Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: En tiedä sijoittamisesta mitään, eikä kiinnosta.

Sijoitustiedon avaamisen jälkeen olen kuullut otsikon tekstin useammalta. Tarkemmassa tutkimuksessa on selvinnyt, että minun sijoitusasteeni (=sijoitetut varat per nettovarallisuus) on tällä hetkellä 90 %, ja ei-kiinnostuneilla se on ollut esimerkiksi 400 %. Kumpi meistä on gämbleri?

Suomessa pidetään aivan tavanomaisena toimintana, että kun oma herranterttu on löytynyt, sen kanssa etsitään kiva yhteinen pesä ja otetaan asuntolainaa muutaman sata tuhatta euroa ilman juuri mitään omaa rahaa.

Hirveä vinku oli, kun asuntolainojen omarahoitusosuutta oltiin lainsäädännöllisesti nostamassa. Minäkin vastustin tätä, mutta en siitä syystä, että olisin ollut huolissani lapsieni mahdollisuuksista päästä velkaorjuuteen mahdollisimman isolla vivulla. Tämä tuntui olevan useimpien yleisönosastokirjoittajien murhe aiheesta.  Minä kannatan sopimusvapautta kaikkialla, missä se suinkin toimii. Jos pankki antaa, ja nuoripari ottaa, niin antaa mennä vaan. Kaikki ovat vapaaehtoisesti liikenteessä.

Asuntojen hinnat eivät voi laskea

On yleinen näkemys, että asunnot ovat ”varma” sijoitus. Ainakin sillä erinomaisen hyvällä asuinalueella, missä tämän näkemyksen omaava itse asuu. 90-luvun alussa huoneistojen hinnat Helsingissä puolittuivat muutamassa vuodessa. Tonttimaa meni kymmenesosaan huippuhinnoistaan.  Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta, mutta kyllä ne asuntojen hinnat voivat vapailla markkinoilla laskea siinä missä muutkin hinnat.

Se on koti eikä sijoitus

Edellisen lausunnon antajat rapsuttelevat pallejaan yleensä heti, kun luulevat, että kukaan ei näe, tämä lausunto taas painottuu voimakkaasti munattomaan sukupuoleen. Jos sinulla on monta kertaa enemmän rahaa laitettuna seiniin kuin sitä oikeasti on, on sinun kotisi sijoitus, halusit tai et. Jos haluaa päästä lyylin pöksyihin, tätä ei kannata muuten ruveta baarissa saarnaamaan.

Tämän ”se on koti eikä sijoitus” – asenteen takia varovasti arvioiden tuhannet suomalaiset ovat parisuhteessa, jossa tunteet menivät jo ennen Etelä-Afrikan MM-kisoja. Kummallakaan ei ole varaa maksaa asuntolainaa yksin. Koko taloudellinen korttitalo romahtaa molemmilta, jos muutetaan erilleen.

Niinpä sitten kökötellään talossa, jonka seinät ovat sen väriset, kuin nainen neljä vuotta sitten halusi. Enää sekään ei väristä tykkää, mutta äijä ei enää suostu loputtomiin remonttiehdotuksiin. Mies ottaa mieluummin olutta ja katsoo jalkapallon MM-kisoja. Nainen nalkuttaa vieressä, että sinä se aina vain juot kaljaa ja katsot fudista.

Jos tämä pariskunta olisi ymmärtänyt, että koti on helposti iso riskisijoitus, voisi nainen olla vaikka baarissa pokailemassa viriilejä nuoria miehiä ja mies katsoa kisoja rauhassa jätkien kanssa. Jos he olisivat kiinnostuneet ja pitäneet huolta sijoituksistaan, voisi ihan vapaasti valita, kenen kanssa huvittaa asua. Yksinasumisessa on muuten aika paljon enemmän vapausasteita kuin kämppiksen kanssa.

Miksi asuntojen hinnat saattavat laskea?

Minä en tiedä miten asuntojen hinnat kehittyvät jatkossa. En tiedä sitä osakkeistakaan. Toisaalta kukaan muukaan ei tiedä. Mutta arvailla aina voi ja pohtia fundamentteja.

Korot ovat käytännön nollassa. Ne pysyvät näkemykseni mukaan alhaalla pitkään, mutta ei ikuisesti. Korkojen nousu tuo aina painetta kiinteistöjen hintoihin. Esimerkkipariskuntani taloudellinen korttitalo romahtaa tässä ja nyt, jos korot nousevat viisi prosenttiyksikköä. Ylivelkaisten on pakko myydä ja ensiasunnon ostajat eivät enää pysty ostamaan yhtä isolla rahalla, kuin alhaisella korkotasolla. Lisääntyvä tarjonta ja vähenevä kysyntä laskevat hintoja. Miksi tätä ei opeteta peruskoulussa?

Jos pääomatuloja aletaan verottaa Suomessa kuten ansiotuloja, lähtevät mm. minun rahani Suomesta nopeammin kuin Stubb ottaa selfien. Tämä on se mitä Paavo Arhinmäki ja Heidi Hautala eivät ymmärrä. Valtiovarainministeriön virkamiehet tietävät tämän ja saivat työnnettyä sen Jutta Urpilaisenkin kurkusta sisään muutaman kuukauden pakkosyötöllä. Jutta ei toki saanut myytyä tätä demarikentälle ja nyt on Antti Rinne samalla ruokavaliolla. Tosin uskon, että Rinne tiesi tämän jo etukäteen, mutta hän on vahvasti sitä mieltä että tarkoitus (=parempaan pestiin pääsy) pyhittää keinot (=mielikuvitusmaailman kuvaileminen demarikentälle).

Sen sijaan kerrostalo Pukinmäessä ei lähde Suomesta yhtään mihinkään. Kiinteistöverot Suomessa ovat nousseet ja noussevat lisää jatkossa. Kiinteistöjä on helppo verottaa, ja verotuksella on vähän taloudellista aktiviteettia heikentäviä sivuvaikutuksia. Merkittävin sivuvaikutus on laskupaine asuntojen hintoihin.

Kunnallispolitiikka yleensä ja kaavoituspolitiikka erikseen on paljon korruptoituneempaa Suomessa kuin suuri yleisö luuleekaan. Tämä on luonnollista, koska kunnallispoliitikoille ei makseta juuri mitään ja potentiaalisilla lahjuksen antajilla kyseessä ovat hirvittävän isot taloudelliset intressit.

Se, että Ilkka Kanervaa ei tuomittu, ei tee hänestä minun silmissäni syytöntä. Itse asiassa jos maakuntahallituksen puheenjohtaja ei ymmärrä kaavoitusasioista mitään, olisi se jo tuomion peruste Pyysingin toverituomioistuimessa. Turussa toki kaavoituskähmintä on vain business as usual.

Mutta uskon korruption kunnallispolitiikassa vähenevän jatkossa sosiaalisen median voiman ansiosta. Kähmijät jäävät entistä useammin kiinni, ja kiinnijäämisriskin nousu vähentää kähmintää. Kaavoitus sujuu jatkossa vähän ripeämmin ja optimaalisemmin ja tämä aiheuttaa laskupainetta tonttien ja sitä kautta asuntojen hintoihin.

Asuntolainan korkovähennys on lähes yhtä järjetön verovähennys kuin ay-liikkeen jäsenmaksu. Se menee suoraan asuntojen hintoihin, eikä siten auta ensiasunnon ostajaa yhtään mitään, mikä lienee alkuperäinen tarkoitus. Sen leikkaamisesta on poliittinen päätös, ja uskon sen pysyvän. Elleivät Antti Rinne ja Paavo Arhinmäki saa veret seisauttavaa vaalivoittoa.

Suomessa rakennusmääräykset ovat älyttömän tiukat ja esimerkiksi Helsingin määräykset siitä, että kerrostaloa pelkillä pienillä asunnoilla ja ilman parkkipaikkaa per asunto varustettuna ei saa rakentaa, ovat täysin järjettömät. Uskon järjen voittoon pitkällä juoksulla. Enemmänkin toivon, kuin uskon, että jossain vaiheessa turhilla energiatodistuksilla lämmitetään takkaa ja annetaan rakentaa ihmisille sellaisia asuntoja kuin he haluavat eikä sellaisia kuin byrokraatit määräävät. Mitään näyttöä tällaisesta kehityksestä minulla ei ole. Mutta keskikaljakin tuli R-kioskeihin. Kukaan alkuperäisellä ”kaljaa kioskeihin” – marssilla ollut ei tähän varmasti uskonut. Joka tapauksessa tämä kehitys alentaisi rakentamiskustannuksia ja sitä kautta vanhojenkin asuntojen hintoja.

Yleisin käytetty argumentti asuntojen hintojen laskun puolesta on, että ne ovat törkeän kalliitta verrattuna ihmisten nettotuloihin. Tämä ei tosin ole aivan solidilla pohjalla. Asuntojen hinnat korreloivat paremmin ihmisten varallisuuteen kuin nettotuloihin. 1970-luvun Suomi oli köyhä maa, 2010-luvun Suomessa on varallisuutta enemmän kuin koskaan.

Lisäksi uskon järjen voittoon siinäkin, että minun kaltaisiani vuokralla-asujia tulee Suomeen entistä enemmän. Jos minua alkaa ahdistaa, voin irtisanoa kämppäni, ja muuttaa vaikka Floridaan kärsimättä suuria taloudellisia vahinkoja. Omistusasujan on myytävä asuntonsa (useimmiten, hän kun on omistusasuja, ja uudessa paikassa pitää ostaa uusi) ja tämä on hyvin kallista puuhaa. Joka kaupasta menee vähintään kahden prosentin varansiirtovero ja neljän prosentin välityspalkkio, ja tämä on täysin poltettua rahaa. Ei tule koskaan takaisin.

Päälle tulevat remonttikulut. Onhan koti (kyseessähän on koti, eikä sijoitus) tehtävä omanlaiseksi. Sinun valitsemasi uudet tapetit eivät tavallisesti nosta asunnon arvoa yhtään. Mummini ja pappani päättivät kauan sitten myydä sijoituskaksionsa Lappeenrannassa. He vaihtoivat tapetit ja remontoivat kaksistaan monta viikkoa, ennen kuin laittoivat myyntiin. Uusi omistaja ensi töikseen repi tapetit alas.

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten ihmiset ottavat asunnon ostaessaan käsittämättömiä riskejä, mutta pitävät pörssisijoittamista riskisijoittamisena. Sama väki voi huoletta sijoittaa veneeseen, jota lähinnä kelluttavat laiturissa tai autoon, jota - tai ainakaan sen 280 km/h huippunopeutta - eivät varsinaisesti tarvitse. Auto- ja venesijoitusten arvo muuten laskee varmasti.

Saman väen kun pitäisi ostaa vaikka P/E 10 kiinteistösijoitusyhtiötä 75 % arvostuksella, ovat he aivan kauhuissaan sijoituksen riskipitoisuudesta. Sen kurssihan voi vaikka laskea, apua! Niin voikin, mutta sen auton hinta laskee kerran kerrasta.

Käärinliinoissa ei ole taskuja

En nyt varsinaisesti näe valoa erkkisinkkona kituutella eläkkeellä ja yrittää kasvattaa osakevarallisuutta. Toisaalta jos se tekee hänet onnelliseksi, toimii Erkki ihan rationaalisesti. Minun filosofiani mukaan mies ja raha ovat luotuja kulkemaan. Joten jos haluaa ostaa Ferrarin, ja siihen on varaa, niin siitä vaan, en tuomitse.

Raha ei tuo onnellisuutta, mutta ei sitä tuo köyhyyskään. Minä olen selvinnyt parin viime vuosikymmenen henkilökohtaisista katastrofeistani, koska minulla on ollut niihin varaa. Minulla on ollut varaa, koska olen pitänyt huolta sijoituksistani. Jos ei olisi ollut, olisi voinut käydä tosi hassusti.

Katselin useamman perheen ilmeitä pankissa töissä ollessani 1991-2, kun heillä oli velkaa tuplat asunnon arvosta. Eivät vaikuttaneet kaikki aivan superonnellisilta. Heitäkään ei kiinnostanut perehtyä sijoittamiseen, mutta olivat ottaneet tiedostamattomia hirveitä sijoitusriskejä.

Kun minä olen ottanut riskejä, olen tiennyt mitä teen. Välillä aamunkoitossa näkyneet mongolit ovat vallanneet kaupungin ja välillä ratsastaneet ohi. Mutta tiesin, että mongoleita kuuluu pelätä.

Kannattaisiko sittenkin kiinnostua sijoittamisesta? Ja olisiko se ihan hirveä riski omistaa jotain osaketta?

- Aki Pyysing

Anna kommenttisi tai keskustele kolumnista foorumilla klikkaamalla tästä.