Miten vaalien lopputulos tulee vaikuttamaan Suomen talouspolitiikkaan ja sijoittajien arkeen? Sana on vapaa.
Aki käsitteli viime viikolla eduskuntavaaleja sijoittajan näkökulmasta, seuraava kappale ketjun introksi. (https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/kolumni-onko-ehdokkaasi-kaynyt-porssikursseilla)
--
Eduskuntavaalit 2015 ja poliittinen tilanne Suomessa
Viikon päästä on varsinainen vaalipäivä ja ennakkoäänestys on jo täydessä käynnissä. Narinkkatoria ei voi ylittää törmäämättä esitteentarjoajiin. Harvoin pääsee muuten niin usein kieltäytymään naisten ehdotuksista kuin vaaliaikaan.
Keskusta voittaa vaalit ja Juha Sipilästä tulee pääministeri. Tätä ei enää estäisi edes se että Sipilä jäisi huomenna kiinni rattijuopumuksesta. Johtavilla kokoomuspoliitikoilla oli nimittäin takavuosina tapana ajella vähän kännissä autolla vaalien alla, kun oli tulossa liian hyvä tulos vaaleissa. Puoluetoimisto varmasti kiitti uhrautumisesta puolueen eteen. Tosin lestadiolainen Sipilä ei ole koskaan edes nauttinut Pekka Kivelän normaaleja ruokajuomia, joten Keskustan puoluetoimistossa ei tarvitse Sipilän pilliin puhaltamisia jännittää.
Hyvin jännittävää sen sijaan on, tuleeko meille oikeistohallitus vai punamultapersu. Vaikka perussuomalaiset on osassa talouspoliittisia linjauksiaan selkeästi vasemmalla, lasketaan se vielä oikeistopuolueeksi. Timo Soinin juttuja kuunnellessa on tullut selväksi, että seuraavassa hallituksessa on kepun lisäksi persut. Hallituksen kolmatta puoluetta sitten jännitetään.
Punamultapersu on tällä hetkellä todennäköisin combo. Alexander Stubb on onnistunut laskemaan kokoomuksen kannatusta ja ajamaan sitä oppositioon olemalla poliitikoksi aivan liian rehellinen. Totta kai eduskunnan pitäisi ottaa työmarkkinajärjestöiltä valta osin käsiinsä, koska ei ay-liike ikinä suostu sovinnolla järjellisiin lakkosakkoihin tai järjettömien tukilakkojen kieltämiseen. Tätä vaan ei kannattaisi vaalien alla sanoa ääneen.
Raskaat päätökset pitäisi tehdä Lipposen hallituksen tavoin heti vaalien jälkeen, koska ei niitä vaalien alla koskaan pystytä tekemään. Lopettavan eduskunnan viime päivien farssia seuranneille tämän pitäisi olla selvää uuhenlihaa.
Punamultapersu Antti Rinne valtiovarainministerinä on pörssikursseille painajainen, johon saatamme hyvinkin vaalien jälkeen herätä. Jos Antti Rinteestä kasvaa lipposmainen valtiomiesdemari, minä ryhdyn raittiiksi. Rinne pääsi muuten historiaan kiistämällä http://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2015/2015031919386345_eb.shtml ensimmäisenä valtiovarainministerinä virkamiestensä arvioiden oikeellisuuden.
Jos Rinne jatkaa, olemme siis ongelmissa, tosin niin olemme myös vaikka saisimme oikeistohallituksen. Vähänkään realistisen kuvan julkisen sektorin alijäämistä omaavalle on päivänselvää, että leikata tarvitsee, vaikka se sattuu. Valtaosalle äänestäjistä tämä taas ei ole selvää niin kauan kuin televisio menee päälle kaukosäätimestä.
Oikeistohallitus olisi vaikeuksissa yleislakolla uhkaavan ay-liikkeen kanssa, kuten kaksi edellistäkin oikeistohallitusta. Ei riittäneet sen enempää Esko Aholla kuin Matti Vanhasella munat katsoa, oliko yleislakkouhka bluffi vai todellinen. Minä sanoisin, että oikeassa olivat, ei ollut bluffi. Liiallisesta vastuunkannosta ovat Suomen ay-liikettä syyttäneet lähinnä kommunistit.
Etuuksien supistuksia lupaava harvoin tulee valituksi vaaleissa. Arvailisin, että Ben Zyskowicz on saattanut tätä viime aikoina Alexander Stubbille valottaa. Ennen vaaleja pitää luvata ja vaalien jälkeen sitten leikata. Näin toimi aikoinaan jo Julius Caesar.
Valitettavasti demokratiaa toimivampaa järjestelmää ei ole keksitty. Demokratian kehdossa Kreikassa kokeillaan parhaillaan sitä, miten kivaa on leikata, kun leikkaukset eivät ole enää omissa käsissä.
--
Mitä ajatuksia vaalien lopputulos ja tulevat hallitusneuvottelut herättävät?
