Kiitokseksi uusista saliennätyksistäni analysoin eurokansanedustajiemme Sirpa Pietikäisen (kok.) ja Silvia Modigin (vas.) maanantaisia lausuntoja pörssikursseista ja finanssisektorista. Luettuani Taloussanomien jutun ”Rahoitusmarkkinaveron kannatus nousee – Pietikäinen: Nyt alalla on perverssi kannustin”, lähdin välittömästi salille ja rauta nousi kuin nuorella miehellä. Kaikki kuntosaliharrastajathan tietävät, että adrenaliini keventää painoja kummasti.
”Finanssisektori ei osallistu ollenkaan veronmaksuun”
Euroedustaja Pietikäistä lainattiin: ”Reaalitalouden sektorilla kaikki osallistuvat veronmaksuun ja veroprosentit ovat kohtuullisen korkeita. Samaan aikaan meillä on yksi globaali sektori eli finanssisektori, joka ei osallistu ollenkaan. Se on perverssi kannustin.”
Tosin suurimpien yhteisöveron maksajien joukossa finanssialan kotimaiset jätit ovat pyörineet vuodesta toiseen. Nordea oli TOP 5:ssä yhtä soittoa 2013-2018. OP-ryhmä ja Sampo ovat myös olleet vahvasti mukana kärkikahinoissa. Finanssiala maksoi vuonna 2018 yhteisöveroa 679 miljoonaa euroa, mikä oli 11,4 prosenttia veron koko tuotosta.
Surullista on, että Sijoitustiedon lukijat pääsääntöisesti tietävät tämän, mutta Ilta-Sanomien (Taloussanomat on ollut vuodesta 2009 osa Ilta-Sanomia) taas eivät. Ja valheellinen käsitys finanssisektorin vapaamatkustamisesta verotuksen suhteen vahvistui jälleen kerran. Jos tämä oli kokoomuksen euroedustajan tarkoitus, se onnistui liki täydellisesti.
”Eihän tavallinen palkansaaja hyödy osakkeiden noususta”
Tämän meppi Modigin lausunnon olisin sivuuttanut normaalisti olankohautuksella. Jos olisin saanut adrenaliinipiikin jokaisesta vassareiden osakesijoittamista koskevasta totuutta luovasti tulkitsevasta lausunnosta, olisi aorttani revennyt jo kauan sitten.
Osakesijoittajienkin keskuudessa elää käsitys, että pörssikurssien nousu hyödyttäisi vain osakkeiden omistajia, ja niistäkin vain sitä osastoa, jotka ovat myymässä. Kiinteän tulovirran pitkäaikaissäästäjät hyökkäilevätkin välillä pörssilähettiläiden kimppuun, koska ovat huolissaan, etteivät jatkossa saa enää osakkeita ostettua halvalla.
Tavallisen palkansaajan kannalta on kyllä hyödyllistä, että finanssisektori, kuten esimerkiksi Nordea ja minun sijoitusyhtiöni, maksavat hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tarvittavasta verokertymästä mahdollisimman paljon. Osakekurssien noustua maksamme veroja yleensä enemmän.
Arvopaperikauppiasyhtiöiltä jää silloin tällöin joku vuosi verottamattakin, koska aina välillä tulee pataan. Toivottavasti tämä fakta ei kannusta ketään lobbaamaan ”tappiontekemisveroa”.
Lisäksi pörssikurssien ollessa ”korkealla” ihmiset (aiheesta) tuntevat itsensä varakkaammiksi ja kuluttavat myös enemmän. Tämä antaa tarvittavaa rasvaa talouden rattaisiin, joka kyllä hyödyttää sekä perusduunareita että miljonääri-Mikoja.
Eläkelupaukset osin kattavilla eläkerahastoillakin on osa varoista sijoitettuna osakkeisiin. Pörssikurssien noustua paineet palkansaajien eläkemaksujen (joista eläkkeet valtaosin maksetaan) nostamiseen pienenevät. Voisi tietysti kirjoittaa, että ”työeläkemaksut laskevat”, mutta olisi vastuutonta maalailla utopistisia tulevaisuudenkuvia. Kolmen prosentinkin nykyisessä tuottovaateessa on työeläkeyhtiöillämme nollakorko-olosuhteissa tekemistä, koska lainsäädäntö käytännössä pakottaa ne sijoittamaan pahimmillaan negatiivisen koron valtionlainoihin.
Pörssikurssien nousu haittaa oikeasti vain osakesijoittamisella vaurastuneille kateellista kansanosaa. Hekin siis oikeasti hyötyvät, mutta eivät ymmärrä tai hyväksy sitä. Välilliset vaikutukset ovatkin aina vaikeita hahmottaa.
Kateus on kuitenkin ihan oikea tunne ja pahoin pelkään, että enemmistö suomalaisista kokee häviävänsä jotain, kun pörssikurssit nousevat. Olen varma, että Silvia Modig saarnaa juuri sitä sanomaa, mitä hänet Brysseliin äänestäneet haluavatkin kuulla.
Tobinin vero tasaisi pörssikursseja?
Pietikäinen ja Modig suhtautuvat vanhojen rattijuopumustuomioiden anteeksiantamisen lisäksi lämpimästi jonkinlaiseen rahoitusmarkkina-, eli ns. Tobinin veroon, kuten jutun perusteella myös Taloussanomien toimittaja. En usko pystyväni heitä tai muitakaan veron kiihkeitä kannattajia käännyttämään. Mutta toivoisin kuitenkin uskossaan epävarmempien edes pohdiskelevan rahoitusmarkkinaveron väitettyä pörssikurssien heiluntaa vähentävää vaikutusta.
Selkeää kaikille lienee, että transaktioverot vähentävät sekä kaupankäyntiä että kaupankäyntiosapuolia. Kun kannattavalta vaikuttavaa kauppaa on vähemmän, osa kauppiaista siirtyy esimerkiksi kryptovaluuttoihin tai vaikka kasvattamaan nyhtökauraa.
Kuvitellaan osakemarkkina, jolla on kolme yhtä suurta osapuolta. Jos yksi kolmesta tarvitsee koko portfolionsa rahaksi rahoittaakseen lapsensa kokeelliset syöpähoidot, on tilanne hänelle toki vähän nihkeä. Koko portfolionsa realisoiminen aiheuttaa ilman muuta ison ”pörssiromahduksen”.
Mutta koska potentiaalisia ostajia on kuitenkin kaksi, ensin menee hetki, ennen kuin nuo kaksi muuta edes tajuavat, että tämä yksi on enää vain myymässä. Ja koska niitä on sentään kaksi, lopulta toinen näistä koppaa markkinoilta poistujan viimeisetkin laput, koska pelkää sen toisen ostavan, kun kerran halvalla saa.
Jos osapuolia olisi vain kaksi, ja ostajia jäisi siis vain yksi, tulisi sellainen pörssiromahdus, että Black Monday vaikuttaisi sen rinnalla aika valkoiselta. Joku hinta varmaan löytyisi, koska osakeyhtiöistä voi yleensä jotakin maksaa, vaikka jälkimarkkinoita ei olisikaan tiedossa. Hinta asettuisi hyvin lähelle syöpähoitojen hintaa eikä heijastelisi juuri lainkaan yhtiöiden oikeaa arvoa.
Tällä esimerkillä yritän valaista, että on täysin absurdi väite, että vähemmän markkinaosapuolia vähentäisi pörssikurssien liikkeitä suuntaan taikka toiseen. Tämän ymmärtämisen ei pitäisi vaatia edes arvopaperikauppiaskokemusta. Tosin jos askaroi jo 90-luvun alun hyvin epälikvideillä osakemarkkinoilla, lienee hahmottaminen helpompaa.
Spekulatiivisen kaupan vähentäminen on hyväksi
Toimittaja itse kirjoitti: ”Joidenkin tutkimusten mukaan rahoitusmarkkinavero voi lisätä heiluntaa ja vähentää osakkeiden likviditeettiä, kun markkinoilla ei ole niin paljon ostajia ja myyjiä. Tämä haittaa kaikkia osakkeilla kauppaa käyviä.
Toisaalta voidaan kysyä, että entäs sitten. Jos spekulatiivinen kauppa todetaan sellaiseksi, jota halutaan vähentää, silloin haittavaikutukset voidaan hyväksyä.”
Pyöreästi kaikki osakekauppa pakkorealisointeja ja arbitraaseja lukuun ottamatta on vähintään jossain määrin spekulatiivista. Joten tulen itse ihan tyytyväisenä kutsutuksi spekulantiksi tai vaikka keinottelijaksikin.
Spekulatiivisen kaupan vähentämisestä voisivatkin hyötyä ne spekulantit, jotka tekevät odotusarvoisesti vahinkoa itselleen. Jos esimerkiksi ensi viikolla pitää sisukkaasti kiinni vanhoista Finnairin osakkeista ja samaan aikaan myy vastaavan määrän merkintäoikeuksia laskennallisesti paljon halvemmalla hinnalla, olisi hyvin todennäköisesti taloudellisesti kannattavampaa pysytellä pitkäaikaissäästämisessä vähäkuluisiin indeksirahastoihin.
Juuri muut eivät kyllä taloudellisesti hyötyisi. Spekulantit pitävät osakemarkkinan toimintakykyisenä, ja sitä kautta takaavat pörssiyhtiöiden pääomahuoltoa. Ilman spekulatiivista osakekauppaa ei ole arvopaperipörssiä, mistä pörssiyhtiöt voivat saada oman pääoman ehtoista rahoitusta ja missä osakeomistuksiaan voi muuttaa halutessaan helposti rahaksi.
Monet mielellään esittäytyvät ”pitkäaikaissijoittajiksi”, vaikka hekin ovat vain spekulantteja, jotka tekevät kauppaa melko harvoin.
On kuitenkin jopa kaltaiseni keskipitkän ajan spekulantin mielestä kohtuullista, että myös sijoittajat maksavat veroja. Preferoisin kuitenkin SDP:n vero-ohjelmankin mainostamia ”tiiviitä ja laajoja veropohjia, jotka mahdollistavat alhaiset verokannat”. Toki itse ohjelma sisältää enimmäkseen kaksin- tai kolminkertaisen verotuksen lanseeraamis- tai kiristämisesityksiä.
Pelkästä nettovoitosta yhden kerran maksaminen olisikin aika hassu yritysverojärjestelmä. Sellainen (avoir fiscal nimeltään) olikin meillä hetken aikaa, mutta se oli liian hyvää kestääkseen ikuisesti Suomen poliittisia intohimoja.
Rahoitusmarkkinaverot olisivat hyvä keino saada osakemarkkinat vielä tehottomammiksi ja pörssikurssit pomppimaan entistä villimmin. Jos tätä kaipaa, on ajamassa Tobinin veroa ihan kestävillä argumenteilla.
P.S. En missään nimessä kannata trumpilaista politiikkaa, jossa päätöksiä tehdään välillä pelkästään pörssikurssit mielessä. Mutta en kyllä kannata pietikäisläistä politiikkaakaan, jossa pörssikurssit pitäisi saada laskemaan. Eivät sijoittajat kannattamattomiin hankkeisiin rahojaan laita, vaikka pörssin näkymiä vähän synkistettäisiinkin.
Pörssillä on rahoitusmarkkinoilla tärkeä funktio, jonka se tosin täyttää ajoittain epätäydellisesti. Mutta indekseihin vaikuttamisyritykset saavat pörssin suorittamaan yhteiskunnallista tehtäväänsä vain entistä huonommin.
