Olet täällä

Haastattelut

Kirjahaastattelu: Random Walker ja Laatuguru

Random Walker on julkaissut esikoiskirjansa Laatugurun yhdessä Jukka Oksaharjun ja Karo Hämäläisen kanssa. Haastattelimme Random Walkeria uutuskirjan tiimoilta.

Kirjan kirjoittajina ovat siis sinä, Jukka Oksaharju ja Karo Hämäläinen. Kuinka roolitus kirjaprojektissa on jakautunut?

Kirjaa kirjoitettiin alusta pitäen tiiviissä yhteistyössä ja jokaisen kirjailijan käden jälki varmasti näkyy joka sivulla. Kirjaa ei siis ole tehty niin, että kukin meistä olisi kirjoittanut tietyt luvut, vaan käsikirjoitusta työstettiin hyvin iteratiivisesti ja jokaisella oli mahdollisuus kommentoida muiden luonnoksia.

Tietysti meillä jokaisella on omat vahvuusalueemme, joiden mukaan roolit muovautuivat. Koska kirja käsittelee nimenomaan laatusijoittamista, joka on erikoisalaani, luonnostelin merkittävän osan käsikirjoituksesta. Kontribuutioni näkyy erityisesti laatusijoittamiseen liittyvässä matemaattisessa puolessa, kuten tunnuslukuanalyysissa ja arvonmäärityksessä, joita on suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa käsitelty aiemmin todella pintapuolisesti.

Kirja on mielestäni todella hyvä yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä, kuten käsikirjoitusta kommentoinut Wärtsilän toimitusjohtaja Jaakko Eskola osuvasti totesi. Teoriaa tarvitaan sijoittamisessa aina jonkin verran, jotta toiminta on rationaalisella pohjalla, mutta lukuisat käytännön esimerkit ovat kirjan suola. Kirjan yrityscaseissa näkyy hyvin jokaisen meidän kolmen panos. Jokaisella meistä on pitkä omakohtainen kokemus osakemarkkinoilta ja olemme pyrkineet tuomaan tätä käytännön näkemystä kirjaan mukaan. Erityisesti Oksaharjun viiltävä analyysityyli pääsee kirjan esimerkeissä oikeuksiinsa. 

Menestyneenä kirjailijana, toimittajana ja kirjoittamisen todellisena ammattilaisena Hämäläinen oli luonnollisesti se, joka nivoi monin paikoin irrallisista osista koostuneen käsikirjoituksen ymmärrettäväksi ja helppolukuiseksi kokonaisuudeksi.   

Sijoituskirjoja julkaistaan paljon, mitä uutta tämä kirja tuo lukijoille?

Kysymys on hyvä, sillä sijoituskirjoista ei tosiaan ole pulaa. Etenkään, jos myös englanninkielinen kirjallisuus uppoaa. Siksi heti kirjaprojektin alusta alkaen yksi tärkeimmistä tavoitteistamme oli välttää vanhan toistamista.

Laatuguru tarjoaa suomalaisille sijoittajille kokonaan uuden näkökulman. Laatusijoittamisesta ei ole aiemmin kirjoitettu suomeksi, ainakaan näin laajasti. Suomalainen sijoituskirjallisuus on keskittynyt lähinnä arvosijoittamiseen sekä sijoittamisen tekniikoihin ja taktiikoihin. Laatuguru on kokonaisvaltainen ja hyvin käytännönläheinen opas siihen, miten laatustrategian avulla voi löytää voittajaosakkeet ja saavuttaa pitkällä aikavälillä keskimääräistä paremman tuoton tavallista pienemmällä riskillä. Kirja ei ole vain joukko yksittäisiä nyrkkisääntöjä, vaan kokonaisuus, joka esittelee laatusijoittamisen prosessin aina laatuyhtiöiden tunnistamisesta, oikean ostohinnan määrittämiseen ja salkunhoitoon asti.

Uskon, että kirja tulee olemaan antoisa lukukokemus myös, vai pitäisikö sanoa erityisesti, blogini aktiivisille lukijoille. Koska kyse on laatusijoittamista käsittelevästä kirjasta, se pitää luonnollisesti sisällään paljon samoja teemoja kuin mitä blogini. Kirja on kuitenkin yksittäisiä blogimerkintöjä jäsentyneempi ja helppolukuisempi kokonaisuus, joka tarjoaa myös paljon täysin uusia laatusijoittamisen elementtejä. Näistä en ole koskaan aiemmin kirjoittanut.

Niille, jotka eivät ole koskaan tutustuneet blogiini tai laatusijoittamiseen, kirja tarjoaa oivallisen mahdollisuuden oppia järkevän ja tuottoisan sijoittamisen periaatteet melko pienellä vaivalla. Satojen blogimerkintöjeni kahlaaminen voi olla uuvuttavaa, kirjassa laatustrategia tiivistyy alle 200 sivuun.

Kirjan käsiinsä saavat aloittelevat sijoittajat ovat onnekkaita, sillä he oppivat jo sijoitusuransa alkumetreiltä mitä on järkevä pitkäjänteinen sijoittaminen. Kirja on juuri sellainen, jonka olisin halunnut lukea ensimmäisten sijoituskirjojen joukossa, kun aloittelin omaa sijoittajan uraani 2000-luvun alussa.    

Millaiselle kohderyhmälle Laatuguru on suunnattu?

Kirjan käsikirjoituksen lukeneen Olvin toimitusjohtajan Lasse Ahon sanoin: ”Kirja sopii sekä ammattilaisille että aloitteleville sijoittajille.” Kirja on siis helppolukuinen ja vaikeatkin teoriat on pyritty selittämään käytännönläheisesti ilman sijoittamiselle tyypillistä ja usein täysin turhaa kapulakieltä.

Koska laatusijoittamisen aihepiiri on suomalaisessa kirjallisuudessa ja useiden ammattisijoittajienkin keskuudessa vieraampi, myös ammattilaiset voivat oppia jotain uutta. Esimerkiksi osakkeen arvonmääritystä käsitellään kirjassa hyvin modernilla tavalla, johon en ole törmännyt suomalaisten osakeanalyytikoiden tai salkunhoitajien raporteissa tai analyyseissa.    

Laatuyhtiöihin keskittyvä sijoittaminen on pitkän aikavälin sijoitusstrategia. Laatusijoittaja on siis yrityksen omistaja, ei kurssimuutoksia arvaileva spekulantti. Näin ollen Laatuguru sopii parhaiten niille, jotka suhtautuvat sijoittamiseen pitkäjänteisesti. Toisaalta kirjan esittelemä strategia voi tarjota varteenotettavan vaihtoehdon niille spekulanteille, jotka eivät ole tyytyväisiä saavuttamiinsa tuottoihin.

Maailmalla ja etenkin Yhdysvalloissa laatusijoittaminen on tietysti tunnettu jo pitkään, joten kirjassa ei ole keksitty pyörää uudelleen. Niille, jotka ovat lukeneet paljon englanninkielistä laatusijoittamisen kirjallisuutta, Laatugurun ”teoria-osuudet” eivät välttämättä tarjoa kauheasti uutta. Kirjan pihvi on tällöin suomalaisissa käytännön yritysesimerkeissä. Laatuguru tarjoaa näkymän Helsingin pörssiin modernin laatusijoittajan silmin. 

Millainen on Random Walkerin kriteerit täyttävä laatuyhtiö?

Paras laatuyhtiön tunnusmerkki on kestävä kilpailuetu eli liiketoimintaa suojaava vallihauta. Vahva markkina-asema johtaa usein siihen, etteivät pienemmät toimijat kykene kilpailemaan tasavertaisesti isompiaan vastaan. Korkea pääoman tuotto on selkein merkki yhtiön laadusta. Laatuyhtiöitä johdetaan omistajalähtöisesti, jolloin omistaja-arvon kasvattaminen on aina etusijalla. Itseisarvoinen strategian toteuttaminen ”hinnalla millä hyvänsä” ei kuulu laatuyhtiön johdon repertuaariin. Kevyt tase eli vähäinen raskaan omaisuuden kuten koneiden ja laitteiden määrä ja alhaiset korvausinvestointitarpeet johtavat tyypillisesti hyviin pääoman tuottoihin ja vahvaan kassavirtaan, joten ne ovat laatuyhtiön tärkeimpiä merkkejä.

Laatuyhtiöiden kilpailuetu voi perustua esimerkiksi brändiin, poikkeukselliseen liiketoimintamalliin tai mittakaavaan. Mittakaavaetu on erittäin hyvä kilpailuedun lähde. Se voi pohjautua esimerkiksi paikallisuuteen, jakelukanaviin, teknologiaan tai kapeaan kohderyhmään. Laatuyhtiöiden tase on vahva eli liiketoiminta on rahoitettu pääasiassa omalla pääomalla.

Laatuyhtiö toimii alalla, jota tukee jonkinlainen megatrendi. Usein laatuyhtiöt tulevat toimialalta, joissa kilpailu on melko vähäistä. Laatuyhtiöiden toimialan kehitys on ennustettavaa. Näin ollen laatuyhtiöt ovat usein toimialoilta, joilla teknologia muuttuu hitaasti, jolloin korvaavista tuotteista ei ole uhkaa. Laatuyhtiöt tarjoavat asiakkailleen jotain ainutlaatuista, jolloin niiden hinnoitteluvoima on hyvä ja katteet siten korkeat. Laatuyhtiö ”vangitsee” asiakkaansa.

Laatuyhtiö kasvaa pääosin orgaanisesti. Yritysostot ovat mahdollisia tietyissä tapauksissa, mutta tällöin ostot kohdistetaan toimialan pieniin yhtiöihin, jotka on helppo integroida osaksi omaa liiketoimintaa.

Laatuyhtiöt tavataan hinnoitella laadukkaasti, miksi nämä yhtiöt tuottavat ylituottoa suhteessa riskiin?

On totta, että laatuyhtiöt hinnoitellaan usein korkealle. Laatusijoittaja ei voikaan ostaa osakkeita milloin tahansa, vaan hänen tulee määrittää sopiva ostohinta. Laatusijoittajalle kurssiheilunta ei ole riski, joten laatusijoittaja hyödyntää muiden sijoittajien paniikkimyyntejä pörssin laskukausina. Kun laadukkaan yhtiön kurssi laskee sopivalle tasolle, laatusijoittaja ostaa. Jos riski ymmärretään perinteisen näkemyksen mukaan kurssiheiluntana, laatusijoittajan korkea tuotto-odotus voidaan nähdä korvauksena otetusta riskistä. Laatusijoittajan näkökulmasta riski on pienimmillään silloin, kun erinomaista yhtiötä saa hankittua edulliseen hintaan. Perinteinen teoria riskin ja tuoton käsikädessä kulkemisesta ei siis päde laatuyhtiöihin.

Edelliseen viitaten, laatusijoittaminen toimii etenkin talouden huonoina aikoina. Laadukkaat yhtiöt selviytyvät vaikeiden kausien yli kilpailuetujensa turvin, minkä ansiosta laatua ensisijaisena kriteerinään käyttävä sijoittaja välttää kauheimmat katastrofit. Turvallisiin laatuyhtiöihin keskittynyt salkku pärjää keskimääräistä paremmin silloin, kun markkinoilla myrskyää. Laatuyhtiöidenkin kurssit toki laskevat, mutta niiden liiketoiminta pärjää kohtuullisen hyvin myös yleisen taloustilanteen heikentyessä. Näin ollen laatuyhtiöt kykenevät ylläpitämään hyvää osinkovirtaansa. Laatusijoittajan tavoitteena on päästä osalliseksi pitkäkestoisesti jatkuvasta keskimääräistä nopeammasta kasvusta ja saada se keskimääräistä pienemmällä riskillä menettää sijoituksensa kokonaan.

Mitä suurempi on sijoittajan tuottovaatimus, sitä epätodennäköisemmin hän löytää heikkojen tai edes keskinkertaisten yhtiöiden joukosta sopivia ostokohteita. Selitys on varsin ymmärrettävä, kun tarkastelemme osaketuoton muodostumista osinkotuoton ja osinkojen kasvun summana. Kun markkinoille iskee paniikki, kaikkien osakkeiden hinnat kääntyvät rajuun laskuun. Heikkojen yhtiöiden hinnat eivät usein laske riittävästi kilpailukykyisen tuoton tarjotakseen. Koska heikkojen yhtiöiden kurssit ovat normaalistikin jo lähellä rock bottom -tasoja, ei niissä ole laskuvaraa. Tällaisissa matalan pääoman tuoton ja matalan kasvun yhtiöissä alhaisen hinnoittelun myötä melko korkeaksi nouseva osinkotuotto ei riitä kompensoimaan osinkojen kasvun puuttumista. Mutta kun laatuyhtiön ”kriisihinnoittelu” eli korkea osinkotuotto yhdistyy keskimääräistä selvästi nopeampaan pitkän aikavälin kasvuun, nousee sijoittajan tuotto-odotus erinomaiseksi.

Kirja on saanut jo huomiota useissa medioissa. Jukka Oksaharju ja Karo Hämäläinen ovat olleet kirjan markkinointikasvot, paljastatko omasi joskus?

Minulle sopii vallan mainiosti, että Oksaharju ja Hämäläinen hoitavat markkinoinnin. Oksaharjua paremmat esiintyjät ovat harvassa ja Hämäläinen tuntee toimittajapiirit kuin omat taskunsa. Olisi sääli, ellei laatusijoittamisen ilosanoma kantautuisi joka ikisen suomalaisen korviin. Siksi olen erittäin tyytyväinen, että kirja on saanut näinkin paljon huomiota eri medioissa. Kirjan varsinainen julkistamistilaisuus on vielä tulossa syksyllä, joten eiköhän kasvoni paljastu viimeistään tuolloin.      

Mitä olet mieltä tämän hetkisestä markkinatilanteesta? Löytyykö Helsingin pörssistä tällä hetkellä edullisesti hinnoiteltuja laatuyhtiöitä ja mitkä voisivat olla tällaisia? Entä sopiiko laatusijoittaminen ylipäätään tämän tyyppiseen markkinatilanteeseen?

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että osakkeet ovat yliarvostettuja. Tilanne on siinä mielessä nurinkurinen, että yleinen talouskehitys on ollut viime vuodet etenkin Suomessa hyvin vaisua, mutta osakkeet ovat nousseet hurjasti. Nyt kun taloudessa vihdoin näkyy piristymisen merkkejä, kurssit ovat jo valmiiksi korkealla eli nousuvara on syöty. Mutta näinhän osakemarkkinat toisaalta aina toimivat. Ne ennakoivat talouden liikkeitä.

En kuitenkaan väitä, että pörssissä olisi kupla. Kurssit ovat kaukana kuplahinnoittelusta. Ja koska korot tarjoavat edelleen vaatimatonta tuottoa, on ymmärrettävää, että sijoittajat ostavat osakkeita. Tällaisessa ympäristössä laatuyhtiöt ovat ylivoimaisesti paras sijoituskohde. Jos huonosta yhtiöstä maksaa liikaa, yhtiön liiketoiminnan vaisu kehitys ei kompensoi maksettua ylihintaa ja sijoittajan kokonaistuotto jää kehnoksi. Sitä vastoin laatuyhtiöiden kohdalla pienen ylihinnan maksaminen ei ole katastrofi. Laatuyhtiön liiketoiminnan erinomainen kehitys ja jatkuvasti kasvavat osingot pitävät sijoittajan tuotot vähintään kohtuullisina. En kuitenkaan suosittele ostamaan laatuyhtiöitäkään summamutikassa. Useimmat niistä ovat nyt todella korkealle hinnoiteltuja. Yksittäisiä helmiä voi kuitenkin löytyä kohtuullisella hinnalla. Näitäkin käsittelemme kirjan yhtiöesimerkeissä. Jos joku pitää tässä kohtaa mainita, pidän Fortumia edelleen aliarvostettuna. Nykyinen osakekurssi ei heijastele lainkaan yhtiön todellista potentiaalia. Pienemmistä yhtiöistä olen tankannut viime aikoina Exel Compositesin osakkeita. Kurssi on jonkin verran jo noussut ostojeni jälkeen, muttei hinta edelleenkään ole kohtuuton tulevaisuuden kasvutoimialan markkinajohtajalle.  

Oletko säästellyt käteistä mahdollisen korjausliikkeen varalle?

Koska oma tuottovaatimukseni on keskimääräistä huomattavasti korkeampi, en ole edellä mainittujen osakkeiden lisäksi löytänyt viime aikoina juuri mitään ostettavaa. Käteiskassani on siksi paisunut kohtalaisen suureksi. Olen siis erinomaisissa asemissa, kun kurssit kääntyvät jossain vaiheessa laskuun.

ENNAKKOTILAA LAATUGURU TÄSTÄ LINKISTÄ

SIIRRY KIRJAN ESITTELYSIVULLE TÄSTÄ

Keskustele kirjasta täällä.

Vertaislainoihin voidaan sijoittaa monella eri tavalla, lue mikä tapa sopisi sinulle!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi