisten indeksirahastojen tai ETF:ien pariin ja nuoremmat lukemaan Seppo Saarion ”Miten sijoitan pörssiosakkeisiin”. Olen yrittänyt opiskella uusia asioita aikuisella iälläkin ja olen havainnut, että uuden oppiminen on toki mahdollista. Mutta etenee rivakasti kuin Marinin hallituksen rakennemuutokset talouden tasapainottamiseksi. Menestyksekäs suora osakesijoittaminen vaatii paljon opiskelua, indeksisijoittaminen taas ei vaadi juuri mitään.

Lisäksi joidenkin osakkeiden arvostustasot ovat keski-ikäisen fundajätkän (=pohdiskelee mitä yrityksestä kannattaisi maksaa) silmin käsittämättömiä. Ellei maapallo ole sittenkin litteä ja lisäksi kasvamaan päin, tulemme vielä näkemään kuplien puhkeamisiakin. En lähde tässä yhteydessä luettelemaan niitä yliarvostuksia, joita luulen näkeväni, koska en juuri nyt kaipaa näiden faneista uusia vihahenkilöitä. (Toivottavasti käytin riittävän poliittisesti korrektia termiä, ettei kenenkään Talouselämän entisen toimittajan tarvitse lähteä tätäkin kolumnia maalittamaan.) Urheiluseurojen fanittamisen muuten ymmärrän, osakeyhtiöiden en.

Aina kun osakemarkkinoille virtaa rahaa, saapuu sitä vastaanottamaan myös kaikenlaisia taivaanrannanmaalareita. Nämä eivät tosin haaveile mahdottomista asioista, vaan heillä on ihan realistinen odotus hyväuskoisesta sijoitusrahasta. Vanhalle kyynikolle on osin mysteeri, miksi ihmiset ekstrapoloivat nousevia käyriä täältä ikuisuuteen eivätkä näe laskeneita hintoja ostomahdollisuuksina. Mutta niin kuitenkin valtaosa sijoittajista nähdäkseni tekee.

Nelinkertaisena setämiehenä listaankin sijoitustuotteita ja -menetelmän, mitä ainakin aloittelevan sijoittajan kannattaisi yleensäkin ja erityisesti näinä aikoina väistellä:

Joukkorahoitukset

Jos joku yhtiö hakee rahaa joukkorahoituksella, se tarkoittaa yleensä, ettei se saa pankkirahaa eikä tavanomaista oman pääoman ehtoista rahoitusta. En tuomitse mitenkään, jos joku haluaa joukkorahoituksella tukea jotain hyvää olutta tekevää panimoa, omaa jääkiekkojoukkuettaan tai kivaa kirjahanketta. Nämä kannattaisi kuitenkin pääsääntöisesti budjetoida hyväntekeväisyydeksi eikä niinkään sijoituksiksi.

Johdannaiset

Olen seurannut hyvin huolestuneena johdannaisten suosion uutta nousua. Edellinen oli Suomessa 90-luvun alussa, kun Helsingin kaikki itseään kunnioittavat spekulantit treidasivat kymmenen prosentin reikin (=efektiivinen kustannus jokaisesta kaupasta) FOX-optioita. Muistan nimeltä ainakin kymmenen näihin poikki mennyttä. Kyseessä on nollasummapeli miinus kulut, joten lopullisia voittajia on välittäjien lisäksi hyvin vähän.

Jos kuitenkin tekee kovasti mieli yrittää pienellä rahalla isoa tiliä, kannattaa ensin opiskella esimerkiksi Cox & Rubinsteinin ”Options Markets” läpikotaisin. Valitettavasti en voi suositella tuoreempia opuksia, koska tämä taisi olla viimeinen, minkä olen itse lukenut. En usko sen teorioiden vanhentuneen, joskin olen aktiivisen johdannaiskauppani vuonna 1995 lopettamisen jälkeen tehnyt yhden (1) johdannaiskaupan muuhun kuin suojaustarkoitukseen. Jos kirja on liian vaikeaselkoinen, johdannaiset eivät valitettavasti oikein sovi portfolioosi.

Jos hakee osakepositiolleen suojaa, yleensä on halvempaa käyttää myyntinappia kuin johdannaisia. Jos taas hakee lisää riskiä, sitä varten välittäjät myöntävät varsin edullisia luottoja. Jos kuitenkin tunnet itsesi Nassim Talebiksi (joka teki rahansa johdannaisilla 80-luvulla), ota huomioon, että nykyisin äijä vaikuttaa lähinnä markkinoivan itseään ja kirjojaan ja johdannaismarkkinoiden olleen vuosikymmeniä sitten paljon pehmeämmät.

Startupit

Suomessa startuppien rahoitusmarkkinat toimivat varsin hyvin. Tämä on oikein hyvä asia ja saattaa jopa pelastaa uppoamisvaarassa olevan kansantaloutemme. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että markkinoilla ei ole tosiaankaan ilmaisia lounaita yksityissijoittajille.

Kannattaa pohtia, että jos startupiin sijoittaminen ei ole kiinnostanut ammattisijoittajia, mitä parempaa itse tästä sijoituskohteesta oikeasti tiedät. On toki mahdollista, että tunnet yrittäjän tai yhtiön liikeidean paremmin kuin bisnesenkelit, joille sitä luultavasti on ensimmäisenä tarjottu. Useimpien kohdalla tämä lienee kuitenkin melko epätodennäköistä.

Olen katseella seurannut joitain startuptarinoita, joissa intressipiireille on myyty ”kaverihintaan” osakkeita. Sitten konkurssin tultua on todettu, että tähän startup-sijoittamiseen kuuluu mukaan myös riski. Ihan kaikki kaverisuhteet eivät ole tätä riskin toteutumista sitten kestäneet.

Beesaaminen

Aivan viime vuosina on tullut villitykseksi ostaa samaa kuin ”nimisijoittajat”, joskin huomattavasti kalliimmalla. Tässä on huomattavaa, että suursijoittajat heittelevät itselleen pikkusummia sinne tänne varsin köykäisinkin perustein. Osa heistä vielä kehuu ostokohteensa maasta taivaaseen, vaikka ovat jo oikeasti myyntipuolella.

Useimmat (incl. me) arvioivat osakemarkkinoiden tuotto-odotuksen olevan tällä hetkellä perinteistä kahdeksaa yhdeksää prosenttia alhaisempi. Ehkä joku kuusi prosenttia voisi olla hyvinkin realistinen pitkän aikavälin odotus juuri nyt. Jos lähtee beesaamaan jotain kymmenen prosenttia kalliimmalla, tulee helposti ostettua arpa, joka odotusarvoisesti ei voita.

Toki on ihan mahdollista tehdä ylituottoja seuraamalla tähtisijoittajien jälkiä. Kannattaisi kuitenkin yrittää varmistua, ettei kyseessä ole jo sammuneet tähdet. Itse olen lähivuosina lähtenyt lähinnä reilusti alle viisikymppisten kyllösten ja mäkisten kyytiin. Nuoret ovat nälkäisempiä ja tekevät taustatyönsä huolellisemmin. Esimerkiksi Aki 23v jaksoi tehdä paljon enemmän töitä kuin Aki 53v.  

Tänään on kuitenkin hyvä päivä aloittaa sijoittaminen

Lainaan omin lupineni Mirko Hurmerinnan twiittiä: ”Nyt on mainio aika aloittaa sijoittaminen. Nyt on myös mainio aika pitää järki matkassa.”

Sijoittamisessa tärkein ratkaisu on aloittaa se mahdollisimman ajoissa. Sen jälkeen merkittävintä on yrittää olla hölmöilemättä. Aikaisin aloittaminen onnistui miulta hyvin. Hölmöilyä en kyllä voi väittää kokonaan onnistuneeni väistämään. Tosin jos joku vuosikymmeniä sijoittanut väittää, ettei ole koskaan lehmänpaskaan astunut, älä usko sen muitakaan juttuja.

Jos onnistuu menestyksekkäästi väistelemään osakemarkkinoilla sekä suorat huijaukset että paniikkimyynnit, on jo olemassa hyvät eväät saavuttaa tulevaisuudessa parempiakin tuottoja kuin arvailemani kuusi prosenttia vuodessa. Silti ainakin kovin paljon enemmän budjetoiminen on lähes kaikille toiveajattelua.

Ei kannata olla liian hyväuskoinen omienkaan kykyjensä suhteen. 

Keskustele aiheesta

Hanki varmuutta sijoittamiseen Jarkko Ahon valmennuksessa - 20 % alennus koodilla SIJOITUSTIETO20
Liity Sijoitustiedon jäseneksi