Eilen minulta kysyi useampi henkilö, hoitaako Suomi tänään Kanadan. Koska olen aina innokas harrastamaan pientä small talkia, vastasin että en tiedä ja kehotin laskemaan markkinakertoimista voittotodennäköisyyden. Pelin jälkeen tiedän sitten kyllä.
Katsoin kerroinvertailusivustoja, ja näyttäisi siltä että Suomi voittaa tänä vuonna jääkiekon maailmanmestaruuden noin viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä. Minulla ei varmasti ole markkinoita parempaa arviota. Tämän vuoksi en lyö juuri lainkaan urheiluvetoja. Jos kuvittelen, että minulla on jotain markkinoita parempaa tietoa, laitan tietenkin betsin sisään, mutta harvoin edes luulen näin. Lyömieni hyvin valikoitujen vetojen perusteella olen jälkikäteen päätellyt, että selkeästi olen luullut useammin kuin oikeasti tiennyt jotain ihmeellistä.
Suomessa kelpaa keskusteluohjelmiin asiantuntijaksi, jos ilmoittaa olevansa sellainen. Jos kirjoitat Finlandia-palkitun kirjan, otetaan näkemyksesi talouspolitiikasta vakavasti, oli se miten harhainen tahansa. Mitä ilmeisimmin olen profiloitunut jääkiekkoasiantuntijaksi, koska kirjoitan viikoittaista kolumnia sekä pokerista että sijoittamisesta. Lisäksi olen kertonut kannattavani Suomea ja SaiPaa ja seuraavani näitä molempia, joten siinä mielessä eväitä pitäisi olla enemmän jääkiekkonäkemykseen kuin Laura Lindstedtillä talouspolitiikkaan.
Sijoitustiedon avaamisen jälkeen olen törmännyt vastaantulijoiden vaatimuksiin paljastaa hyvä sijoituskohde. Näitä on ollut ehkä jopa enemmän, kuin kyselyitä tulevien pelien voittajista. Minulla on huonoja uutisia lukijoilleni: En minä todellakaan tiedä mikä osake lähiaikoina nousee eniten.
Esitän osakemarkkinoilla ”valistuneita” arvauksia ostamalla ja myymällä milloin mitäkin. Kirjoitan operaatioistani ja niiden perusteluista aina sunnuntaisin ja lisäksi viikollakin keskustelupalstalla melko säännöllisesti. Päätökseni pohjaan minulla olevaan informaatioon, jonka lähes poikkeuksetta olen hankkinut julkisista lähteistä.
Viime aikoina olen ajatellut, että Suomen taloudella olisi mahdollisuus nytkähtää jopa positiiviselle uralle. Autojen myynti on lisääntynyt vähän ja konkurssit kääntyneet laskuun. Palvelualoilta ja jopa kaupasta on tullut pieniä positiivisia indikaattoreita. Tyyliin paras uutinen oli, että Saksassa sovittiin hiljan reiluista palkankorotuksista ja aiemmin otettiin käyttöön minimipalkka. Ruotsissa nostettiin palkkoja ja vaaditaan rahapolitiikan kiristämistä. Suomen taloudelle ja erityisesti vientiteollisuudelle eduksi muuten olisi, jos kaikkialla muualla nostettaisiin palkkoja, lyhennettäisiin työaikaa ja nostettaisiin minimipalkkoja. Euron heikentyminen kruunuunkin nähden olisi hyväksi avuksi.
Vienti ei ole lähtenyt ainakaan vielä nousuun. En ole ostanut vientiyhtiöitä, koska pelkään kovasti syksyllä vielä lakkoiltavan innokkaasti. Ay-liikkeen ekonomistitkin lukevat ihan samoja talousindikaattoreita, joten sieltä pian kerrotaan, että eihän tässä olekaan mitään hätää, koska taloushan on jo nousussa. Viis työttömistä ja vajeista, meille pitää antaa lisää, koska nyt näyttää niin hyvältä.
Sen sijaan olen vähän ostellut pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Nämä eivät menetä tilauksia, vaikka rajat menisivätkin hetkeksi kiinni. Jos niiden kurssit laskevat, ostan luultavasti lisää, ellei näkemykseni arvostuksista ja talouden tilasta matkalla muutu. Käytännössä tämä voi tapahtua nopeastikin.
Maailmantaloudessa on paljon synkkiä pilviä. Brittein saarten änkyrämpi aines voi hyvin päättää erota EU:sta, ja tästä ei seuraa Suomeenkaan mitään hyvää. Tuskin briteillekään, mutta valtaosa äänestyspäätöksistä tehdään lähinnä tunteiden pohjalta. Kiinan pörssikurssit romahtavat vielä ainakin kerran, kysymys on lähinnä siitä milloin, ja se ei ole omiaan edistämään kurssinousua muuallakaan. Kiinan kansantaloudenkin kirjanpitoihin olen suhtautunut epäluuloisesti jo ennen Economistia.
Euroopan taloudessa taas ei näy mitenkään niin paljon valoa, että korot lähiaikoina nousisivat radikaalisti. Kaikki uhat ja mahdollisuudet huomioon ottaen katson järkeväksi pitää rahat osakkeissa, ja ostaa niitä lisää vaikka velkarahalla, jos hinnat halpenevat.
Minulla on enimmäkseen suomalaisia osakkeita, koska tunnen yhtiöt paremmin ja luotan joihinkin suomalaisiin yritysjohtajiin. Ulkomaisia taas en ole seurannut arvioni mukaan riittävästi. Arvostustasot ovat omistamissani osakkeissa minun mielestäni tilanteeseen nähden alhaisia. Minä uskon tehottomiin markkinoihin lyhyellä aikavälillä, mutta tehokkaisiin reilusti pidemmällä sihdillä. 30-vuotinen sotani osakemarkkinoilla tukee tätä näkemystä hyvin vahvasti.
Tämä ”asiantuntijanäkemykseni” on siinä mielessä keskimääräistä parempi, että se on todellinen näkemykseni. Minä en ole myymässä hoitamaani rahastoa tai pankkiiriliikkeeni palveluita. Toisaalta markkinoilla on paljon kirjoittajia, joilla on enemmän aikaa ja paremmat välineet analyysin tekemiseen.
Kehotan kaikkia osakesijoittajia ja urheiluvedonlyöjiä perehtymään aiheeseen mahdollisimman paljon sen sijaan, että kyselevät satunnaisilta vastaantulijoilta kuumia tipsejä.
Lisäksi kehotan Patrik Lainetta syöttämään tänään Jussi Jokiselle pari samanlaista kuin eilen yhden Venäjää vastaan.
P.S. Kauppalehti on ilahduttavasti alkanut rikkoa suomalaisen lehdistön omertan lakia urheiluvedonvälittäjien suhteen. Siellä on julkaistu tänä keväänä kertoimia MM-kisoihin myös kansainvälisiltä vedonvälittäjiltä. Useimmille on melko selkeää, että jos lyö jotain vedonlyöntikohdetta, on parempi lyödä isommalla kuin pienemmällä kertoimella. Tämä on näin, vaikka tietäisikin suosikkinsa voittavan varmasti.
Tällainen toiminta on lehdistöltä sijoittajainformaatiota, eikä markkinointia. Tosin Veikkauksen vastatoimien pelossa sitä ei lehdistö ole Suomessa juuri uskaltanut aiemmin tehdä.
P.P.S. Lähestymistapani osakemarkkinoihin ja pokeriin on sama kuin Game of Thronesin idolillani Tyrionilla: ”That’s what I do. I drink and I know things”. Ikävä kyllä tiedän liian vähän, ja luultavasti Tyrion on samaa mieltä itsestään.
