Lopettavatko turskat Dovren dumppaamisen?
Dovre osti kolme vuotta sitten keväällä 48-vuotissyntymäpäiväni kunniaksi Norwegian Petroleum Group AS:n. Kaupan yhteydessä Dovren suurimmiksi osakkaiksi tulivat norjalaiset Frank Ween (Commuter AS) ja Ole Olsen (Visual Engineering AS) 18,25 prosentilla per turskanpyrstö. Frankista tuli Dovren Amerikoiden ja EMEA:n (Europe, Middle East & Asia) johtaja ja Olelle jäi loppumaapallo eli Aasia ja Tyynimeri.
Turskat dumppaavat
Vuosi sitten Dovren yhtiökokouksessa päätettiin vapauttaa viikingit osakkeidensa myyntirajoituksista (lock-upeista). Minun tulkintani tapahtumista on, että Frank sai kenkää ja osana irtisanomispakettia hänelle annettiin lupa realisoida Dovre-positiotaan. Jos yhdelle viikingille annetaan, niin kaikkien kuuluu saada, järkeili Ole ja vaati itselleen samaa.
Viime vuoden kesäkuusta lähtien Frank ja Ole ovat vuorovedolla luukuttaneet Dovrea ostolaitaan joka kuukausi. Helmikuun loppuun mennessä Frank oli päässyt eroon 1,5 miljoonasta ja Ole 2,6 miljoonasta Dovresta. Kamaa oli helmikuussa vielä jäljellä enemmän kuin Jari Sillanpään diilerillä eli 16,8M ja 15,6M kappaletta. Veikkaan, että maaliskuussa oli Frankin vuoro painaa nappulaa. Tämä selviää, kunhan on ensin juhlittu Jeesuksen sekä Maria Magdalenalle että opetuslapsille (toinen pääsiäispäivä) uudelleenvilauttamista. Dovre esimerkillisesti päivittää joka kuukausi omistajaluettelot nähdäkseni ensimmäisenä arkipäivänä.
Pörssiklubi, puvut ja naiset
Mie en kellokeskiviikkona laittanut kelloja karjan kaulaan, vaan menin Dovren yhtiökokoukseen. Kun otin loppuvuodesta positiota, oli hyvä heti maaliskuussa mennä katsomaan miltä äijät näyttää. Hätävarjelun liioitteluksi vedin puvun päälle, koska tilaisuus oli Pörssiklubilla. Tosin arvelin yhtiökokoukseen pääsevän sekä naisten että college-kansan, vaikka nämä perinteisesti Fabianinkadulla kuuluvat persona non gratoihin.
Mie muuten suunnittelen liittymistä johonkin naisten sijoituskerhoon, kunhan pukupapat on ensin Pörssiklubilla laitettu polvilleen ja pakotettu ottamaan myös naisia jäseniksi. Pörssiklubin jäsen en ole koskaan ollut, mutta oletan että änkeäminen seuraan, jonne sinua ei kaivata, on tämän jälkeen sallittua molemmille sukupuolille.
Länsimetron projektinjohto Dovrelle
Sivistyin Dovren Norjan valtiolle tekemistä projektinjohtamisista, jotka ovat olleet hyväkatteellisia, mutta valitettavan pienellä volyymillä.
Ocusweepin tuore ja Dovren entinen hallituksen jäsen Tero Viherto kysyikin toimitusjohtaja Patrick von Esseniltä, että onko Dovre tarjonnut osaamistaan Suomessa, kun täällä julkiset urakat järjestään kusevat.
Patrick sanoi kyllä viestitelleensä ministereille, mutta saaneensa huonosti vastauksia. Lisäksi hän valitteli, että Suomessa julkiset kilpailutukset voittavat yleensä halvimmat, eivätkä parhaat.
Armon vuonna 2018 on muuten törkeää, että julkinen sektori on edelleen niin ylimielinen, että ei viitsi edes vastailla projektinjohdon ammattilaisille. Ei yhtä törkeää kuin lapsille julkisen sektorin tehokkuudesta selittäminen, mutta lähellä. Miten Yöradiossa pätevöidytään vihreiden puheenjohtajaksi, on minulle prosessina selvää. Miten taas samoilla eväillä päätyy pitämään itseään sopivana Länsimetron tasoisista projekteista vastaamiseen, kertoo lähinnä ihmisten voimakkaasta taipumuksesta itsepetokseen.
Sekä Dovrelle että Suomelle olisi hyväksi, että Dovren osaamista käytettäisiin julkisen sektorin projekteissa. Mutta ellei hallitukseen värvätä jotain äänestäjät pettämään valmiina olevaa kansanedustajaa, pahoin pelkään, että Dovren Suomen julkisten projektien valloitus etenee kuin SaiPan tie kohti liigamestaruutta. Ovathan molemmat siis mahdollisia, mutta epätodennäköisiä.
”Do you know him?”
Sinnikäs eurokriitikko ja entinen ÅAB Asset Managementin toimitusjohtaja Stefan Törnqvist halusi kuulla, miksi vuosi sitten päästettiin norjalaiset lock-upista. Kurssi kun ei nouse mitenkään, koska jos joku nostaa vähänkään päätään, Norjasta tulee 100.000 osaketta heti myyntiin.
Hallituksen jäsen ja yhtiön neljänneksi suurin omistaja Ilari Koskelo kertoi, että se oli osa Frankin irtisanoutumispakettia, ja myyntipaine olisi joka tapauksessa vastassa nyt, ellei purkamiseen olisi vuosi sitten suostuttu.
Stefan vielä jatkoi, että niille norjalaisille pitäisi puhua, että jos myisivät blokeissa. Tai tekisivät jotain muuta kuin pelkkää tasaista myymistä kuukaudesta toiseen, ilman mitään tiedotetta.
Törnqistillä oli tässä pointti. Mitä ilmeisimmin Frank ja Ole eivät ole kokeneita osakekauppiaita, toisin kuin esimerkiksi Stefan ja mie. Viikinkien osakkeista olisi joku näppärä poika hieronut yhden blokkikaupan luultavasti paremmalla hinnalla ja vaikka isommasta määrästä. Ulkopuolisen sijoittajan silmin on melko pelottavaa, että hallituksen jäsenet ja yhtiössä operatiivisesti isolla pallilla istunut ja toinen yhä istuva myyvät lappua hyvin paljon innokkaammin kuin teekkaritytöt ensi vappuna Julkkua.
Kysymyksessä oli kuitenkin hilpeää, että paikalla istui myös osakkeitaan eniten myynyt Ole. Stefanilta oli kotiläksyt vähän huonosti tehtynä. Mie kelailen yhtiökokouksissa aina vuosikertomuksista, kuka kukin on. Sitähän varten siellä käydään, että yritetään päästä tyyppien pään sisälle.
Ole päätti yrittää rauhoittaa Stefania, ja kertoi, että hänen käsityksensä mukaan norjalaisten myyntipaine on jo ohitse. Stefan sanoi, että puhu nyt ihmeessä sille myyjälle, että tuollaisessa myymisessä ei ole mitään tolkkua. Hän vielä päätti selvittää asian ja kysyi ”Do you know him?” Ole vastasi pokkana ”Yes, I know him”. Monella muullakin kuin miulla oli tässä vaiheessa jopa enemmän vaikeuksia avoräkättämisen pidättämisessä kuin Siskonpetiä katsellessa. Tosin viihdeohjelmaa katsoessa repeileminen onkin yleisesti hyväksyttyä, yhtiökokouksessa ollaan naama peruslukemilla, vaikka kokousedustaja kyselisi hallituksen jäseneltä, tunteeko hän itsensä tai aiemman hallitustoverinsa ja pääyhtiökumppaninsa.
Mihin Dovre menee?
En tiedä, mutta arvailen, kuten tavallista. Von Essen ja eroava hpj Rainer Häggblom olivat riidini mukaan varsin positiivisia. Lisäksi he myönsivät, että huonosti on mennyt. Miulla hakee liipaisinsormi heti myyntinappia, jos luen toimitusjohtajan katsauksesta, että ”etenimme kohti strategisia tavoitteitamme”, vaikka siipeen on tullut pahemmin kuin lakkostrategian kyseenalaistajalle AKT:n kokouksessa.
Uusista hallituksen jäsenistä comebackin tehnyt Antti Manninen kertoi tuovansa ”Ehkä jotain uutta”. Vuosien rypemisen jälkeen tämä olisikin tarpeen. Jäämme odottamaan näyttöjä.
Toinen uusista jäsenistä, Svein Stavelin, oli minulle täysin uusi tuttavuus. Kuten Mannisella, hänelläkin oli enemmän rahoitus- kuin teollisuustausta. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä, koska insinöörit helpommin päätyvät hukkaamaan omistaja-arvoa kuin rahoitusväki. Toki insinöörit sitten saattavat tehdä muutakin lisäarvoa kuin pikkunäppäriä omien ostoja.
Uhkana on, että Svein on voinut edetä pelkillä fyysisillä ominaisuuksillaan, hänellä nimittäin on selkeä viikingin habitus. Elämä on epäoikeudenmukaista, ja pienet miehet joutuvat ponnistelemaan paljon enemmän vaikuttaakseen vakuuttavilta. Mutta tämä tarkoittaa, että hyvään postiin päässyt pikkumies on odotusarvoisesti pätevämpi kuin päätä pidempi kollegansa. Sama muuten pätee naisiin, paitsi tietysti kiintiönaisiin.
Norjasta tuleva myyntipaine on hellittänyt, mikäli meillä on Oleen uskominen. Mie en muuten usko, ennen kuin näen. Toki hänellä on paras mahdollinen tieto asiasta.
Fundamentaalisesti osake on halpa, mutta näkymät ovat ainakin minulle vähän sumuiset. Toki globaali nousukausi auttaa Dovreakin.
Kiirastorstaina Juudas kavalsi Jeesuksen, mutta mikä tärkeämpää, Dovresta irtosi sentin kuponki ja kurssi jäi tasolle @0,265. Jatkossa oletan, että kurssi joko nousee tai laskee, ellei se sitten pysy paikallaan.
Mutta ilman lisänäyttöjä en ainakaan tähän hintaan myy. Jos kurssi laskee pelkästään, koska laivasta ulkona oleva turska tulittaa, harkitsen jopa lisäsijoituksia. Nettovelattoman yhtiön päällä makaaminen on sinänsä leppoisampaa puuhaa kuin välittömässä konkurssiuhassa olevan. Molemmista touhuista on muutakin kuin kutitustuntumaa.
Munakasta loppupääsiäistä!