Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Tämä sota taitaa olla hävitty

Jaa Twiittaa

Järkytyin lukiessani, että PAMin järjestöjohtajaan ei Juha Sipilän paskanjauhantapuhe enää uppoa. En sinänsä yllättynyt yhtään Niina Koivuniemen suuttumisesta. Niinahan kertoi meille kuukausi sitten, että jos joku suurmielenosoituksen yhteydessä rikkuritoimintaa yrittää, niin siellähän voi saada köniinsä. Hän viittasi tällä Slushin pohdiskeluun siitä, että olisi järjestetty talkoita, jotta kaupan, liikenteen ja koulutuksen pyörät olisi pidetty pyörimässä päivän yleislakkovirityksestä huolimatta. Slushilaiset säikähtivät ja peruivat koko homman ja kiistivät mitään tosissaan suunnitelleensakaan. Niina edustaa perinteisiä riitaa hakevia ay-kommunisteja, ja niiltä voi odottaakin kaikenlaista ”suuttumusta” ja köniinveto-uhkailuja.

Enkä järkyttynyt Niinan kielenkäytöstä. Meillä on politiikassa liian paljon sisällyksetöntä poliittista jargonia jauhavia lausuntoautomaatteja ja liian vähän värikkäitä persoonia. Uuden Suomen sievistelevää otsikointitapaa pas**njauhantapuhe” paheksun vähintään yhtä paljon kuin sievistelijät minun kielenkäyttöäni.

Omat Niina Koivuniemi -suosikkilausuntoni ovat ”Hallituksen esitykset ovat luokatonta riistoa”, ”Hallitus pistää työläiset kunnolla kyykkyyn” ja ”Harmaan talouden osalta budjettiesitys on aika niukka. Johtuisikohan se siitä, että hallituksessa on oikeistoenemmistö, joka ei pidä harmaan talouden torjuntaa kovin merkittävänä tulonlähteenä”.

Kaksi ensimmäistä ovat ihan perinteistä taistolaisretoriikkaa, eli huhut kommunismin kuolemasta ovat voimakkaasti liioiteltuja. Kolmas taas on törkeää panettelua. Jos harmaasta taloudesta olisi saatavissa merkittäviä tuloja määrärahoja lisäämällä, Sipilän hallitus kyllä katsoisi tämän kortin.

Juha Sipilä on nimittäin tosissaan yrittämässä kääntää Suomen taloutta nousuun pyyteettömistä syistä. Hän ei selkeästi ole juuri kiinnostunut seuraavasta vaalivoitosta, vaan talouden kääntämisestä. Hän on kärsinyt ja kärsii melkoiset henkilökohtaiset taloudelliset vahingot pääministeriydestään. Väitteet siitä, että Sipilä ei ymmärrä köyhiä, ovat poliittista propagandaa. Todellisuudessa asiat ovat mieluummin niin, että köyhät eivät ymmärrä idealistisia rikkaita. Eivät niitä tosin ymmärrä kaikki epäidealistiset rikkaatkaan, joille lisävarallisuuden kerryttäminen on liki ainoa elämäntehtävä.

Onnistuuko Sipilän hallitus kääntämään tuottavuushypyillään yhtään mitään, on sitten kokonaan eri asia. Kaikille loogista ajattelukykyä omaaville on itsestään selvää, että tänne Lähi-Idästä hipsineet pakolaiset olisi laitettava töihin. Suomen Ku Klux Klanin mielestä ne pitäisi toki polttaa pakolaiskeskuksiinsa, mutta puhuinkin siis loogista ajattelukykyä omaavista.

Niina Koivuniemi ja kaltaisensa kertovat mielellään kaikille, jotka jaksavat kuunnella sekä myös meille sellaisille jotka ovat kyllästyneet ay-liikkeen paskanjauhantaan, että töitä ei ole. Töitä ei olekaan tarjolla työehtosopimusten mukaisilla palkoilla, pääasiassa tämän vuoksi meillä riittää hyvin alkusuomalaisiakin työttömiä. Lisäksi kun töihin meno tuo sosiaaliturvaan verrattuna vain vähäisiä lisätuloja, on meillä korkean työttömyyden lisäksi työvoimapulaa varsinkin matalapalkka-aloilla. Valkoihoista siivoojaa töissä Suomessa alkaa olla jo vaikea bongata.

Työttömyys kääntyisi radikaaliin laskuun, jos työehtosopimusten yleissitovuus poistettaisiin. Tämä taas on itsestäänselvyys kaikille taloustieteen perusteet omaksuneille. Valitettavasti he ovat hyvin pieni vähemmistö kansalaisista. Arvioisin, että tyyliin puolet Helsingin Kauppakorkeakoulusta valmistuneistakaan ei hyppää tämän riman yli. Olen nimittäin lähiaikoina melko yllättyneenä havainnut täydellistä taloudellisten perusteiden ymmärtämättömyyttä entisiltä opiskelukavereiltani. Me läpäisimme 80-luvulla samat ”Kansantaloustieteiden perusteet”–kurssit, siitä yllättyneisyyteni.

Olin vähän toiveissa, että oikeistohallitus ottaisi reippaasti yleislakon vastaan ja oikeasti puuttuisi jäykkiin työmarkkinoihimme ja siinä sivussa kaventaisi verokiilaa, jotta työn tekeminen ja teettäminen tulisi kannattavammaksi. Työnantaja joutuu tällä hetkellä maksamaan suuruusluokkaa 300 euroa, että työntekijä saisi satasen käteen, ja tämä saa töitä tekemättömänä liki saman. Ilman lakkoilua tämä toki ei ole mahdollista, saavutetuista eduista ei ay-liikkeessä sovinnolla tingitä, riippumatta työttömien määristä.

Minä järkytyin Koivuniemen avautumisessa siitä, että hänen mukaansa Juha Sipilä oli luvannut SAK:n hallitukselle, että hänen hallituksensa ei puutu työehtosopimusten yleissitovuuteen eikä ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen. Mie pahoin pelkään, että Sipilä on sanansa mittainen mies ja että tämä on totta.

Jos ei oikeistohallitus puutu tähän suurimpaan jäykkyyskohtaan työmarkkinoillamme, puuttuuko siihen sitten seuraava hyvin suurella todennäköisyydellä demarit sisältävä hallitus? Tämä oli siis retorinen kysymys.

Taidamme olla hävinneet sodan ay-liikkeen ylivaltaa vastaan. Mitkään viiden prosentin tuottavuushypyt tuskin toteutuvat, ja toteutuessaan nekin olisivat lähinnä tekohengitystä ja lisäksi kotimaista kysyntää heikentäviä eli vaikutuksiltaan epäselviä. Yleissitovuuden poistaminen olisi vaikutuksiltaan selvä, eli työttömyys ja palkat laskisivat markkinaehtoisesti.

Lisäksi Sipilän vene alkaa kohta vuotaa, sillä Kiäriäinen ja Piilokorko-Pekkarinen tukijoukkoineen ovat jo alkaneet kaivaa maata hallituksen jalkojen alta, kun Jyväskylä-Iisalmi moottoritie ei ollutkaan liikenneministeri Anne Bernerin tiekartassa.

Mitä tämä sijoittajalle tarkoittaa?

Ainakin sitä, että portfoliota ei kannata rakentaa sen varaan, että Suomen talous lähtisi omin voimiin rivakkaan nousuun. Jos taivaasta alkaa sataa mannaa, eli maailmantalous lähtee vetämään, on se toki mahdollista. Tämä ei nyt juuri tänä päivänä näytä kovin lähiaikojen jutulta, mutta on sitä ennenkin ollut yllättäviäkin nousukausia. Digitalisaatio etenee, ja sitä myöten globaali tuottavuus kasvaa, vaikka kuinka ay-liike rypistelee vastaan.

Toisaalta jos Sipilä osoittautuu yhtä pehmeäksi ay-liikkeen kanssa kuin edeltäjänsä Vanhanen ja Aho, ei mitään yleislakkoakaan koskaan tule. Joten vientiyhtiöitä voi ostaa tai holdata vähän rauhallisemmin mielin, jos niistä sattuu tykkäämään.

P.S. Pysyttelen keväisessä ennustuksessani, eli demarit voittavat seuraavat vaalit, mutta Antti Rinne laitetaan sitä ennen vaihtoon. Viikonloppuna luonani kylässä kävi demarien kannatuksen kova ydin, ja se kertoi ”Myö ei sit yhtään tykätä tuost Rinteestä. Se on sellane sössönsössönsössö”.

P.P.S. Kävin Suomen Pankin järjestämässä hauskassa tilaisuudessa, jossa käsiteltiin Ahti Karjalaisen uraa. Haastattelijana toimi Erkki Liikanen ja haastateltavina Seppo Kääriäinen ja Jukka Tarkka. Hirveällä tsägällä löysin tapahtuman Hesarista.

Meinasin katketa, kun edessä istunut rouvashenkilö kysyi vieruskaveriltaan selevällä savolla ”onko siellä ite Kiäriäinenkin?” Itse Kääriäistä vähän hämmästelin, kun se viimeisessä puheenvuorossaan kertoi selkeästi itseensä tyytyväisenä, miten oli pärjännyt 70-luvulla demarien kanssa hyvin poliittisessa virkanimityspaketissa. Ymmärrän, että näitä paketteja on tehty ja tehdään, mutta vähän niillä julkista kehuskelua ihmettelin. Eivät kai ne sentään suuren yleisön suosiota nauti?

Keskustele kolumnista täällä

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/123060-pamin-johtaja-suuttui-juha-sipilalle-tallainen-pasnjauhantapuhe-ei-enaa-uppoa?ref=suosituimmat

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pamin-viesti-slushille-koniin-siella-voi-saada/umK5BKfB

https://www.pamlehti.fi/uutiset/puheenjohtajan-kolumni-pam-lehti/2015/09/johtoryhma-niina-koivuniemi.html