Toiseksi tärkein syy, miksi en hakenut koskaan ulkomaille pankkiiriliikkeisiin töihin, oli tietoisuuteni siitä minkälaisena kulina siellä joutuu alkuun olemaan. En ollut huolissani jaksamisestani, olin sentään mummillani seitsemän kesää, ja sen ajalla tehtiin mitä se määräsi ja kehitysehdotuksiin (varsinkin sukulaisten) suhtauduttiin parhaassa tapauksessa naureskelemalla, joka toisaalta teinille on kaikkein pahinta. Roskiksia pesen niin kauan kuin käsi nousee, naureskeltavana olemista kestän vieläkin huonosti.
Ajaudun nimittäin possunnotkeasti konfliktiin turhantärkeiden auktoriteettien kanssa ja tämä olisi ollut aika merkittävä este etenemiselle.
Mutta nyt näen valoa nuorten rahoituksen opiskelijoiden tulevaisuudessa: Credit Suissen Paul Dexter "senior banker" sai kenkää harjoittelijoiden simputtamisesta. Wall Street kuohuu aiheesta.
https://www.bloomberg.com/news/articles/2018-07-11/a-banker-an-intern-a…
Mitä seuraavaksi? Venäjän armeijassakin ryhdytään rankaisemaan simputtamisesta?
