Riskipelaaminen on vähentynyt Suomessa nuorten aikuisten keskuudessa, oli tiistain rahapeliotsikko. Tämä lienee tottakin, ja sille on selkeät selitykset.
Alaikäisten pelaamista on rajoitettu sekä lainsäädännöllisesti että valvonnallisesti. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa voi esittää myös käänteisesti. Mitä ei ole nuorena oppinut, ei vanhanakaan ainakaan ilman opiskelua osaa.
Lisäksi millenniaalit eivät enää usko suomalaisten voittavan automaateista aina. Vuosikymmeniä meille on hoettu valtiollisten tahojen toimesta, että rahapelaaminen on hyväntekeväisyyttä. Nuoret eivät enää luota tarinaan, ja lisäksi heillä on nykyisin tarjolla rahapelaamista mielekkäämpääkin tekemistä. Saattavat olla myös esi-isiään fiksumpia ja paremmin koulutettuja. Tämä tietysti on suurten ikäluokkien lapsille – kuten miulle – vaikeaa myöntää.
Ainakaan vuonna 1985 Lauritsalan keskustassa ei ilta-aikaan juuri hedelmäpeliä parempaa viihdettä löytynyt ja televisiossa näkyi kaksi kanavaa. Ellei lumirakeista ja äänetöntä Viipurin televisiota lasketa, tosin sieltäkin jotain Dynamo-ZSKA:ta aina välillä tihrusteltiin.
Epäilemättä Veikkaus väittää suotuisan kehityksen johtuneen vastuullisesta pelitarjonnastaan. Jotkut varmasti uskovatkin tämän, sillä tarjotaanhan koronaankin henkiparannusta.
Riskipelaaminen tosiaan väheni
Riskipelaamisella tarkoitetaan THL:n nelivuosittaisessa tutkimuksessa sitä, että on vastannut puhelinhaastattelussa yhteen tai kahteen oman rahapelaamisesi arviointi (SOGS) -kysymykseen kahdestakymmenestä ”väärin”. Tämä ei tarkkaan ottaen ole ihan eksaktia tiedettä, mutta jätän debatin aiheesta rahapelitutkijoille.
Joka tapauksessa riskipelaajat ovat se ryhmä, josta peliongelmaisia kasvaa. Ja myös se ryhmä, johon voi vaikuttaa. Kunnon peliongelmaisiin ei auta kuin hiekkahoito tai hyvin haastava totaalikieltäytyminen. Vastuullisuustyökalujen värkkääminen on ainakin tämän ryhmän osalta hukkaan heitettyä puuhastelua.
Riskipelaajien määrä oli laskenut 2015->2019 15%->10,7%. Tämä on niin merkittävä muutos, että poikkeuksellisesti hyväksyin suomalaisen rahapeliotsikon rehelliseksi.
Tämä näkyi Veikkauksen tuotoissa muuten varmasti jo ennen koronaa. Tulospaineet niskassa oli pakko yrittää kiristää ruuvia. Lopulta mediakin lopetti rahapelimonopolin myötäkarvaan silittämisen ja sen seurauksena lopulta myös päättävät poliitikot joutuivat reagoimaan.
Läheisten peliongelmat nousseet?
Tutkimuksen mukaan vastaajista 21,1 prosenttia (vastaa noin 790 000 suomalaista) kertoi, että yhdellä tai useammalla läheisellä oli ollut ongelmallista rahapelaamista. Läheisistä huomatut rahpeliongelmat olivat kasvaneet sekä edelliseen (2015) että ensimmäiseen (2007) tutkimukseen nähden.
Nopeana johtopäätösten vetäjänä päättelen, että läheisten peliongelmat tunnistetaan nykyisin paremmin, ja tämä kehitys on tavallaan suotuisaa.
Tästä voidaan myös laskea, että noin neljällä viidestä ei ole ongelmapelaajaa läheisissään tai ei sitä myönnä taikka tunnista. Tämän vuoksikaan kauppojen pelikoneita ei räjäytellä kuten koronaa säteileviä 5G-mastoja.
Ihmismieli on sellainen, että jos yhdelläkään läheisellä ei ole jotain ongelmaa, tästä voi päätellä joko a) kellään ei ole tai b) jos on, se on täysin oma vika. Vasta sitten kun oma peliongelmainen lapsi vie rahaa lompakosta, aletaan syyttää yhteiskuntaa.
Kymen lääni ja savolaiset jaksaa vielä painaa
Vähintään kerran viikossa pelanneita oli eniten (41,8 %) vuonna 2019 vanhassa Kymen läänissä. Jonnet eivät ehkä muista, että tämä tarkoittaa Etelä-Karjalaa ja Kymenlaaksoa. Hyvänä kakkosena tuli Savo (36%), johon lasketaan tässä joensuulaisten vastustuksesta huolimatta myös Pohjois-Karjala. Viikoittain pelanneiden osuus oli pienin Uudellamaalla (22,8 %). Koko maan keskiarvo oli 29,2%.
Viikoittain häviäminen on vähentynyt kaikilla alueilla vuosien 2007 ja 2019 välillä, paitsi Itä-Suomessa. Samalla alueella on myös matalat työllisyysasteet. Ellen olisi eteläkarjalainen, kuten elossa olevat vanhempanikin, veistelisin tähän jotain heimoluonteesta, joka johtaa huonoon työllistymiseen ja kovaan innokkuuteen pelata pelejä, joissa ei voi voittaa.
Idässä pelataan enemmän, mutta ongelmia vähemmän?
Riskitasolla pelanneita löytyi taas toiseksi vähiten Uudenmaan (11,1%) jälkeen Savosta (12,7%). Koko maan keskiarvo oli 13,7%. Kymen läänistä löytyi 16,8% riskitason pelaamisen tunnustaneita. Hämäläiset Pirkanmaalla (18,4%) tunnustivat eniten.
Läheisellä oli ollut ongelmallista rahapelaamista eniten myös Pirkanmaalla (25,1 %), kakkosena Turun ja Porin lääni (24,2 %). Läheisten peliongelmia oli huomattu vähiten Keski-Suomessa (15,4 %) ja Kymen läänissä (16,8 %). Savolaiset pääsivät koko maan keskiarvoon 21,1%.
Suhtaudun erittäin epäluuloisesti siihen, että jossain pelataan enemmän ja ongelmattomammin. Savolaiset lienevät vastanneet rehellisesti paljonko on pelattu, mutta sitten kun on kyselty ”Onko ongelmia?”, on siirretty tutkimuksen tulkinnan vastuu kysyjälle.
Kaakonkulmalla taas on haastattelijalle vastattu rehellisesti, mutta läheisille on kerrottu SaiPan voittaneen liigan taas kerran. Karjalaiset siis ymmärsivät, että haastatteluvastaukset eivät johda mihinkään seurauksiin. Läheisille totuuden peliongelmastaan kertominen voi taas johtaa jopa Lappeenrannassa hauskan pitämisen hetkelliseen loppumiseen.
Haastattelututkimusten yksi ongelma onkin, että kaikki itäsuomalaiset eivät vastaa pohjalaisittain suorahan tai satakuntalaisittain töksäyttäen. Eli savolaiset eivät vastaa mihinkään suoraan ja karjalaiset vetävät kaiken läpäksi.
En siis usko, että hämäläisillä on enemmän riskipelaamista kuin savolaisilla tai karjalaisilla. He vain puhuvat vähän ja omasta mielestään asiaa.
Hiljan saarrosta vapautetulla Uudellamaalla kuitenkin rahojen polttaminen helvetinkoneisiin näyttää olevan vähemmän suosittua kuin kevyemmässä koronassa tähän asti olleessa Suomessa.
Tutkimus tulee paloissa
Miulla on teoria, että rahapelitutkijat olivat vähän kyllästyneet tutkimustensa vastaanotoon. Aiemmin ne enimmäkseen sivuutettiin tai siteerattiin väärin. Nykyisessä mediailmastossa THL:n erikoistutkija Anne Salonen pääsi MTV Liveen, vaikka tutkimuksesta julkaistiin vasta ensimmäiset tulokset.
Näen tutkimuksen julkaisemisen osissa hyvänä mediastrategiana. Vuoteen 2017 asti median ilmatila rahapeliasioissa oli lähes kokonaan pelinjärjestäjän hallussa. Nykyisin julkisuuteen pääsevät siis myös rahapelitutkijat.
Nettipokerin pelaajat ovat ongelmapesäkkeitä?
Tutkimuksen mukaan nettipokeria pelanneista 14 prosenttia on ongelmapelaajia ja lisäksi 30,2 prosenttia riskipelaajia. Kirjoitin ensimmäisen kerran vuonna 2008, että SOGS ei sovellu pokerinpelaajien tutkimiseen. Esimerkiksi kaikki pokeriammattilaiset olisivat tämän mukaan ongelmapelaajia. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, vain osa on.
En olisi ensimmäisen nettipokerisodan aikaan uskaltanut heittää mitään läppää peliongelmaisista peliammattilaisista. Nyt en odota tästä mitään mediahyökkäystä nettipokeria kohtaan, kuten 12 vuotta sitten ennustin. Hyökkäys sieltä tietysti tulikin, joka pysähtyi vasta, kun RAY alkoi viritellä ”kansallista nettipokeria”. Sen jälkeen nettipokeri ei sitten ollutkaan se kaikkein vaarallisin peli.
Maailma menee välillä positiiviseenkin suuntaan.
