Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Osta ensin, tutki sitten

Sijoitustiedossa jaettiin viime perjantaina viisi hyvää ja viisi vähemmän hyvää sijoitusvinkkiä aloittelijoille. Viidestä hyvästä en ole juuri noudattanut mitään ainakaan tällä vuosituhannella. Viime vuosituhannen puolella kyllä aloitin osakesijoittamisen heti, kun sain siitä jotain tietoa ja se oli taloudellisesti mahdollista.

Hajauttaminen ei ole ollut vahvuuksiani. Välillä ovat kaikki velkarahat olleet kiinni yhdessä ainoassa yhtiössä. Riskitasoni oli aikoinaan älyvapaan korkea ja olin onnistua tekemään itsestäni varattoman loppuiäksi. Transaktiokulut olivat 1980-90-luvuilla tolkuttoman korkeat. Artikkelissa tarkoitettua sijoitussuunnitelmaa en ole tehnyt koskaan.

Tämä ei tarkoita, etteikö sijoituksia kannata aloittelijan allokoida, sijoituksissa ottaa huomioon oma riskitaso, kuluja kannata minimoida ja sijoitussuunnitelmaa laatia. Minä vain en ole toiminut näin. Nykyisin tosin sijoitukseni ovat hajautetumpia kun koskaan. Älyvapaa riskinotto onkin nuorten miesten puuhaa.

Huonoista (tai sanotaan aloittelijalle vaarallisista) viidestä vinkistä olen toteuttanut säännönmukaisesti neljää.

Tutustun aina firmaan ennen sijoittamista. Yleensä mietin sitäkin, ostaisinko kyseisen firman tuotteita tai ainakin sitä, miksi joku ostaa niitä. Perehdyn tilinpäätöksen tunnuslukuihin jossain määrin. Lisäksi koko sijoitusfilosofiani pohjautuu siihen, että yritän olla ahne, kun muut pelkäävät ja pelätä kun muut ahnehtivat.

Tuotetutkimuksesta vetelen edelleen ranteita auki toimimattomuudestani muutama vuosi sitten, vaikka minulla oli selkeää rahanarvoista informaatiota. Olin lätkäpelissä opiskelukaverini kanssa, joka esitteli minulle innoissaan uutta iPhoneaan.

Taustaksi täytyy kertoa, että tämä toimitusjohtaja ei ole yhtään parempi tai kiinnostuneempi uusimmasta teknologiasta kuin minäkään. Otamme uusia hilavitkuttimia käyttöön tavallisesti vasta sitten, kun kaikilla muilla on jo sellainen ja joku näistä osaa auttaa meitä, kun törmäämme meille auringonvarmasti tuleviin teknisiin ongelmiin.

Kaverini esitteli innoissaan, miten iPhonella pystyi helposti tekemään sitä sun tätä, mitä Nokialla ei pystynyt. Minä en reagoinut sijoitusmarkkinoilla mitenkään. Ei, minun ei olisi pitänyt ostaa Applea. Jos olisin tutkinut Applen arvostuksen, en olisi kuitenkaan ostanut. Mutta minulla oli pieniä määriä Nokiaa parissa salkussa. Nämä olisi pitänyt ehdottomasti myydä ja shortata perään.

Tuohon aikaan Nokia vielä oli maailman markkinajohtaja matkapuhelimissa. Jos tekniikasta yhtään kiinnostumaton on innoissaan kilpailevasta tuotteesta, on toinen markkinaosapuoli helisemässä tämän kanssa, ellei sillä ole vastaavaa. Minä hyvin tiesin Nokian käyttöjärjestelmien kämäisyyden, muita puhelimia minulla ei ole ollutkaan.

Ostaessa osaketta en muuten tiedä tavallisesti yhtään kauanko aion sitä pitää.

Tarvittaessa olen valmis pitämään osakkeita ”ikuisesti”, toisaalta voin irrottaa hyvinkin nopeasti. Pitkään holdaamaan päädyn, jos yhtiö on hyvä, mutta sen arvostus ei koskaan nouse minun mielestäni oikealle tasolle.

Kuopion Puhelinta minulla on ollut vuodesta 1998. Se on lähes kaikkina aikoina arvostettu puoleen substanssistaan, joten myymisen sijaan olen keskittynyt nostamaan osuuspääoman korkoja. Työtä se on kuponginleikkaaminenkin.

Toisaalta jos en ole enää nuori mies, en ole aivan aloitteleva sijoittajakaan. Mummini osti kaikille lapsenlapsilleen SYP:n B:tä joskus 1980-luvun alkupuolella ja samoihin aikoihin sijoitin kesäansioitani joukkovelkakirjalainoihin.

Niinpä kerron vielä näitä viittä ”vaarallista” vinkkiä vielä vaarallisemman yhdennentoista vinkin, jota olen aina välillä noudattanut.

Maailmassa on liikaa sijoituskohteita, että niihin kaikkiin voisi perehtyä läheskään kunnolla. Lisäksi erilaisia kohteita tarjoavat jatkuvasti sekä erilaiset helppoheikit että ihan asiallisetkin kaverit sellaisille, joilla ne kuvittelevat olevan rahaa. Havaintojeni mukaan helppoheikit ovat selkeästi enemmistössä.

Minulla on krooninen huono omatunto siitä, etten seuraa sijoituksiani ja markkinoita riittävän tarkasti. Olen käyttänyt työajastani parina viime vuosikymmenenä pokerin parissa varmaan 80 prosenttia ajasta, joten seurantani osakemarkkinoilla ei ole ollut superintensiivistä.

Jos törmään johonkin listattuun yhtiöön, joka pikavilkaisulla vaikuttaa mielenkiintoiselta ja edulliselta, saatan hyvin tehdä osapäätöksen ja ostaa sitä vähän. Jos ei omista jotain yhtään, ei siitä ole useimmiten kovin kiinnostunutkaan. ”En omista, en jaksa perehtyä, en osta” on helppo päätös.

Sen sijaan pienikin omistus nostaa kiinnostustasoani kummasti. Alan seurata osakkeen kurssia ja hankin lisätietoa. Nyt minulla on käsissäni paljon vaikeampi päätös kuin ”en ota”. Myynkö, ostanko lisää vai pysynkö näissä, ovat kaikissa sijoituskohteissani aina relevantteja vaihtoehtoja. Jotta päätökset olisivat laadukkaita, on hyvä hankkia lisää informaatiota.

Nykyiset kaupankäyntikustannukset ovat niin naurettavan alhaiset verrattuna siihen, millä kauppaa käytiin talvisodan aikoihin, että muutama huti ei tunnu missään. Jos syventävissä tutkimuksissani totean, että Midas oli hidas ja iski kätensä paskaan, irrotan osakkeesta ja en itke perään. Joka tapauksessa sivistyin vähän ja en kärsinyt ainakaan suuria tappioita.

Enemmän olen päätynyt sitten lopulta myymään pois, kuin ostamaan merkittäviä määriä. Tällä metodilla on kuitenkin tullut isohkoja onnistumisiakin. Aluksi ostin kiinteistösijoitusyhtiöitä ihan vähän. Sitten perehdyin lisää, ja olen päätynyt keinottelemaan niillä useamman syklin yli varsin onnistuneesti.

Jos on mahdollisuus useampaan laukaukseen ja käytössä on rajallisesti aikaa ”osta ensin ja tutki sitten” ei ole ollenkaan niin hölmö strategia kuin miltä se kuulostaa. Toki tämä ei tarkoita täysin sokkona ostamista, mutta perustiedot listatuista osakkeista saa viidessä minuutissa.

Listaamattomiin yhtiöihin jopa minä kehotan käyttämään 'osta ensin, tutki sitten' -strategiaa hyvin varovaisesti.

Strategia pohjautuu siihen, että osakkeen voi myös myydä pois. Noteeraamattoman yhtiön osakkeille ei välttämättä löydy heikossa tilanteessa mitään ostajaa ja voi huomata olevansa uppoavassa laivassa ilman pelastusrengasta.

Minua reippaammat sijoittajat ovat joskus näin tehneet. Olenkohan muuttumassa markoerolaksi, kun olen vähän kauhistellut kavereilleni niiden näin tekemien sijoitusten riskipitoisuutta? Ostanko kenties kohta indeksirahastoa? Pelottava skenaario.

Mikään ei tietenkään estä perehtymästä kaikkiin ostokohteisiinsa kunnolla ennen pientäkään sijoituspäätöstä. Tämä on hyvinkin suositeltavaa. Minä vain saan harvoin motivoitua itseni perehtymään kunnolla kohteeseen, jota en omista tai ole ainakin joskus omistanut.

Man’s got to know his limitations, sanoi yksi aikamme suurista sijoitusguruista eli Clint Eastwood. Siksi tulen varmasti jatkossakin käyttämään “Osta ensin, tutki sitten”- strategiaa.

Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.