Käväisin katsomassa ”Talvivaaran Miehet”. Kyseessä on Markku Heikkisen dokumentti Talvivaarasta. Trailerin perusteella en ollut menossa, koska arvelin kyseessä olevan lähinnä vihervasemmistolaista propagandaa.
Tämän Kino Sherylin näytöksen jälkeen oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun joku valtavirran Talvivaara-näkemyksen omaavista suostui julkisesti keskustelemaan Marko Erolan kanssa. Lisäksi paikalla oli Talvivaaran entinen lyhytaikainen vesienhallintajohtaja Maija Vidqvist.
Odotin verta kehässä, joten hipsin paikalle.
Dokumentti oli hyvin tai suorastaan vaikuttavasti kuvattu. Helikopteriajelulle Talvivaaran yläpuolella olisi ainakin yksi ostaja. Dokumentin perusteella paikallisille ihmisille syötetään paskaa ja luonto tuhotaan lähinnä läpällä ja taitamattomuudella pelkästä rahanhimosta. Tämä näytetään työntekijöiden ja Talvivaara-aktivistien silmin. Yritysjohtoa ei ole haastateltu.
Kun Erola Kirotussa kaivoksessa päätyi vähän toisiin johtopäätöksiin, olisi voinut tilanne yltyä käsirysyksi. Yleisöstä arvelin löytyvän tukea lähinnä ohjaajalle, mutta kyllä yksi entinen kylteri sadalle taikkilaiselle pärjää, joten puntit olivat tasan.
Aluksi Heikkinen totesi elävänsä omassa kuplassaan ja Erolan elävän omassaan.
Mutta pöh. Sitten Heikkinen kehui Erolan kirjaa ja sitten pohdiskeltiin, mitä Talvivaarassa on tapahtunut ja miksi. Lisäksi arvottiin, paljonkohan paikkailu maksaa ja mahtaako kaivos koskaan aueta uudestaan. Erola kertoi, että kohta valtio tekee sen mitä Perä ei uskaltanut tehdä, eli laskee puhdistettua vettä pois kaivoksesta enemmän kuin lupa sallii.
Hilpeintä oli Maijja Vidqvistin analyysi kaivostoiminnasta. Tämä oli 1.) sitä ei pitäisi ollenkaan harjoittaa, koska tuhoamme maapallon sadassa vuodessa tai ainakin käytämme luonnonvarat loppuun. 2.) Jos kaivostoimintaa Suomessa harjoitetaan, se pitäisi olla kokonaan suomalaisessa omistuksessa. Suurempaa huomiota hän ei kiinnittänyt siihen, että ulkomaisessakin omistuksesta kaivoksen tuotosta jää 90% Suomeen.
Ei ihme, että Perä antoi Vidqvistille kenkää jo ennen konkurssia. Hän antoi voiceoverina dokumentissakin saman pohdiskelun siitä, pitäisikö kaivoksia ollenkaan avata. Obv jatkossa sitten vesienhallintaa julkisella sektorilla.
Maija Vidqvist sai muuten sanottua, että merkittävää ympäristövahinkoa ei ole vielä tapahtunut. Sellainen voi tapahtua, jos altaat murtuvat taas. Tämä ei välttämättä tullut yleisölle selväksi. Eikä ole suurelle yleisölle todellakaan tullut vieläkään. Hesari esimerkiksi tekee parhaansa, ettei se selviäisikään.
Nerola muisti kaikenlaisia lukuja paremmin kuin olisin kuvitellut. Ei se tavallisesti muista juuri mitään. Hilpeä oli vertaus siitä minkä verran Talvivaaran uuden purkuputken virtaus olisi Nuasjärven virtauksesta. En tosin muista sitä.
Hyvä ettei kolmikko halaillut tilaisuuden lopussa. Koskaan ei mitään kivaa.
En tiedä kuka oli tekstittänyt dokumentin, mutta tekstityksestä voisi saada vuoden Vihreä Lanka- palkinnon. Esim. kainuulainen kaivosmies: ”sillähän sitä voitaisiin sitä kannattavuuttakin sitten saavuttaa”. Tekstitys ”and then we can make much more money”.
Samaa rataa jatkui läpi koko dokumentin. Siihen oli poimittu paljon ”paskaa puhuvat” tyyppisiä onelinereita yleisötilaisuuksien aktivisteilta, ja näihinkin sitten tekstittäjä laittoi lisää kyytiä kulkureille. Obv yritetään viedä Suomen kaivosmainetta maailmalle.
Toivottavasti tekstittäjälle tarjottiin tofusalaattia punaviinin kera tästä maailmanparannuksesta. Eivät ihmiset välttämättä herää maailmanloppuun, jos pysytellään totuudessa.
Dokumenttielokuva on muuten vaarallinen formaatti olla mukana. Kun on kymmeniä tunteja nauhaa, voidaan sieltä poimia mitä tahansa ja liittää mihin tahansa, eikä siinä ole kenelläkään mitään sanomista. Jos Pekka Perä on dokumentin nähnyt, saattaa hivenen kaduttaa, että tuli Talvivaaran ovet avattua.
