Rakkaan naapurimme vientituotteita ovat fossiiliset polttoaineet sekä sodat, aseet, sabotaasit, murhat, myrkytykset ym. kiva.
Onko Ukrainan "erityisoperaatio" jo eskaloitunut?
Kyllä on, naapuri yrittää kaikin keinoin levittää sekamelskaa ja löytää uusia kohteita eri puolille maailmaa: sillä on näppinsä vahvasti pelissä hyvän ystävänsä Iranin kanssa mm. Hamasin terroristihyökkäyksessä Israeliin (mahtava ajoitus) ja huthiterroristien iskuissa Punaisella merellä sekä Pohjois-Korean häirintäoperaatioissa Etelä-Korean rajan tuntumissa. Sekä tietysti lähialueillamme putkien katkaisuissa, gps-häirinnässä ja porukan rahtaamisessa itärajalle.
Venäjän johto on päättänyt, että ratkaisu ihmiskunnan suurimpiin ongelmiin ja haasteisiin ovat sodat ja mahdollisimman huonot välit naapureihin ja muihin maihin. Näin ne ongelmat ratkeavat. Omien ja muiden kuolleiden ja rampojen lukumäärillä ei ole mitään väliä.
Sotatila Venäjän ja lännen välillä tulee jatkumaan eri muodoissa vähintään 30, todennäköisesti 50 vuotta. Riskit isoille "virheille" ja virheille kasvavat, joka on hyvä noteerata, kun katsoo, missä päin maailmaa ja missä tuotteissa ne omat fyrkendaalit ovat kiinni.
Odottelen sekamelskan pahenevan ja mm. Venäjän FSB:n masinoimia terroritekoja ja sabotaaseja Euroopassa ja Usa:ssa vuoden 2024 ohjelmaan. Kun kuulemme uutisista, että Venäjän johto ilmoittaa, että sillä "ei ole mitään tekemistä" tämän ikävän asian kanssa, tiedämme 110 %:n varmuudella, että asia on juuri täysin päinvastoin.
Realismia ja sinisilmäisyyttä vuodelta 2007:
”Maantieteellinen sijoituspaikkamme aiheuttaa meille kolme pääasiallista turvallisuuspoliittista haastetta. Ne ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Ne, jotka kylmän sodan päätyttyä julistivat geopolitiikan kauden loppuneen Pohjois-Euroopassa, olivat yksinkertaisesti väärässä. Meidän, jotka olemme vastuussa Suomen kansallisesta puolustuksesta, tulee vetää tästä tietyt johtopäätökset.” Puolustusministeri Jyri Häkämies vuonna 2007 Washingtonissa.
Sauli Niinistö puolusti tiedotustilaisuudessa tiukasti puolustusministeri Jyri Häkämiestä (kok), jonka Washingtonissa pitämä Venäjä-puhe nosti myrskyn kotimaassa.
Sosiaalidemokraattien silloinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd.) sanoi puhetta onnettomaksi tekeleeksi ja syytti kokoomusta mörköleikin kehittelystä. Saman puolueen silloinen ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja kutsui puhetta harkitsemattomaksi ja katsoi puolustusministerin hämärtävän Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) kehotti katsomaan Venäjää ennemminkin myönteisenä mahdollisuutena kuin haasteena. Häkämiehen puoluetoveri, silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva sanoi lausuntoa epäonnistuneeksi.
Presidentti Tarja Halosen mukaan puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) viime viikolla Washingtonissa pitämä puhe saattoi antaa aiheen ihmettelyyn, mikä on Suomen ulkopoliittinen linja.
Pekka Haavisto (vihr) kysyi, miten varmistetaan, ettei pääministerin ja presidentin tarvitse vastedes sanoutua irti ministerien ulko- ja turvallisuuspoliittisista puheenvuoroista.
Putinin kaltaisilla kavereilla lähes poikkeuksetta ruokahalu vain kasvaa syödessä. Luun lyöminen syvälle kurkkuun on ainoa tähän tautiin toimiva lääke. Harmi ettei sitä tunnuta, ainakaan aseavun päällä istuvien joukossa, vieläkään ymmärrettävän Baltiaan ja Puolaa lukuunottamatta.
Negatiivinen juttu, mutta ikävä kyllä taidat olla oikeassa.
Itse olen ollut kaiken aikaa sitä mieltä, että sodan pitkittyessä venäjä oppii ja isomman voimalla kykenee Ukrainan hyydyttämään.
Toki koko ajan olen toivonut Ukrainan pystyvän Venäjän kukistamaan. Länsimaiden rajoitettu apu on ikävä kyllä raukkamaista Ukrainaa kohtaan. Pitäs antaa sellaista apua, jolla Ukraina voittaa.
Jos kuvittelisit itsesi hetkeksi mainittujen sotarikollisten saappaisiin, niin heittelisitkö itse yläfemmoja ja söisitkö poppareita? :) Retorinen kysymys.
Näin lehtiä lukemalla toki vaikuttaa moni asia menevän Venäjän eduksi monella alueella. Osittain vaikuttaa median narratiivit ja heilurimainen psykologia, joissa pitää keikkua välillä eri ääripäissä - kohta Ukraina palauttaa kaikki alueensa vs me ollaan hävitty tää peli. En itse jaa tappiomielialaa.
Putinin sotakassasta on kohta syöty kaikki likvidit varat, ja sodan kustannuksia pitää alkaa siirtämään enenevissä määrin kassalle mm. ruplan devalvoitumisella.
Kansan sotakiimalla on oma elinkaarensa, eikä mikään propaganda pysty ylläpitämään sitä loputtomiin.
Trump on villi kortti ja toki nostaa Vovan oddseja, mutta Trumppiin asti pitäisi vielä selvitä, eikä hänenkään voitto ole vielä varmaa. Eikä Trumpin valinta takaa Putinille vielä mitään.
Armeijan viimeaikaiset sotasaavutuksetkin on vaalitarkoituksessa saatu tuhansien sotilaiden hengen kustannuksella. Venäläisten tappionsietokyky on aina ollut ilmiömäinen, mutta en tiedä onko sekään loputon. Mitä olen ymmärtänyt, niin sotakiihkoilijoiden kesken Putinin kannatus ei ole järin suuri, ja potentiaalia Prigozhin 2.0:lle on myös olemassa.
Putinin kannalta parhaassakin (mihin en itse jaksa uskoa) tapauksessa hänelle jää käteen köyhä valtio, kasa pakotteita ja vielä enemmän muita ongelmia.
Itseasiassa itse seuraan nyt mielenkiinnolla vaaleja. Mielenkiintoista nähdä, saako opposition mielenilmaus tuulta siipiensä alle. Valtaa vastustavien oli tarkoitus saapua äänestyspaikoille äänestyspäivänä klo 12, ja näin aiheuttaa ruuhkia, ja näyttää kuinka paljon vastustajia on. Tähän mielenilmaukseen on vaikea vastata - jopa autoritaarisessa maassa näyttää ikävältä pamputtaa äänestämään tulleita. Bellingcatilta toivon toki myös paljastuksia vaalien alla, niin Navalnyn kuolemaan , kuin Putinin omaan korruptioon liittyen. Toivottavasti myös Ukraina säästää pitkän kntaman ohjuksia ja meheviä targetteja juuri vaaleja ennen. Sitä ei ikinä tiedä, mikä kipinä lopulta syyyttää koko talon tuleen.
Nyt näyttää taas vähän kivemmalta venäjän kannalta - eli huonommalta. Viime aikoina venäjän suurin etu on tullut liitopommeista johon on saatu "sinnepäin" ohjaus ja näitä on Neukkujen ajalta varastoissa hitosti. Voidaan tiputtaa niin kaukaa linjojen takaa koneista, että vain Partiotit voisi torjua koneet...ja niitä on ollut liian vähän ja niihinkin liian vähän ohjuksia.
Mut nyt: Usa-apu + euroopan heräily + F16 tulo kesän aikana. Ja näihin liittyen liitopommiasekin on nyt molemmilla. Ukrainalla vain tarkkana versiona. Ranska yleensä vain uhoaa lähinnä muttä nyt taitaa ihan tapahtuakin. Saisivatkohan ton 50 per kk oikeasti lähetettyä...
Nyt näyttää taas vähän kivemmalta venäjän kannalta - eli huonommalta. Viime aikoina venäjän suurin etu on tullut liitopommeista johon on saatu "sinnepäin" ohjaus ja näitä on Neukkujen ajalta varastoissa hitosti. Voidaan tiputtaa niin kaukaa linjojen takaa koneista, että vain Partiotit voisi torjua koneet...ja niitä on ollut liian vähän ja niihinkin liian vähän ohjuksia.
Mut nyt: Usa-apu + euroopan heräily + F16 tulo kesän aikana. Ja näihin liittyen liitopommiasekin on nyt molemmilla. Ukrainalla vain tarkkana versiona. Ranska yleensä vain uhoaa lähinnä muttä nyt taitaa ihan tapahtuakin. Saisivatkohan ton 50 per kk oikeasti lähetettyä...
Onhan tuo AASM Hammer tosiaan hyvä, mutta pitäisi tiputtaa 12-15km korkeudesta, että iskumatka olisi 60km. Tämä taas olisi turmiollista kun koneet joutuisivat tutkaan ja ilmatorjuntaan, eikä Ukrainalla vähäisiä koneita ole varaa menettää. Matalalta tiputettuna taas iskumatka rajoittuu 15 kilometriin. 50kpl/kk on myös aika vähän siihen verrattuna, että Venäjä syytää tyhmempiä liitopommejaan vähintään saman määrän päivässä. Tarvittaisiin nyt Ukrainaan niitä F16 ja AIM-120:iä niin ne Venäjän pommarit saisi torjuttua riittävän kaukaa. Ei Venäjälläkään niitä oikein ole varaa paljon menettää.
Joskus tulevaisuudessa historioitsijat kirjoittavat ja aikalaiset ihmettelevät kuinka tämä kaikki hulluus alkoi jostain vähäiseltä tuntuvasta vapaakauppasopimuksen torppaamisesta EU:n kanssa.
Aikanaan Suomessa maamme johto taiteili vastaavien asioiden kanssa neuvotellessaan ETAn jäseneksi liittymisestä ja silloinkin pelättiin Venäjän reaktioita. Onneksi Venäjä ei ollut ehtinyt kehittyä nykyisen kaltaiseksi diktatuuriksi ja pääsimme liittymään Euroopan Unioniin ilman ihmeempiä ongelmia.
Joskus tulevaisuudessa historioitsijat kirjoittavat ja aikalaiset ihmettelevät kuinka tämä kaikki hulluus alkoi jostain vähäiseltä tuntuvasta vapaakauppasopimuksen torppaamisesta EU:n kanssa.
Siitäkö Putinin halu siirtää rajoja sinusta alkoi?
Joskus tulevaisuudessa historioitsijat kirjoittavat ja aikalaiset ihmettelevät kuinka tämä kaikki hulluus alkoi jostain vähäiseltä tuntuvasta vapaakauppasopimuksen torppaamisesta EU:n kanssa.
Siitäkö Putinin halu siirtää rajoja sinusta alkoi?
Putinin rajojen siirtohalut lienevät alkaneet hänelle traumaattisesta Neuvostoliiton romahduksesta.
Ukrainan silloisen presidentin toimia vastustava oppositio sai kuitenkin tuolloin voimaa ja kansaa taakseen aloittaen mielenosoitukset silloista johtoa vastaan. Saksa ja Jenkit taisivat tukea ja rohkaista oppositiota julkisesti ja sekös Putinia ketutti oikein huolella.
Sota alkoi kun venäjä hyökkäsi. Ukrainan lähestyminen länttä kohti ennen hyökkäystä, kuten ei myöskään Suomen liittyminen NATOon ole sodan syy, vaan seuraus venäjän toiminnasta.
Muutenhan voitaisiin sanoa, että syy on venäjän hallintokulttuurin, joka juontaa juurensa siitä kun venäjä oli pitkään mongoolihallitsijoiden vasallivaltio aikana jolloin venäjän identiteetti ja kulttuuri kehittyi 😀
Sota alkoi kun venäjä hyökkäsi. Ukrainan lähestyminen länttä kohti ennen hyökkäystä, kuten ei myöskään Suomen liittyminen NATOon ole sodan syy, vaan seuraus venäjän toiminnasta.
Muutenhan voitaisiin sanoa, että syy on venäjän hallintokulttuurin, joka juontaa juurensa siitä kun venäjä oli pitkään mongoolihallitsijoiden vasallivaltio aikana jolloin venäjän identiteetti ja kulttuuri kehittyi 😀
Historia muovautuu ajan kuluessa ja joskus 50 vuoden päästä tästä ajasta kirjoitettaneen eri tavalla kuin me tänään siitä puhumme.
Ensimmäisen maailmansodankin katsotaan alkaneen, kun Itävalta-Unkarin kruununprinssi Frans Ferdinand murhattiin Sarajevossa vuonna 1914.
Ukrainan sodan syissä ja vaikuttimissa länsimaat ovat taipuvaisia sulkemaan silmänsä Ukrainan venäläisvähemmistöjen vaikutuksesta sodan syttymisen syihin. Se on toki selvää ja kiistatonta, että Putin hyökkäsi Ukrainaan ja edelleen jatkaa raakalaismaista hyökkäyssotaansa eikä sellaista voi hyväksyä millään perusteilla.
Kuitenkin Ukrainassa on suuri määrä venäläistaustaista väestöä ja erityisesti heitä on Ukrainan itäosissa. Ukrainassa on ollut sisäisiä jakolinjoja venäläisvähemmistöjen ja ukrainalaisten välillä jo ennen vuotta 2014. Putin on toki pelannut näillä korteilla ja pyrkinyt vaikutusvallallaan pitämään maan johdon näpeissään. Tämän otteen hän menetti, kun Janukovyts joutui pakenemaan Venäjälle Maidanin mielensoitusten traagisten tapahtumien jälkeen.
Vaikka Ukraina on noiden tapahtumien jälkeen tehnyt selvää pesäeroa venäjään, niin se ei poista suurta venäläisvähemmistöä Ukrainasta. Tämä vähemmistö on saanut kokea syrjintää sen jälkeen, kun EU myönteiset Ukrainalaiset nousivat valtaan. Näistä asioista Putin saa itselleen polttoainetta ja perusteita hyökkäyssodalleen. Samanlaisia ja yhtä huonoja perusteita on Lähi-idän sodissakin käytetty tämän tästä eikä niille loppua ole tulossa.
Ukrainan sodan syissä ja vaikuttimissa länsimaat ovat taipuvaisia sulkemaan silmänsä Ukrainan venäläisvähemmistöjen vaikutuksesta sodan syttymisen syihin. Se on toki selvää ja kiistatonta, että Putin hyökkäsi Ukrainaan ja edelleen jatkaa raakalaismaista hyökkäyssotaansa eikä sellaista voi hyväksyä millään perusteilla.
Kuitenkin Ukrainassa on suuri määrä venäläistaustaista väestöä ja erityisesti heitä on Ukrainan itäosissa. Ukrainassa on ollut sisäisiä jakolinjoja venäläisvähemmistöjen ja ukrainalaisten välillä jo ennen vuotta 2014. Putin on toki pelannut näillä korteilla ja pyrkinyt vaikutusvallallaan pitämään maan johdon näpeissään. Tämän otteen hän menetti, kun Janukovyts joutui pakenemaan Venäjälle Maidanin mielensoitusten traagisten tapahtumien jälkeen.
Vaikka Ukraina on noiden tapahtumien jälkeen tehnyt selvää pesäeroa venäjään, niin se ei poista suurta venäläisvähemmistöä Ukrainasta. Tämä vähemmistö on saanut kokea syrjintää sen jälkeen, kun EU myönteiset Ukrainalaiset nousivat valtaan. Näistä asioista Putin saa itselleen polttoainetta ja perusteita hyökkäyssodalleen. Samanlaisia ja yhtä huonoja perusteita on Lähi-idän sodissakin käytetty tämän tästä eikä niille loppua ole tulossa.
Demokratiassa enemmistö päättää ja kehittyneessä demokratiassa päätökset tehdään yhteisymmärräyksessä siitä, että pyrkimys on maan parhaaksi, vaikka näkemykset eroavat ja vähemmistöön jäänyttä vastakkaista näkemystä kunnioitetaan.
Yanykovich asettui vähemmistön kannalle ja enemmistöä vastaan EU-lähentymisessä, ja se oli kohtalokas virhe. Tietysti Venäjä painosti hänet siihen ja siis puuttui Ukrainan sisäisiin asioihin, tosiasiassa määräsi niistä. Ruski mir.
Tämä oli myös Putinin kohtalokkaaksi osoittautunut virhe, josta Ukraina joutuu jälleen kärsimöään, koska ennen EU-takinkääntöä Ukraina ei ollut NATO-myönteinen, päinvastoin. Ukrainan matka EU-jäsenyyteenkin olisi ollut hidas, muistaen maan hallinnon tila ja useiden vanhojen EU-maiden suhtautuminen uusiin tulokkaisiin. Maaliin päästyään Ukraina olisi kuitenkln voinut muodostaa Venäjälle hyödyllisen puolueettoman linkin idän ja lännen välille.
NATO-kannatus Ukrainassa alkoi nopeasti vahvistua, kun EU-hanke alkoi juuttua, ja tässä vaiheessa Venäjä päätti miehittää ja liittää itseensä Krimin ja käynnistää jäädytetyn konfliktin. NATO-jäsenyyttä ei tunnetusti voi antaa maalle, jonka alue on kiistanalainen.
Putinin reaktiota EU-hankkeeseen voi tänä päivänä pohtia siitäkin tulokulmasta, että se olisi toteutuessaan ollut ehdoton este Ukrainan myöhempään liittämiseen takaisin Venäjään. Tämä on taaksepäin katsoen ajatus, jonka olemassa oloa hänen mielessään jo tuolloin on alkanut olla enemmän ja enemmän syytä epäillä.
Kunnioitan mielipidettäsi, mutta käsitys, jonka mukaan venäläisen vähemmistön kohtelu Ukrainassa olisi Krimin miehityksen ja sodan tosiasiallinen syy on Venäjän informaatiovaikutuksen kehittämä ja toistama perustelu mutta ei objektiivinen peruste tapahtumille Ukrainassa.
In total, according to a 2007 country-wide survey by the Institute of Sociology, only 0.5% of the respondents describe as belonging to a group that faces discrimination by language. Furthermore, in a poll held October 2008, 42.8% of the Ukrainian respondents said they regard Russia as “very good” while 44.9% said their attitude was “good" (87% positive).
According to the Institute of Sociology surveys conducted yearly between 1995 and 2005, the percentage of respondents who have encountered cases of ethnic-based discrimination against Russians during the preceding year has consistently been low (mostly in single digits), with no noticeable difference when compared with the number of incidents directed against any other nation, including the Ukrainians and the Jews. According to the 2007 Comparative Survey of Ukraine and Europe only 0.1% of Ukrainian residents consider themselves belonging to a group which is discriminated by nationality.
However, by April 2017 in a public opinion survey conducted by Rating Group Ukraine, 57 percent of Ukrainians polled expressed a very cold or cold attitude toward Russia, as opposed to only 17 percent who expressed a very warm or warm attitude.[55]
Sodassa on aina kyse vallasta ja vallan tavoittelusta. Sitä sitten perustellaan erilaisilla kaunistelluilla moraalisilla ja kunniallisilla syillä.
Toisin sanoen joudun korjaamaan tulkintaasi minun näkemyksestä sodan syihin. Putinia raivostuttaa lännen ja länsimaisen demokraattisen ajattelun tulo hänen "etupiiriinsä". Hän pyrkii suojelemaan omaa asemaansa ja omaa etupiiriään voimalla, koska muuta hän ei osaa. Toiseksi yhdenkään maan normaali kansalainen ei toivo eikä halua Putinin mallia omalle maalleen. Putinia ei sinänsä kiinnosta yhdenkään venäläistaustaisen kohtelu muutoin kuin siinä tapauksessa, että hän voi perustella sillä omia tavoitteitaan.
Lähi-idän sodissa on ihan samoista asioista kyse eli vallasta ja rahasta. Perusteiksi haetaan sitten uskontoa sun muuta vanhaa kaunaa, jotta nuoret miehet saadaan taistelemaan johtajiensa puolesta.
Sodassa on aina kyse vallasta ja vallan tavoittelusta. Sitä sitten perustellaan erilaisilla kaunistelluilla moraalisilla ja kunniallisilla syillä.
Toisin sanoen joudun korjaamaan tulkintaasi minun näkemyksestä sodan syihin. Putinia raivostuttaa lännen ja länsimaisen demokraattisen ajattelun tulo hänen "etupiiriinsä". Hän pyrkii suojelemaan omaa asemaansa ja omaa etupiiriään voimalla, koska muuta hän ei osaa. Toiseksi yhdenkään maan normaali kansalainen ei toivo eikä halua Putinin mallia omalle maalleen. Putinia ei sinänsä kiinnosta yhdenkään venäläistaustaisen kohtelu muutoin kuin siinä tapauksessa, että hän voi perustella sillä omia tavoitteitaan.
Lähi-idän sodissa on ihan samoista asioista kyse eli vallasta ja rahasta. Perusteiksi haetaan sitten uskontoa sun muuta vanhaa kaunaa, jotta nuoret miehet saadaan taistelemaan johtajiensa puolesta.
Tismalleen samaa mieltä!
Mutta en edellisen viestin syy-seuraussuhteesta.
Tämä vähemmistö on saanut kokea syrjintää sen jälkeen, kun EU myönteiset Ukrainalaiset nousivat valtaan.
Mikä logiikka on Euroopan yritysten vetäytymisellä kaikesta kaupasta venäjän kanssa, kun muu maailma ottaa markkinat avosylin haltuunsa. Myöskään isoilla jenkkiyrityksilläkään ei ole aikomustakaan luopua asemistaan Venäjällä.
Mahtaisiko Eurooppaa kiinnostaa, onko Ukraina jatkossa Ukraina vai Venäjän Federaatiossa Ukrainan putinistinen tasavalta. Ja etenkin, mitä tapahtuu sen jälkeen. Atlantin toisella puolella, Aasiassa ja Afrikassa tämä on maantieteen vuoksi ymmärrettävästi mutta valitettavasti varsin irrelevantti kysymys.
Pakotteilla ei ole mitään vaikutusta sotaan ellei sellaiseksi lasketa Venäjän kansaa kiusaavien pakotteiden lisäämää länsivastaisuutta venäläisten keskuudessa.
Eurooppalaiset on pelkureita eivätkä uskaltaneet auttaa Ukrainaa välittömästi Venäjän hyökättyä. Euroopan poliitikot pesivät omaa tuntoaan pyörittelemällä ja keskustelemalla pakotteista vaikka Venäjän tankit vyöryivät pitkin Ukrainaa tappaen ja raiskaten Ukrainalaisia.
Nyt maksamme vitkuttelusta kovaa hintaa. Venäjä on rakentanut sotakoneistoa kolmatta vuotta ja on aina vain vahvempi. Ukraina tarvitsee nyt kaksi kertaa enemmän aseita ja tehokkaampia sellaisia kuin se olisi tarvinnut sodan ensimmäisinä kuukausina Venäjän häätämiseen maaperältään.
Mahtaisiko Eurooppaa kiinnostaa, onko Ukraina jatkossa Ukraina vai Venäjän Federaatiossa Ukrainan putinistinen tasavalta. Ja etenkin, mitä tapahtuu sen jälkeen. Atlantin toisella puolella, Aasiassa ja Afrikassa tämä on maantieteen vuoksi ymmärrettävästi mutta valitettavasti varsin irrelevantti kysymys.
Eurooppalaisen aseavun määrästä päätellen ei ihan hirveästi kiinnosta. Ainoastaan Atlantin toisella puolella tuntuu hiukan kiinnostavan ja sielläkin on riski kiinnostuksen hiipumisesta mikäli oranssi vallankumous etenee.
Luulen, että monessa maassa kalusto on paljon huonommassa kunnossa kuin halutaan antaa ymmärtää. Taisi Espanjakin jossakin vaiheessa todeta, että vain pieni määrä heidän leopardeistaan on toimintakunnossa. Ranskaa itse ihmettelen eniten, kun heillä on kuitenkin isosti omaa teollisuutta. Mutta siis ei ole välttämättä kiinni tahdosta auttaa, vaan siitä ettei ole mitä antaa.
Mutta siis ei ole välttämättä kiinni tahdosta auttaa, vaan siitä ettei ole mitä antaa.
Jos näin on, mikä on toki mahdollista, niin aika vähän on 27 kuukauden aikana myöskään taidettu saada asialle mitään tehtyä... Niin tai näin, ei näytä kovin lupaavalta Ukrainan kannalta. (Täytyy siis vain toivoa pakotteiden laittavan Venäjä polvilleen 🤦)
(Täytyy siis vain toivoa pakotteiden laittavan Venäjä polvilleen 🤦)
Hävitään tämä homma, jos muuhun emme pysty kuin toivomaan. Pakotteet ei toimi, koska ne vuotaa kuin seula. Länsimaista virtaa tavaraa Venäjälle kaiken aikaa. Toimitusketjut ovat vain muuttuneet ja tuo Microsoftin ilmoitus oli ainakin itselleni viimeinen niitti siihen, että uskoisin edes Jenkkien pitävän pakotteista tosissaan kiinni.
Päivän selvää on, että parhaaseen lopputulokseen olisi päästy laittamalla "all in" ensimmäisenä syksynä, kun Ukraina eteni nopeasti Harkovan ja Hersonin suunnilla ja Venäläisillä oli pakka pahan kerran sekaisin ja peruutusvaihde päällä. Se olisi ollut kenraali Pattonin mieleen, joka vaati kaikissa olosuhteissa etenemistä, kiistanalaisin mutta erinomaisin tuloksin. Asemasotaan juuttuminen oli vakava virhe. Sitä paitsi, jos Patton olisi saanut päättää, hän olisi tunnetusti jatkanut kukistamaan Neuvostoliiton heti Saksan perään, mutta se tietysti estettiin.
(Täytyy siis vain toivoa pakotteiden laittavan Venäjä polvilleen 🤦)
Hävitään tämä homma, jos muuhun emme pysty kuin toivomaan. Pakotteet ei toimi, koska ne vuotaa kuin seula. Länsimaista virtaa tavaraa Venäjälle kaiken aikaa. Toimitusketjut ovat vain muuttuneet ja tuo Microsoftin ilmoitus oli ainakin itselleni viimeinen niitti siihen, että uskoisin edes Jenkkien pitävän pakotteista tosissaan kiinni.
Pakotteet kyllä Venäjää rassaa, vaikkeivat koskaan täydellisiä olekaan. Sen takia Putin meni hattukourassa Kiinaan, koska Kiinan kauppasuhteet on nyt sille elintärkeät. Kiinalla vaan on kaikki valtit käsissä. Katsoo, miten itse itse hyötyy, mutta ettei pyllistä mihinkään suuntaan liian pahasti. Venäjä saanee Kiinalta apua, mutta sillä avulla on varmasti ihan hyvä hintalappu ..
Eurooppa ikävä kyllä potkii pakotteilla itseään nilkoille. Maailmassa käydään kovaa kilpailua vallasta ja se tapahtuu kaikkea muuta kuin sotimalla. Eurooppa ottaa takapakkia Kiinaan, Intiaan ja Jenkkeihin nähden Ukrainan sodan aiheuttamana. Erityisesti Kiina pelaa itselleen sodan avulla aina vain vahvempaa asemaa ja ottaa hyödyn irti. Vaikka Venäjä onkin vakava uhka sotilaallisesti Euroopalle, niin taloudessa se ei sitä ole ollut eikä tule olemaan. Kyvyttömyys ratkaista Ukrainan sotaa vahvistaa Kiinaa Euroopan kustannuksella. Pitkässä juoksussa emme saa unohtaa, että Euroopan taloudellinen ja teknologinen menestyminen suhteessa Kiinaan ja Jenkkeihin on tärkeintä.
Pitkässä juoksussa emme saa unohtaa, että Euroopan taloudellinen ja teknologinen menestyminen suhteessa Kiinaan ja Jenkkeihin on tärkeintä.
Tärkeää toki eurooppalaisille tämäkin. Itse näkisin vieläkin tärkeämpinä asioina rauhan ja vapaakaupan pysyvyyden sekä ilmaston lämpenemisen ihmisen toimesta pysäyttämisen.
Pitkässä juoksussa emme saa unohtaa, että Euroopan taloudellinen ja teknologinen menestyminen suhteessa Kiinaan ja Jenkkeihin on tärkeintä.
Tärkeää toki eurooppalaisille tämäkin. Itse näkisin vieläkin tärkeämpinä asioina rauhan ja vapaakaupan pysyvyyden sekä ilmaston lämpenemisen ihmisen toimesta pysäyttämisen.
Kaikki nuo ovat tärkeitä. Niistä itse päättäminen vaarantuu, mikäli emme huolehdi kilpailukyvystämme ja jäämme jälkeen Kiinasta ja Usasta.
