Jos mie käytän aktiivisesti jotain uutta teknologiaa, on se varmuudella jo vanhentunutta. Olen aktiivinen Facebookin ja Twitterin käyttäjä, joten on luontevaa, että molemmissa yhtiöissä alkaa kasvu tyssätä. Kun tavanomaisen muutosvastarintainen keski-ikäinen suomalainen mies on saatu kangettua asiakkaaksi, ei enää ole paljon suolla hilloja poimittavaksi.
Jopa suomalaiset lehdet revittelivät miten Mark Zuckerberg hävisi Facebookin tulosjulkistuksen myötä hetkessä miljardeja dollareita. Kolikon kääntöpuoli on, että Zuckerbergillä on varaa hävitä ”billions and billions”, kun taas Donald Trumpilla ei ole koskaan ollut.
Tappiot ovat toki lähinnä laskennallisia, koska Zuckerbergin osakkeet eivät liene kovin aktiivisessa myynnissä. Maailman rikkaimpien ihmisten rankinglistalla hän kuitenkin tippui jäljelle jääneille seitsemälläkymmenellä miljardilla dollarillaan kolmannelta sijalta kuudenneksi. Markin koko hivakan kauppahintakin eroaisi varmasti pörssikurssista, tosin en ole mitenkään varma kumpaan suuntaan. Ihan kaikilla kun ei ole latoa 700 miljoonaa Frankliniä pöytään.
Humoristista oli, että Facebook teki odotettua paremman osakekohtaisen tuloksen ($1,74 vs $1,71), joka vielä oli selvästi parempi kuin viime vuoden vastaavaan aikaan ($1,32). Mutta käyttäjien määrän kasvu oli hidastumaan päin, ja tämä riitti iloiseen drop’n’drolliin.
En ottanut osumaa, tosin en ole kyllä nousussakaan ollut mukana. Kykyni eivät varmasti riitä arvailemaan, mikä on tulevaisuuden teknologian voittaja, joten en ole edes yrittänyt. Sen sijaan osaamiseni riitti kaivamaan finviz.comista Facebookin tunnusluvut. Yhtiön markkina-arvo (market cap) on 630 miljardia dollaria ja viimeisen 12 kuukauden (ttm = trailing twelve months) liikevaihto 49 miljardia. Yhtiö arvostetaan kolmetoista kertaa liikevaihtonsa hintaiseksi, eli sen P/S (price per sales) on epäonnen luku.
Tulosta yhtiö tekee kuitenkin liikevaihtoonsa nähden messevästi, ja yhtiön historiallinen hinta per tulos eli P/E (price per earnings) on minut yllättäneen alhainen 24. Ensi vuodelle ennustetaan kovempaa tulosta ja nykykurssilla $174,89 P/E:tä 20. Tämän verran tunnuslukuosaamista voi hankkia esimerkiksi syöttämällä finviziin jonkun yhtiön ja ihmettelemällä hetken numeroita.
Tunnusluvut ovat kuitenkin sen verran kovia, että konservatiivinen sijoittaja Karjalasta ei osta halventunuttakaan naamakirjaa. Itse asiassa salkussani ei ole yhtään Atlantin takaista osaketta. Pyrin väistelemään kuumentuneita markkinoita, ja jenkkimarkkina on vaikuttanut yliostetulta jo pitkään. Siis myös paljon alemmilla tasoilla, eli tämänkin analyytikon osaamiseen kannattaa suhtautua epäilyksellä.
Nousukauden elvytyksellä (Trumpin veronalennukset) voi heittää bensaa liekkeihin, mutta naama saattaa siinä sivussa kasvavan valtiontalouden vajeen myötä vielä kärventyä. Minun puolestani S&P 500 saa tässä syklissä tehdä uudetkin mahdolliset huippunsa ilman kontribuutiotani asiaan.
Olen kolme vuosikymmentä kateellisena katsellut kasvuyhtiöitä enimmäkseen vaihtoaitiosta käsin. Ne nimittäin hinnoitellaan fundamentaalisijoittajan (=tykkää pienistä P-alkuisista tunnusluvuista) silmin aina kalliisti. Mutta onnistunutkin kasvutarina löytää jossain vaiheessa mukinsa reunat. Kun tarinaan tulee vähänkin epäilyksiä, tulee ostolaitaan painetta enemmän kuin Cheekin ”viimeisen” keikan eturivissä, ja entiset tukitasot pitävät kuin Titanicin pohjalevyt.
En missään nimessä kehota väistelemään kasvuyhtiöitä, päinvastoin. Jos löytää maailmanvalloittajan siinä vaiheessa, kun se ei ole vielä edes kotikylänsä kuningas, on odotettavissa syytöksiä hyvästä tuurista ja ansiotta vaurastumisesta. Mutta huomioitavaa on, että jossain vaiheessa osakkeen myyntiä kannattaa ainakin harkita kahdestakin syystä:
Ensinnäkin yli 100 prosentin markkinaosuutta on tosi hankala saada ja maapallolla on rajansa. Tosin Elon Musk miehittää kohta Marsinkin, joten ehkä siirrymme sanomaan ”Aurinkokunnalla on rajansa”. Tai ehkä sittenkin Linnunradalla?
Toisekseen yhtiöitä kyttää miljoonia ja miljoonia toinen toistaan ahneempia sijoittajia, jotka palavat halusta ajella voittajan rattailla. Nousevat käyrät ekstrapoloidaan spekulanttien silmin vähintään sinne Marsiin asti, ja jossain vaiheessa menestystarinaa mopo karkaa ostajilta kokonaan käsistä, ja yhtiön arvostus menee täysin poskettomaksi.
Kun sijoittajista alkaa vaikuttaa siltä, että voittajan rattaiden laakereissa on hivenenkin hiekkaa, niin silloin otetaan osakekurssissa benjihyppy ilman varmuutta köyden pituudesta tai kestävyydestä. Sinänsä on hauskaa seurata ilman positiota, kun jossain yhtiössä ahneus vaihtuu peloksi. Tällöin voi ruveta valmistautumaan koppailemaan putoavia puukkoja, mutta tässä yleensä ei kannata pitää hirveätä kiirettä. Ensin markkinoilla klassisesti ollaan vähän huolestuneita yhtiön kasvunäkymistä, sitten aletaan pelätä oikeasti ja lopulta ajaudutaan joukkohysteriaan.
Uskovaiset ovat sitkeätä porukkaa, ja Jeesuksen ylösnousemusta odotellaan vielä pitkään, vaikka faktat eivät tapahtuman todennäköisyyttä varsinaisesti tuekaan. Sama pätee yhtiöuskovaisiin. Vaikka yhtiö olisi ollut konkurssikypsä jo vuosia ja oikeassakin konkurssissa jo hetken, jotkut sisukkaasti uskovat, että gurunsa Pekka vielä tulee ja pelastaa.
Kaikissa markkinan vaiheissa pitäisi osakesijoittajalla kuitenkin fundamentit olla hallussa. Aika usein olen kysellyt osakesijoituksensa epäonnisuutta surkuttelevilta, että mikä on nykykurssilla yhtiön markkina-arvo tai ensi vuoden ennustettu P/E. Tähän on lähes poikkeuksetta vastaus, että ei mitään hajua. Tietoa on ollut lähinnä siitä, että osake on maksanut joskus kaksikymppiä, sitä on ostettu kympillä ja nyt hinta on vitosen.
Osta ja unohda –väelle toistan, että yhtiöiden unohtaminen on henkistä laiskuutta ja osakkeiden myyminen ihan laillista toimintaa. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että myyntipäätöksen perusteena on mieluummin ”Arvelen kasvun hidastuvan" kuin ”Osakkeeni on voitolla” -tyyppinen perustelu. Jos kasvuyhtiö pysyy kasvu-urallaan, sen tulos kasvaa ja samanaikaisesti kertoimetkin nousevat. ”Kallis kallistuu” on vanha osakemarkkinahokema, joka kuten muutkin hokemat pitää paikkansa juuri niin kauan kuin pitää, mutta jossa on mukana ihan viisauden siemenkin.
Osakesijoittaminen ei tosiaan ole rakettitiedettä, mutta ei sitä ole mitään syytä kuitenkaan harjoittaa pussi päässä. Ellei sitten satu tykkäämään arvotulla köydellä tehdyistä benjihypyistä.
