Aki Pyysingin vieraana Investors Housen toimitusjohtaja ja Ovaron hallituksen puheenjohtaja Petri Roininen.

00:00:10 Petrin yllätyspuhelu Akille
00:01:50 Aki kyselee miten Petrin aika riittää toimintaan monella saralla
00:03:00 Miten Petristä tuli IH:n toimitusjohtaja?
00:09:00 Investors House - kuulumiset osarin jälkeen, toimintamalli ja yhtiö sijoituskohteena
00:25:10 IH jakoi Ovaron osakkeita omistajilleen sekä vastaanotti kiinteistöjä pääomistajilta Ovaron osakkeita vastaan
00:30:30 Käsittelyssä kiinteistöyhtiöiden tunnusluvut, mm. EPRA NRV ja EPRA NAV
00:37:00 Aki kyselee epäilevästi IH:n lainakorkojen suojauksista
00:40:20 Aki kysyy ja pohtii Petriltä miksi IH:n arvostus on arvostuskertoimiltaan kohtuullisen alhainen
00:48:10 Keskustelua Ovarosta
00:57:20 Petri on kirjoittanut myös neljä kirjaa
00:58:50 Petrin tulevaisuuden suunnitelmat
01:01:00 Aki kysyy pikaisesti Petrin toiveita Suomen poliitikoille

Keskustele jaksosta
Keskustele Investors Housesta
Keskustele Ovarosta

Haastattelimme kolumnisti Jarkko "Random Walker" Ahoa. Kysyimme sijoittajan kuulumisia sekä näkemyksiä vallitsevaan markkinatilanteeseen.

Kerroit, että menossa on elämäsi kiireisin vuosi. Mitä olet touhunnut?

Kiirettä on tosiaan pidellyt. Tänä vuonna erilaiset koulutukset ja valmennukset ovat työllistäneet kirjoitushommien lisäksi aiempaa enemmän. Minulla on ollut aina hyvät verkkokoulutusvalmiudet, mikä on palkinnut nyt korona-aikana.

Kouluttamisen saralla repertuaariini kuuluu liiketalouden kentässä paljon muutakin kuin sijoittamista, mutta tänä vuonna olen panostanut erityisesti sijoituspuolen koulutuksiin. Olen myös ollut aiempaa enemmän mukana yritysten kehittämisessä niin neuvonantajan kuin konsultinkin roolissa.  

Luonnollisesti myös oma sijoitustoiminta on pitänyt kiireisenä. Korona toi mukanaan kauan odottamani kurssiromahduksen ja pääsin laittamaan markkinalle pitkästä aikaa vähän enemmän rahaa.

Miltä sijoitusympäristö ja Helsingin pörssin arvostustasot mielestäsi näyttävät tällä hetkellä?

Tilanne markkinoilla on ennennäkemätön. Meillä on käsissä samaan aikaan historiallinen taantuma ja ennätyskorkeat kurssitasot. Toisaalta tilanteen voi kyllä ymmärtää, kun ottaa huomioon keskuspankkien rahanpainotalkoot ja nollakorot. Osakemarkkinoiden hintamekanismi ei nyky-ympäristössä toimi kuten pitäisi. Tästä syystä osakkeiden hintataso ei kerro sijoittajien todellisia odotuksia esimerkiksi yritysten tulosten suhteen. Talouden ongelmat ovat kyllä kaikkien tiedossa, mutta harva haluaa taistella keskuspankkeja vastaan ja vetää rahojaan ulos osakkeista, vaikka ne kalliita ovatkin. Tämän tyyppinen ajattelu tukee osakekurssien kehitystä lyhyellä aikavälillä.

On kuitenkin vaikea kuvitella, että rahaa painamalla voitaisiin pitää pörssit ikuisessa nousussa. Lopulta talouden fundamentit ratkaisevat. Siksi olen skeptinen sen suhteen, että olisimme uuden pitkäkestoisen nousumarkkinan alussa. Koronakriisi ei ole vielä lähellekään ohi, joten yritysten tuloskäänne ei välttämättä ole niin nopea kuin analyytikot tällä hetkellä odottavat. Eiköhän tässä vielä nähdä heiluntaa ja isompiakin korjausliikkeitä, vaikkei maaliskuun kurssitasojen alle enää mentäisikään. W-tyyppinen pörssikehitys on omissa papereissani edelleen hyvinkin mahdollinen skenaario keskipitkällä aikavälillä. Pörssi voi toki nousta vaikka minkälaiseen kuplaan, mutta osakkeiden pitkän aikavälin tuotto-odotus ei ole nykyhinnoilla kummoinen.

Jos olisin indeksisijoittaja, en uskaltaisi juuri nyt tehdä isoa kertasijoitusta. Kaltaiselleni osakepoimijalle pörssi tarjoaa onneksi enemmän mahdollisuuksia, mutta en minäkään ole työntämässä koko kassaani markkinalle näillä hinnoilla. Hyödynnän edelleen mahdollisia dippejä ja niiden ympärille rakennettuja osto-ohjelmia. Pelimerkkejä on jemmassa myös W-skenaarion varalle. Riskin ottamisesta ei yksinkertaisesti juuri nyt makseta riittävästi, jotta haluaisin olla osakkeissa all in. 

Minkälaisia liikkuja olet tehnyt koronakriisissä ja näetkö perusteita, että helmi-huhtikuussa olisi pitänyt toimia jotenkin toisin?

Koronan myötä pääsin vihdoin vähän isommin ostoksille. Olin tietoisesti kasvattanut käteispainoa jo parin vuoden ajan, joten romahdus oli minulle nimenomaan mahdollisuus. En myynyt maalis-huhtikuun alennusmyynneissä luonnollisestikaan mitään, vaan ostin lisää eniten aliarvostettuja salkkuyhtiöitäni. Näin jälkeenpäin on toki helppo todeta, että olisi voinut ostaa enemmänkin. Eli osto-ohjelmien ostovälit olisi pitänyt rakentaa tiheämmiksi tai panoksia olisi pitänyt nostaa kurssilaskun jatkuessa. Tämä on kuitenkin turhaa jälkiviisastelua. Kukaan tuskin odotti, että kurssit kääntyisivät nousuun niin nopeasti. Emme toki vielä tiedä, mikä on kurssien ”normaali” taso, kun korona joskus hellittää, elvytys vedetään pois ja markkinamekanismin annetaan taas toimia.    

Salkussani on tyypillisesti vain noin 10-15 yhtiötä, eikä rivien määrän kasvattaminen ole itseisarvo. Siksi ostin koronakuopassakin lopulta vain kolmen yhtiön eli Fortumin, Konecranesin ja Nokian Renkaiden osakkeita. Exeliä ja Nordeaa olin tankannut jo vähän aiemmin eivätkä niiden kurssit laskeneet maaliskuussa enää niin paljon kuin olisin toivonut.

Tässä kohtaa on vielä pakko nostaa esille Fortumin ja Konecranesin paniikkihinnoittelu, vaikka kirjoittelin asiasta blogin puolella jo maalis-huhtikuussa. Olen ollut mukana osakemarkkinoilla parikymmentä vuotta enkä muista montaakaan hetkeä, jolloin olisin ollut yhtä ihmeissäni. Koronapaniikin kaltaisissa epäjatkuvuuskohdissa markkinoiden hinnoittelu ei ole koskaan kovin tehokasta, mutta maaliskuussa saimme todistaa joissakin yhtiöissä aivan poikkeuksellisia ja pitkäkestoisia hinnoitteluvirheitä. Etenkin Fortum on niin iso yhtiö, että hyvin räikeiden aliarvostusten luulisi korjaantuvat todella nopeasti. Osaketta sai ostella parin viikon ajan noin 12-13 euron hintatasolla eli selvästi alle tasearvon. Nykytilanteessa on vaikea löytää osaketta, jonka tuotto (noin 10 prosenttia omalle pääomalle) olisi yhtä varma kuin Fortumin. Kun tällaiseen pääoman tuottoon pääsee kiinni tasearvolla, kaikki jää sijoittajalle (osinkojen ja arvonnousun muodossa). Osake on noussut tämän vuoden keskihankintahinnastani jo lähes 50 prosenttia, muttei ole P/B-luvulla 1,2 vieläkään kallis. Etenkin kun huomioidaan nollakorot ja kaikkien muiden bondiosakkeiden pilvissä oleva arvostus.   

Pyörittelin silmiäni myös Konecranesin kohdalla. Osakkeen kurssi kävi alimmillaan lähes samoilla tasoilla noin 14 eurossa kuin eurokriisin pohjilla 2011, vaikka yhtiö on nykyisin kooltaan puolet isompi ja suhteellisesti lähes yhtä kannattava. Konecraneskaan ei ole mikään ihan pieni yhtiö, joten luulisi suursijoittajien ostavan tällaiset räikeät aliarvostukset pois saman tien. No, meille pienemmille sijoittajille tällainen sopii enemmän kuin hyvin. Voimme ostella kaikessa rauhassa ja oman mittapuumme mukaan isostikin vaikuttamatta millään tavalla kurssiin. Puhuukohan joku vielä tehokkaista markkinoista.     

Wärtsilä oli potentiaalisena uutena yhtiönä ostoliipaisimella, mutta allokoin ”konepajakiintiöni” lopulta Konecranesiin, jota pidin pohjahinnoin vieläkin houkuttelevampana kohteena. Tämä näyttää onnistuneelta valinnalta, mutta puoli vuotta on tietenkin aivan liian lyhyt aikaväli minkäänlaisten johtopäätösten tekemiseen.

Osto-ohjelma oli valmiina myös Sammolle, mutta välillä vähän turhankin kurinalaiselta vaikuttava sijoitusprosessini isoine turvamarginaaleineen ei aivan taipunut osakkeiden ostolle. Tämän tyyppisiin missattuihin mahdollisuuksiin olen toki tottunut, ja ne on vain hyväksyttävä osana omaa sijoitusstrategiaa. Ilman kurinalaista prosessia ja turvamarginaalin käyttämistä myös parhaat onnistumiset olisivat jääneet torsoiksi. Menestyäkseen sijoittajan ei onneksi tarvitse lyödä jokaista palloa. Riittää kunhan osuu kunnolla niihin palloihin, joihin lyö.

Sijoitussalkkusi allokaatio ja kolme suurinta osakeomistusta tällä hetkellä? Entä mielenkiintoisin osake, jota tiirailet sillä silmällä / olet jo hankkinut, mutta joka ei ehkä mahdu TOP3?

Sijoitussalkkuni koostuu edelleen vain osakkeista ja käteisestä. Kulta on ollut harkinnassa (muutaman prosentin painolla), mutta ostot on ainakin toistaiseksi jäänyt tekemättä. Varsinaisena sijoituskohteena kulta ei minua kiehdo, mutta riskien hajauttajana ja käteisen korvikkeena sille voi vielä löytyä oma paikkansa minunkin salkusta. Käteispainoni on edelleen yli 40 prosenttia (maaliskuun alussa yli 50 prosenttia), mutta tämä ei suoraan kerro viime kuukausien ostoaktiivisuudestani. On huomioitava, että taseeni (salkkuni) kasvaa passiivisen tulovirran (osinkojen) lisäksi jatkuvasti myös tuloslaskelman kautta. Tämä tulovirta on ollut viime kuukausina erityisen vuolas enkä ole näillä arvostustasoilla saanut allokoitua osakkeisiin kuin pienen osan tästä pääomasta. Toisekseen noin neljännes käteiskassasta on varattu tulossa oleviin pörssin ulkopuolisiin hankkeisiin. Pörssiin allokoitavissa oleva kassa ei siis ole ihan niin suuri kuin esitetyt prosenttiosuudet antavat ymmärtää.

Kolme suurinta omistustani ovat suuruusjärjestyksessä Vestas Wind Systems (tanskalainen tuulimylly-yhtiö), Fortum ja Neste. Vestas ja Neste ovat vähän ”huomaamattomasti” nousseet salkkuni suurimpien sijoitusten joukkoon. En ole pitkiin aikoihin ostanut yhtiöitä lisää, mutta kummankin yhtiön kurssinousu on ollut häikäisevä. Suurimmat panostukseni kyseisiin yhtiöihin ajoittuvat viime vuosikymmenen taitteeseen. Fortumia olen ostanut tasaisemmin eli käytännössä aina kun kurssi on pudonnut alle tasearvon. Viimeiset Fortum-ostot ovat maaliskuun koronakuopasta.

Nyt kun konepajasektorikin on kokonaisuutena noussut lähes koronaa edeltäneelle kurssitasolle, mielenkiintoiset osakkeet ovat kiven alla. Kiikarissani olevista osakkeista pidän poikkeuksellisen halpana enää Wärtsilää, jonka kurssikehitys on jäänyt sektorista jälkeen. Nykyinen noin 7 euron kurssi vastaa hädin tuskin pelkän huoltoliiketoiminnan arvoa. En näe mitään syytä sille, miksei yhtiö voisi taas taantuman jälkeen yltää historialliseen noin 18 prosentin oman pääoman tuottoon. Kun P/B-luku on alle 2, muodostuu sijoittajan reaalituotto-odotukseksi yli 9 prosenttia vuodessa. Harva laatuyhtiö tarjoaa tässä markkinatilanteesta yhtä korkean tuotto-odotuksen.

Mutta kuten todettu, en ole yhtiöön sijoittanut. Jos hyvän yhtiön osake on halpa, makrokuvan ja toimintaympäristön lyhyen aikavälin riskien ei pitäisi antaa vaikuttaa kaltaiseeni pitkäjänteiseen bottom up -sijoittajaan. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, etteivät ne Wärtsilän kohdalla vaikuta. 

Kysyimme vuoden 2016 haastattelussa sinulta, mitä mieltä fundamenttisijoittajana olet treidaamisesta ja olit varsin kriittinen vastauksessasi.

”Sitä vastoin, en ole vielä koskaan kuullut ”markkina-ajoittajasta”, joka olisi luonut omaisuuden makrotalouden suuntaa arvailemalla tai ”osakekaupankävijästä”, joka olisi seuraavan päivän nousijat oikein ennustamalla päässyt samaan. Miljardeja pitkäjänteisellä fundamenttisijoittamisella luoneita sijoittajia sitä vastoin on vaikka kuinka paljon. Eli treidaaminen, olipa se markkina-ajoittamista tai vielä lyhyempää kaupankäyntiä, ei lyö leiville.”

Treidaaminen on kuluneen neljän vuoden aikana noussut Suomessa enemmän esiin. Onko tänä aikana ajatuksesi treidaamisesta muuttunut? Entä noudatatko itse vielä samaa sijoitusstrategiaa kuin vuonna 2016?

Treidaaminen on tosiaan kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Tämä ei ole yllättävää, sillä markkina on ollut nousujohteinen. Moni treidaaja, aivan kuten sijoittajakin, on varmasti yltänyt ihan hyviin tuottoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkässä juoksussa valtaosa treidaajista häviää pörssiin laittamansa rahat. Tai oikeastaan tämä ei edes ole mielipide, vaan fakta. Treidaajat eivät pääse hyötymään osingoista, jotka ovat sijoittajille kollektiivina ainoa tuoton lähde. Kun antaa osinkojen verran tasoitusta, pitää olla todella hyvä treidaaja, että yltää kaupankäyntikustannusten jälkeen edes indeksituottoon.

Kun nyt neljä vuotta vanhempana ja toivottavasti myös viisaampana luen sanomisiani, voinen vähän pyöristää sanan säiläni kulmia. Toki on olemassa treidaajia (jopa täällä Suomessa), jotka osaavat asiansa ja tekevät todella hyvää tuottoa vuodesta toiseen. Tämän sanottuani korostan kuitenkin sitä, että niin treidaamisessa kuin sijoittamisessakin taito erottuu tuurista vasta hyvin pitkällä aikavälillä. Treidaamisessa toistoja tulee paljon enemmän kuin sijoittamisessa, joten siinä taidokkaat voi erottaa onnekkaista vähän nopeammin.

Mitä omaan strategiaani tulee, se on pysynyt perusperiaatteiltaan muuttumattomana. Olen edelleen pitkäjänteinen sijoittaja, jolle osake on osuus yrityksestä. Pyrin ostamaan laadukkaita yhtiöitä, kun niitä on tarjolla houkuttelevaan hintaan ja pitämään osakkeet pitkään. Minua voi edelleen luonnehtia laatuun päin kallellaan olevaksi arvosijoittajaksi tai aliarvostettuja osakkeita etsiväksi laatusijoittajaksi.

Vaikka perusperiaatteet ovat samat, osakeavaruuteni on vuosien saatossa hieman laajentunut. Alun perin seuloin kiinnostavia osakkeita oikeastaan vain suurien ja keskisuurien suomalaisyhtiöiden joukosta. Parin viime vuoden aikana olen suunnannut katseeni entistä enemmän myös pienyhtiöiden suuntaan. Salkkuun asti ei monikaan pienyhtiö ole vielä päässyt, mutta seurantalistani on laajentunut. Nykyisin käytän enemmän aikaa myös ulkomaisten yhtiöiden seuraamiseen.

Olen myös huomannut, että riskinottohaluni on varallisuuden kasvun myötä muuttunut. En ole koskaan ollut erityisen kova riskin ottaja (muihin osakesijoittajiin verrattuna), mutta nykyään olen vieläkin varovaisempi. Tutkin mahdolliset sijoituskohteet entistäkin huolellisemmin ja sijoitan vain todella houkuttelevan tuotto-riskisuhteen tarjoaviin kohteisiin. Tietyllä tavalla tämä on ymmärrettävää, sillä absoluuttisissa euroissa mitattuna panokset ovat nyt huomattavasti suuremmat kuin vielä muutama vuosi sitten, puhumattakaan summista, joilla aloittelin sijoittamista vuosituhannen alussa. Jos teen huonon sijoituspäätöksen, euromääräiset tappiot ovat aiempaa suuremmat.  

Entistäkin huolellisempi analysointi on toki positiivinen asia, mutta liiallisella varovaisuudella on myös kääntöpuolensa. Sijoitettavien summien suuruudella ei saisi olla vaikutusta sijoituspäätöksiin. Jos pelkkä sijoituksen kokoluokka vaikuttaa päätösteni laatuun, toimin epärationaalisesti. Kaikkea pitäisi ajatella suhteellisesti eli prosentit ratkaisevat. Vaikka häviäisin euromääräisesti ison summan surkean sijoituksen myötä, tappion suuruus suhteessa salkun kokonaisarvoon olisi hajautuksen myötä edelleen ihan yhtä pieni kuin ennenkin. Jos esimerkiksi löydän uuden potentiaalisen osakkeen A, jonka vuotuinen tuotto-odotus on esimerkiksi 12 prosenttia (eli todella korkea) ja riskiprofiili neutraali, osaketta pitäisi ostaa välittömästi vähintään prosentin tai parin siivu (suhteessa salkun arvoon). Näin pitäisi toimia riippumatta siitä, onko kyse muutamista tonneista, kymppitonneista vai sadoista tonneista. Ei ole mitään mieltä tehdä alle prosentin suuruisia hankintoja vain sillä perusteella, ettei riskeeraa uuteen kohteeseen niin suurta euromääräistä summaa. Suurempiin sijoitussummiin toki tottuu (en enää ajattele salkkuani varsinaisesti rahana, vaan pikemminkin raaka-aineena, jota sijoitusliiketoiminnassani hyödynnän), mutta tietynlaista kylmäpäisyyttä pitää edelleen harjoitella.

Vaikken edelleenkään harrasta varsinaista markkina-ajoittamista (eli makrotalouslähtöistä allokaation säätämistä suhdanneodotusten mukaan), lisääntynyt varovaisuus näkyy epäsuorasti myös salkkuni osakepainon kehityksessä. Nuorempana olin hyvin harmissani, jos en löytänyt kalliiden arvostustasojen takia ostettavaa ja salkun osakepaino pysyi pitkään paljon alle sadan prosentin. Tuijotin vain tuotto-odotusta ja pelkäsin, että korkea käteispaino laskee sitä. Nykyään olen hyväksynyt sen tosiasian, ettei markkinaa voi pakottaa mihinkään. Ellei markkina tarjoa tuottovaatimukseni mukaista pitkän aikavälin tuotto-odotusta, pidän käteispainoni mielelläni korkeana (eli siirrän kaiken tulovirtani salkun käteiseksi, en osakkeisiin). Jos riskin ottamisesta ei makseta riittävästi, miksi ihmeessä lähtisin sitä ottamaan. Olenkin vasta viime vuosina sisäistänyt kunnolla, ettei sijoittamisessa ole kyse vain salkun tuotosta, vaan tuotto-riski-suhteesta. Nykyisessä heikon tuotto-odotuksen ympäristössä käteisen vaihtoehtoiskustannus on todella matala, mutta riskejä pienentävä vaikutus hyvin merkittävä. Tässä tilanteessa on huomattavasti fiksumpaa keskittyä riskien minimointiin kuin tuottojen maksimointiin. Tuottojen maksimointi -strategia (osakepainon nostaminen sataan prosenttiin) johtaa parhaassakin skenaariossa melko matalaan tuotto-odotukseen, mutta riski nousee selvästi. Riskien minimointi -strategialla (osakepainon pitäminen sijoitussuunnitelman vaihteluvälin alalaidassa) voin nukkua yöni rauhassa, mutta joudun antamaan vain vähän periksi salkun tuotto-odotuksessa. Ja oletettavasti tämäkin enemmän kuin kompensoituu kurssien laskiessa, kun käteisen saa markkinalle huomattavasti nykyistä paremmalla tuotto-odotuksella (olettaen, ettei kurssidippiin kulu aikaa vuosikausia).       

Millaista tulosta on syntynyt kuluneen neljän vuoden aikana?

Salkkuni on kasvanut viime vuosien aikana varsin mukavasti. Jos katson kulunutta neljää vuotta, salkun arvo on aika tarkalleen kaksinkertaistunut. Hyvä kehitys on monen asian summa. Osakemarkkina on itsessään ollut vahva ja olen onnistunut myös osakevalinnoissa sekä ennen kaikkea ostojen ajoituksessa (kiitos kurinalaisen prosessin ja ison turvamarginaalin). Monet viime vuosien osakepoiminnat, kuten esimerkiksi Fortum, Exel Composites, Nokian Renkaat ja Nordea, ovat nousseet keskihankintahinnoista selvästi, mutta yhtiöiden liiketoiminta on mielestäni edelleen kaukana potentiaalistaan. Vielä parempaa on siis näkemykseni mukaan luvassa.

On toki huomioitava, että salkkuuni on virrannut osinkojen lisäksi myös uutta pääomaa muista tuloista, joten kasvu ei selity pelkästään tuotolla. Siksi on mielenkiintoisempaa tarkastella puhdasta tuottoa (mikä kertoo sijoitustaidoista, eikä kyvystä ansaita pörssin ulkopuolella) ja verrata sitä indeksiin. Ellen kykenisi pitkässä juoksussa indeksiä parempaan tuottoon, indeksisijoittamiseen keskittyminen olisi fiksuinta (siitäkin huolimatta, että osakepoiminta on mitä mielenkiintoisin harrastus). Seuraan osakesalkun tuottoa sekä DWR- että TWR-menetelmällä. Viimeisen neljän vuoden ajalta keskimääräinen vuosituotto on ollut molempien mittarien mukaan noin 15 prosenttia. Helsingin pörssin (OMXH) osingot huomioiva yleisindeksi on tuottanut samaan aikaan vajaa 9 prosenttia vuodessa. Neljä vuotta on kuitenkin liian lyhyt tarkastelujakso, jotta taidon voisi erottaa tuurista. Neljän viime vuoden tuotto on kuitenkin hyvin linjassa pidemmän aikavälin tuoton kanssa. Olen soveltanut nykyistä sijoitusstrategiaani vuodesta 2010 alkaen ja yltänyt keskimäärin noin 16 prosentin vuosituottoon. OMXH:n tuotto on ollut samaan aikaan vähän yli 9 prosenttia (ennen vuotta 2010 sijoitusteni pääpaino oli vielä indeksirahastoissa, joten tuotto oli pitkälti indeksin mukainen). OMXH ei toki ole paras mahdollinen vertailuindeksi, sillä osakesijoituksistani vajaa kolmannes (markkina-arvoilla mitattuna) on ulkomailla ja kolmesta ylivoimaisesti parhaiten tuottaneesta osakkeesta kaksi on nimenomaan ulkomaisia osakkeita.

Korkeahko käteispaino on parin viime vuoden aikana toki hieman hidastanut salkun kokonaiskehitystä. Jos olisin tyhjentänyt koko käteiskassan osakkeisiin maalis-huhtikuussa, salkun arvo luonnollisesti olisi nykyistä korkeampi. Tämä on kuitenkin turhaa jossittelua. Ja voihan olla, että käteiselle tulee markkinan heilahdellessa taas pian käyttöä ja varovainen lähestymistapa osoittautuu oikeaksi.

Kokemuksiisi perustuen, mitkä ovat sijoittajana saamasi isoimmat opit, jotka voisit jakaa kaikille.

Oppien käyttökelpoisuus riippuu paljon siitä, onko kyse aloittelijasta, joka ei juurikaan halua nähdä vaivaa sijoittamisen eteen, vai kokeneemmasta konkarista, joka tavoittelee indeksiä parempaa tuottoa. Ihan jokaiselle on tärkeää aloittaa sijoittaminen mahdollisimman nuorena, keskittyä hyvätuottoisiin instrumentteihin (kuten suoriin osakkeisiin tai osakeindeksirahastoihin), minimoida kulut, toimia pitkäjänteisesti oman suunnitelman mukaan (esim. säännöllinen sijoittaminen indeksiin joka ikinen kuukausi) ja välttää turhaa hötkyilyä. Nämä opit kun pitää mielessä, lähes kuka tahansa voi menestyä sijoittajana varsin hyvin. Tämän tyyppisen vastauksen saa kaikilta asiantuntevilta sijoitusneuvojilta ja myös minulta, jos jaan oppejani aloittelijoille. Sijoitustiedon lukijoissa kyseiset opit tuskin saavat aikaan sen suurempaa värinää, joten yritän pohtia asiaa myös intohimoisen osakepoimijan näkökulmasta.

Yritän lähestyä kysymystä miettimällä, mitkä yksittäiset tekijät ovat käytännössä vaikuttaneet eniten hyvään sijoitusmenestykseeni. Samat asiat eivät tietenkään toimi kaikilla sijoittajilla, joten mitään yleispäteviä oppeja nämä eivät missään nimessä ole. Myös oma sijoitusstrategia vaikuttaa siihen, miten eri tilanteissa kannattaa toimia. Joka tapauksessa kannustan jokaista sijoittajaa pohtimaan samalla tavalla, mitkä tekijät ovat omassa sijoittamisessa toimineet, ja mihin sitä kautta kannattaa panostaa myös tulevaisuudessa.

Kokeneille osakepoimijoille nämäkin opit ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia eikä niissä ole sinällään mitään uutta. Mutta niinhän se on, että yleensä yksinkertaisimmat opit ovat toimivimpia. Kunhan vain oikeasti noudattaa niitä.  

Oppi 1: Älä hajauta vain hajauttamisen ilosta, vaan keskity kouralliseen parhaita yhtiöitä ja pidä niitä pitkään ilman jatkuvaa säätämistä

Ensimmäinen oppi pitää sisällään monta tärkeää pointtia. Sijoitusurani alussa intoa oli enemmän kuin osaamista. Kuvittelin, että tuottoni paranevat, kun säntäilen sinne tänne. Aina oli joku uusi kiinnostava osake kiikarissa enkä ehtinyt kunnolla perehtyä yhteenkään yhtiöön. Silti mieli teki koko ajan ostaa. Pahimmassa tapauksessa tällainen toiminta johtaa siihen, että salkussa on kymmenittäin yhtiöitä ja valtaosa niistä on oikeasti aika heikkoja. Salkku muistuttaa käytännössä indeksiä, eikä ylituoton tekeminen ole edes teoriassa mahdollista.

Opin vasta vähitellen, että kannattaa keskittyä vain kouralliseen yhtiöitä ja tutkia ne perinpohjaisesti ennen sijoituspäätöksen tekoa. Käytännössä tarkoitan salkkua, jossa on noin 10-15 yhtiötä eri toimialoilta, jolloin yrityskohtainen riski on pienentynyt jo erittäin matalaksi. Sijoittaminen on ennen kaikkea ajatustyötä. Kun ajattelee etukäteen, välttyy ikäviltä yllätyksiltä.

Kun yhtiö on itsessään riittävän hyvä, sitä voi turvallisin mielin pitää salkussa pitkään. On yleensä virhe myydä hyvä yhtiö pois vain siksi, että sen kurssi on noussut. Parhaat tuottoni olen tehnyt osakkeilla, joiden myyminen on ollut kohoavan kurssin takia jatkuvasti mielessä. Oston yhteydessä onkin hyvä kirjata ylös myös syyt mahdolliselle myynnille (esim. myy vain silloin kun yhtiön liiketoiminnan laatu heikkenee pysyvästi). Ellei myyntikriteeri täyty, jatka istumista käsiesi päällä äläkä tee mitään.

Oppi 2: Käytä osto-ohjelmia ja osta vain riittävän suurella turvamarginaalilla

Uskoisin, että valtaosa pitkäjänteisistä osakepoimijoista on samaa mieltä ensimmäisen opin kanssa. Toinen oppi todennäköisesti jakaa mielipiteitä. Esimerkiksi kasvusijoittajat harvemmin saavat suurta turvamarginaalia. Ostojen ajallinen hajauttaminen osto-ohjelmilla ei puolestaan toimi puhtaiden ajoittajien työkalupakissa. Laskevaan kurssiin tapahtuvat osto-ohjelmat ovat varsin riskipitoinen taktiikka myös klassisessa arvostrategiassa, jossa ostot voivat kohdistua erittäin halpoihin ja jopa konkurssikypsiin yhtiöihin. Mutta jos yhtiö on riittävän laadukas, kurssi kyllä lopulta kääntyy ja osto-ohjelmaa noudattanut sijoittaja on nopeasti voitolla. Korostan, että tämä oppi toimiikin vain tietyntyyppisissä sijoitusstrategioissa (esim. laatu) ja tiettyjen yhtiöiden kohdalla (esim. konepajat, joiden kurssiromahdukset johtuvat usein heikosta suhdanteesta, eikä heikko suhdanne tietenkään kestä ikuisesti).  

Ylituoton saavuttaminen pitkällä aikavälillä on käytännössä mahdotonta, ellei sijoittajalla ole mitään käsitystä yhtiön arvosta. Kannattaa siis opetella arvonmäärityksen perusteet ja vähintään muutama yksinkertainen menetelmä osakkeiden arvojen haarukointiin. Koska arvonmääritys perustuu aina tulevaisuuden odotuksiin ja on siten subjektiivista, hyvien tuottojen saavuttaminen edellyttää käytännössä aina jonkinlaisen turvamarginaalin (osakkeen arvon ja hinnan välinen ero) käyttöä. Pyrin ostamaan vain silloin, kun saan yhtiötä selvästi sen todellista arvoa halvemmalla hinnalla. Tämä hyvin kurinalainen lähestymistapa on pelastanut minut huonoilta sijoituksilta, katastrofisijoituksista puhumattakaan, ja on siten yksi iso syy indeksiä paremman tuoton taustalla.

Oppi 3: Pidä jonkinlaista käteiskassaa, kun osakkeiden pitkän aikavälin tuotto-odotus on matala ja uskalla ostaa aggressiivisesti, kun paikka aukeaa      

En usko varsinaiseen markkinoiden ajoittamiseen (eli osake- ja käteispainon jatkuvaan säätämiseen suhdanneodotusten mukaan), mutta olen oppinut vuosien saatossa käteiskassan merkityksen. Korkea kurssitaso ei ole minulle koskaan syy tyhjentää koko osakesalkkua, mutta ellei hintojen puolesta houkuttelevia osakkeita löydy, jätän uudet sijoitukset mielelläni tekemättä. Ennemmin tai myöhemmin käteiselle on aina tullut käyttöä. Joko suhdanne on heikentynyt ja kaikki osakkeet ovat korjanneet alas tai yksittäisiä yhtiöitä on tullut alennusmyyntiin, milloin mistäkin syystä. Mikään ei ole mukavampaa kuin suurella käteiskassalla operoiminen silloin, kun osakkeita saa oikeasti halvalla.

Toisaalta myös liian suuri käteiskassa on ongelmallinen, etenkin nykyisessä nollakorkoympäristössä. Käteisen hamstraaminen ei siis saa olla itseisarvo. Kymmenien prosenttien pörssiromahduksia ei kannata jäädä odottelemaan, vaan käteistä on uskallettava työntää markkinalle aina, kun riittävän hyvä paikka aukeaa. Hyvät ostoikkunat eivät välttämättä kestä kovin pitkään. Erityisesti tässä asiassa minulla on vielä paljon opeteltavaa. Pitäisi osata tunnistaa paremmin ne sijoituscaset, joissa pitkät osto-ohjelmat eivät toimi. Rauhallinen sijoitustyylini ei tässä suhteessa ole paras mahdollinen.  

Mitä kuuluu sijoituskirjarintamalle?

Omalta osaltani kirjarintamalla on ollut viime aikoina rauhallisempaa. Eli sen voin sanoa, että ainakaan tällä hetkellä uutta kirjaa ei ole työn alla. Laatu-, Arvo- ja Pikkuguru ovat löytäneet tiensä suomalaisten kirjahyllyihin paremmin kuin koskaan uskalsin toivoa, joten vietetään nyt ainakin hetki ihan ansaittua taukoa kirjailijan hommista.

Kirjailijakollegoillani, eli herroilla Oksaharju ja Hämäläinen, on ollut tällä saralla hieman kiireisempää, sillä he julkaisivat juuri uudistetun painoksen kirjasarjan ensimmäisestä osasta (Sijoita kuin guru).

Olet yksi viidestä ehdokkaasta Vuoden Sijoittaja 2020 -kilpailussa. Mikä tekee sinusta Vuoden Sijoittajan 2020?

Olen tosiaan tänä vuonna mukana Nordnetin järjestämässä Vuoden sijoittaja -kilpailussa, jonka muuan Aki Pyysing voitti pari vuotta takaperin. Kilpailun tavoite on nostaa esiin yksityissijoittajia ja yhteisöjä, jotka ovat edistäneet suomalaista sijoituskeskustelua, omistajuutta ja kansankapitalismia.

En takuulla ole vuoden 2020 paras sijoittaja, mutta uskallan väittää, että Suomesta tuskin löytyy kovinkaan montaa yhtä intohimoisesti sijoittamiseen suhtautuvaa yksityissijoittajaa. Kun on itse hyvin innostunut jostakin asiasta, on luonnollista kannustaa myös muita saman asian pariin. Toivon, että olen blogin, kolumnien, kirjojen ja valmennusten avulla inspiroinut mahdollisimman montaa sijoittajanalkua tämän uskomattoman hienon ja tuottoisan harrastuksen pariin. Toivottavasti olen myös hyvä esimerkki siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus ottaa omat raha-asiansa haltuun ja vaurastua, kunhan työskentelee suunnitelmallisesti ja kärsivällisesti omia tavoitteitaan kohti.  

Kumpi supersankari voittaa, Robinhood vai Random Walker?

Aikoinaan Robin Hood otti rikkailta ja antoi köyhille. Random Walkerin tavoitteena on välittää kansankapitalismin ilosanomaa ja saada jokainen vaurastumaan ilman, että keneltäkään tarvitsee ottaa mitään pois. Tämä on mielestäni oikeudenmukaisempi ja kestävämpi tapa ja siksi RW voittaa.

Nykypäivän Robinhoodit eli osakemarkkinoille vasta tulleet nuoret treidaajanalut ovat Random Walkerin makuun vähän turhan nopealiikkeisiä ja riskihakuisia. RW luottaa enemmän pitkäjänteiseen omistamiseen ja vakaisiin arvo- ja laatuosakkeisiin. Tämä on ainakin historiallisesti osoittautunut lyhytjänteistä treidaamista tuottovammaksi sijoitusstrategiaksi. Sijoittaminen ei ole sprintti, vaan maraton, ja siksi RW voittaa.  

___

Kenestä Vuoden Sijoittaja 2020? Entä Vuoden Sijoitusteko?

Nordnet järjestää Vuoden Sijoittaja -kilpailun jo kolmatta kertaa. Muistathan käydä äänestämässä 8.11. mennessä.

Äänestykseen pääset tästä.

Aki Pyysingin vieraana pokeriammattilainen ja sijoituspiireissä Tesla -sijoituksestaan tunnettu Pauli "Fiilismies" Äyräs

Keskustelua mm. Teslasta, pokerista ja USA:n presidentinvaaleista. 

Keskustele jaksosta

00:05 Mahdolliset maksublokit
04:00 Keskustelua Paulin suhteellisen kookkaasta Tesla-sijoituksesta ja yhtiöstä laajemmin
29:30 Teslan treidaus ja kassanhallinta
32:30 Pauli ja pokeriura
38:20 USA:n presidentinvaalit ja keskustelijoiden betsit
51:20 Pokerin ja Teslan väliin mahtuu myös Bitcoineja
53:15 Pauli antaisi omaisuutensa jos pääsisi pelaamaan NHL:än
54:00 Mitä tekisit mieluiten isona?
55:45 Pauli Pankki
57:00 Kummalla on ensin 100 miljoonaa, Jensillä vai Paulilla?
1:02:00 Millä välittäjällä treidaat ja miksi?

PAULI ÄYRÄS – MUUTAMALLA KYMPILLÄ POKERIMILJONÄÄRIKSI  8.4.2020
SEURATKAA, KUN PAULI ÄYRÄS UHKAPELAA – MUTTA ÄLKÄÄ KOKEILKO KOTONA 1.7.2020
Suomalainen pokeritähti keskitti koko salkkunsa Teslaan - ”Pokerilla ja vedonlyönnillä skarpeimmat pääsevät miljonääreiksi, mutta eivät ikinä miljardööreiksi”

Rahasampon haastatelussa Inderesin evankelista ja tunnettu sijoituskasvo Verneri Pulkkinen.

Seuraa Verneriä Twitterissä

1. Voisitko avata sijoitusprosessiasi Sijoitustiedon lukijoille?

On helppo antaa mahdollisimman harkittu ja rationaalinen kuva sijoitusprosessistani, mutta pinnan alla jylläävät tunteet ja impulssit. Yritän toimia sijoittamisessa systemaattisesti. Samalla on silti hyvä huomauttaa, että olen tunteita kokeva ja joskus tunteiden mukana toimiva ihminen siinä missä lähes kaikki muutkin. Impulsiivisuutta on viime vuosina kylläkin rajoittanut Inderesin tiukat kaupankäyntisäännöt, joiden sähköisten aitojen antamissa raameissa salkkuni laiduntaa.

Sijoittaminen on minulle rakas harrastus ja tykkään tällä hetkellä omistaa laadukkaina pitämiäni yhtiöitä. Itse ymmärrän laadun tarkoittavan yhtiöissä syviä kilpailuetuja, erinomaista johtoa ja omistajia sekä kannattavaa kasvua. Olen luonteena kuitenkin melko pragmaattinen ja pyrin päivittämään tyyliäni aina sen mukaan, miten ympäröivä markkina elää. Viime vuosina laatuun panostaminen on kannattanut: kannattaako huomenna, ken tietää.

Lähtökohtaisesti pyrin siis tällä hetkellä kartoittamaan yhtiöitä, jotka sopivat yllä olevaan kuvaukseen. Loogisin aloituspiste on Helsingin pörssissä kaikki Inderesin seuraamat yhtiöt, koska niissä pääsen oikomaan mutkia analyytikon tietotaidon kanssa. Sen lisäksi minulla on ilo päästä usein tapaamaan johtoa haastatteluiden yhteydessä. Vuosien varrella syntyy jonkintasoinen kuva, missä pörssifirmoissa toimitaan skarpisti ja missä meininki on pääkonttorilla dynaamista. Koska haluan yhtiöiltäni kasvua ja pitkää kasvupolkua, rajautuu Helsingissä osakeuniversumini melko suppeaksi.

Seikkailen välillä ulkomailla, mutta tulokset vaihtelevat sijoitetun pääoman totaalisen tuhoutumisen ja muutaman sadan prosentin tuoton välillä. Periaatteessa siellä pyrin samoihin asioihin, mutta kykyni tehdä hyviä sijoituksia on kovin rajallinen, joten nykyään ulkomaiden seurantauniversumini on lähinnä jenkeissä ja suhteellisen pieni sellainen. Joitain yhtiöitä, kuten Facebook tai Google, seuraan lähinnä työmielessä: on hyvä tietää, mitä kohti Facebook tai esimerkiksi Youtube on kulkemassa, koska sillä on suora vaikutus työhöni Inderesillä.

Sitten kun yhtiöt on kartoitettu, alkaa vuosien jatkuva opiskelu. Pyrin syventämään tietoa myös jo omistamistani yhtiöistä. Mungerin sanoin sijoittaminen on pitkälti valmistautumista: tilaisuudet menevät nopeasti ohi, eikä muutamassa päivässä voi lukea kymmenien yhtiöiden vuosikertomuksia ja analyysejä. Siten pyrin hamstraamaan tietoa joka päivä lukemalla. Sitten kun tilaisuuksia ilmenee (tai luulen niiden ilmentyvän), isken roposillani kiinni. Tästä oli iloa esimerkiksi viime kevään koronaromahduksessa, kun tunsin tuntevani valmiiksi yhtiöt hyvin ja piti vain kyhätä äkkiä jonkinlainen ostosuunnitelma, mitä noudattaa hampaat irvessä. Tuon suunnitelman olisi voinut kyllä laatia etukäteen, mutta kun on jo valmiiksi suhteellisen vankka käsitys yhtiöiden tuottopotentiaalista ja millä tasoilla haluaisi itse lisäillä, ei enää juuri muuta tarvita kuin itse toimintaan ryhtyminen.

Uskon aidosti, että lukemalla ja perehtymällä yhtiöihin sekä pitämällä pitkän perspektiivin voi markkinalla saada aitoa etua suhteessa suurimpaan osaan sijoittajista. Sijoitusprosessini reflektoi paljolti tätä: paljon lukemista ja analyytikoiden haastelua, harvoin mutta harkittua toimintaa kun tilaisuuksia ilmenee.
 

2. Onko arvosijoittamisen aika ohi? Ovatko tutkimukset, jotka tukevat arvosijoittamisen paremmuutta sijoitusstrategiana tukevalla pohjalla?

Melkoisen laaja kysymys! Ja riippuu, miten arvosijoittamisen määrittää: jos se on osakkeiden ostamista alle niiden käyvän arvon, sen aika on tuskin koskaan ohi. Kuten Charlie Munger totesi, kaikki ovat arvosijoittajia tuossa mielessä: ei kait kukaan halua ostaa osaketta tietoisesti ylihintaisena? Tai sitten ei ole sijoittaja ollenkaan sanan perinteisessä mielessä, vaan jotain muuta.  

Jos arvosijoittamisella tarkoitetaan tiukasti alhaisen P/B-luvun omaaviin yhtiöihin sijoittamista, niin sen popularisoinut tutkijakaksikko pällisteli juuri hetki sitten itse tuoreessa tutkimuspaperissa, pilasiko heidän alkuperäinen vuonna 1992 julkistettu tutkimus koko ylituoton tuomalla kikan kaikkien tietoisuuteen. Arvosijoittamisen tuoma ylituotto nimittäin pitkälti hävisi tutkimuksen jälkeen, joskin näissä akateemisissa asioissa viimeistä sanaa sanotaan tuskin kymmeniin vuosiin. Sitä, että onko nuo tutkimukset itsessään tutkimuksina teknisesti tukevalla pohjalla, en osaa arvioida.

Arvosijoittamiselle pitkä alituoton aika ei ole uusi ilmiö: esimerkiksi tässä tutkimuksessa tuodaan hyvin esille, miten teknologisissa murroskohdissa arvo-osakkeilla on tendenssi tuottaa heikommin.

Huomioiden ihmiselämän rajallinen aika, kyseenalaistan hieman miksi pitäisi liimautua tiukasti yhteen tyyliin ja ottaa välillä pannuun jopa 15 vuoden aliperformanssin jaksoja. Hyvät strategiat ovat yksinkertaisia ja joustavia sekä elävät aikansa mukana. Esimerkiksi jo aineettoman omaisuuden nousu tekee P/B-luvun käytöstä useiden firmojen kohdalla alati problemaattisemman. Perinteisen P/B-arvosijoittamisen aika tuntuu olevan ohi, joskin se ei tarkoita sitä, että kaikista teknobumtsibumeista kannattaa maksaa mitä vaan. Kenties sijoittajan vaan kannattaa katsoa muitakin tekijöitä, kuin kirja-arvoa. Näin etenkin yhtiöissä, joiden arvonluonti perustuu aineettomaan omaisuuteen, teknologiaan, verkostovaikutuksiin, brändiin tai henkilökunnan osaamiseen.

Katsotaan vaikka itse Warren Buffettin sijoitusuraa 40-luvulta alkaen. Hän on vaihtanut tyyliä ketterästi aikojen muuttuessa ja hänen varallisuutensa kasvaessa. Aluksi hän poimi tupakantumppeja, sitten alkoi painottumaan enemmän laatu ja kilpailuedut kiitos Mungerin vaikutuksen, sitten alkoi korostumaan monopolistiset firmat. Warren Buffett teki juuri absoluuttisesti kaikkien aikojen isoimmat tuotot Applen osakkeella: vitsiniekat veistelevät jo, että nyt hän on kaikkien aikojen suurin teknosijoittaja. Yhtä kaikki, jos aikoo sijoittaa kymmeniä vuosia tästä eteenpäin, kuten moni nuorempi sijoittaja varmasti aikoo, niin lienee tervettä päivittää tyyliään silloin tällöin.
 

3. Kumpi on tärkeämpi, yhtiön arvostus ostohetkellä vai yhtiön laatu?

Tämä riippuu pitkälti siitä, kuinka kauan aikoo yhtiötä omistaa. Itselläni on yleensä ajatus omistaa yhtiöitä pitkäänkin. Täten laatu korostuu, mutta ei arvostusta unohtaen: parhaat tuotot tulee siitä, kun pääsee ostamaan laadukasta yhtiötä huokealla hinnalla. Laatu on termi, mitä Suomessa viljellään yhtiöihin melko liberaalisti. Itse ymmärrän laadun tarkoittavan yhtiöissä syviä kilpailuetuja, erinomaista johtoa ja omistajia sekä kannattavaa kasvua.

Aika on laadukkaiden yhtiöiden ystävä, ja kuten aika parantaa haavat, se parantaa myös liian kalliilla tehdyt ostot. Aika on sen sijaan keskinkertaisten yhtiöiden vihollinen, ja pitkässä juoksussa halpakaan hinta ei auta tuottoja pelastamaan. Mitä keskinkertaisempi firma, sitä kriittisempää on osata tehdä arvonmääritys oikein ja ostaa osaketta halvalla: muuten osakkeen tuotto jäänee heikoksi. En usko olevani kovin hyvä arvonmäärityksessä ja olen polttanut näppini usein keskinkertaisissa yhtiöissä, joten olen ohjautunut sijoittamisessa yhä enemmän ostamaan laadukkaina pitämiäni osakkeita.

En suhtaudu kuitenkaan täysin kritiikittömästi laatuyhtiöihinkään. Nyt laatuyhtiösijoittaminen on muodikkaampaa, mutta kaikki laatuyhtiötkin menevät joskus konkurssiin (toivottavasti: muuten voimme julistaa kilpailuun perustuvan markkinatalousjärjestelmän olevan pilalla). Mitä isompia oletuksia pidemmälle tulevaisuuteen joutuu tekemään perustellessaan itselleen korkealla kurssilla laatuyhtiön osakkeen ostamista, sitä suuremman riskin ottaa siitä, ettei oma kristallipallo olekaan niin kirkas ja yhtiötä kohtaa odottamattomat haasteet ja kiristyvä kilpailu. Yksikään tyyli ei ole oikotie onneen.
 

4. Onko historian tietämyksestä apua sijoittamisessa?

Lähtökohtaisesti kaikesta lisätiedosta ja näkökulmista on iloa sijoittamiseen, kunhan osaa suhteuttaa tuon tiedon painoarvon kokonaisuuteen. Perehtymällä finanssihistoriaan ei ainakaan ylläty niin usein talouden ”uusista” ilmiöistä. Kuten juuri hetki sitten kävin läpi videolla, monet talouden nykyään kohtaamat ongelmat ovat häiritsevän samanlaisia, mihin useissa kehittyneissä talouksissa ajauduttiin 30-luvulla: olemattomat investoinnit matalista koroista huolimatta, raha ei kierrä, korkea työttömyys, liian vähäinen kysyntä ja liikaa tuotantokapasiteettia tyhjänpanttina, jne. Kauppasotakin hiersi siihen päälle eri maiden pyrkiessä tukemaan omaa vientiä ja vähentämällä tuontia.

Toisekseen, vaikka historia ei koskaan täysin toista itseään, on monien kuplien ja muiden ilmiöiden perusteemat kautta aikojen suhteellisen samanlaisia: sijoittajilla on paljon ylimääräistä rahaa, tunnelma on hilpeä ja ”uusi talous” oikeuttaa aikaisempaa korkeat arvostustasot osakkeille. Jos 1900-luvun alussa polkupyöräosakkeisiin (uusi mullistava liikkumismuoto) saatiin iso kupla aikaiseksi, niin mihin niitä ei voisi puhaltaa?

Historiaa ei voi suoraan peilata tulevaisuuteen, mutta kuten kulunut sanonta kuuluu, jos ei tunne menneisyyttä on tuomittu toistamaan se. Historiaan perehtynyt sijoittaja on ainakin tietoisempi eri tilanteissa, miten ne päättyivät vastaavissa tapahtumissa aiemmin. Mikä onkaan sen parempi tapa säästää omaa lompakkoa, kuin oppia muiden virheistä.
 

5. Ennen Benjamin Grahamin aikaa, kuka oli sijoittajien esikuvana tai "guruna"?

Benjamin Grahamin Security Analysis ilmestyi 1934, joten tarkoitat varmaan aikaa ennen 30-lukua siis. Käsitykseni sijoitusskenestä on hyvin rajallinen tuolta ajalta, mutta tässä muutamia nimipoimintoja, jotka osuivat silmään kirjahyllyyn päin vilkaisten.

Suomessa Eino Leinon 1914 ilmestynyt Pankkiherroja kuvaa aikakauden nousukasta ja materialistista henkeä rikkain sanankääntein. Mikä nykyään nähtäisiin sisäpiiritiedon röyhkeänä väärinkäyttönä ja tuomittavana aktina, oli tuohon aikaan ilmeisesti normaalia arkea sijoittajille ja pankkiireille. 1900-luvun alkupuoli olikin pankkimaailmalle, niin Suomessa kuin ulkomaillakin, skandaaleja skandaalin perään. Kirjailija Paavo Haavikko vuorostaan kuvaili sota-ajan (ensimmäinen maailmansota) Suomea ilmaisulla ”keinottelijoiden suuri ruhtinaskunta”.

Tuskin kirjailijat ovat aikakauden hengen tyhjästä tempaisseet, joten sijoittajia on siis varmasti piisannut! Suurin osa nimistä pysytteli kulisseissa, mutta näkyvimpiä nimiä lienee ollut omaisuuden tyhjästä luonut suursijoittaja Alfred Kordelin, jonka lainasiantuntijana toimi tuleva presidentti Risto Ryti. Toinen suuri nimi 10- ja 20-lukujen vaihteessa oli narikkakauppiaan poika, spekulantti Moses Skurnik. Suomen finanssieliitissä pyörii muutoin melko samoja nimiä aikakaudesta toiseen: Ahlströmit, Ehnrootit, Paasikivet jne.

Onko kukaan näistä ollut esikuva muille sijoittajille? Sitä en osaa sanoa, mutta luulisi esimerkiksi Kordelinin olleen monelle aikalaiselleen jonkinlainen esimerkki.

Ulkomailta kuvani on valitettavana angloamerikkalainen, koska en osaa saksaa, ranskaa jne. Monissa maissa on ollut varmasti oman aikansa tunnettuja sijoittajia ja spekulantteja. Yhtenä nimenä täytyy nostaa päiväkaupan pioneerina pidetty Jesse Livermore, joka loi aikanaan ison omaisuuden velkavivutetuilla liikkeillä, joskin myös onnistui tuhoamaan sen ja päätti elämänsä oman käden kautta 1940. 1900-luvun iso pelaaja finanssimaailmassa Yhdysvaltojen puolella oli tietysti John Pierpont Morgan, jonka nimeä kantaa maan suurin pankkikin edelleen tänä päivänä. Euroopassa 1800-luvulla Rothschildien asemaa tuskin voi liioitella liikaa: saipa Suomikin Saksan sukuhaaralta pari lainaa 1860-luvulla katovuosia helpottamaan.

6. Onko salkkuusi tullut uusia yhtiöitä? Voitko kertoa mahdollisista uusista hankinnoista?

Tottakai. Salkkuni näkyy julkisesti Sharevillessä ja kerron kaupoista avoimesti myös Sijoitusfoorumilla.

Olen viime kuukausina ostanut edelleen lisää Kamuxia, joka kuuluu painonsa puolesta salkkuni kärkikaartiin. Arvostan yhtiön sekä henkilökunnan työtä Suomessa ja Ruotsissa, mutta sijoittajana minua kiehtoo erityisesti Saksan potentiaali pitkässä juoksussa. Kuten eurooppalaiset ovat historian saatossa ikävästi saaneet huomata, Saksasta laajentumistiet kulkevat kaikkialle Eurooppaan. Kamuxille läpimurto Saksassa olisi hyvin mielenkiintoinen kehitysaskel yhtiön tarinassa kasvaa Euroopan johtavaksi käytettyjen autojen kauppiaaksi. Kamux herättää sijoittajissa voimakkaita tunteita, mutta nukun yöni niin kauan hyvin, kun kuulen päivittäin argumentteja, miten lentävät itseohjautuvat autot sekä liikkuvat moottoritiet tuhoavat Kamuxin pian. Sitten kun epäilijät loppuvat, pitää huolestua onko osake kuplassa. Tänä päivänä se riski tuntuu kaukaiselta.

Uusina omistuksina salkkuun ovat tupsahtaneet rojalteja keräävä kultayhtiö Franco-Nevada ja lääkekehitysyhtiö Herantis Pharma, molemmat käytännössä olemattoman pienillä painoilla salkussa, joten niiden tässä saama merkkimäärä ei heijasta niiden todellista, hyvin pientä vaikutusta portfolioni performanssiin. Franco-Nevadassa minua kiehtoo altistus kullan hintakehitykseen, jos inflaatio ryöpsähtäisi käsiin ja kullan hinta ampaisi kattoon. Tai, jos nykyinen keskuspankkipolitiikka jatkuu ilman inflaatiota, niin tuskinpa kullan hintakehitys siitäkään pahastuu.

Herantis Pharma poikkeaa täysin sijoitusstrategiastani. Haastattelen yhtiön toimitusjohtajaa kaksi kertaa vuodessa ja minulle on jäänyt hyvin positiivinen kuva yhtiön kulttuurista ja kehityksestä. Eihän tässä bisneksessä kukaan tiedä miten käy: tämä sijoitus on enemmän tunteellinen sijoitus vaikeiden tautien hoitoihin kehitykseen, kuin kylmän rationaalinen liike, jonka päämäärä on saavuttaa messeviä tuottoja. Jos sijoitus onnistuu, en voi onnitella itseäni: enhän nytkään osaa arvioida todennäköisyyksiä yhtiön kehitysputkien onnistumisen suhteen! Jos sijoitus epäonnistuu, ei muistella pahalla.

Olet aloittanut uuden sijoitusstrategian noudattamisen. Voitko esitellä sijoitusstrategian Sijoitustiedon lukijoille?

Strategia pohjautuu sijoitusfilosofiaan, jossa keskeisinä seikkoina ovat hintojen hyväksyminen, omien virheiden hyväksyminen ja rehellisyys muuttuvan maailman edessä.

Näistä lähtökohdista strategia sallii melko vapaan sijoittamisen, koska etukäteehän emme voi tietää, mitä markkinoilla seuraavaksi tapahtuu. Silloin on myös vaikeaa etukäteen tietää, mikä ei toimi.

Strategia jakaa sijoitussalkun kolmeen osaan, joista yksi sisältää pitkäaikaiset sijoitukset, toinen riskittömät "sijoitukset" ja kolmas sisältää spekulatiiviset sijoitukset.

Pitkäaikaisten sijoitusten tuotto on arvoitus, sillä maailma on tulevaisuudessa kovin erilainen kuin tänään. Parhaat pitkän aikavälin tuotot tulevat yllättävistä kohteista eikä yllätyksiä voi ennustaa

(muutenhan se ei olisi yllätys). Pitkäaikaisten sijoitusten tuottoa ei mitata, sillä sijoittaja ei itse pysty kontrolloimaan millään tavalla tulevia pitkän aikavälin tuottoja.

Spekulatiivisessa sijoittaja voi vapaasti toteuttaa itseään, mutta toki vastaten itse tuloksistaan. Kolmen eri osan tehtävänä on selkiyttää sijoittajan omaa roolia. Sijoittajan hyvyyttä ei mitata koko salkun tuotolla, sillä sijoittaja ei voi kontrolloida maailman hintoja (ja saada niitä kehittymään haluamaansa suuntaan). Siksi tässä strategiassa sijoittaja vastaa vain spekukatiivisen osan sijoituksien tuotosta ja vain niitä mitataan. Muu osa tuloksista täytyy vain hyväksyä.

Mitä hinnan hyväksyminen tarkoittaa?

Tarkoitan hinnan hyväksymisellä sitä, että markkinahinnassa näkyy yleisön mielipide. Vaikka olen itse välillä eri mieltä, niin se ei tarkoita hinnan olevan väärä tai väärin. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja voi aivan hyvin osoittautua, että olin itse väärässä.

Miten sijoitusstrategian alku on mennyt tuoton kannalta? Miten arvioit sijoitusstrategian onnistumista?

Olen suunnitellut uutta strategiaa jo pitkän aikaa, mutta varsinainen testaminen alkoi 1.6.2020. Kuuden viikon alkutaival on ollut useiden onnellisten saatumien sävyttämä. En kuitenkaan halua julkisesti puhua tuottonumeroista. Tämä strategia on minulle elämän ja filosofian kannalta tärkeä hanke, suora rahallinen hyöty on toisarvoinen seikka.

Spekulointi kuulostaa melko vapaalta. Onko sinulla joitain sääntöjä spekuloimiselle, joita noudatat?

Spekulatiivisen osan tuottoa mitataan, joten sijoittaminen on myös vapaan lisäksi rajattua. Näin aluksi minulla on sellainen sääntö, että spekulatiivisen osan tappio saa olla maksimissaan 10 prosenttia vuodessa.

Pyritkö spekuloimaan enemmän yhtiöillä, jotka ovat jokseenkin tuttuja? Sijoitatko tuntemattomiin yhtiöihin ilman analyysiä?

Näin aluksi keskityn pääosin tuttuihin yhtiöihin, mutta uudetkin ideat ovat sallittuja. Tärkeämpää on itseäni kiinnostava idea kuin idean tuttuus.

Pyritäänkö strategiassa reagoimaan trendeihin markkinoilla?

Optimitilanteessa tunnistan ensimmäisiä merkkejä trendin käänteestä. Jos trendi vahvistuu, silloin on lupa tehdä spekulatiivinen sijoitus vahvistuvaan trendin. Trendin vahvistumisen näkee suoraan hinnasta.

Miten pitkäaikaiset sijoituskohteet valikoituvat salkkuun? Voitko paljastaa mitä pitkäaikaisia sijoituskohteita sinulla on salkussa?

Pitkäaikaiset sijoitukseni ovat tylsiä. Lähinnä erilaisia indeksejä ja Berkshireä.

Mikä on käteisen rooli strategiassa?

Käteinen tuo turvaa ja rauhaa. Lisäksi käteinen toimii henkilökohtaisena pankkina, josta voi tarvittaessa lainata, jos spekulatiivisia ideoita syntyy sattumalta paljon samanaikaisesti.

Lisäksi käteinen tuo filosofiasta esiin sen tärkeän puolen, että osaava sijoittaja ei tarvitse paljoa riskirahaa. Jos ei osaa tehdä tuottoa pienellä riskipääomalla, miten sijoittaminen toimisi paremmin suurilla summilla? Ja jos osaa sijoittaa pientä summaa hyvin, pärjää hyvin pienelläkin alkusijoituksella.

Voitko antaa käytännön esimerkin, jossa spekulointi on onnistunut toivotulla tavalla?

Finnairin osakeannin hyödyntäminen onnistui lähes täydellisesti, missä oli toki mukana paljon hyvää tuuria.

Voiko strategiassa sijoittaa osakkeisiin, jotka ovat erittäin suosittuja? Eli osakkeisiin, joissa on mahdollisesti hypeä.

Spekulatiivisen osan kohdalla kaikki on sallittua, kunhan tappio on rajattu. Sijoitan varsin usein alkuvaiheen yhtiöihin, joissa on potentiaalia todella suuriin kurssimuutoksiin.

Alkuvaiheen yhtiöt ovat yleensä piilossa suurimmalta osalta sijoittajia. Miten löydät mielenkiintoisia alkuvaiheen yhtiöitä salkkuun?

Alkuvaiheen yhtiöitä on paljon. Minua kiinnostaa yhtiön tarina ja kuinka yhtiön tuote sopii vallitsevaan ympäristöön. Joskus löytyy mielenkiintoisia uusia yhtiöitä, joita muut sijoittajat eivät vielä ole löytäneet.

Rahasampon haastattelusarja jatkuu. Tällä kertaa Sampo Arola haastatteli osakestrategi Jukka Oksaharjua.

Haastattelu ei sisällä sijoitussuosituksista tai sijoitusneuvoja. Näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.

Taitoa ja onnea voi olla vaikeaa erottaa sijoittamisessa. Mikä erottaa taitavan sijoittajan onnekkaasta sijoittajasta?

Oletus taidosta poimia yksittäisiä sijoituskohteita, jotka oletettavasti tuottaisivat pitkällä aikavälillä indeksiä paremmin, kätkee sisäänsä olettaman markkinoiden asteittaisesta tehottomuudesta. Jos markkinat olisivat jatkuvasti ja poikkeuksetta sataprosenttisen tehokkaat, kurssitasot heijastelisivat aina absoluuttista totuutta sijoituskohteiden hinnoista. Silloin taidolla ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä, vaan säästöt kannattaisi useimmiten sijoittaa kustannuksia minimoiden passiiviseen indeksirahastoon.

Henkilökohtaisesti uskon, että markkinat ovat työlukuna 98-prosenttisesti tehokkaat. Vika ei ole tehokkaiden markkinoiden teoriassa, vaan tehokkuuden asteen vaihtelussa. Markkinat eivät näytä olevan aukottomasti ja kaiken aikaa maksimaalisen tehokkaat. Tällainen näkökulma voi mahdollistaa kannattavan osakevalinnan ja ylipäätään tehdä analysoinnin mielekkääksi ajanvietoksi.

Analyysi, olipa sitten kyse osakkeista tai mistä tahansa omaisuusluokasta, vaatii lähtökohtaisesti jonkin tulokulman ja painotuksen eri kriteereiden välillä. Näin syntyy vähintäänkin alkeellinen sijoitusprosessi. Taitava sijoittaja noudattaa sijoitusprosessiaan kurinalaisesti. Sen sijaan onnekkaalla sijoittajalla ei ole systemaattista lähestymistapaa, joten hänen tuottonsa syntyvät enemmän sattumalta. En kuitenkaan usko sinisilmäisesti siihen, että taitava sijoittaja olisi ainoastaan hyvä laskemaan numeroilla. Ylipäätään laskuharjoituksiin kytkeytyy yleensä tasapainoilu sen suhteen, onko tarkoitus metsästää tunnusluvuilla mitattuna huokeita osakkeita, kasvuvauhdiltaan nopeita liiketoimintoja vai kenties markkina-asemaltaan vakaiksi osoittautuneita yhtiöitä. Pidän markkinoita sen verran tehokkaina, että kaikkea hyvää tuskin löytää yksittäisestä kohteesta. Toisin sanoen sijoittajan on tasapainoiltava siltä osin, mitä näkökulmaa hän haluaa painottaa yhtiövalinnoissaan. Toisaalta tasapainoilua on tehtävä sen suhteen, millaisen painoarvon sijoittaja antaa tiedoille, jotka ovat tiedossa jo nykyhetkellä (tase) ja mitkä ”tiedot” ovat ennusteita (normalisoitu tulos ja tulevaisuuden kasvu).

Markkinoihin kytkeytyy paljon psykologiaa. Lisäksi digitalisaatio murtaa perinteisiä toimialarajoja ja kilpailuasetelmia. Siksi sijoittajan on yritettävä nähdä markkina-asemien muutoksia. Kaikkiaan taidokas sijoitusstrategia on uskoakseni yhdistelmä taskulaskinta, liiketoimintojen ja toimialojen strategista hahmotusta ja rationaalista päätöksentekoa. Nämä mahdollistavat markkinoilla valikoidun vastavirtaan toimimisen. Jos sijoittaja tekee kaiken samoin kuin valtavirta, on vaikea nähdä tilannetta, että hän saisi merkittävästi valtavirtaa parempaa sijoitustuottoa suhdanteiden yli.

Missä vaiheessa olemme mielestäsi pörssin suhdannekierrossa? Mitä merkkejä tästä vaiheesta on nähtävissä?

Perinteisesti pörssin suhdannekierto on kuvattu kuuden vaiheen kautta. Sykli on muodostunut nousun alusta, keskivaiheesta ja lopusta, joiden jälkeen on seurannut laskun alku, keskivaihe ja loppu. Sitten on käynnistynyt kierros uudelleen. Paino sanoilla ”on käynnistynyt”.

Mielestäni tilanne on muuttunut.

Nykytilanteessa talous on taantumassa kovaa vauhtia, mutta osakemarkkinat ovat nousseet maaliskuun pohjalukemista 30–40 prosenttia. Alkukesällä Helsingin pörssi oli jopa vuodentakaista korkeammalla kurssitasolla, vaikka talouden näkymät saattavat olla nyt synkimmät sitten 1930-luvun suuren laman. Olemme siirtyneet ns. keskuspankkitalouteen, minkä johdosta olen itse heittänyt roskakoriin pörssin suhdannekierron perinteisen tarkastelun. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mihin markkina tulee lähitulevaisuudessa kehittymään. Olen henkisesti varautunut siihen, että nykyisillä kurssitasoilla ja talouden näkymillä osakkeiden kokonaistuotto tulee jäämään pitkällä aikavälillä varjoksi historiastaan, joka tiedetysti ei koskaan ole tae tulevaisuudesta – eikä varsinkaan nyt. Toisaalta tolkuton rahan painaminen voi johtaa inflaatioon ja silloin osakkeet voisivat kenties kuulua parhaisiin turvasatamiin.

Mitä sijoittajan olisi hyvä selvittää ennen sijoittamista kooltaan pienempään yhtiöön? Miten pienyhtiöihin sijoittaminen eroaa isoihin yhtiöihin sijoittamisesta?

Pienyhtiöiden kohdalla on oltava erityisen tarkkana laadullisten tekijöiden kohdalla. Pienyhtiöissä on usein suuryhtiöitä suurempi riski, joten kannattaa ostaa vain laatua. Laatu kiteytyy yleensä läpimurron mahdollistavaan liikeideaan ja tiimiin, joka pystyy lupaavan vision toteuttamaan. Pienissä yhtiöissä sijoitetaan paljolti avainhenkilöihin ja aineettomiin omaisuuseriin. Etenkin Charlie Munger korostaa laadullisen kilpailuedun merkitystä. On parempi ostaa laatua kohtuuhinnalla kuin keskinkertaista näennäisesti halvalla. Tämän Munger opetti aikoinaan myös Warren Buffettille. Seuraan tätä viisautta.

Mitä tärkeimpiä oppeja herroilta Buffett ja Munger pyrit hyödyntämään omassa sijoitustoiminnassasi?

Yritän löytää arvosijoituskohteita, joissa aliarvostus ei perustu niinkään huokeuteen suhteessa yhtiön nykyomaisuuteen tai nykytulokseen vaan pikemminkin kannattavan kasvun potentiaaliin. Tämä lähtökohta on tietenkin sijoittajan kannalta kaikkein riskipitoisin mahdollisen aliarvostuksen muoto, koska se perustuu täysin ennustamiseen. Siinä mielessä arvosijoittamiselle tyypillinen turvamarginaali usein loistaa poissaolollaan, mutta toisaalta nykyisessä markkinatilanteessa ei juuri muutenkaan löydy kohteita, jotka perustelisivat aliarvostuksensa suhteessa faktoilla nykyisyyteen. Esimerkiksi Helsingin pörssissä P/B-luku on kevään ja alkukesän aikana kohonnut indeksitasolla jälleen kahden tuntumaan. Yksinkertaistaen keskimääräisen pörssiyhtiön hinnasta puolet perustuu siihen, mitä yhtiöllä jo on, ja puolet siihen, mitä yhtiöllä saattaa joskus tulevaisuudessa olla.

Jim Simonsin luotsaaman yhtiön Medallion rahasto saavutti vuonna 2008 98% vuosituoton, kun S&P 500 samana vuonna laski 38%. Mikä on Simonsin menestyksen taustalla?

Tuntematta tarkemmin Simonsin strategiaa – koska hän ei ole siitä pahemmin huudellut – se on käsittääkseni kvanttistrategia, jossa tietokone taukoamatta etsii kaikista omaisuuslajeista houkuttelevia mahdollisuuksia, kuten arbitraaseja. Näin pyritään rajaamaan riskiä ja maksimoimaan tuottoja vivulla. Yksittäinen vuosi ei toki kerro mitään juuri minkään strategian toimivuudesta. Vuosienkin aikajänteellä on mahdollista, että kyse on sattumasta. Mutta Simonsin kohdalla kyse tuskin on siitä. Kyse on siis myös Simonsin tapauksessa pitkäjänteisellä työllä kehitetystä strategiasta ja sen kurinalaisesta noudattamisesta. Sijoittamisen peruslainalaisuudet eivät muutu, mutta sijoittaja voi koko ajan oppia markkinoiden käyttäytymisestä ja uusista yhtiöistä, kun hän tutkii niitä. Taustalla on tässä tapauksessa tietenkin myös jonkinlainen todiste markkinoiden asteittaisesta tehottomuudesta sikäli, kun tulkitsemme Simonsin tuottohistorian toteutuneen ilman ylenpalttisesti keskimääräistä suurempaa riskinottoa.

Sijoittaja oppii jatkuvasti uutta. Mitä sinä opit viimeksi sijoittamisesta?

Viime vuosien aikana on vahvistunut käsitykseni siitä, että osakkeita voidaan hinnoitella yllättävänkin pitkän aikaa suhteessa siihen, kuinka heikosti osakkeille vaihtoehtoiset sijoituskohteet tuottavat. Olen lähtökohtaisesti ajatellut, että osakkeita hinnoiteltaisiin ennen kaikkea suhteessa siihen, miten osaketuottojen perustana olevat yhtiöiden liiketoiminnot tuottavat ja kasvavat – riskitaso huomioiden. Keskuspankkien hurja rooli ei ole tietenkään voinut olla yllätys enää vuosiin, mutta sen vaikutukset osakemarkkinoiden arvostuskertoimiin ovat kuitenkin olleet kestävyydeltään merkittävin oppi. Ehkä asian voisi kääntää sellaiseksikin sanoitukseksi, että nykyisessä tilanteessa, jossa talous taantuu ja kasvunäkymät heikkenevät – mutta osakeindeksit ovat taas lähellä monivuotisia huippujaan – mikään yksityissijoittajan ulottuvilla oleva tyypillinen omaisuusluokka ei enää tuota mairittelevaa pitkän aikavälin tuotto-odotusta. Esimerkiksi osakesijoituksissa pitkän ajan tuotto-odotusta voi haarukoida seuraavan vuoden osinkotuottoprosentin ja osakekohtaisen osingon tulevan pitkän ajan vuosikasvun prosentin summasta. Ensin mainittu tekijä on kurssitason vuoksi pienehkö. Jälkimmäinen tekijä uhkaa jäädä vaatimattomaksi talouden suuresta kuvasta johtuen. Olemme siirtyneet niukkuuden aikaan.

Laatuyhtiö voi menettää kilpailuetunsa kuten kävi Stockmannille. Miten sijoittaja voi välttyä pääoman lopulliselta tuhoutumiselta?

Pääoman lopullista tuhoutumista voi pyrkiä välttämään ostamalla taseeltaan vahvoja yhtiöitä, jotka ovat alallaan johtavassa asemassa nyt ja tulevaisuudessa. Ikävä kyllä tulevaisuus vaatii ennustamista, minkä johdosta lopulta vain hajautus voi parhaiten pienentää sijoittajan pääoman lopullisen tuhoutumisen todennäköisyyttä. Yhtä kaikki, vahvan taseen yhtiöt saattavat tulla vaikeista ajoista ulos jopa entistä vahvempina. On myös hyvä katsoa, ettei sijoituskohteena oleva toimiala ole kovin herkkä teknologisille muutoksille, jotka disruptoivat vanhoja johtavia yhtiöitä. Entisaikojen markkinajohtajaan disruption kynnyksellä sijoittaminen on toimivaksi osoittautunut tapa menettää pääomaa. Kun markkina-asemansa ja ansaintapotentiaalinsa korkealla todennäköisyydellä myös tulevaisuuteen sementoineita yhtiöitä ostaa riittävällä turvamarginaalilla, pääoman massiivinen menetys edes väliaikaisesti, saati pysyvästi, on varsin epätodennäköistä, joskin mahdollista. Kaikkiaan analyysi pääoman menettämisen välttämisestä johtaa paljolti laadullisiin tekijöihin, kuten strategisiin tarkasteluihin sekä yritysjohdon ja pääomistajan kykyjen arviointiin. Pelkästään arvonmäärityksen tunnuslukuja tarkastelemalla suojautuu harvoin.

Mikä olisi seuraava uudistus kansankapitalismin edistämiseksi osakesäästötilin jälkeen? Pidätkö osakesäästötiliä onnistuneena uudistuksena?

Nordnet Suomessa on nyt 81 500 osakesäästötiliä. Koko suomalaisella yksityissijoittajien markkinalla osakesäästötilejä on tänään arviolta hieman yli 110 000 tiliä. Kotimainen omistajuus on alkuvuonna loikannut merkittävästi eteenpäin uuden tilimallin käyttöönoton myötä. Tästä näkökulmasta tarkastellen pidän osakesäästötiliä erittäin onnistuneena uudistuksena.

Lisäksi on syytä havaita, että koronakriisin syvin kuoppa on toistaiseksi osunut maaliskuulle. Maaliskuu on kuluvan vuoden aikana ollut tähän mennessä myös selvästi vilkkain uusien osakesäästötilien avauskuukausi Nordnetissä. Laaja sijoittajakansa on passivoitumisen sijaan aktivoitunut, kun markkina on tarjonnut mahdollisuuden päästä omistajuuteen kiinni selvästi laskeneisiin kurssitasoihin.

Osakesäästötiliä voisi ajan mittaan kehittää laajentamalla sen käyttäjäpotentiaalia tarkastelemalla esimerkiksi tilimallille sijoitettavissa olevan alkupääoman enimmäismäärää ja kaupankäynnin piirissä olevien sijoitusinstrumenttien laajuutta. Näitä jatkokehitysnäkökulmia edistäen olisi mahdollista, että tulevaisuudessa jokainen yksityissijoittaja voisi hyödyntää tiliä maksimaalisesti omista lähtökohdistaan. Se tuskin olisi muilta pois, jos joku haluaisi sijoittaa suuremman euromäärän ja paremmin hajauttaen. Sillä ei tietenkään olisi mitään väliä, mikä poliittinen liike tällaista jatkokehitystä lähtisi ajamaan, kyse kun olisi suhdanteiden yli koko Suomen edun mukaisesta toiminnasta. Sanottakoon silti selvyyden vuoksi, etten vaatimalla vaadi nykymuotoiselle osakesäästötilille muuta kuin pitkää eliniänodotetta.

Jukka Oksaharju

Nordnetin osakestrategi

Rahasampo, eli Sampo Arola jututti Mikael Jungneria

Rahasampo -blogi
Sampo Arola Twitterissä

Millainen on oma sijoitustyylisi? Miten se on kehittynyt vuosien varrella?

Vaihtelee tilanteen mukaan, nyt ollut melko lyhytaikaista johtuen nopeasti muuttuvasta tilanteesta.

Voitko avata hieman lisää sijoitustyyliäsi? Ovatko sijoitukset momentum, arvo- tai kasvusijoituksia?

Momentum.

Millaisia ajatuksia sinulla on hajauttamiseen liittyen? Voiko keskittämisen filosofialla sijoittaa?

Hajauttaminen vähentää riskiä mutta leikkaa myös voittoja. En juurikaan hajauta, koska useamman osakkeen seuraaminen vie liikaa aikaa.

Millainen yrityskulttuuri Microsoftilla oli? Miksi Microsoft on tänään yksi suurimmista yhtiöistä maailmassa?

Siellä on ymmärretty luovuuden johtamisesta jotain uutta, kuten yleisemminkin USAn länsirannikon yhtiöissä. Vahva asema päätuotteissa ja jatkuva uusien palvelujen kehittäminen suuruuden takana.

Mitä luovuuden johtamisesta on ymmärretty mitä meillä ei kenties ymmärretä? Onko suomalaisessa johtamisessa parantamisen varaa?

Hierarkinen tyyli, jossa tekeminen kuuluu työntekijälle ja ajattelu esimiehille, ei toimi luovassa työssä. Suomessa on paljon hyvää johtamista erityisesti ohjelmistoalalla.

Mitä omasta salkusta löytyy? Mitä osakkeita on kenties tarkkailulistalla?

Tällä hetkellä Sampoa. Konepajat tarkkailussa.

Mitkä konepajoista ovat erityisesti tarkkailussa? Miksi?

Wärtsilä, Metso ja Cargotec. Osaaminen korkealla tasolla.

Vuoden ensimmäinen puolikas lähestyy loppuaan. Millainen vuosi 2020 on ollut sinulle sijoitusmielessä? Mikä on mennyt hyvin ja missä on parannettavaa?

Tuotto noin 20 prosenttia. Muutama näkemys markkinoiden käänteestä osunut oikeaan, mutta ajoitus mennyt pieleen.

Mitä toimia Suomessa pitäisi tehdä, jotta saisimme talouden paremmalle uralle?

Vahvistaa kotimaisen pääoman siirtymistä yrittäjyyttä tukevaksi.

Mitä voimme tehdä, että saisimme enemmän huippuosaajia Suomeen?

Keventää työn verotusta.

Rahasampo, eli Sampo Arola haastatteli sijoituskirjailija Karo Hämäläistä

Rahasampo -blogi
Sampo Arola Twitterissä

Karo Hämäläinen Twitterissä

-

Millaisiin yhtiöihin kannattaa sijoittaa epävarmuuden ollessa poikkeuksellisen suurta?

Tämä riippuu tietysti paljon aikajänteestä, riskinottohalusta, sijoitusstrategiasta ja osakkeiden hinnoista. Olen huono myymään, joten itse pidän kurssilaskuja mahdollisuutena ostaa laadukasta liiketoimintaa kohtuulliseen hintaan (sillä oletuksella, että epävarmuus on laskenut hinnan kohtuulliseksi).

"Onpa mukavaa, kun voi ostaa Sampoa eikä tarvitse ostaa Ovaroa!" hihkaisin kaverilleni tässä taannoin.

Noin yleisesti yhtiöt, joiden tuotteet tai palvelut ovat asiakkaille vaikeasti korvattavia, tapaavat pärjätä, kunhan niiden asiakkaatkin ainakin pysyvät pystyssä eikä asiakkaiden liiketoiminta laske liiaksi. Kova pääoman tuotto tapaa kertoa kilpailuedusta.

Merkitystä on silläkin, mikä epävarmuuden aiheuttaa. Jos pelkona on, että yrityksen liiketoiminta ja kassavirrat kärsivät ja pankkien lainahanat sulkeutuvat, kannattaa ostaa ennemmin vakavaraisia kuin kovin velkaisia yhtiöitä.

Mutta ei tämäkään ole yleistettävissä: jotkut vaanivat juuri kriisiyhtiöitä, joiden arvostus on painettu matalaksi. 

Oletko sijoittanut mihinkään koronakriisin puhjettua? Mihin?

Olen ostanut hyvin pieniä määriä Sampoa, Fortumia ja Nordeaa. Käynnistin etf-kuukausisäästösopimuksen uudelleen parin vuoden tauon jälkeen.

Millainen Nordean sijoituscase mielestäsi on? Eikö pankki ole suoriutunut melko keskinkertaisesti viime vuosikymmenellä?

Nordea on ihan hyvässä kunnossa oleva pankki, jonka arvostus on laskenut matalaksi eurooppalaisten pankkien mukana, fintechien luoman uhan hinnoittelun ja matalien korkojen myötä.

Millaiset ovat seuraavat liikkeesi sijoittamisen saralla?

Uskon, että olemme pörssin suhdannekierrossa laskun alkuvaiheessa. Tämän uskomukseni mukaisesti olen teipannut ostonappulan kiinni laskumarkkinarallin ajaksi. Olen kyllä jo alustavasti laadiskellut ostosuunnitelmaa siltä varalta, että seuraava rykäisy alaspäin tapahtuisi.

Jos arvioni on väärä ja osakekurssit jatkavat nousuaan, ihmettelen vierestä, harmittelen menettämiäni ostopaikkoja ja jossain vaiheessa päädyn ostamaan korkeintaan keskinkertaista liiketoimintaa edullisesti. Siinä sitten taas odottelen kurssihuippuja ja todellisen laskujakson käynnistymistä.

Mihin ajatus siitä, että olemme suhdannekierrossa laskun alkuvaiheessa, perustuu?

Matka nousun alusta on kestänyt 11 vuotta, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika jo kokonaiselle pörssisyklille saati sitten nousujaksolle. Ihan allakasta katsomalla ollaan lähellä huippua, mutta onko huippu jo nähty vai onko huippu vielä edessä? Määritelmällisesti huippua seuraa lasku. Mikään ei viittaa siihen, että oltaisiin järin pitkällä laskussa. Pörssisyklin pohjilla (laskun loppu, nousun alku) sijoittaminen ei kiinnosta kuin vannoutuneimpia ja sitkeimpiä. Tällä hetkellä pankkien veräjillä on ruuhkaa, kun kansa jonottaa avaamaan arvo-osuustilejä.

Mihin et sijoittaisi tässä tilanteessa? Onko antaa konkreettista esimerkkiä?

En jaksa innostua vaikeuksissa keikkuvista tapauksista, jotka tuntuvat saavan joidenkin sijoittajien hormonit hyrräämään. Norwegianin osake voi hyvinkin moninkertaistua, jos kaikki menee hyvin, mutta ei mulla ole keinoa arvioida, millä todennäköisyydellä menee hyvin, keskinkertaisesti tai penkin alle. Penkin allahan pitäisi tosin olla pelastusliivi, jos lentokoneiden turvakuulutuksia on uskoinen. Suomessa vastaava tapaus on Stockmann. Saahan tällaisilla tapauksilla pelata, mutta se on jättipotin hakemista eikä oikein mun juttuni.

Mitä voimme oppia koronakriisistä?

Vielä en ole tainnut oppia mitään.

Kuva: "Haastattelun lopuksi pyydettiin, voisinko lähettää kuvan itsestäni. Lähetin kuvan, jossa olen kyykyssä, ikään kuin merkiksi siitä, että markkinatilanne on ajanut miehen kyykkyyn. -Karo"

Lue myös: Rahasampo: Haastattelussa Lassi Kervinen

Kuka on Rahasampo? "Sijoittamisesta on tullut minulle rakas harrastus. Kipinä sijoittamiseen syntyi entisellä työpaikallani kuullessani työkavereiden keskustelevan sijoittamisesta. Tämä tapahtui suunnilleen 2009 finanssikriisin jälkeen. Ensimmäisiin sijoituksiin kuuluivat mm. Rautaruukki ja Kemira. Lähdin siis heti sijoittamaan rohkeasti suoriin osakesijoituksiin tekemättä paljoakaan taustatyötä. Kantapään kautta oppii tietysti parhaiten."

Rahasampo -blogi
Sampo Arola Twitterissä

Sampo Arolan kirjoituksia jatkossa myös Sijoitustiedossa. Ensimmäisenä kirjoituksena Sampon tekemä Lassi Kervisen haastattelu (Lassin Twitter: https://twitter.com/KervinenL).

---

Lassi Kervinen, onko 20% pitkän aikavälin tuottotavoite realistinen?

Esittelisitkö itsesi Sijoitustiedon lukijoille. Millaista työtä teet ja miten sijoitustoimintasi sai alkunsa?

Olen 32-vuotias helsinkiläinen, jolla on työ- ja koulutustaustaa sekä turvallisuusalalta että kaupalliselta alalta. Tällä hetkellä työskentelen avainasiakaspäällikkönä viiden hengen pienyhtiössä, jonka toiminta on keskittynyt turvallisuusalalle avainhallintaratkaisujen pariin. Päätuotteemme on LokiTime Avainkuittaus ja olemme Suomessa avainhallintaratkaisujen markkinajohtaja.

Sijoitustoimintani tausta alkaa 90-luvun alkupuolelta, jolloin isäni osti minulle ja sisaruksilleni pienellä rahasummalla osakkeita. Omassa salkussani oli ainakin Vaisalaa ja Orionia sekä Nordeaa. Sain salkkuni hallinnoitavaksi muistaakseni vuonna 2005 ja huomasin, että pienehkö markkamääräinen sijoitus oli kasvanut vuosien saatossa numeroissa mitattuna vähintään vastaavan suuruiseksi euroissa. Tämä sai minut ajattelemaan, että sijoittaminenhan taitaa olla kovin järkevää puuhaa ja aika on sijoittajan paras ystävä. Samoihin aikoihin menin ensimmäistä kertaa kesätöihin ja päätin sijoittaa osan saamastani palkasta osakkeisiin. Ensin vaikutti siltä, että kaikki vaan nousee ja hyviä tuottoja tulee joka suunnalta. Sen jälkeen tulikin finanssikriisi (2007-2009) ja salkkuni arvosta pyyhkiytyi n. ⅔ pois. Noihin aikoihin sijoitustoimintani ei kuitenkaan ollut kovin aktiivista ja valikoin salkkuuni osakkeita osta ja unohda -tyyppisellä lähestymistavalla, enkä osannut murehtia laskevista kursseista. Romahdus kuitenkin säikäytti minua silloisena amatöörisijoittajana sen verran, että palasin osakeostojen pariin vasta 2012. Samalla vaihdoin osta ja unohda -tyylisestä strategiasta kohti aktiivisempaa kaupankäyntiä ja osakepoimintaa. Lisämotivaattorina osakepoimintaan toimi se, että veljeni salkkuun oli valikoitunut 90-luvun alussa mm. Nokian osaketta, joten pohdin, että voisiko jyvät erotella akanoista jo aikaisessa vaiheessa kunkin yrityksen elinkaarta. Lisäksi yhtiöihin perehtyminen ja osakepoiminta on vaan yksinkertaisesti hauskaa.

Millainen on oma sijoitusstrategiasi?

Ensimmäisiä sijoituspäätöksiä vuosina 2005-2007 tehdessäni hain osta ja unohda -tyyppisiä yhtiöitä. Vuosina 2011-2014 etsin yhtiöitä, joissa olisi paljon potentiaalia, mutta riskit olisivat rajalliset esimerkiksi vahvan taseen tai muiden fundamenttipohjaisten perusteiden takia. Onnistuin löytämään näitä melko hyvin ja asetin tavoitteekseni saavuttaa vähintään 20 % vuosituoton sijoituksilleni. Näihin aikoihin paras vuosituottoni oli muistaakseni 167 % ja jonkinasteisen vauhtisokeuden siivittämänä aloin vuosina 2015-2018 etsiä kovan potentiaalin yhtiöitä välittämättä niin riskeistä. Etsin kovan riskin sijoituskohteita myöskin pörssin ulkopuolelta ja sijoitin yhteen listaamattomaan ohjelmistoalan startupiin, joka meni konkurssiin vieden sijoittamani 4500 euroa mukanaan. Tämä tähdenlentojen etsimiseen keskittynyt strategia löi kuitenkin hieman näpeille, joten päätin ottaa askeleen taaksepäin ja keskittyä pelkän potentiaalin lisäksi myöskin riski/tuotto-suhteeseen. Yhtiön kasvupotentiaalin lisäksi pyrin miettimään yhtiön riskit läpi mahdollisimman kattavasti ja määrittelemään haarukan, josta löytyy esimerkiksi pessimistinen skenaario, neutraali skenaario sekä optimistinen skenaario. Arvonmääritykseen tarvittavan tiedon keräämiseen käytän mm. yhtiöiden tiedotteita ja ennusteita, mediatietoja, keskustelufoorumien kirjoituksia, markkinatutkimusta, analyytikkojen analyyseja, tunnuslukupohjaisia malleja ja teknistä analyysia (mm. liukuvat keskiarvot, moving averages, sekä suhteellista voimaindeksiä, relative strength index). Tärkeä rooli sijoituspäätöksissäni on myöskin keskusteluilla eri yritysten johdon ja hallituksen sekä muiden sidosryhmien ja ennen kaikkea sijoittajakollegoideni kanssa; harva tässä touhussa pärjää täysin yksin ja säännöllinen ajatustenvaihto on kovinkin arvokasta etenkin suhteellisesti suuria sijoituspäätöksiä tehdessä.

Sijoituskohteeni ovat pääosin Helsingin pörssin pieniä ja keskisuuria yhtiöitä, mutta välillä salkussani on ollut yhtiöitä mm. Ruotsin, Norjan ja Yhdysvaltain pörsseistä sekä suuria yhtiöitä. Kovan potentiaalin yhtiöiden lisäksi pyrin hyötymään erityistilanteista, kuten perusteettomista kurssipudotuksista ja muista väliaikaisista aliarvostustilanteista. Pyrin myös löytämään yhtiöitä, joilta on perustellusti syytä odottaa positiivista tulosvaroitusta (viime kuukausilta esimerkkinä mm. Exel, NoHo Partners, Honkarakenne) tai joita markkina syystä tai toisesta mielestäni arvioi perusteettoman negatiivisesti. Pyrin myöskin hyötymään mm. analysoimalla tiedotteita nopeammin kuin markkina tai analyytikot. Viimeisimpänä esimerkkinä tiedotteen analysoimisesta markkinaa nopeammin taisi olla Incapin yrityskauppauutinen, jonka päättelin positiiviseksi jo ennen merkittävää kurssinousua taikka seuraavan aamun Inderesin analyytikon tekemää tavoitehinnan nostoa. Silloin tällöin ostan myös osakkeita nousevaan trendiin esimerkiksi päivänsisäisesti ja rajoitan tappiomahdollisuutta asettamalla tiukat stop loss -rajat.

Vuosi 2019 oli hyvää aikaa sijoittajille. Miten näet vuoden 2020? Kannattaako nyt olla varovainen vai ottaa lisää riskiä? Miten vuosi 2020 on lähtenyt käyntiin omassa sijoitustoiminnassa?

Suurempi pörssiromahdus on päivä päivältä lähempänä, muttei kukaan tiedä milloin se tulee tai mikä sen aiheuttaa. Uskon, että koronavirus tulee aiheuttamaan laajempia markkinahäiriöitä, kuin mitä sijoittajat tällä hetkellä osaavat pelätä. Toisaalta olisin mielelläni väärässä tämän suhteen. Pelko Kiinan talouskasvun hyytymisestä on ollut esillä jo ties kuinka kauan ja Kiinan mahdollista ns. hard landingia on pidetty asiana, joka toteutuessaan sysäisi pörssit alamäkeen. Koronaviruksen saatua koko Kiinan sekaisin niin, että miljoonakaupunkeja on suljettu, matkustuskieltoja on asetettu, tehtaita ja liikkeitä on suljettu jne. ei kovin moni kuitenkaan tunnu olevan kovin huolissaan. Aika näyttää kuinka käy, mutta mm. toissa päivänä arvostettu ekonomisti Ed Hyman arvioi, että Kiinan BKT:n kasvu Q1/2020 olisi nollassa koronaviruksen takia. Vaikka käyrät mm. uusista koronavirustartunnoista ja viruksen aiheuttamista kuolemista kääntyisivät pian laskuun, on vaikea uskoa, että kaikki Kiinassa palaisi ennalleen yhdessä yössä.

Omassa sijoitustoiminnassani vuoden 2020 alku on ollut paras vuoden alku koko sijoitusurani aikana, mutta markkinaturbulenssin takia olen lyhentänyt keskimääräistä pitoaikaani per kohdeyhtiön osake merkittävästi, minkä lisäksi pyrin välttämään velkavivun käyttöä etenkin viikonloppujen yli. Vielä en ole valmis ottamaan vahvaa näkemystä sen puolesta, ettei koronaviruksesta olisi markkinan romauttajaksi. Toisaalta en näe nykyisessä markkinassa juurikaan varteenotettavia vaihtoehtoja osakesijoituksille. Ehkä olen vain ylivarovainen, mutta toisaalta pitää toimia oman harkintansa mukaan. Tiivistetysti voisi sanoa, etten panikoi, mutten sorru myöskään sokeaan optimismiin.

Mitä yhtiöitä sinulla on seurannassa tällä hetkellä? Jos pitäisi valita kaksi yhtiötä vuodelle 2020, mitkä ne olisivat ja miksi?

Seurannassani on tällä hetkellä kymmeniä yhtiöitä. Mielenkiintoisimpia näistä ovat mielestäni Helsingistä Glaston, Bittium, Stockmann, Remedy, Qt, Biohit, Robit, Incap, Honkarakenne, Rapala, Tecnotree ja Avidly sekä Vow ASA Norjasta, Oncology Venture Ruotsista sekä Plug Power ja Vuzix Yhdysvalloista.

Vuodelle 2020 valitsisin Bittiumin ja Robitin. Bittium on siirtymässä tuotekehitys- ja investointivaiheesta kovan kasvun vaiheeseen ja korkeakatteisen tuotepohjaisen liikevaihdon suhteellinen osuus kokonaisliikevaihdosta on ylittänyt matalakatteisen palvelutoiminnan tuoman liikevaihdon. Lisäksi useat megatrendit tukevat Bittiumia ja tilauskanta lupaa hyvää vuodelle 2020. Liikevaihto tulee kasvamaan kovaa, mutta uskon, että tuloskasvuvauhti tulee reilusti ylittämään liikevaihdon kasvuvauhdin. Robitilla taas on hyvä draivi päällä ja yhtiö on tehnyt selvän käänteen liiketoiminnassaan, minkä lisäksi he ovat tehneet hyviä rekrytointeja ja yhtiön ilmapiiri vaikuttaa varsin positiiviselta.

Millainen hajautus sinulla yleensä on? Miksi?

Tähän on hankala antaa yksiselitteistä vastausta, kerta omaisuuteni on jakautunut laajasti eri omaisuusluokkiin. Mikäli kysymys asetetaan koskemaan vain pörssiosakkeita, niin hajautukseni vaihtelee tällä hetkellä 0-5 yhtiön välillä. Jälkikäteen tarkasteltuna tämä voi osoittautua virheeksi, mutta tällä hetkellä pyrin lähinnä hyötymään markkinoiden volatiliteetista lyhytaikaisten sijoitusten avulla ja pörssisalkkuni osuus kokonaisvarallisuudestani on pienehkö.

Ovatko markkinat mielestäsi tehokkaat vai löytyykö tehottomuutta? Osaatko kertoa esimerkkiä tehottomuudesta, jos sellaista on esiintynyt?

Mielestäni markkinat eivät ole täysin tehokkaat ja hinnoitteluvirheitä löytyy jatkuvasti. Mikäli markkinat olisivat täysin tehokkaat, niin kaiken julkisen tiedon pitäisi heijastua osakekursseihin välittömästi. Jatkuvasti näkee kuitenkin tilanteita, joissa yhtiön liiketoiminta ja osakekurssi menevät eri suuntiin. Esimerkiksi Incapin osake oli ennen elokuussa 2018 alkanutta tasokorjausta pitkän aikaa tällainen esimerkki ja itsellänikin ehti usko loppua sen suhteen, että kyllä se osakekurssi aikanaan tulee seuraamaan yhtiön kehitystä. Lisäksi se sotii markkinoiden tehokkuutta vastaan, että positiivisesta uutisesta alkanut kurssinousu tai negatiivisesta uutisesta alkanut kurssilasku saattavat kestää useita päiviä. Näinhän ei pitäisi olla, mikäli markkinat olisivat täysin tehokkaat?

Mitkä ovat suurimmat onnistumiset sijoitusurallasi? Entä epäonnistumiset?

Suurin onnistumiseni on ehdottomasti Elektrobitin (nyk. Bittium) osakkeiden ostaminen syksyllä 2013; sijoituksen tuotto alle kahdessa vuodessa ylitti 400 %. Muita merkittäviä onnistumisia ovat olleet suomalaisyhtiö Stonesoft, josta Intelin tytäryhtiö McAfee teki ostotarjouksen toukokuussa 2013 mukavalla 128 prosentin preemiolla sekä Saga Furs, jota ostin kesällä 2012 n. 15 €/osake ja myin seuraavan vuoden marraskuussa kaikkien aikojen korkeimmissa hinnoissa n. 200 % tuotolla.

Suurin epäonnistumiseni lienee Vuzix, jota ostin salkkuuni suhteellisen ison position vuonna 2015 marraskuun puolivälin ja joulun välillä keskihinnalla $5.93. Kurssi nousi ensimmäisistä ostoistani kuuden viikon aikana n. 60 % ja kävi ylimmillään n. $8.50, minkä jälkeen osakekurssi lähti kovaan laskuun. Kuuden viikon aikana kertynyt yli 20 000 euron arvonnousu suli aluksi kolmessa pörssipäivässä nollille ja kääntyi siitä vielä tuhansien eurojen tappioksi alle kahdessa viikossa. Silloin sitä vaan katsoi epäuskoisena kurssilaskua ja ajatteli, että kyllä se siitä kääntyy, mutta hermot pettivät lopulta ja myin positioni rumalla tappiolla pois. Seuraavana kesänä reilu kuusi kuukautta myöhemmin kurssi kävi taas $8.50 korvilla ja vuoden 2018 tammikuussa muistaakseni yli 11 dollarissa. Tästä oppina mm. se, että Yhdysvalloissa listattujen pienyhtiöiden osakkeet liikkuvat usein vielä rajummin kuin esimerkiksi Helsingin pörssin osakkeet. Lisäksi Yhdysvaltain pörssi sulkeutuu Suomen aikaa kello 23, joten äkkiä menee yöunet pilalle, jos yrittää treidata sekä Helsingin että Yhdysvaltain pörsseissä. Hyvä oppi oli myös se, että nopean ja rajun nousun osuessa kohdalle kannattaa kotiuttaa ainakin osa tuotoista etenkin, jos nousu perustuu pääosin spekulaatiolle. Stop loss -toimintoa kannattaa myöskin hyödyntää silloin, kun liikkeet ovat rajuja.

Muiden epäonnistumisten joukkoon lukeutuu myöskin se, että kovin suoraselkäisenä ihmisenä olin joskus turhan naiivi mitä tulee eri yhtiöiden johdon puheisiin. Vaikka joidenkin yhtiöiden kehitys niin liiketoiminnan kuin osakekurssinkin kannalta ei ollut kovin hääviä saatoin uskoa, että kyllä asiat kääntyvät parhain päin kuten johto on asiat minulle ja muille sijoittajille esittänyt. Huteja on tullut myöskin silloin, kun on tehnyt osakekauppaa olemattomin tai jopa väärin perustein esimerkiksi ostamalla osaketta ihan vain siksi, että se nousee, tai myymällä osaketta siksi, että se laskee. Toki trendi on frendi, mutta pääosin sijoituspäätösten pitäisi perustua mielestäni muihin asioihin kuin siihen, miten minkäkin yhtiön kurssi sattuu minäkin päivänä liikkumaan. Pitämällä yllä uteliaisuutta sekä harrastamalla jatkuvaa itsereflektiota tappiotkin kääntyvät voitoksi, kerta kehittyy sijoittajana jatkuvasti.

Järjestät paljon yritysvierailuja kiinnostuneille sijoittajille. Voiko yritysvierailuista saada kotikenttäetua? Miksi yritysvierailuilla kannattaisi käydä?

Sijotusstrategiaani kuuluu se, että mahdollisuuksien mukaan pyrin käymään yhtiövierailuilla ja yhtiökokouksissa sekä mahdollisuuksien mukaan jututtamaan yhtiöiden johtoryhmäläisiä, hallituksen jäseniä sekä suurimpia osakkeenomistajia. Ehkäpä edellä mainittu aiheuttaa osaltaan sitä, että keskityn paljolti Helsingin pörssissä listattuihin yhtiöihin ja koen, että yritysvierailut ja muut tilaisuudet, joissa voi tavata kohdeyhtiöön liittyviä tahoja tuovat merkittävää lisäarvoa. Vierailuilla pääsee syvemmin kiinni kohdeyhtiön toimintaan, tapaa muita yhtiöstä kiinnostuneita sijoittajia ja pääsee kysymään kohdeyhtiön edustajilta asioita, jotka sijoitusmielessä askarruttavat. Lisäksi olen varsin yrittäjähenkinen, joten ihan ammattitaidon kehittämisen takia tutustun mielelläni eri yhtiöiden toimintaan.

Entä se 20 % tuottotavoite?

Teorian mukaan markkinoiden ollessa tehokkaat markkinoiden voittamisen pitäisi olla mahdotonta. Eräiden rahastojen tuottoja (keskimääräinen vuosituotto kulujen jälkeen) lainatakseni Jim Simonsin Medallion-rahasto (1988-2018) tuotti 39 % per vuosi, Peter Lynchin Magellan-rahasto (1977-1990) tuotti 29 % vuosi ja Warren Buffettin Berkshire Hathaway (1965-2018) tuotti 21 % vuosi. Onko kyse tuurista ja siitä, että aina joku onnistuu, vaiko taidosta? Entä mitä muita muuttujia olisi syytä huomioida? Vaikea näistä on tehdä kovin simppeleitä yksinkertaistuksia. Kaikella on kuitenkin alku ja loppu, joten aina voi myös spekuloida, että olisiko esimerkiksi edellä mainittujen toimijoiden tahti kestänyt, jos vuosia olisi kulunut enemmän jne.

Oma tavoitteeni on toistaiseksi toteutunut, mutta menneisyyden tuotot eivät tunnetusti ole tae tulevasta. Kuten pelin henkeen kuuluu, on näihin vuosiin osunut runsaasti hutejakin. Hudeista huolimatta 2013 asettamani vuosittainen 20 % tuottotavoite on ainakin nyt kahdeksan vuoden tarkastelujaksolla (2012-2020, eli ajanjaksolla, minkä olen ollut enempi tai vähempi aktiivinen sijoittaja) ylittynyt ja pörssisalkkuni keskimääräinen vuosituotto on ollut n. 28 %. Aika näyttää miltä näyttää 10 tai 20 vuoden kohdalla. Toivottavasti kuitenkin hyvin!

Keskustele

Jos kaikki lobbaisivat osakesijoittamisen puolesta Essi Sarkakari-Kosamon innokkuudella, Suomi ei välttämättä pitkään säilyttäisi ylivoimaista Pohjoismaiden ykköspaikkaansa rahapeleihin eniten per henki hävityssä rahassa.

OP Suur-Savon varainhoitaja on ollut aktiivinen Nuorissa ja Vanhoissakin Osakesäästäjissä ja kirjoittanut Taloussanomiin fundamenttisijoittamisen ilosanomaa. Hän on myös antanut haastatteluja medialle ja luonnollisesti saanut osansa tavanomaisten rikollisten paheksunnasta.

Tällainen toiminta ehkäisee köyhyyttä aika paljon toimeentulotukea kustannustehokkaammin. Lisäksi keski-ikäisen fundajätkän sydäntä lämmittää, kun nuoret naiset kertovat sijoituspäätöksissään käyttämistään tunnusluvuista.

Essi on seurannut toisenlaistakin sijoittamista, kuin nykyistä kuukausisäästämistään enimmäkseen suoriin osakkeisiin. Hän nimittäin palautteli jo hyvin nuorena vanhemman sukulaisensa lottokuponkeja seurattuaan koko ikänsä tämän lottoamista.

”Isoin kuponki, minkä muistan, oli 1.500 euroa. Hän kävi kahdessa paikassa pelaamassa, josta toisesta soiteltiin kotiinkin, jos ei ollut näkynyt. Lotto, Keno, Viking-lotto, kaikki nämä kävivät.

Tosi kovien pakkasten aikaan tuntui aika ikävältä kävellä ympäri kyliä lottolappujen perässä. Hänen fyysinen kuntonsa ei riittänyt palauttamiseen, mutta pakko oli silti pelata. Olimme hyvin läheisiä, joten en osannut kieltäytyäkään. Yksi kuponki jäi palauttamatta lumimyrskyn takia, jolla olisi sitten tullut 300.000 markkaa. Tämä varmasti pahensi lottoriippuvuutta.

Kyllä se on koukku, jos vuosikymmeniä ylimääräiset rahansa lottoon työntää. Hän lienee tavoitellut ison perinnön jättämistä tai jotain. Pelasi nimittäin sukulaisten nimiin, jotta ei menisi voiton tullessa lahjaveroa.

Hän olisi voinutkin jättää ison perinnön, ellei olisi lotonnut, koska oli velattomassa asunnossa asuva hyvätuloinen. Kukaan sukulaisista ei kyllä varsinaisesti perintöä odottanut.

Kolme neljä viimeistä vuotta hän oli sairaalassa, joten sukulaiset hoitivat lottoamisen, koska se oli niin tärkeää, vaikka ei ollut enää varsinaisesti kunnossa pyytämäänkään.

Ehkä hän haki läheisyyttä päävoiton avulla, en tiedä. Riippuvuus lottoon saattoi muodostua jonkunlaisesta epätoivosta.

En usko, että hän ajatteli olevansa peliriippuvainen, tai kukaan muukaan sukulaisista ajatteli niin. Lauantain lotto oli se normaali perhetapahtuma.

Jossain määrin ärsyttää, kun sanotaan, ettei ole varaa mihinkään, mutta on silti varaa lottoon. Lotoissa ei ole mitään kattoa, minkä verran voi hävitä ja myös lotto aiheuttaa riippuvuutta.

Olen itse tehnyt jossain vaiheessa pieniä lottoja. Tulin melko nopeasti järkiini. Jossain vaiheessa tein osake- ja ”lottosijoituksia päällekkäin. Sitten ymmärsin, että toisessa on palautusprosentti 39 ja toisessa 107. Nykyisin en pelaa rahapelejä eurollakaan.

Olen sääntelyvastainen, mutta en halua, että ihmisten riippuvuuksia käytetään hyväksi.

En tuomitse, jos joku tekee muutaman kerran vuodessa jonkun rivin. Mutta se voi karata helposti käsistä. En tykkää, että ihmisiä holhotaan, mutta enkelikuvan kiillottaminen ärsyttää. Monopolin ei pitäisi mainostaa tekevänsä hyvää, vaan kertoa olevansa rahapeliyhtiö.

Mikseivät veikkaushäviövarat voisi mennä suoraan valtion budjettiin, jolloin ei tarvitsisi niin monien puolustaa rahapelaamista? Rahojen ei pitäisi ainakaan mennä sellaisille järjestöille, joilla ei ole muuta tehtävää kuin maksaa palkkaa toimihenkilöille.

On moraalitonta, että kauppa ja kioskit tekevät lisämyyntiä rahapeleillä. Ei mitään muuta riippuvuutta aiheuttavan myyntiä saa vastaavasti edistää. Mieti, että alkoholiriippuvaiselle sanottaisiin, että ota vielä yksi pullo tai toinen kartonki.

Jos eniten alkoholia myynyt Alko palkittaisiin risteilyllä, voisi tulla vähän mellakkaa.

Ei ole oikein sekään, että kulttuuria ja urheilua tuetaan riippuvaisten kustannuksella, vaan rahan pitää järjestyä muualta.

Kansankapitalismin edistäminen on minulle erittäin tärkeä arvo. Kaikkien ihmisten pitäisi oppia korkoa korolle -periaate, joka pätee kaikkeen, jopa ihmissuhteisiin.”

Haastattelijan huomiona sanoisin, että tässä kumottiin yksi rahapelimonopolimme myyteistä, jonka mukaan lotto on harmiton unelmointipeli.

Essille terveisinä: Jatka arvokasta työtäsi!

Veikkaus -keskusteluketju