Petri Kajaani vertaa Nokian renkaita ja Tikkurilaa minusta aika osuvasti Inderesin keskustelupalstalla:
Näen Nokian Renkaissa paljon samaa kuin Tikkurilassa noin 4-5 vuotta takaperin. Molemmilla yhtiöllä on ollut aina vahva brändit, markkinajohtajuus Pohjoismaissa ja Venäjällä, vakaa historiallinen korkea liikevoittomarginaali ja erittäin hyvä pääoman tuotto. Molemmilla tuotteet kuitenkin jokseenkin “bulkkia” jota on myyty premium-luokassa hienolla brändilla ja vahvoilla mielikuvilla. Kirittäjiä ja isompia kilpailijoita on kuitenkin koko ajan kannoilla ja kuluttajien jatkuva hintatietoisuuden lisääntyminen luo painetta marginaaleille.
Sitten Tikkurilalle yhtenä vuonna tapahtuu yhtä aikaa ulkoisia ja sisäisiä shokkeja, minkä jälkeen yhtiön tuloskunto notkahtaa kestävästi alaspäin ja jää sille tasolle. Tikkurilalla se oli vuosien 2016-2017 aikana ERP-järjestelmäongelmat, tärkeän raaka-ainetoimittajan tehtaan räjähdys, Venäjän ruplan lahoaminen johtoryhmän vaihtuvuus jne. Nokian Renkailla se on nyt ollut isot päällekkäiset investoinnit (Dayton, Espanjan testirata, Raskaat renkaat lisäkapasiteetti), Venäjän markkinatilanteen lahoaminen, automarkkinoiden heikko tilanne, joka on johtanut kilpailutilanteen kiristymiseen ja alemman hintakategorian renkaiden vyöryn Keski-Eurooppaan, mikä on tehnyt hinnoitteluympäristöstä varsin kireä, johtoryhmän vaihtuvuus ja ehkä vielä sillä testihuijauskohulla monta vuotta sitten on ollut vaikutusta asiaan.
Tänään kyllä tullaan rajusti alas, mutta silti ei kyllä kiinnosta tarttua tähän putoavaan puukkoon. En usko, että nykyinen johto saa tätä laivaa käännettyä.
