Maksublokit sisältävä arpajaislakiluonnos on parhaillaan EU-komission käsittelyssä. Jätetyssä notifikaatiossa tosin englanniksi puhutaan varauksista (provisions) eikä maksuliikenne-estoista, kuten suomenkielisessä versiossa. EU-prosessit ovat miulle osin hämäriä, mutta veikkaisin asian käsittelijöiden todennäköisimmin lukevan jollakin muulla kielellä kuin suomeksi. Joten pehmennyksen keksijälle olisi asiallista myöntää blokkihaukkojen tunnustuspalkinto.
Notifikaation käsittely ei sinänsä ole läpihuutojuttu. EU-maan paikallinen lainsäädäntö kun ei saa olla ristiriidassa EU-direktiivien kanssa. Tosin Veikkausperhe tuskin tällä hetkellä pelkää EU:ta likikään niin paljon kuin puolitoista vuosikymmentä sitten. Varsin monet Veikkauksen edunsaajatkin ovat jo ymmärtäneet, että maksublokeista ei rahaa tule, vaikka EU ne hyväksyisikin. Ainakin ne, jotka ovat lukeneet Veikkauksen oman arvion maksublokkien tuotoista:
”Veikkaus Oy:n mukaan ehdotetut maksuliikenne-estot kasvattaisivat yhtiön edunsaajatuoton vuosittaisen tason määrää noin 4-12 miljoonalla eurolla ja arpajaisveron vuosittaisen tason määrää noin 1-3 miljoonalla eurolla.”
Ymmärrän hyvin, että Viisikon maksublokkeihin ympäripuhuneet tahot eivät uskoneet Akin arvioita, joiden mukaan maksujen blokkaamisen yrittäminen ulkomaisille pelisaiteille olisi hönöilyä. Mutta jospa vaikka Veikan omia arvioita uskoisivat? Edunsaajien perspektiivistä maksublokkien puolesta lobbaaminen oli siis turhaan käytettyä energiaa. Toki voitto se olisi Pyrrhoksenkin voitto.
Veikkaushäviövarojen laskun kompensointi
Tulevissa veikkaushäviövaroissa ja edunsaajien saavutetuissa eduissa on satojen miljoonien aukko, joka ei Veikkauksen tuotoista paikkaannu enää mitenkään. Nykyisin edunsaajat ovat veikkaushäviövarojen lisäksi siis riippuvaisia hallituksen muustakin hyväntahtoisuudesta. Koska veikkaushäviövarojen laskua kompensoidaan 2022 ”vain” 330 miljoonalla eurolla ja 2023 ”enää” 305 miljoonalla, mekkala olikin tällä viikolla hyväntekijöiden keskuudessa jo ihan mittavaa.
Ilahduksekseni hallitus saattaa kuin saattaakin suunnitella edunsaajien riippuvuuden suomalaisten rahapelaajien häviöistä katkaisemista:
”Hallituksen linjauksen mukaisesti jatkotyö uuden pysyvän rahoitusmallin valmistelemiseksi käynnistetään välittömästi. Työskentelyn pohjana on Erkki Liikasen ryhmän raportti ja jatkotyö tehdään tiiviissä yhteistyössä edunsaajien kanssa. Uudistus toteutetaan vuodesta 2024 alkaen ja päätökset tehdään vuoden 2021 loppuun mennessä.”
Epäilen asetettavan työryhmän olevan yksimielisen kuin hallituksen erilaiset työllisyyskomiteat. Edunsaajat eivät nimittäin ole missään mallissa saamassa omasta mielestään tarpeeksi rahaa. Veikkauksen edunsaajat ovat pyrkineet lanseeraamaan itsestään käytettäväksi termiä ”edunvälittäjät”. Hilpeää kyllä, ei ole näköjään mennyt edes opetus- ja kulttuuriministeriössä läpi.
Mutta oli aika, jolloin suurin huoli edunsaajilla ei ollut, jos joku hallitus joskus päättäisi käydä kentän toiminnan täikammalla läpi. Vuonna 2006 se oli Euroopan Unioni.
Pelko perheessä
Suomen rahapelimonopoli luiskahti EU:hun pitkälti osumaa saamatta. Mutta vuonna 2006 tapahtui hirveitä: Huhtikuussa EU-komissio antoi huomautuksen monien muiden maiden lomassa myös Suomen hallitukselle. Komissio halusi selvittää rajoittivatko urheiluvedonlyönnin kansalliset rajoitukset palveluiden vapaata tarjoamista ja liikkuvuutta koskevia sääntöjä.
Suomi vastasi, että ei olla rajoitettu.
EU huomautti tähän muun muassa vaatimuksen pelintarjoajan kotipaikasta olevan luonteeltaan syrjivä. Erityisesti komissio kiinnitti huomiota budjetissa olleisiin Veikkaukselle asetettuihin tulosodotuksiin. Lisäksi todettiin, että edes niinkin hyvää tarkoittavien järjestöjen kuin Veikkauksen edunsaajien tulonmuodostuksella ei saa perustella kilpailun rajoittamista.
Tämän jälkeen Suomessa muutettiin arpajaislainsäädäntöä, eikä EU-komissiolle enää puhuttu mitään veikkaushäviövarojen ohjautumisesta hyviin tarkoituksiin, vaan peliongelmaisten suojelusta. Lisäksi keksittiin muuttaa ”tulostavoite”-termikin ”tulosarvioksi”. Arpajaislainsäädäntöäkin muokattiin EU:n haluamaan suuntaan, joskin järjestelmä jäi käytännössä ennalleen.
Lopulta pelko perheessä oli ainakin väliaikaisesti ohi, kun vuonna 2013 EU-komissio antoi lopulta Suomen rahapelimonopolille puhtaat paperit. RAY:n pääkonttorissa Leppävaarassa ei oltu turhaan painettu pitkää päivää, kun siellä muotoiltiin Suomen rahapelijärjestelmän suojelevan nimenomaisesti rahapeliongelmaisia, eikä ainakaan maksimoivan edunsaajien tuloja. Arvioisin, että tähän oikeasti uskovat ovat kotimaassakin viime vuosina jossain määrin vähentyneet.
EU:n suuntaan lapun täytössä voisivat muutkin kotimaiset toimijat ottaa rahapelimonopoliväeltä oppia.
P.S. Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan kun EU-komissio tarkasteli Suomen urheiluvedonlyönnin rajoitusten laillisuutta EU:ssa, Suomessa puuhattiin nettipokerin kieltolakia. Tätä varten lanseerattiin nettipokerin mustamaalauskampanja, jossa se esitettiin kaikkein koukuttavimpana pelinä.
Hilpeänä yksityiskohtana Kalle Määtän yhden hengen tutkimuksessa ”Etärahapelien sääntelystä” ehdotettiin lain muuttamista siten, että hävinnyt pelaaja voisi periä häviönsä takaisin joko pelin järjestäjältä, rahalaitokselta tai vastapelaajalta. Tosin ei miuta sitä 2008 lukiessa naurattanut yhtään.
P.P.S. Vahva lukusuositus Tapio Sadeojan tänään ilmestyneelle kolumnille Veikkauksen viimeinen jatkoaika. Siis oikeasti Ilta-Sanomissa oli rahapelikolumni, josta en löytänyt yhtään asiavirhettä.
”Mikä ikinä onkaan Veikkauksen rooli tulevaisuudessa, blokkien ja estojen varaan ei tulevaisuutta voi enää koskaan rakentaa.”
Kolumni voisi siis tulevaisuuden näkymienkin suhteen olla itse kirjoittamani, jos siinä olisi pari alatyylin viittausta ja lisäksi vähän hassuja sanajärjestyksiä.
