Kolumnit

Kolumni: Varokaa valtionyhtiöitä

Jaa Twiittaa

Valtionyhtiöt tuppaavat olemaan pörssissä aliarvostettuja verrattuna saman toimialan muihin toimijoihin. Tämä on täysin perusteltua. Poliitikot käyttävät säännöllisesti valtionyhtiöitä omien poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen, eivätkä yleensä välitä omistaja-arvosta pitkääkään. Muiden rahoilla on selkeästi hauskempaa tavoitella kansansuosiota kuin omilla.

Syyskuussa arvelin, että Sirpa Paatero omistajaohjausministerinä tulee maksimoimaan omistaja-arvon sijaan mahdollisuuksiaan tulla valituksi uudesta Kaakkois-Suomen vaalipiiristä. Osoittautui, että olin oikeassa ja Sirpakin onnistui tavoitteessaan. Onnea uudelleenvalinnasta!

Antti Rinne ei onnistunut täysin, koska valitessaan Paateron hän oli tavoitellut torjuntavoittoa demareille uudessa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä, josta näytti olevan tulossa pahasti pataan. Kaksi paikkaa meni, vaikka hallitukseen saatiin kymiläinen ministeri toivottamaan persuihin karanneita tuhlaajapoikia tervetulleiksi takaisin sosiaalidemokraattiseen kotiin.

Paatero viimeisenä merkittävänä ministeritekonaan lähetti Solidiumin hallituksen puheenjohtajan Pekka Ala-Pietilän kohti uusia haasteita. Yleensä eroavamassa olevan hallituksen ministerit eivät enää tee uusia rivakoita liikkeitä, vaan jättävät ne seuraavalle hallitukselle.

Tällä kertaa tästä ei välitetty, koska kyseessä oli merkittävä ideologinen hankaus Paateron ja Ala-Pietilän välillä. Pekka halusi kasvattaa valtion omistusten arvoa ja Sirpa käyttää valtion osaomistamia pörssiyhtiöitä oman poliittisen agendansa ajamiseen.

Jokainen voi pohtia itsekseen, että oliko ehkäisevän päihdetyön ohjaaja pätevämpi omistajaohjausministeriksi kuin Nokian huippuvuosien Dream Teamin kakkosmies Solidiumin hpj:ksi. Minä en paljasta, mitä mieltä olen, etten vaikuttaisi muitten mielipiteisiin.

Tämä poliittiselta propagandalta haiskahtava johdanto toimii toivottavasti esimerkkinä, miksi valtionyhtiöihin sijoituskohteena tulee suhtautua eri tavalla kuin sellaisiin, joissa on omat rahat pelissä.

Aina voidaan päättää napsia poliittisia irtopisteitä savustamalla superkyvykäs Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius palliltaan pois. Lisäksi voidaan vaatia valtiolle yli 50 prosentin omistusosuutta vastaavaa siivua voitosta säätämällä kertaveroja, koska tälle on poliittista tilausta.

Mauri Pekkarisen tupee pysyi hyvin kuosissa Maurin vaatiessa kiihkein elein Fortumia yleensä ja Liliusta erityisesti tilille liian suuren voiton tekemisestä eduskunnan televisioidulla kyselytunnilla. Tässä yhteydessä ei mainittu sitä, että Lilius oli tehnyt täsmälleen sitä, mihin hänet oli toimitusjohtajaksi palkattukin, eli kasvattanut Fortumin pörssiarvon moninkertaiseksi toimitusjohtajakaudellaan.

Minulle on epäselvää, tekikö Lilius onnistuneilla yrityskaupoillaan veronmaksajille enemmän rahaa kuin Pekkarinen on tuhlannut kansanedustajakaudellaan siltarumpuihinsa ja populistisiin aloitteisiinsa, mutta molemmat luvut ovat miljardiluokkaa.

Sitä tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valtion kaitsemat pörssiyhtiöt pitäisi kokonaan sivuuttaa portfoliosta. Minä en ole ainoa, joka on tietoinen niihin liittyvistä tavallista suuremmista poliittisista riskeistä. Tästä seuraa, että ne ovat kroonisesti alihintaisia, eli hyvin potentiaalisia sijoituskohteita.

Esimerkiksi kun ymmärsin aikoinaan, että valtio lopulta aikoo irrottautua koko Spondasta, tankkasin sitä raskaalla kädellä, koska arvelin osakkeen hintaan liittyneen valtionalennuksen poistuvan ennen pitkää. Näin lopulta kävikin, ja tällä hetkellä Sponda hinnoitellaan normaalina pörssiyhtiönä, kuten oikein onkin.

”Tehokkailla” markkinoilla meni tämän tajuamiseen vuosi pari, mutta pitkällä aikavälillä pörssikurssit käyttäytyvät yleensä lopulta hyvin järkevästi.

Lyhemmillä periodeilla toki nähdään paljon irrationaaliselta vaikuttavia liikkeitä. Molempia ilmiöitä olen pyrkinyt vuosikymmenten varrella hyödyntämään vaihtelevalla menestyksellä. Tällä hetkellä ei ole laskuja erässä, joten osa liikkeistä on onnistunutkin.

Valtionyhtiöitä pitää siis sijoituskohteina varoa – mutta ei unohtaa.

P.S. Hallitusneuvottelutoiveita Juha Sipilälle: Voisiko omistajaohjausministeriksi valita tällä kertaa jonkun, joka tietää, missä pörssikursseja pidetään ja miksi? 

Keskustelua kolumnista foorumilla