Mikset itse kirjoittanut "eksplisiittisesti auki" mitä tarkoitti "suoranainen typeryys"?
No aivan viimeisimpiä esimerkkejä oli esim sen jonkun maksalaatikon viesti siitä "kuinka oli nähnyt Jensin hoitamassa omia asioitaan pörssin ollessa auki" tms. Tai kommentit siitä miten sijoituksia olisi ennemmin pitänyt tehdä isoihin yrityksiin tai koko maailmassa, ja kuinka Suomen pörssi tulee aina tuottamaan jenkkejä vähemmän.
Lue sitä ketjua jos haluat esimerkkejä, ei niitä ole vaikea löytää.
Mikset itse kirjoittanut "eksplisiittisesti auki" mitä tarkoitti "suoranainen typeryys"?
No aivan viimeisimpiä esimerkkejä oli esim sen jonkun maksalaatikon viesti siitä "kuinka oli nähnyt Jensin hoitamassa omia asioitaan pörssin ollessa auki" tms. Tai kommentit siitä miten sijoituksia olisi ennemmin pitänyt tehdä isoihin yrityksiin tai koko maailmassa, ja kuinka Suomen pörssi tulee aina tuottamaan jenkkejä vähemmän.
Lue sitä ketjua jos haluat esimerkkejä, ei niitä ole vaikea löytää.
Pointti olikin, ettei tässä kukaan jaksa "eksplisiittisesti avata" jokaista itsestäänselvyyttä.
Mikset itse kirjoittanut "eksplisiittisesti auki" mitä tarkoitti "suoranainen typeryys"?
No aivan viimeisimpiä esimerkkejä oli esim sen jonkun maksalaatikon viesti siitä "kuinka oli nähnyt Jensin hoitamassa omia asioitaan pörssin ollessa auki" tms. Tai kommentit siitä miten sijoituksia olisi ennemmin pitänyt tehdä isoihin yrityksiin tai koko maailmassa, ja kuinka Suomen pörssi tulee aina tuottamaan jenkkejä vähemmän.
Lue sitä ketjua jos haluat esimerkkejä, ei niitä ole vaikea löytää.
Pointti olikin, ettei tässä kukaan jaksa "eksplisiittisesti avata" jokaista itsestäänselvyyttä.
No niinhän mä aiemmin juuri sanoin. Että en selitä jokaista hiuskarvaa halki. Ja sitten on semmoinen rakentava keskustelutapa, jossa oletetaan keskimäärin, että ne auki selittämättömät asiat on varmaan sitä mitä niiden olettais olevan jos oletetaan keskustelun toinen osapuoli järjelliseksi. Ja sitten se dharmamainen tapa, jossa oletetaan esim että jos kaikkia sijoituspäätöksen perusteluja ei ole erikseen listattu, niin kyse oli epäilemättä vaan siitä, että Jens on hyvä pokerissa.
Olen löytänyt kivan uuden päihteen: Sikarit! Pieni nousuhumala ja sikari jossain hyvin tuuletetussa ulkotilassa on ihan parasta. En oikein vielä tiedä mistä tykkään, oon ostellut Tallinnasta ja laivalta satunnaisia robustoja, ja ne on ihan hyviä. Paras sikari mitä olen polttanut, on ollut Romeo y Julieta, mikä on ilmeisesti semmoinen kuubalainen hyvä perustaso. Hommaan liittyy kivaa hifistelyä, leikkuri, sytytin, pitänee hankkia humidorikin, että voin tuoda vaikka Barcelonasta edullisesti enemmän hyviä sikareita.
Sitä en oikein vielä tiedä, että mitä pidemmän päälle pitäisi tehdä. Tykkään tämmöisestä low key hedonismista, nykyisestä asunnostani, päihteistä, ja siitä että voin aina tarjota ravintolat ja kulttuurielämykset. Olisi kammottava tappio rajata kaveripiiriä sen mukaan, kenellä on milloinkin varaa lähteä johonkin.
Musta ei ole miksikään pörssijyräksi, eli en tule kiipeämään mihinkään kymmenmiljoonien luokkaan. En jaksa opiskella sijoittamista yleisesti, ja toisin kuin joskus tämän blogin aluksi uhosin, olen varmaan jumissa sen riskin kanssa, että munat on tosi yhdessä korissa, eli rahapeleissä. Jos on yksi ala, jolla pystyn tunnistamaan ovatko firmat nousussa vai vaikeuksissa, niin en mä malta olla sijoittamatta juuri sinne. Tuskin kuolen nälkään, vaikka tälle alalle kävis joku musta joutsen.
Mulla on edessä aika rauhallinen pari vuotta. Verot on kohta maksettu kahdelta voitolliselta vuodelta, ja tämä vuosi on raskaasti tappiollinen. Siitä jää sivuun sijoitusvarallisuutta noin puoli miljoonaa. Sen mukaan miten asiat sattuu putoilemaan, vapautuu parin kolmen vuoden sisällä siihen jotain 0,5 - 1,5 miljoonaa lisäksi. Siihen mennessä olis hyvä kehittää vähän näkemystä, mitä haluaa - leikkiä sijoittajaa, johon liittyy joku ihan realistinen riski että omaisuus tippuu reilusti, vai todeta että asiat on hyvin, rakentaa itselleen epäilemättä yltäkylläinen kuukausibudjetti, ja mennä jollekin suht passiiviselle ison hajautuksen tielle.
Mulla on ollu viimeaikoina paljon keskusteluja asioita joita "haluaisin tehdä". Haluaisin esim tehdä kesäloman purjeveneellä. Vaatisi siis sen jonkun rannikkolaivurin kurssin, veneen vuokrauksen, houkutella mukaan kiinnostuneita kavereita, ja sen verran downshiftausta, että oikeasti ottais muutaman viikon puhdasta kesälomaa tommoiseen. Mulla on aivan kivaa nytkin, mutta olen 42v, näitä asioita mitä olis "kiva tehdä" pitäis oikeasti ruveta aktiivisesti tekemään nyt, eikä 30v päästä.
Jos tuo purjehtiminen enempi kiinnostaa, niin yksi tapa mennä lajiin ja piireihin sisään on ilmottautua esim. NJK:n järkkäämille kursseille. Löytyy täysin beginner taso ja kisoja on pari kertaa viikossa. Veneet talon puolesta. Mikään pakko ei ole noin paljon tietenkään harrastaa. Vaikutat tyypiltä, joka saattaisi tuohon lajiin hiukan hurahtaakin ja noiden kisailujen kautta rupeaa löytymään porukkaa, joiden kanssa tuollaista kesälomapurkkausta on hyvä harrastaa. Noissa on vähän se, että kun oppii tuntemaan porukkaa, niin asiansa hoitavalle kaverille rupeaa tulemaan kutsuja erilaisille purkkausreissuille. Ja asiansa hoitavalla tarkoitan sitä, että suunnilleen osaa kuunnella mitä kippari käskee eikä ole aivan täysi juoppo.
Oon saattanu joskus tätä pohtia ääneen ennenkin, mutta tuli taas mieleen, kun evo on vihdoin laskenut niin paljon, että myös Nordnetin pörssivuoteni on selkeästi pakkasella, ja siellä on vuoden huipuista lasketeltu joku 200k.
Luulisin, että yks mun parhaita ominaisuuksia osakesijoittamisen suhteen on, etten herkästi stressaa.
Olen tehnyt typeriä, liian äkkinäisiä liikkeitä ja ylilyöntejä, ja varmaan teen jatkossakin, kun kuvittelen näkeväni jotain. Mutta ainakaan yhtenä niiden lähteenä ei ole, että rahan häviäminen erityisesti ahdistaisi. Ihan jo tällä missannee elämänsä aikana muutamia pohjallamyyntejä.
Mutta tää ei ole se tärkein tekijä, IMO. Jos esimerkiksi sijoittelisin muiden ihmisten rahoja palkkiota vastaan, niin olis hyvin tärkeää, että mulla ois jotain ihan oikeeta etua fieldiin nähden, ja toi nyt siinä ei riitä. Mutta kun puhutaan omien rahojen sijoittamisesta, ja lähdetään tilanteesta missä rahaa on joku ihan merkittävä määrä, eli ei tarvita mitään ihmetemppuja millä salkku moninkertaistuisi lyhyessä ajassa, niin tärkeintä on pysyä keskimäärin mukana. Ehkäpä indeksisijoittaja saa tuottoa 5%, aito sateentekijä paljon enemmän, ja sitten vähemmän lahjakas aktiivinen sijoittaja, joka ei kuitenkaan tee mitään aivan itsetuhoista, sijoittuu johonkin vähän sen 5% alle tai päälle, niin merkittävin ero on kuitenkin käteiseensijoittajaan, joka tekee euroalueella vuodessa noin -2% - -10%.
Eli sillä, että ei poistu pörssistä ahdistuksen takia on iso taloudellinen arvo, ja tietysti sillä, että elämänlaatu ei laske pörssin huonoina aikoina jonkun melko tarpeettoman stressaamisen takia, on valtava elämänlaadullinen arvo.
Jep. Mulla on se sama 5900 minkä varmaan viimeksikin oli, kun evo-ketjussa mainitsin. Mikä on käytännön all-in mun vapaat pörssivarat. Joskus joulukuussa saan vapaaksi 100k eur lisää, ja jos mikään ei ole muuttunut, niin ostan niilläkin lisää Evoa. Tosin siihen mennessä on lisää infoa, yks osari tullut, ja kurssi reagoinut siihen joku tolkullisesti tai ei, ja se voi toki muuttaa tilannetta.
En oikein näe miltä tasolta nyt keventelisin, koska joko kurssimuutoksen pitäis olla tosi radikaali, tai tulla jotain dataa joka laskis merkittävästi mun uskoa firmaan. Tai joku näiden sekoitus.
Ja semmonen sivuhuomio, kun täällä olen tehnyt selväksi että tällä hetkellä mulla on tasan yhtä pörssiosaketta, ja jopa vivutetusti - niin mun sijoitusaste siihen on kuitenkin luokkaa 35%... Koska on seiniä, listaamattomia ja kaikenlaista epämääräistä. Voisin minäkin pitää tätä typeränä riskinottona, jos yleisesti mun sijoitusaste pörssissä olis sadan tuntumassa tai yli.
En ole paljon tänä vuonna askarrellut, lähinnä istunut evojen päällä.
Teslan shorttaukseen meni 200k, Jensin rahaston tappioista noin 65k oli tän vuoden puolella, -165k siitä taisi realisoitua loppujen lopuksi 400k alkusijoituksella. Nordnetissä vuosi +82k.
Taulukkolaskennan mukaan köyhdyin tänä vuonna 125k, mikä tuntuu hyvältä torjuntavoitolta. Pörssin ulkopuolella oli joitakin hajatuloja ja ylöskirjauksia jotka selittävät eron. En pidä erikseen kuluistani kirjaa, mutta pidän epätodennäköisenä, että palkkani olisi niitä kattanut.
Veroja oli maksettavana tänä vuonna paljon, ja selvisin niistä ilman kovin vaativia järjestelyjä. Muistaakseni jälkiveroja 2021 jäljiltä oli 680k. Vuodesta 2022 tuli vielä 102k mätkyt, ja ellei taivas putoa niskaan, saan maksettua jälkimmäisen erän helposti ensiviikolla. Tämä lisää elämänlaatua - on jollakin tavalla vapauttavaa, ettei tarvitse koko ajan taikoa jostain vapaaksi suuria summia tiukoilla deadlineillä. Eikä pohtia esimerkiksi sitä, miten selviäisi tilanteesta jossa sille all-in osakkeelle sattuu joku todella musta joutsen, ja yhtäkkiä rahaa veroihin ei olisi missään vähänkään likvidissä.
Salkusta jää verojen jälkeen 430k, mikä on oikein kiva askarteluväline, mutta harmillisesti suurin osa rahasta on sijoitusyritykseni puolella, ja "oma" salkkuni kutistuu reiluun 50 kiloon. Tässä on pari ikävää puolta - ensinnäkin en pysty oikein hyödyntämään vipuani noin vähällä omalla pääomalla, ja limiitit ovat "oman" salkkuni puolella. Lisäksi, tästä vuodesta pääsen ilmoittamaan henkilökohtaiseen verotukseen noin 300k sijoitustappiot, ja toki verovähennykset pitää askarrella hyötykäyttöön lähivuosina, mutta tuolla 50 kilolla sitä ei tehdä.
Jossain vaiheessa ensikesää saan yhden 120k, millä pitäisi jo pystyä hyödyntämään vipua täysin. Toisaalta myös luottohäiriömerkintäni vihdoin poistuu kevään aikana, ja voisin ehkä saada enemmän vipua käyttöön.
Eiköhän tämä tästä. Elämä tuntuu nykyisin todella mukavalta ja stressittömältä, ja en oikeastaan ajattele rahaa kulutuspäätöksissä, tai juuri muutenkaan, uhkapelileikkien ulkopuolella, kuten mielestäni optimaalista onkin.
En muista oliko tuo jo selitetty jossain vaiheessa, mutta nykyäänhän luottohäiriömerkinnät poistuvat kuukaudessa sen jälkeen kun velka on maksettu. Että miten siinä voi mennä vieläkin useita kuukausia? :)
En muista oliko tuo jo selitetty jossain vaiheessa, mutta nykyäänhän luottohäiriömerkinnät poistuvat kuukaudessa sen jälkeen kun velka on maksettu. Että miten siinä voi mennä vieläkin useita kuukausia? :)
Niitä merkintöjä tulee monesta asiasta. Se, että olisin jonnekin velkaa katoaisi nopeasti maksun jälkeen, mutta se, että käräjäoikeudessa jotain on tuomittu mun maksettavaks roikkuu sen 3 vuotta. Oli se mullekin yllätys sen lakiuudistuksen jälkeen.
Mitään en toki taustoista tiedä, mutta oudolta kuulostaa. Kyllähän esimerkiksi kaikki ulosottoasiatkin kulkevat käräjäoikeuden kautta ja tuomitaan velallisen maksettavaksi, mutta kun velka on maksettu, luottohäiriömerkintä poistuu ihan sen kuukauden kuluttua kuten kuuluukin, riippumatta siitä, että asia on käsitelty käräjillä.
En mäkään näistä oikeasti mitään ymmärrä, enkä oo kummemmin jaksanu selvittää kun asia on vähämerkityksinen, mutta tämmöseltä näyttää mun raportti:
Edit: Ei mulla oikeasti ole mitään hajua siitä logiikasta miksi just noi kaksi roikkuu tuolla. Mä tossa samassa rytäkässä maksoin noita samantyyppisiä enemmän ja vähemmän hapantuneita laskuja 28800:lla eurolla, ja jostain syystä noi kaks merkintää on sitkeitä.
Jos ja kun nuo on kerran hoidettu niin ei muuta kuin yhteys Asiakastieto Oy:hyn niin merkinnät saa pois. Sieltä ollaan yhteydessä velkojaan asian varmistamiseksi.
Kaikilla tuonne päätyvillä veloilla on joku oletusaika, milloin merkintä poistuu, mutta se ei tarkoita etteikö merkintä poistuisi kuukauden päästä asioiden hoitamisesta, kuten nykyään pitääkin. Kaikki collectorbankit eivät vain hoida tietoja eteenpäin ja asiat on siksi hyvä hoitaa itse Asiakastiedon kautta.
Edit: voi olla että sitä joutuu itsekin potkimaan velkojaa asian etenemiseksi, mutta näissä on joka tapauksessa otettava ohjat omiin käsiin, koska kaikkia velkojia ja muita pankin tapaisia laitoksia ei tosiaan kiinnosta hoitaa asioita kuten pitäisi.
Okei, tää kuulostaa infolta josta on varmaan monelle ihan oikeeta hyötyä. Mä oon kerran tonne Collectorille soitellu kun ne koitti periä multa jotain maksettuja uusiksi, ja ainakin se selvis sillä.
En oo kummemmin jaksanu noita vikoja merkintöjä selvitellä, koska niiden vaikutus viimevuosina on lähinnä ollut, etten saanut sitä hienoa Nordean sateenkaarikorttia (koitin siitä innostuneena hakea luottokorttia, kun kuvittelin merkintöjeni poistuneen, ja selvisi että jotain on jäljellä...)
No niin, eli välinpitämättömyydelläkö jäi vipu saamatta silloin kun piti? Maksoi x rahaa..
Jos näin, niin ei siellä pokassakaan ilmasia oddseja anneta..
Pyysin silloin 300k vipua, aikaisemmin oli ollut 100k. Myönsivät vain 200k ton luottotietomerkinnän takia. En ole pitkään aikaan saanut sitäkään kokonaan hyödynnettyä.
Ei ole juuri virheellisempää sanontaa kuin "raha ei tee onnelliseksi". Ja en nyt viittaa puhkikaluttuihin askepteihin siitä, miten se tuo turvallisuutta ja vapautta, vaan rahan omistamisen suorasta vaikutuksesta mielenterveyteen.
Rahan keksimisen jälkeen siitä on väistämättä tullut ihmisen arvon mittari. Omistamasi raha tarkoittaa palveluksia, joita muut ihmiset ovat sinulle velkaa, mutta se sisältää myös implisiittisen oletuksen, että kun kerran omistat rahaa, olet aiemmin tehnyt vastaavat palvelukset jollekin muulle. Jos sinulla on paljon rahaa, olet siis ollut hyvin hyödyllinen ihminen.
Tämä ajatus on tietysti täysin älytön - rahan jakautumisella maailmassa on jokin korrelaatio yksilöiden kyvykkyyteen, mutta se on myös erittäin satunnaista. Mutta ihmisaivot ovat erittäin huonoja tunnistamaan satunnaisuutta satunnaiseksi. Yhdellä tasolla se on tehokas evolutionäärinen sopeuma - sopeutuvalle ja oppivalle lajille on ollut tärkeää tunnistaa kaavoja tapahtumissa, ja todennäköisesti kaavojen tunnistaminen siellä missä niitä ei ole, on ollut vähemmän haitallista kuin olla tunnistamatta jotain todellista. Toisaalta se on psykologinen defenssi. Ihminen on taipuvainen ahdistumaan ja masentumaan, ja ei ehkä ole terveellistä sisäistää, miten paljon asioita on kontrollimme ulkopuolella.
Noh, näiden ajatusvirheiden summa on kuitenkin, että rahaa pidetään ansaittuna. Rahan omistaminen tukee itsetuntoa - olen arvokas, olen onnistunut ja minulla on siitä todisteet (raha) jonka muutkin ihmiset tunnistavat. Itsevarmuus ruokkii lisää onnistumisia ja tuo hyvän mielen. Se auttaa sosiaalisissa tilanteissa, ja tekee ihmisestä mielekkäämmän seuralaisen, koska terve itsetunto poistaa tarvetta itsensä keinotekoiselta pönkittämiseltä.
Terävämpi väki toki ymmärtää tietyllä tasolla, että varallisuuden saavuttamisessa on merkittäviä tuurielementtejä, eivätkä pidä muita ihmisiä itseään "huonompina" sen takia, että näillä on vähemmän rahaa. Mutta siitä huolimatta he todennäköisesti yliarvioivat omaa rooliaan oman varallisuutensa keräämisessä, ja positiivinen itsetuntoboosti toteutuu. Kaikkein suurin efekti on rikkailla idiooteilla, koska he voivat aidosti uskoa olevansa parempia ihmisiä, kuin heitä köyhemmät. Ja ihminen kykenee mitä suurimpaan itsepetokseen perustellessaan itselleen, miksi heidän omaisuutensa on ansaittua. Inflaatiokin auttaa tässä. Kunhan numerot kasvavat ajan mittaan, voi taputella itseään selkään hyvin hoidetusta leiviskästä. Miljoonaomaisuuden perinyt Donald Trump pitää varmasti itseään aidosti nerokkaana liikemiehenä, vaikka on hävinnyt massiivisesti indeksisijoittamiselle lukuisista talousrikoksistaan huolimatta.
Pähkinänkuoressa mainos selittää, että kaikki vuosien varrella lentokentältä hakematta jääneet matkalaukut myydään lähes ilmaiseksi, ja mainoksen kommenteissa botit keskustelevat keskenään todella luontevasti: "Aluksi luulin että tämä on huijaus, mutta sitten ostamani laukku saapui, ja sisälsi merkkivaatteita ja kallista elektroniikkaa!"
Uskon että näihin joku meneekin, joten vaivauduin klikkaamaan "ilmianna mainos - huijaus". Tänään sain ilmiantooni vastauksen:
Mä olen sen verran kyyninen, että en usko että tässä on kyse vain siitä, että näitä ilmiantoja tarkastava työntekijä olisi vain täydellisen arviointikyvytön. Kyseessä lienee paskuuttamisen ( https://en.wikipedia.org/wiki/Enshittification ) vaihe, jossa maksavaa mainostajaa ei kiusata, jos mitenkään voidaan väittää, että itse mainoksesta ei vielä ole varmaa kyseessä olevan huijaus.
Itselläni on ollut tapana ilmoittaa silloin tällöin feikkikelloja myyvien sivustojen mainoksia (ainakin silloin kun väittävät myyvänsä aitoja, nykyään aika moni kertoo jossain "pienellä präntillä" että kellot ovat jäljitelmiä. Laitontahan sekin taitaa olla, muttei enää niin selvä huijaus). Ennen tuli yleensä vastaukseksi että mainos on poistettu tarkastuksen jälkeen, nykyään yhä useammin tuollainen yllä oleva.
Mä oon aika monia selkeitä kusetuksia myös ilmiantanut, ja saanut saman vastauksen, emme poista mutta sä et enää näe tätä. Luotto sosiaalisen median mainoksiin lähellä nollaa, ne on tottunut vaan sivuuttamaan täysin. Suuri osa karmeeta paskaa
Kaikki Intrumit kerätty sijoitusyhtiön tilille, missä ei ole vipua. Ajattelin, että vaikka tämmöinen putoava puukko osottautuiskin onnistuneeks sijoitukseks, niin mistä sen tietää miten paljon sitä välissä vielä potkitaan, enkä halunnut yhtään margin callia sen perusteella.
Nyt ei tartte tehdä ainakaan minkään ulkoisen takia sijoituspäätöksiä.
En malttanut olla tekemättä taas yhtä average downia.
Mun useimmille viimeisille intrumin ostoille on ollut yhdistävä tekijä, että ne on ostopäivän lopulla hyvin plussalla, ja pörssipäivän tai parin päästä miinuksilla. Noh, katsellaan, tuntuu vieläkin hyvältä caselta, että en mä tätä herkästi keventele. Mitään rahaa tärkeämpää tässä ei voi menettää.
Paljonko sulla on vielä EVOa? Marraskuun postauksesta noussut jotain 40% valuutta huomioiden(?). Intrumit taitaa olla yhtiön salkussa?
1800. Tykkään vieläkin firmasta, mutta jotenkin rajuin aliarvostus on purkautunu niin oon vähän kevennelly ja hajauttanu.
Olen sijoitusyhtiöni ainoa omistaja, eli yleensä puhun vain omistuksistani. Esim noi 1800 evoa on jaettuna sekä henkilökohtaiselle että sijoitusyhtiöni tilille. Ajattelen tilejä erilaisina pelkästään vipuun liittyvissä kysymyksissä.
